Hulinoita

Käytiin eilen triplatreffeillä kahden muun syyskuisen kanssa. Toinen näistä syyskuisista tosin syntyi jo elokuussa, mutta siltin. Matka kahden vauvan kanssa kolmannen luo ja takaisin oli kyllä aika jännää. Oikeen odotan seuraavaa kertaa, tämä kerta kun sujui oikein mallikkaasti! Mitään vaikeuksia ei ollut, kun osasin vielä ennaltaehkäistä meidän tytön heräämisen välttämällä auton pysäyttämistä. Kyllä siinä oli ihmisillä ihmettelemistä kun ajelin 20 metrin matkaa edestakaisin varmaan 10 kertaa siinä odotellessani muita matkalaisia.

Täs me tehdään lähtöä. Päällä jo 62 body ja housut!

Olen myös oppinut, että ne ärsyttävät tyypit liikenteessä, jotka jäävät jurruttamaan etanavauhtia pysähtymisen sijaan ennen punaisia valoja saattavat pihien ekologisesti ajamaan pyrkivien sijaan olla myös niitä, joilla on kyydissä vauva, joka herää heti kun auto pysähtyy. Meillä sattuu meinaan olemaan sellainen tyttö, joka parhaassa tapauksessa herää liikennevaloissa. Heräämisen välittömänä vastareaktiona on nälkä, joten huuto helpottaisi heti kun pysäyttäisi auton ja löisi pienelle tissin suuhun. Usein ollaan vaan hyvin lähellä jo kotia ja loppu kotimatka menee äidin sydän verta valuen kuunnellen kun pieni rakkauspakkaus huutaa takapenkillä sydäntä särkevästi. Etenkin kun se apu tosiaan olisi lähellä.

Eilinen reissu meni kuitenkin todella mallikkaasti! Siinä kun saatiin kyytiläiset takaisin kotiinsa, käytiin tyllerön kanssa vielä shoppailemassa. Ensin käytiin Ozbabyssä, josta mukaan lähti turvakaukaloon lämpöpussi ja vauvalle pari ihanaa vaatekappaletta. 

Siis kuinka söpöt? Name it:n  bodyt ja housut! "Small hearts can feel great things"

Seuraavaksi matkattiin Prismaan ruokaostoksille ja lopulta käytiin vielä Motonetissä ostamassa meidän autoon sisätilalämmitin! Vauva oli niiiiiin nätisti koko matkan ja vaati tietenkin tästä mallikäyttäytymisestä itselleen vähän jotain.

Vauvan oli pakko saada tää.

No okei. Ei se vauva sitä oikeesti vaatinu. Äiskä näki siinä kassojen lähellä mainoshyllyllä eksyneen kilpparin. Vaikka hormonihuuruinen äiti olis halunnut, niin se ei voinu pelastaa juuri sitä yksilöä, sillä se näytti siltä että se on pyöriny ties missä lattialla. Piti siis vielä kassajonosta lähteä lastenosastolle hakemaan meidän tytölle oma pinkki kilppari. Eikös se nyt ihan selkeesti huuda, että "osta mut!!" Kiva syy tällaiselle krääsänvihaajalle ostella kaikkea pientä, turhaa ja söpöä. "Kun mulla on kato tää vauva!"

Loppuun teille vielä pieni kuva meidän iltahulinoista. Tänään me otetaan suunnaksi Rauma. Ensimmäinen Rauma-reissu sekä vauvan, että kissojen kanssa. Apuva, mitä tästä tulee?!

Hyvää yötä! Ai ei väsytä vai?