Muuttoboikotti

Lähdettiin tänään vauvan kanssa muuttoa pakoon Helsinkiin. Aamulla kun Isäntä lähti töihin, mentiin tytsyn kanssa mukana moikkaamaan serkkutyttöjä! Oli kyllä ihanan piristävää olla koko päivä pois täältä kaaoksesta ja oli ihana nähdä kun vauvan serkkutytöt olivat niin tavattoman innoissaan vauvasta. Molemmat kävi jatkuvasti hellimässä, koskemassa, silittämässä ja ihmettelemässä ja kinaa syntyi siitä kumman syliin vauva seuraavaksi menisi.

Pikkanen kettutyttö

Päivä, ja etenkin tämä edessä oleva ilta, on sen puolen jännä, että tämä äiti vetää edelleen viimeyön noin puolentoista tunnin pätkittäisillä yöunilla. Eikä ole kyllä juuri vielä edes väsyttänyt kun on jatkuvasti ollut ohjelmaa. On sitä monena aiempanakin yönä ollut unet välillä vähissä, mutta tämä taitaa kyllä olla ennätys. Vauva meni kuitenkin nukkumaan hyvissä ajoin illalla puoli kahdeksalta äidin ja isän jäädessä hereille. Kymmenen aikaan menin sänkyyn unen toivossa kun vauva heräsi syömään, mutta uni ei tullut ennen kun vauva taas puolilta öin heräsi taas syömään. Yhden aikaan sain hetken unta, kunnes vauva heräsi kahden aikaan yllättäen syömään. Pikaruokailun jälkeen en saanut unta ennen kun vauva kolmelta päätti että nyt on aamu. Kun vihdoin vauva nukahti viideltä, sain nukkua puolisen tuntia ennen kun herätyskello soi. Oli aika herkkua. Tässä on taas todiste siitä, että vaikka vauva nukkuisi hyvin, ei se aina tarkoita sitä että äiti saa nukuttua yhtälailla. Jos ensiyönä saisi ehkä vähän untakin.

Tämä päivä oli jännä myös siltä osin, että olin ensimmäistä kertaa erossa vauvasta. Aika hetken, mutta erossa kuitenkin! Vauva jäi syötön jälkeen miehille kun käytiin talon emännän kanssa koirien kanssa lenkillä. Olo oli niiiin hassu, ihan kun jotain olisi jatkuvasti uupunut. Ja uupuihan se tosiaan se vauva! Olihan se ihan hauska olla "yksin", mutta en minä kyllä ainakaan tässä vaiheessa kaipaa mitään vauvatonta aikaa itselleni. Kyllä se olo niin orpo oli! Maisemat oli toki ihanan syksyiset ja lenkki citymetsässä (leikkimetsä) oli ihanan virkistävä!

Se leikkimetsä ja koirat, jotka vetivät parhaan posensa.

Tänään päätin myös testata, meneekö napakoru edelleen lävistyksestä läpi. Kauan se on ollut mielessä ja kauan olen sitä epäillyt, mutta menihän se! Helposti vielä. En olisi kyllä uskonut! :D Ei se mikään kaunis ole nättine repeämisarpineen, mutta siinä se taas on. Otin sen pois raskausviikolla 23, tyttö syntyi viikolla 40 ja on nyt viiden viikon ikäinen, eli 22 viikkoa (reilut 5kk) eikä mennyt umpeen! 

Kaiken tämän lisäksi hiukset sai uutta väriä! Tyvikasvu oli niin järkyttävä, etten kehdannut ottaa edes kuvaa! Raskausaikana tyvikasvun alkaessa häiritä lykkäsin värjäämistä syntymän jälkeiseen aikaan, jottei vauvaa turhaan masuaikana myrkytetä. No kun vauva vihdoin syntyi, kaikkien yllätykseksi hiusten värjääminen ei ollut ensimmäisenä mielessä. Nyt kun vauvan kanssa homma on hieman rutinoitunut ja on ollut aikaa välillä kurkata oikeen peiliin, se tyvikasvu on alkanut yllättäen taas häiritä. Lupasin itselleni, että ristiäisiin mennessä on ihan pakko, ymmärtänette varmasti. Ristiäiset on sunnuntaina ja pää on taas punainen. Tehtävä siis suoritettu onnistuneesti!