Asiapaljous

NIIIIIN paljon on tapahtunut tässä muutaman päivän aikana ja niin vähän on ollut aikaa kirjoittaa blogia! Asiaa olisi kyllä ihan tajuttomasti. On ollut neuvolakäyntiä ja ollaan käyty treffaamassa pappia ja käytiin katsomassa juhlapaikkaa ja hengailtiin isomummulassa ja nukahdettiin sylin sijaan sänkyyn ja ollaan tehty pipareita ristiäisiin ja ollaan juotu kahvia ja vauva on ollut ihan käsittämättömän ihana ja kaikenlaista! En tiedä mistä alottaisin, mutta koitan tiivistää tähän jotain ja joistain aiheista koitan kirjoittaa myöhemmin enemmän.

Meillä oli tosiaan tiistaina pipariverstas kun leivottiin ristiäisiin pipareita. Tilanteesta olisi saanut aivan ihanan kuvan, joka jäi tosin ottamatta. Miten aina noi ajatukset tulee kesken imetyksen kun puhelin on jossain teillä tietämättömillä?! Älkää kuitenkaan nyt käsittäkö väärin. Käytännössähän se meni niin, että Viivi leipoi, Viivi ja Katriina koristeli ja minä ruokin ja viihdytin hänen ylhäisyyttään. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää kun pääsen ristiäisten jälkeen julkaisemaan kuvan näistä ihanuuksista. Pipariverstas jatkuu koristelun loppusilauksen merkeissä vielä tänään.

Eilen ja tänään päivä on käynnistynyt niin ihanasti, kun Katriina toi tiistaina viinereitä ja kroisantteja joita jäi vielä eiliselle ja tällekin päivälle. Olen nyt neljänä aamuna nauttinut aamukahvia ja koittanut seurata sen mahdollisia vaikutuksia vauvaan, joita onneksi ei ole vielä ilmennyt. Aamukahvi, kroisantti ja jälkiruuaksi viineri oli kyllä niin käsittämättömän ihana päivänkäynnistäjä, ettei mitään järkeä! Ihan käsittämätöntä miten aamulla jostain viineristä voi tulla niin ihanan euforinen olo, että on aivan varma, että mikään ei voi päivää pilata. Tämä on ehkä tätä arjen luksusta, joka saa täyden merkityksen vasta sitten kun on kiireinen äiti-ihminen, jonka itsestään huolehtiminen on jäänyt minimiin. Hiuksetkin värjätään vasta siinä vaiheessa kun lapsen ristäisjuhlat sitä vaatii.

Eilen tehtiin vauvan kanssa päiväreissu Raumalle, kun käytiin treffaamassa pappia. Pappi oli oikeen mukava ja fiksun oloinen, ei yhtään outo kuten ne joskus tuntuu olevan. Siinä juteltiin paljon aiheesta ja aiheen vierestä ja oli kyllä kivaa! Kaikkia erilaisia juttuja siinä käytiin läpi, mitä ei ollut itse osannut edes ajatella, kun ei oikein ole kokemusta näiden kristillisten juhlien järjestämisestä. Valitsin virret ja käytiin läpi kastejuhlan järjestys, kastepöydän sisältö ja pappi tiedusteli halutaanko me, että pappi kysyy meiltä minkä olemme valinneet lapsen nimeksi ja haluammeko, että lapsi kastetaan kristilliseen uskoon vai toteaako hän ne puheessaan. Vähän reilu tunti siihen meni, että saatiin kaiken muun jutustelun ohella käyty läpi kastejuhla. Tämän jälkeen kävin hakemassa avaimen juhlapaikkaan ja pääsin samana päivänä sinne katselemaan paikkoja. Oli kyllä ihanan tunnelmallinen paikka ja meillä tulee varmasti olemaan ihana kastejuhla, vaikka itsellä on aika epävarma olo, kun tällaisia juhlia ei ole aiemmin tullut järjestettyä. Onneksi äitini on Saksasta käsin ollut ihan käsittämättömän suurena apuna ja antanut neuvoja ja ohjeita, enkä kyllä tiedä mitä olisin tehnyt ilman häntä. Hän tulee myös paikan päälle avuksi. Se on se äiti! <3

Juhlapaikan tarkistamisen jälkeen käytiin vauvan kanssa shoppailemassa Pikku Taaperossa. Pikku Taapero sijaitsee Lapijoella (Eurajoella) Raumalta kymmenisen kilometriä Poriin päin. Siellä on ihan tajuttomasti kaikkea ihanaa! Sieltä löytää lapsille käytännön tarvikkeita, turvaistuimia, vaunuja, rattaita ja vaatteita ja lisäksi kaikkea ihanaa lahjatavaraa! Jos joskus on vaikeuksia keksiä jollekin lapselle syntymäpäivä-, ristiäis- tai jotain muuta lahjaa, sieltä löytää aina varmasti jotain! Suosittelen! Tällä kertaa sieltä löytyi muun muassa ruokalappu, joka oli ihan pakko saada. Vaikka meidän pieni tirppa ei vielä hetkeen moista tarvitse, mutta se oli niin ihana, että se oli pakko saada. Voipi jopa olla, että se pitää ottaa käyttöön jopa imetyksen ajaksi, niin ihana se oli.

Hei ihan tosi! Kattokaa nyt tota! Pakko toi on pian saada päälle!

Loppupäivä vietettiin vauvan kanssa isomummulassa, jossa mummu ja pappa haltioissaan sylittelivät pientä. Pienokainen oli niin käsittämättömän tyyni ja rauhallinen koko ajan, että taisi olla aika hyvät sylit siellä! Välillä hän otti pikku nokoset että jaksoi taas tarkkaavaisesti seurata ympäristöä ja isoisovanhempien kasvoja. Kymmenen maissa illalla lähdettiin vauvan kanssa (isomummun kauhisteluista huolimatta) jännälle kotimatkalle, johon sisältyi hyvin päivällä nukkunut vauva, yksi imetyshetki Mynämäen S-Marketin yövalaistuksessa, jännä syksyisen tuulinen ilma ja loppumetreillä hyvin vauvan jaksamisen suhteen jännittynyt äiti-ihminen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin vauvan kanssa turvallisesti kotiin. Pelkäsin että vauva ei nuku koko yönä, koska päivään sisältyi niin paljon unta ja vauva nukkui vielä melkeen koko kotimatkan. Vastoin odotuksiani vauva kuitenkin nukahti tuttuun tapaan kahden aikaan yöllä ja nukkui ihan käsittämättömän hyvin! Itse heräsin monta kertaa yöllä kun vauva vähänkin liikahti, mutta vauva nukkui seitsemään asti ja heräsin vasta sillon ensimmäistä kertaa syömään! Ensimmäinen viiden tunnin uni!