Pakko saada toi!

Tiedättekö sen tunteen, kun näet jonkun aivan täydellisen jutun, mikä sopisi sulle/teille aivan täydellisesti ja sä ajattelet, että sun on pakko_saada_se, mikään muu ei kelpaa?

Meillä kävi yksi tähän liittyvä tapaus juuri ennen ristiäisiä. Oltiin Raision Myllyssä tekemässä jotain ostoksia ja käytiin ostamassa Isännälle ristiäisiin valkoinen kauluspaita Petri Funista. Ristiäisten väriteemana oli syksyn värit (ja oranssi) ja näin siellä hyllyssä aivan täydellisen ihanan värisen kravatin. Se oli yksivärinen, juuri oikean oranssi ja sopi täydellisesti oranssiin pellavamekkooni, jonka olin laittamassa ristiäisiin ylleni. Kun Isäntä tuli sovituskopista, näytin sitä kravattia ja ehdotin, josko ottaisimme myös sen. Isäntää paitavalinnassa auttanut nuori myyjä alkoi sanomaan, että heillä on tuolla myös muita kravatteja ja alkoi Isännälle esittelemään kaikkia muita "nuorekkaita" ja kirjavia kravatteja. "tämä on todella nuorekas, malliltaan kapeampi ja myöskin juhlava", myyjäneiti esitteli. Voitte kuvitella, miten minä siinä hormoneissa kiihdyin ja mietin päässäni, että "en halua mitään muuta, haluan tuon oranssin yksivärisen!" Koska olin siinä vastasyntyneen kanssa ja Isäntä kiinnostui aivan täysin vääränlaisesta kravatista, en siinä kehdannut sanoa, että "me ei kuule todellakaan oteta mitään nuorekasta kun me otetaan tämä." Niin siinä sitten kävi, että lähdettiin paikalta mukanamme väärä kravatti, tyytyväinen Isäntä ja vielä ehkä hormonien vaikutuksesta ihan hirmuisesti kiihtynyt puoliso.

Siinä näkyy kastepöytä ja pöytien koristelu ja näin ollen ristiäisen väriteemaa.

Olin niin vihainen, etten oikeasti uskaltanut sanoa pitkään aikaan mitään, etten sanoisi jotain ajattelematonta. Kun oltiin kotimatkalla, otin asian puheeksi mielestäni tyynen rauhallisesti (siihen alkuperäiseen verrattuna), mutta Isäntä oli jo kääntämässä autoa, että hän menee vaihtamaan sen kravatin. En suostunut, olisihan se nyt oikeasti ollut aika noloa. Epäilen että neiti näki siellä liikkeessä jo naamasta, että tätä äitiä ei ihan kyseinen valinta miellyttänyt. Näin mentiin siis kotiin.

Tämä ei kuitenkaan jäänyt tähän. Koska tunnen itseni joissain tapauksissa aika hyvin, en voinut antaa sen tapahtua, että Isäntä olisi oikeasti ollut ristiäisissä väärä kravatti kaulassa. Joka ainoa kerta kun katsoisin niitä ristiäiskuvia, harmittelisin kun tilanteeseen olisi ollut täydellinen kravatti, mutta tämän myyjäneidin ansiota (kyllä, en syytä Isäntää) Isännällä oli väärä kravatti. Pari päivää myöhemmin Isännän ollessa työreissussa ajoin Myllyyn ja kävin hakemassa Isännälle oranssin kravatin. Koska Petri Funin myyjä minua niin suuresti ärsytti, boikotoin kyseistä kauppaa ja kävin hakemassa vastaavan Sokoksesta.

Se oikea ja se väärä.

Oikeasti Isäntä oli loppujen lopuksi kovin tyytyväinen ja onhan tuo toinenkin kravatti hieno, mutta ei siihen tilanteeseen oikea. Tuossa väärässä kravatissa on vaikka mitä värejä, joten ties kuinka moneen tilanteeseen se vielä tulee olemaan oikein hyvä kravatti. Ja voitte kuvitella niitä ilon värinöitä mitä koin kun muutamat ihmiset ovat sanoneet, että "voi kuinka hyvin tuo Isännän kravatti sopii tuohon sinun mekkoosi!" Niimpä, se on täydellinen!

Se täydellinen ristiäiskuva, jonka katsominen tuo aina hyvän mielen <3
(Isännällä näkyy siinä oikeassa kuvassa myös pää)

Sama juttu kävi, kun päätettiin pitkän harkinnan jälkeen, että ostetaan Lilille syöttötuoliksi Stokken Tripp Trapp. Koska me nyt ollaan tällaisia tumman ruskeasta pitäviä, oli päivän selvää, että tuoli tulisi meille pähkinän värisenä. Jostain katselin kuvia ja löysin aivan täydellisen pehmusteen kyseiseen tuoliin. Kävi kuitenkin niin, että sitä ei enää missään myyty ja sen saaminen oli todella hankalaa, vaikka Facebookissakin laitoin Stokke-kirpputorille kuvaa ja ostoilmoitusta. Pitkän haun jälkeen löytyi yksi Ebaysta: se oli huutokauppa, myyjä oli saksalainen ja hän suostui postittamaan vain Saksaan. Koska tiesin, että mikäli tyytyisin mihin tahansa muuhun, minua ketuttaisi yli kaiken joka ainoa kerta katsoessani sitä "korviketta", vahtasin täällä kotikoneella päivystämässä yksi torstai puolen päivän aikaan ja kävi kuin kävikin niin, että voitin sen huutokaupan ja sain sen!! Pyysin myyjää postittamaan sen Saksassa asuvalle äidilleni, joka toi sen nyt tullessaan Suomeen. Siinä se nyt on! Aivan täydellinen! <3

Koska olen ajatellut alkaa Lilillä soseiden lisäksi sormiruokailun, sillä hän selkeästi hyvin viihtyy pöydän ääressä ihmetellessään pöydällä olevia juttuja, olen harkinnut tähän vielä sitä Stokken tarjotinta. Isäntä oli sitä mieltä, että sillä ei tee mitään ja se taas maksaa ties mitä ja mitä sellasella sitten jne. Sanoin Isännälle, että voin ilomielin siivota lattian Isännän ollessa töissä, mutta tehdäämpä niin, että aina Isännän ollessa kotona Isäntä saa siivota lattian Lilin jäljiltä, katsotaan kuinka kauan menee ennen kun se on Isännän mielestä tarpeellinen. Lili ei ole saanut juuri muuta vielä sormiruokailla kun kurkkua, porkkanaa ja maissinaksuja ja tänään, 3 päivää ehdotuksen jälkeen kysyin Isännältä, että vieläkö hän on sitä mieltä että se on turha. "Noh, ihan periaatteesta en mä nyt voi mieltä enää muuttaa, mutta en mä nyt suutu jos sä sellasen tänne kiikutat." Periaatteen mies! <3

Bongaa kurkku.

Ristiäiset

Meillä oli tosiaan eilen ristiäiset, jotka oli kyllä ihanat juhlat. Tuntui, että itsellä meni aika iso osa juhlista ohi kun oli vessassa imettämässä, mutta vauva oli ihana, juhlat oli ihanat, tarjoilu oli ihana ja kaikki oli niin ihanaa!

Meillä vieraat teki kyllä tämän juhlan! Lähes kaikki tarjoilut oli vieraiden tekemiä ja se oli kyllä kiva. Kiva siksi, että oma työni helpottui huomattavasti ja siksi, että saatiin paljon perinteisiä ruokia ja tekeleitä mukaan. Tarjolla oli (mummun) sämpylöitä ja tummaa leipää, graavisiikaa, kylmäsavulohta, savulohta, voileipäkakkuja (liha ja kala), pipareita, pullia, taatelikakkua, tuorejuusto-marjakakkua sekä ainoat ulkopuolelta ostetut kakut, tyrni-valkosuklaakakku, sitruunajuustokakku ja vadelmajuustokakku.

Tarjoiluja (pullat ja vadelmajuustokakku puuttuu kuvasta)

kupit ja servetit

Itse olen syksyn lapsi ja rakastan syksyä. Kun nyt tämä ihana tyttönen myös syntyi syksyllä, halusin syysaiheisen väriteeman ristiäisiin. Äitini löysi aiheeseen sopivat servetit Saksasta ja Isännän äiti hoiti juhlapaikan koristelun. Siis aivan ihania pöytäkoristeita tuli!

Mustikanvarpu, vaahteranlehtiä ja ruusu

Tyttö oli ihan käsittämättömän esimerkillisesti omissa juhlissaan! Ainoa älähdys tuli kun pää kastui, mutta muuten hän nukkui tyytyväisenä siirtyen sylistä syliin. Meidän pieni sylivauva oli ihan onneissansa kun sai koko päivän nukkua sylissä, syli vain vaihtui. Hän tosiaan nukkui käytännössä koko päivän ja söi juhlien aikana vain kahdesti, ennen kastetta ja kasteen jälkeen. Ilmeisesti myös hän oli tyytyväinen koristeluun ja nimeensä. 

Juhlat järjestettiin Raumalla Kuapplassa, joka on melko pieni ja ihanan tunnelmallinen seurakunnan juhlapaikka Vanhassa Raumassa. Olin niin tyytyväinen, että päätimme tämän hetken turkulaisuudesta huolimatta pitää kastejuhla Raumalla. Siellä oli paljon auttavia käsiä, ihanan tunnelmallinen juhlapaikka ja tuttu ja turvallinen ympäristö. Erityisesti valinta tuntui tällä hetkellä hyvältä, sillä tällä hetkellä täällä Turussa asutaan ahdistavasti keskellä muuttoa. 

Paljon nykyään on nimiäisiä, mutta täytyy kyllä sanoa, että meidän kohdalla ei hetkeäkään epäilty, etteikö pidettäisi ristiäisiä. Kyllä näissä kirkollisissa juhlatilaisuuksissa on omanlaisensa herkkä tunnelma ja yhteisöllinen ilmapiiri ja ennen kaikkea kaikkea esille nousee perinteet ja suvun jatkuminen. Ristiäisissämme laulettiin Ystävä sä lapsien ja Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi), joiden aikana ainakin tämä äiti tihrusti kyyneleitä. Kastemekko tuli minun sukuni puolelta, ja sen on pappani äiti pappalleni aikanaan tehnyt. Isännän puolelta tuli kastemalja, jossa Isäntä sisaruksineen on kastettu sekä samaan sarjaan kuuluvat kynttilänjalat ja maljakko. Kastepöydällä oli lisäksi Isännän rippiraamattu ja vauvan pään alla tyyny, joka minulla on omissa ristiäisissäni ollut.

Kastepöytä

Kastemekko

Lahjoja tuli paljon ja koska pöydät loppui vähän kesken, meillä oli lahjapöydän sijaan lahjapiano. Tyttö sai perinteisiä lahjoja, kuten kasteliina, hopealusikoita ja kultainen papuketju, johon tullaan hänen elämänsä myötä juottamaan eri elämäntilanteita ja henkilöitä kuvaavia riipuksia. Samanlainen on minulla, siskollani, äidilläni ja minun sekä siskoni kummitytöillä. Lisäksi hän sai käytännöllisiä lahjoja, kuten leikkimaton, Manducan ja kaikkea käyttötavaraa.

Tästä lähtien rakas tyttömme kulkee blogin riveissä nimellä Lili.

Asiapaljous

NIIIIIN paljon on tapahtunut tässä muutaman päivän aikana ja niin vähän on ollut aikaa kirjoittaa blogia! Asiaa olisi kyllä ihan tajuttomasti. On ollut neuvolakäyntiä ja ollaan käyty treffaamassa pappia ja käytiin katsomassa juhlapaikkaa ja hengailtiin isomummulassa ja nukahdettiin sylin sijaan sänkyyn ja ollaan tehty pipareita ristiäisiin ja ollaan juotu kahvia ja vauva on ollut ihan käsittämättömän ihana ja kaikenlaista! En tiedä mistä alottaisin, mutta koitan tiivistää tähän jotain ja joistain aiheista koitan kirjoittaa myöhemmin enemmän.

Meillä oli tosiaan tiistaina pipariverstas kun leivottiin ristiäisiin pipareita. Tilanteesta olisi saanut aivan ihanan kuvan, joka jäi tosin ottamatta. Miten aina noi ajatukset tulee kesken imetyksen kun puhelin on jossain teillä tietämättömillä?! Älkää kuitenkaan nyt käsittäkö väärin. Käytännössähän se meni niin, että Viivi leipoi, Viivi ja Katriina koristeli ja minä ruokin ja viihdytin hänen ylhäisyyttään. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää kun pääsen ristiäisten jälkeen julkaisemaan kuvan näistä ihanuuksista. Pipariverstas jatkuu koristelun loppusilauksen merkeissä vielä tänään.

Eilen ja tänään päivä on käynnistynyt niin ihanasti, kun Katriina toi tiistaina viinereitä ja kroisantteja joita jäi vielä eiliselle ja tällekin päivälle. Olen nyt neljänä aamuna nauttinut aamukahvia ja koittanut seurata sen mahdollisia vaikutuksia vauvaan, joita onneksi ei ole vielä ilmennyt. Aamukahvi, kroisantti ja jälkiruuaksi viineri oli kyllä niin käsittämättömän ihana päivänkäynnistäjä, ettei mitään järkeä! Ihan käsittämätöntä miten aamulla jostain viineristä voi tulla niin ihanan euforinen olo, että on aivan varma, että mikään ei voi päivää pilata. Tämä on ehkä tätä arjen luksusta, joka saa täyden merkityksen vasta sitten kun on kiireinen äiti-ihminen, jonka itsestään huolehtiminen on jäänyt minimiin. Hiuksetkin värjätään vasta siinä vaiheessa kun lapsen ristäisjuhlat sitä vaatii.

Eilen tehtiin vauvan kanssa päiväreissu Raumalle, kun käytiin treffaamassa pappia. Pappi oli oikeen mukava ja fiksun oloinen, ei yhtään outo kuten ne joskus tuntuu olevan. Siinä juteltiin paljon aiheesta ja aiheen vierestä ja oli kyllä kivaa! Kaikkia erilaisia juttuja siinä käytiin läpi, mitä ei ollut itse osannut edes ajatella, kun ei oikein ole kokemusta näiden kristillisten juhlien järjestämisestä. Valitsin virret ja käytiin läpi kastejuhlan järjestys, kastepöydän sisältö ja pappi tiedusteli halutaanko me, että pappi kysyy meiltä minkä olemme valinneet lapsen nimeksi ja haluammeko, että lapsi kastetaan kristilliseen uskoon vai toteaako hän ne puheessaan. Vähän reilu tunti siihen meni, että saatiin kaiken muun jutustelun ohella käyty läpi kastejuhla. Tämän jälkeen kävin hakemassa avaimen juhlapaikkaan ja pääsin samana päivänä sinne katselemaan paikkoja. Oli kyllä ihanan tunnelmallinen paikka ja meillä tulee varmasti olemaan ihana kastejuhla, vaikka itsellä on aika epävarma olo, kun tällaisia juhlia ei ole aiemmin tullut järjestettyä. Onneksi äitini on Saksasta käsin ollut ihan käsittämättömän suurena apuna ja antanut neuvoja ja ohjeita, enkä kyllä tiedä mitä olisin tehnyt ilman häntä. Hän tulee myös paikan päälle avuksi. Se on se äiti! <3

Juhlapaikan tarkistamisen jälkeen käytiin vauvan kanssa shoppailemassa Pikku Taaperossa. Pikku Taapero sijaitsee Lapijoella (Eurajoella) Raumalta kymmenisen kilometriä Poriin päin. Siellä on ihan tajuttomasti kaikkea ihanaa! Sieltä löytää lapsille käytännön tarvikkeita, turvaistuimia, vaunuja, rattaita ja vaatteita ja lisäksi kaikkea ihanaa lahjatavaraa! Jos joskus on vaikeuksia keksiä jollekin lapselle syntymäpäivä-, ristiäis- tai jotain muuta lahjaa, sieltä löytää aina varmasti jotain! Suosittelen! Tällä kertaa sieltä löytyi muun muassa ruokalappu, joka oli ihan pakko saada. Vaikka meidän pieni tirppa ei vielä hetkeen moista tarvitse, mutta se oli niin ihana, että se oli pakko saada. Voipi jopa olla, että se pitää ottaa käyttöön jopa imetyksen ajaksi, niin ihana se oli.

Hei ihan tosi! Kattokaa nyt tota! Pakko toi on pian saada päälle!

Loppupäivä vietettiin vauvan kanssa isomummulassa, jossa mummu ja pappa haltioissaan sylittelivät pientä. Pienokainen oli niin käsittämättömän tyyni ja rauhallinen koko ajan, että taisi olla aika hyvät sylit siellä! Välillä hän otti pikku nokoset että jaksoi taas tarkkaavaisesti seurata ympäristöä ja isoisovanhempien kasvoja. Kymmenen maissa illalla lähdettiin vauvan kanssa (isomummun kauhisteluista huolimatta) jännälle kotimatkalle, johon sisältyi hyvin päivällä nukkunut vauva, yksi imetyshetki Mynämäen S-Marketin yövalaistuksessa, jännä syksyisen tuulinen ilma ja loppumetreillä hyvin vauvan jaksamisen suhteen jännittynyt äiti-ihminen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin vauvan kanssa turvallisesti kotiin. Pelkäsin että vauva ei nuku koko yönä, koska päivään sisältyi niin paljon unta ja vauva nukkui vielä melkeen koko kotimatkan. Vastoin odotuksiani vauva kuitenkin nukahti tuttuun tapaan kahden aikaan yöllä ja nukkui ihan käsittämättömän hyvin! Itse heräsin monta kertaa yöllä kun vauva vähänkin liikahti, mutta vauva nukkui seitsemään asti ja heräsin vasta sillon ensimmäistä kertaa syömään! Ensimmäinen viiden tunnin uni!