Pakko saada toi!

Tiedättekö sen tunteen, kun näet jonkun aivan täydellisen jutun, mikä sopisi sulle/teille aivan täydellisesti ja sä ajattelet, että sun on pakko_saada_se, mikään muu ei kelpaa?

Meillä kävi yksi tähän liittyvä tapaus juuri ennen ristiäisiä. Oltiin Raision Myllyssä tekemässä jotain ostoksia ja käytiin ostamassa Isännälle ristiäisiin valkoinen kauluspaita Petri Funista. Ristiäisten väriteemana oli syksyn värit (ja oranssi) ja näin siellä hyllyssä aivan täydellisen ihanan värisen kravatin. Se oli yksivärinen, juuri oikean oranssi ja sopi täydellisesti oranssiin pellavamekkooni, jonka olin laittamassa ristiäisiin ylleni. Kun Isäntä tuli sovituskopista, näytin sitä kravattia ja ehdotin, josko ottaisimme myös sen. Isäntää paitavalinnassa auttanut nuori myyjä alkoi sanomaan, että heillä on tuolla myös muita kravatteja ja alkoi Isännälle esittelemään kaikkia muita "nuorekkaita" ja kirjavia kravatteja. "tämä on todella nuorekas, malliltaan kapeampi ja myöskin juhlava", myyjäneiti esitteli. Voitte kuvitella, miten minä siinä hormoneissa kiihdyin ja mietin päässäni, että "en halua mitään muuta, haluan tuon oranssin yksivärisen!" Koska olin siinä vastasyntyneen kanssa ja Isäntä kiinnostui aivan täysin vääränlaisesta kravatista, en siinä kehdannut sanoa, että "me ei kuule todellakaan oteta mitään nuorekasta kun me otetaan tämä." Niin siinä sitten kävi, että lähdettiin paikalta mukanamme väärä kravatti, tyytyväinen Isäntä ja vielä ehkä hormonien vaikutuksesta ihan hirmuisesti kiihtynyt puoliso.

Siinä näkyy kastepöytä ja pöytien koristelu ja näin ollen ristiäisen väriteemaa.

Olin niin vihainen, etten oikeasti uskaltanut sanoa pitkään aikaan mitään, etten sanoisi jotain ajattelematonta. Kun oltiin kotimatkalla, otin asian puheeksi mielestäni tyynen rauhallisesti (siihen alkuperäiseen verrattuna), mutta Isäntä oli jo kääntämässä autoa, että hän menee vaihtamaan sen kravatin. En suostunut, olisihan se nyt oikeasti ollut aika noloa. Epäilen että neiti näki siellä liikkeessä jo naamasta, että tätä äitiä ei ihan kyseinen valinta miellyttänyt. Näin mentiin siis kotiin.

Tämä ei kuitenkaan jäänyt tähän. Koska tunnen itseni joissain tapauksissa aika hyvin, en voinut antaa sen tapahtua, että Isäntä olisi oikeasti ollut ristiäisissä väärä kravatti kaulassa. Joka ainoa kerta kun katsoisin niitä ristiäiskuvia, harmittelisin kun tilanteeseen olisi ollut täydellinen kravatti, mutta tämän myyjäneidin ansiota (kyllä, en syytä Isäntää) Isännällä oli väärä kravatti. Pari päivää myöhemmin Isännän ollessa työreissussa ajoin Myllyyn ja kävin hakemassa Isännälle oranssin kravatin. Koska Petri Funin myyjä minua niin suuresti ärsytti, boikotoin kyseistä kauppaa ja kävin hakemassa vastaavan Sokoksesta.

Se oikea ja se väärä.

Oikeasti Isäntä oli loppujen lopuksi kovin tyytyväinen ja onhan tuo toinenkin kravatti hieno, mutta ei siihen tilanteeseen oikea. Tuossa väärässä kravatissa on vaikka mitä värejä, joten ties kuinka moneen tilanteeseen se vielä tulee olemaan oikein hyvä kravatti. Ja voitte kuvitella niitä ilon värinöitä mitä koin kun muutamat ihmiset ovat sanoneet, että "voi kuinka hyvin tuo Isännän kravatti sopii tuohon sinun mekkoosi!" Niimpä, se on täydellinen!

Se täydellinen ristiäiskuva, jonka katsominen tuo aina hyvän mielen <3
(Isännällä näkyy siinä oikeassa kuvassa myös pää)

Sama juttu kävi, kun päätettiin pitkän harkinnan jälkeen, että ostetaan Lilille syöttötuoliksi Stokken Tripp Trapp. Koska me nyt ollaan tällaisia tumman ruskeasta pitäviä, oli päivän selvää, että tuoli tulisi meille pähkinän värisenä. Jostain katselin kuvia ja löysin aivan täydellisen pehmusteen kyseiseen tuoliin. Kävi kuitenkin niin, että sitä ei enää missään myyty ja sen saaminen oli todella hankalaa, vaikka Facebookissakin laitoin Stokke-kirpputorille kuvaa ja ostoilmoitusta. Pitkän haun jälkeen löytyi yksi Ebaysta: se oli huutokauppa, myyjä oli saksalainen ja hän suostui postittamaan vain Saksaan. Koska tiesin, että mikäli tyytyisin mihin tahansa muuhun, minua ketuttaisi yli kaiken joka ainoa kerta katsoessani sitä "korviketta", vahtasin täällä kotikoneella päivystämässä yksi torstai puolen päivän aikaan ja kävi kuin kävikin niin, että voitin sen huutokaupan ja sain sen!! Pyysin myyjää postittamaan sen Saksassa asuvalle äidilleni, joka toi sen nyt tullessaan Suomeen. Siinä se nyt on! Aivan täydellinen! <3

Koska olen ajatellut alkaa Lilillä soseiden lisäksi sormiruokailun, sillä hän selkeästi hyvin viihtyy pöydän ääressä ihmetellessään pöydällä olevia juttuja, olen harkinnut tähän vielä sitä Stokken tarjotinta. Isäntä oli sitä mieltä, että sillä ei tee mitään ja se taas maksaa ties mitä ja mitä sellasella sitten jne. Sanoin Isännälle, että voin ilomielin siivota lattian Isännän ollessa töissä, mutta tehdäämpä niin, että aina Isännän ollessa kotona Isäntä saa siivota lattian Lilin jäljiltä, katsotaan kuinka kauan menee ennen kun se on Isännän mielestä tarpeellinen. Lili ei ole saanut juuri muuta vielä sormiruokailla kun kurkkua, porkkanaa ja maissinaksuja ja tänään, 3 päivää ehdotuksen jälkeen kysyin Isännältä, että vieläkö hän on sitä mieltä että se on turha. "Noh, ihan periaatteesta en mä nyt voi mieltä enää muuttaa, mutta en mä nyt suutu jos sä sellasen tänne kiikutat." Periaatteen mies! <3

Bongaa kurkku.