Uniluento kutsut

Nyt kaikki vauvojen ja muiden lasten uniongelmista kärsivät tai uniasioita pohtivat vanhemmat huomio!! Olin tänään uniluennolla. Koska tällaisessa vauvaperheessä uni on jokseenkin ajankohtainen asia, sillä kuten viime yönä tuli todistettua, ellei nuku vauva, ei nuku vanhemmatkaan. Meillä siis Lili heräsi keskellä yötä, hengaili pari tuntia hereillä naureskellen varpaitaan ja ties mitä ja jatkoi unia reilut kaksi tuntia kestäneen vanhempien tuskailun jälkeen. Tämän tekstin epäjohdonmukaisuus saattanee siis johtua viimeyön tapahtumista ja niistä aiheutuneesta univajeesta. Nyt luennosta oppineena tiedän taas paremmin, että vauvan valvomiseen ei itse kannata/tarvitse puuttua, ellei vauva itke.

Kyseessä oli siis vauvojen unta käsittelevä luento, jonka piti Kasvun Taika -yrittäjä Heli Mäkelä. Koska me (kaveriäidin kanssa) ei löydetty meille molemmille sopivaa uniluentoajankohtaa, otti kaveri yhteyttä Heliin ja järjesti Uniluento kutsut, jossa oli meidän kahden lisäksi viisi muuta äitiä vauvoineen, yhteensä siis seitsemän vauvaa äiteineen! Luento oli kyllä kattava ja vastasi moneen mieltä askarruttaneeseen asiaan liittyen sitä ehdottoman tärkeää elinehtoa, unta. Miksi vauva vähtää yöllä, miksi se heräilee sillon kun se heräilee, miten vauvan heräilyjä voi yrittää vähentää tai oikeammin, miten vauvan voi opettaa nukahtamaan itse uudelleen herättyään ja mitä erilaisia keinoja on opettaa vauva nukahtamaan itsenäisesti. Käytiin myös läpi erilaisia unikouluja, lempeitä ja vähemmän lempeitä ja miten niiden toimivuutta voi arvioida.

Kutsujen vauvelit.

Tärkeää on, että unikoulua kokeillessa on itse johdonmukainen ja kokee oikeasti tarvitsevansa sitä. Helin mukaan "mä nyt kokeilen"-asenne unikoulun suhteen on jokseenkin turha, sillä muutosta on itse haluttava ja sen eteen on toimittava määrätietoisesti. Heli oli aivan ihana ja antoi paljon henkilökohtaisia neuvoja ja vinkkejä painottaen jokaisten omia tarpeita ja vauvojen yksilöllisyyttä ja mikä tärkeintä, painostamatta yhtään mihinkään tai sen enempää omaa mielipidettään tuputtamatta. Tärkeää on siis se, että asiaan puututaan, jos se koetaan ongelmana. Perhepeti ja yösyötöt eivät ole ongelma, ellei niitä itse koe ongelmana. Vauvan nukuttaminenkaan ei ole ongelma, ellei sitä perheen sisällä koeta ongelmana.

Mitä minä sain irti meidän perheen kohdalla? Koska Isäntä on tyyppiä silmät kiinni -> krooh pyyh ja itse vaadin nukahtamiseksi aina rauhoittumisen, sen tietyn väsymystilan ja mahdollisesti jopa tuntien sängyssä vähtäämisen ennen sen oikean väsymystilan saavuttamista, en voi olla miettimättä, onko tämä itsestään nukahtaminen jokaisen yksilöllinen ominaisuus vai vauvana opittu tapa. Tästä syystä haluaisin kokeilla opettaa Liliä nukahtamaan itsekseen ja paras aika tähän on kuulemma suurin piirtein nyt: 4-6 kuukauden iässä. Koska Lili on kuitenkin aika helppo lapsi, enkä itse pidä yhtään huudattamisesta, me kokeillaan mahdollisesti jotain hyvin lempeää tapaa, jossa pikku hiljaa edetään tissihumautuksesta itsenukahtamista kohti. Monta kertaa Heli toisti, että ongelmaa ei ole jos sitä ei itse koeta ongelmana ja konsultoituani Isäntää olen nyt tullut siihen tulokseen, että perhepeti ei ole meille minkäännäköinen ongelma. Jos siltä näyttää, että asiat lempeästi etenevät, saattaa Lili jossain kohtaa siirtyä pikku hiljaa omaan sänkyyn, mutta muuten asiaa puidaan myöhemmin, mikäli siitä tulee ongelma.

Ehkä suurin opetus oli, että vauvan yöllisiin vähtäämisiin ei tarvitse puuttua, ja mikäli se vähtääminen häiritsee omaa untani, voin itse mennä vaikka sohvalle loppuyöksi (mikäli siis haluamme nukkua perhepedissä). Yölliset vähtäämiset on meillä tällä hetkellä vähentyneet todella paljon, mutta tiedän kyllä reagoivani herkästi Lilin yöllisiin liikkeisiin tissillä, vaikka sillä ei olisi edes nälkä. Tämän ikäiset kuitenkin useimmiten vaativat ruokaa öisin, joten jossain kohtaa Lili yöllä kuitenkin syökin. Pitäisi parina yönä ehkä enemmän seurata kelloa ja Lilin unijaksoja ymmärtääkseni paremmin missä vaiheessa yötä se nälkä Lilille iskee.

Opin myös, että meidän käyttöön ottama iltarutiini (vaipanvaihto, hammaspesu, iltasatu, valojen sammutus) on hyvä olla ja siihen kaveriksi voisi vielä ottaa unilelun tai -rätin. Opin myös, että iltarutiinin päätteeksi olisi hyvä olla vauvalla läheisyystankkaus molempien vanhempien sylissä. Vauvan tulisi myös nukahtaa siellä mistä hän herääkin hämmennyksen välttämiseksi, olisihan se sinullekin kummallista nukahtaa sänkyyn ja herätä kellarista. Suuren merkityksen sai myös uni-ikkuna, eli väsymyksen merkkien tunnistaminen ja lapsen siirtäminen nukkumaan oikeaan aikaan ennen kun väsymys menee yli. Väsymyksen merkkejä ovat muun muassa haukottelu, silmien hierominen, korvien harominen, itsensä lyöminen ja muut holtittomat liikkeet. Näistä korvien haromista ja tuota itsensä "hakkaamista" en itse edes tiennyt väsymyksen merkeiksi.

Heli pitää Uniluentoja (ja muita luentoja ja kursseja, tsekkaa nettisivut!) säännöllisen epäsäännöllisesti ja antaa myös henkilökohtaista (ja asiantuntevaa) neuvontaa unijuttujen lisäksi myös lasten käyttäytymiseen (mm. kiukku) ja vanhemmuuteen liittyen. Verkkosivuilta löytyy tosiaan monipuolisesti tietoa, kannattaa käydä katsomassa. Nämä olivat Helin ensimmäiset "kutsut" ja hän varmasti mielellään lähtee uudelleenkin luennoimaan kutsuille! Hintakaan ei päätä huimaa, sillä uniluento maksaa 15e/hlö. Helin toimintaa voi seurata myös facebookissa ja Kasvun Taika -facebook sivut löytyvät täältä. Kehotan ottamaan rohkeasti yhteyttä, sillä varmasti monet muut meidän lisäksi pohtii ja tuskailee samankaltaisia vauvan uneen liittyviä asioita.

Ahh, mitkä tarjoilut meillä oli!!