Elämää helpottava Neato

Kun aiemmin kerroin käytännöllisestä ja kätevästä kuumemittarista, meinasin nyt kertoa meidän arjen pelastuksesta. Johnnysta.

Robotti-imuri. Kuinka kivalta se ajatus kuulostaa, että joku imuroisi kotona sun puolesta? Minua houkutteli ihan hirveästi ajatus siitä, mutta en ollut kuullut robotti-imureista muuta, kuin negatiivista. Ei niitä kauheasti lähipiirissä kyllä olekaan, mutta ne muutamat käytännön kokemukset, mitä olin kuullut, eivät olleet kovinkaan positiivisia. Houkutteli se ajatus kuitenkin sen verran, että kerran kerroin unelmani ohimennen yhdelle hyvälle koulukaverille. "Meillä on sellanen! Se on ihan tajuttoman hyvä, etenkin eläintaloudessa! Ostakaa Neato! Meillä on jo toinen ja ilman ei voi enää elää!"

Yllättäen kiinnostuin heti. Tutustuin Neaton robotti-imureihin, luin erilaisia vertailuja, myös kuluttaja-lehden vertailuja, katsoin youtube-videoita ja luin käyttökokemuksia. Neatoista oli tullut paljon positiivista, ja niiden toimintaperiaate kiinnosti. Kun monet muut robotti-imurit toimivat siten, että ne menevät eteenpäin ja törmätessään esteeseen vaihtavat suuntaa, Neato menee ensin huoneen seinustat ja sitten määrätietoisesti (joskaan ei aina todellakaan loogisesti) imuroi loput. Se skannaa jotenkin esteitä, joten harvoin se törmäilee kunnolla mihinkään huonekaluihin tai esteisiin. Tosin huonekaluja, kuten tuoleja, ei saisi imuroinnin aikana siirtää.

Syksyllä tehtiin hankinta, joka mietitytti paljon. Hintaa on enemmän, kuin tavallisella imurilla (eläintalouden suodattimella varustettu imuri n. 300-400e, Neato Connected n. 650e), mutta aikaa pitäisi säästyä julmetusti. Vuosien haaveilun ja kesän kestäneen todellisen harkinta-ajan päätteeksi satsattiin. Ja niin hänestä tuli Johnny!

Siinä se on. Tänäpäivänä. On uutuudenkiilto jo karissut ja muutamat kolhut tulleet, mutta loistava peli edelleenkin!

Se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Johnny imuroi huomattavasti paremmin, kuin tavallinen imuri. Siis vaikka olisin juuri imuroinut koko talon parhaani mukaan suodattavalla eläintalouteen tarkoitetulla imurilla ja turbosuulakkeen kera, Johnnyn pölysäiliöön jää hurjasti pölyä ja karvoja. Johnnyn tulon jälkeen kissaperheen taloudessamme voi helposti käyttää mustiakin vaatteita, sillä karvoja niissä ei enää juurikaan ole. Johnny hoitaa homman poissaollessamme päivittäin ja sisäilma on huomattavasti aiempaa parempi. Lattioille ei tule jätettyä enää tavaroita, sillä kaikki haluavat, että Johnny saa työnsä tehtyä ongelmitta.

Johnnyn saa laitettua päälle sovelluksen kautta kännykällä milloin vaan. Sen saa myös ajastettua tekemään työnsä samaan aikaan päivittäin. Se ilmoittaa sovellukseen, mikäli on jumissa tai ongelmissa ja kertoo kun pölysäiliö pitää tyhjentää. Ellei se saa yhdellä latauksella imuroitua koko asuntoa (meillä saa aina, 86 neiliötä), se menee välillä latautumaan ja jatkaa hommiaan. Se pääsee yllättävän hyvin kynnysten yli ja matot se hoitaa ongelmitta. räsymatoista ollaan käännetty ne päässä olevat hapsut maton alle ja imurilla ei ole ongelmia.

Ollaan otettu imuri mukaan usein kun mennään jonnekin kylään, ja se on ollut erittäin haluttu vieras monessa paikkaa. Se on myös saanut monet itse harkitsemaan robotti-imurin hankintaa, jotkut on jo ennakkoluuloista huolimatta sellaisen hommanneet. Myös isovanhemmillani on Neato, jonka isoisäni hankki ilman konsultointia isoäitini avuksi. Isoäidin ennakkoluuloista (ette voi edes kuvitella) huolimatta isoisä on saanut kehotuksia "laittaa se siivooja hommiin" kun isoäiti menee naapuriin tekemään käsitöitä. Helppo käyttää ja hyvin toimii siis myös vanhemmalla väestöllä, sillä imuri pääsee helposti sängyn ja sohvien alle, kunhan ne ovat yli 10cm korkuisia.

Kaiken kaikkiaan kyllä on ollut aivan mahtava hankinta. Ja kun se hoitaa joka päivä lattiat niiltä osin, minne se pääsee, myöskään jemmapaikkoihin ei kerry niin paljoa pölyä. Se myös hoitaa onnistuneesti sängynalusen ja sohvaankin liittyen on vielä tulossa päivitys. Sohva kun on ollut noin 2cm korkeudella lattiasta, joten sinne ei ole Johnnylla ollut asiaa. Siitä lisää...

Nokialainen kuumemittari

Taas palaan kuin haamu uudisasuntoon ja se vaikuttaakin olevan tämän kliseisen elämäntilanteen kirous. Joka tapauksessa eroon minusta ei pääse ja taas kun juttua tumtuu tulvivan yli äyräiden, on pakko päästä jonnekin purkamaan.

Haluaisin esitellä teille Nokian kuumemittarin. Mikäli kulmasi kohosivat ja suunpieli vetäytyi sivummalle jommalle kummalle puolelle, on reaktiosi vastaava kuin omani tästä kuullessani.

Pohjustan asiaa hieman. Itse harrastan omena-laitteita. Kannan koulussa MacBookia ja taskussani painaa iPhone. Siihen on syynsä, pääasiassa käyttööni sopiva toimivuus ja se, että pahaa sanaa ei ole niistä sanottavana. Kun parin jatkuvaa huoltoa vaatineen PC:n ja älypuhelimien myötä löysin kutsumukseni, paluuta ei eräästä yrityksestä huolimatta ole. Veljeni taas on ehdoton, mitä tietokoneen suhteen tulee Windowsiin ja puhelimen suhteen Androidiin. Tai no ei ehkä ehdoton, mutta ei missään nimessä omenalogoa. Tästä on syntynyt pari päättymätöntä keskustelua, saatatte kuvitella.

Nokia taas ei ole missään nimessä ollut suosiolistallani sitten älypuhelinkauden alkamisen. Kun näin veljelläni Nokian kuumemittarin, katsoin vähintäänkin kieroon. Ehkä jopa niin kovasti, että ne jäi vähän kieroon pysyvästi. Puolustautumispuheen (”hei kuuntele”) ja parin testauskerran jälkeen aloin pohtia kyseistä välinettä myös meille. Isännän mukaan ei ole mikään ongelma mitata 2-vuotiaalta lämpöä tavallisella kuumemittarilla kainalosta, mutta hän ei sitä ole tosin koskaan joutunut tekemäänkään. ”Hyvin se on vaikuttanut sujuvan”, Isäntä sanoi, vaikka ei ole koskaan toimenpidettä varmaan nähnytkään. Ilmassa on siis kotona ollut hankinnan osalta erimielisyyttä.

Eilen aamulla Lili heräsi ensimmäisen kerran kuudelta. Tätä ei ikinä tapahdu, vaan häntä saa lähes aina arkiaamuisin herätellä. En tiedä johtuiko tämä lomalta paluusta ja siitä, että neiti ei koko joulukuun aikana ollut päiväkodissa ja aamuherätykset on taas uusi juttu, vai siitä, että joku häntä vaivasi. Hän nukahti kuitenkin uudelleen ja herätettyäni hänet herätyksellon soidessa hän oli itkuinen, kärttyinen ja sanoi että "sattuu". Yritin mitata kainalosta lämpöä itkevältä, raivoavalta ja rimpuloivalta kaksivuotiaalta Isännän ihmetellessä toimenpidettä vierestä. Oli pakko mitata kolme kertaa, joista viimeinen oli onneksi hieman rauhallisempi. Ei kuumetta. Neiti oli jo huomattavasti reippaampi ja oli jo mielellään menossa päiväkotiin, joten ajattelin, että kiukku johtui vaan aamun ensimmäisestä aikaisesta herätyksestä. Ei siinä muuta ihmettelemään, kun vaatteet päälle ja menoksi.

Asia kuitenkin jäi hieman vaivaamaan ja laitoin Isännälle viestiä, että josko kävisin hakemassa sen Nokian kuumemittarin, kun on Verkkokauppa.comissa tarjouksessakin. Isäntä totesi, että käy hakemassa, jos sillä mielenrauha saavutetaan, hän kun lähti Itä-Suomeen työmatkalle. Kävin sen sitten ostamassa.

Illalla Lili oli väsynyt ja sylinkaipuinen. Tämä ei periaatteessa ole kovinkaan poikkeavaa käytöstä aina hellyydenkipeältä Lililtä alkuviikon päiväkotipäivien jäljiltä, mutta kun uusi kuumemittari oli, oli sitä pakko testata.

Näin se väitti. Mittasin Lililtä pari kertaa uudestaan, ja sama tulos. Desimaalin ehkä heitti, mutta kuitenkin. Mittasin itseltäni, ja sain kolmella kertaa vähän päälle 37°C. Mittari siis antaa kehon todellisen lämpötilan, eli kainalolämpö + n. 0,5°C. Sama kun takapuolesta mitattaessa. Siinä Lilin keskittyessä televisioon, mittasin kainalosta digimittarilla. Sain viidellä mittauksella kahdella eri digimittarilla tuloksia 37,3-38,7°C, pääasiassa 38 paikkeilla. Vajaa pari tuntia tuosta ensimmäisestä mittauksesta alkoi Lilillä oireet. Hän valitti kipua silmissä ja tuli kovin itkuiseksi ja tuskaisen oloiseksi. 

Nokia Thermo -sovellukseen saa myös merkittyä lääkkeiden otot ja sinne tallentuu automaattisesti kaikki mittaukset. Mittauksen jälkeen tuloksen saa suoraan liitettyä tietyn henkilön tuloksiin tuosta näytöltä, missä tuloskin näkyy. Annoin Lilille särkylääkettä ja unille. Yöllä mittasin lämmön aina kun havahduin hereille ja se oli kyllä tällä mittarilla ihan tajuttoman helppoa. 

Oma lämpöni aamulla.

Mittari toimii siis niin, että laitetaan tuo tasainen pää keskelle otsaa, painetaan napista (jolloin laite värähtää), siirretään anturia suoraan otsan myötäisesti jompaan kumpaan suuntaan ohimolle (eri puolilta voi tulla parin desimaalin ero), jolloin laite värähtää kaksi kertaa ja mittaustulos ilmestyy näytölle. Mittaus kestää siis ehkä kaksi sekuntia ja se onnistuu todella helposti myös nukkuvalta lapselta. 

Täytyy kyllä vilpittömästi suositella, etenkin lapsiperheille. Korva- ja otsakuumemittareista minulla ei ole ennen tätä kokemusta, mutta tämä ainakin on tosi kätevä, nopea ja tulokset siirtyy suoraan sovellukseen niin halutessaan. Tänään neidin lämpötila on ollut jo normaali, joten ellei ilta tuo taas yllätyksiä tullessaan, voiton puolella ollaan!

Uniluento kutsut

Nyt kaikki vauvojen ja muiden lasten uniongelmista kärsivät tai uniasioita pohtivat vanhemmat huomio!! Olin tänään uniluennolla. Koska tällaisessa vauvaperheessä uni on jokseenkin ajankohtainen asia, sillä kuten viime yönä tuli todistettua, ellei nuku vauva, ei nuku vanhemmatkaan. Meillä siis Lili heräsi keskellä yötä, hengaili pari tuntia hereillä naureskellen varpaitaan ja ties mitä ja jatkoi unia reilut kaksi tuntia kestäneen vanhempien tuskailun jälkeen. Tämän tekstin epäjohdonmukaisuus saattanee siis johtua viimeyön tapahtumista ja niistä aiheutuneesta univajeesta. Nyt luennosta oppineena tiedän taas paremmin, että vauvan valvomiseen ei itse kannata/tarvitse puuttua, ellei vauva itke.

Kyseessä oli siis vauvojen unta käsittelevä luento, jonka piti Kasvun Taika -yrittäjä Heli Mäkelä. Koska me (kaveriäidin kanssa) ei löydetty meille molemmille sopivaa uniluentoajankohtaa, otti kaveri yhteyttä Heliin ja järjesti Uniluento kutsut, jossa oli meidän kahden lisäksi viisi muuta äitiä vauvoineen, yhteensä siis seitsemän vauvaa äiteineen! Luento oli kyllä kattava ja vastasi moneen mieltä askarruttaneeseen asiaan liittyen sitä ehdottoman tärkeää elinehtoa, unta. Miksi vauva vähtää yöllä, miksi se heräilee sillon kun se heräilee, miten vauvan heräilyjä voi yrittää vähentää tai oikeammin, miten vauvan voi opettaa nukahtamaan itse uudelleen herättyään ja mitä erilaisia keinoja on opettaa vauva nukahtamaan itsenäisesti. Käytiin myös läpi erilaisia unikouluja, lempeitä ja vähemmän lempeitä ja miten niiden toimivuutta voi arvioida.

Kutsujen vauvelit.

Tärkeää on, että unikoulua kokeillessa on itse johdonmukainen ja kokee oikeasti tarvitsevansa sitä. Helin mukaan "mä nyt kokeilen"-asenne unikoulun suhteen on jokseenkin turha, sillä muutosta on itse haluttava ja sen eteen on toimittava määrätietoisesti. Heli oli aivan ihana ja antoi paljon henkilökohtaisia neuvoja ja vinkkejä painottaen jokaisten omia tarpeita ja vauvojen yksilöllisyyttä ja mikä tärkeintä, painostamatta yhtään mihinkään tai sen enempää omaa mielipidettään tuputtamatta. Tärkeää on siis se, että asiaan puututaan, jos se koetaan ongelmana. Perhepeti ja yösyötöt eivät ole ongelma, ellei niitä itse koe ongelmana. Vauvan nukuttaminenkaan ei ole ongelma, ellei sitä perheen sisällä koeta ongelmana.

Mitä minä sain irti meidän perheen kohdalla? Koska Isäntä on tyyppiä silmät kiinni -> krooh pyyh ja itse vaadin nukahtamiseksi aina rauhoittumisen, sen tietyn väsymystilan ja mahdollisesti jopa tuntien sängyssä vähtäämisen ennen sen oikean väsymystilan saavuttamista, en voi olla miettimättä, onko tämä itsestään nukahtaminen jokaisen yksilöllinen ominaisuus vai vauvana opittu tapa. Tästä syystä haluaisin kokeilla opettaa Liliä nukahtamaan itsekseen ja paras aika tähän on kuulemma suurin piirtein nyt: 4-6 kuukauden iässä. Koska Lili on kuitenkin aika helppo lapsi, enkä itse pidä yhtään huudattamisesta, me kokeillaan mahdollisesti jotain hyvin lempeää tapaa, jossa pikku hiljaa edetään tissihumautuksesta itsenukahtamista kohti. Monta kertaa Heli toisti, että ongelmaa ei ole jos sitä ei itse koeta ongelmana ja konsultoituani Isäntää olen nyt tullut siihen tulokseen, että perhepeti ei ole meille minkäännäköinen ongelma. Jos siltä näyttää, että asiat lempeästi etenevät, saattaa Lili jossain kohtaa siirtyä pikku hiljaa omaan sänkyyn, mutta muuten asiaa puidaan myöhemmin, mikäli siitä tulee ongelma.

Ehkä suurin opetus oli, että vauvan yöllisiin vähtäämisiin ei tarvitse puuttua, ja mikäli se vähtääminen häiritsee omaa untani, voin itse mennä vaikka sohvalle loppuyöksi (mikäli siis haluamme nukkua perhepedissä). Yölliset vähtäämiset on meillä tällä hetkellä vähentyneet todella paljon, mutta tiedän kyllä reagoivani herkästi Lilin yöllisiin liikkeisiin tissillä, vaikka sillä ei olisi edes nälkä. Tämän ikäiset kuitenkin useimmiten vaativat ruokaa öisin, joten jossain kohtaa Lili yöllä kuitenkin syökin. Pitäisi parina yönä ehkä enemmän seurata kelloa ja Lilin unijaksoja ymmärtääkseni paremmin missä vaiheessa yötä se nälkä Lilille iskee.

Opin myös, että meidän käyttöön ottama iltarutiini (vaipanvaihto, hammaspesu, iltasatu, valojen sammutus) on hyvä olla ja siihen kaveriksi voisi vielä ottaa unilelun tai -rätin. Opin myös, että iltarutiinin päätteeksi olisi hyvä olla vauvalla läheisyystankkaus molempien vanhempien sylissä. Vauvan tulisi myös nukahtaa siellä mistä hän herääkin hämmennyksen välttämiseksi, olisihan se sinullekin kummallista nukahtaa sänkyyn ja herätä kellarista. Suuren merkityksen sai myös uni-ikkuna, eli väsymyksen merkkien tunnistaminen ja lapsen siirtäminen nukkumaan oikeaan aikaan ennen kun väsymys menee yli. Väsymyksen merkkejä ovat muun muassa haukottelu, silmien hierominen, korvien harominen, itsensä lyöminen ja muut holtittomat liikkeet. Näistä korvien haromista ja tuota itsensä "hakkaamista" en itse edes tiennyt väsymyksen merkeiksi.

Heli pitää Uniluentoja (ja muita luentoja ja kursseja, tsekkaa nettisivut!) säännöllisen epäsäännöllisesti ja antaa myös henkilökohtaista (ja asiantuntevaa) neuvontaa unijuttujen lisäksi myös lasten käyttäytymiseen (mm. kiukku) ja vanhemmuuteen liittyen. Verkkosivuilta löytyy tosiaan monipuolisesti tietoa, kannattaa käydä katsomassa. Nämä olivat Helin ensimmäiset "kutsut" ja hän varmasti mielellään lähtee uudelleenkin luennoimaan kutsuille! Hintakaan ei päätä huimaa, sillä uniluento maksaa 15e/hlö. Helin toimintaa voi seurata myös facebookissa ja Kasvun Taika -facebook sivut löytyvät täältä. Kehotan ottamaan rohkeasti yhteyttä, sillä varmasti monet muut meidän lisäksi pohtii ja tuskailee samankaltaisia vauvan uneen liittyviä asioita.

Ahh, mitkä tarjoilut meillä oli!!

Hitti vai huti: turvakaukalon lämpöpussi

Me matkustellaan autolla aika paljon ja ostettiin syksyllä tosiaan turvakaukaloon Eisbärchenin lämpöpussi kun Lili oli ihan pieni. Kyseinen kaukalopussi ei hinnallaan päätä huimaa ja sisäpinta on ihanaa fleeceä. Toki ne untuvapussit varmasti ajaa asiansa mainiosti, mutta itselleni oli tärkeää, että sen lämpöpussin pinta on pehmeä, eikä ikinä missään tilanteessa kylmä. Untuvapusseilla on myös toki huomattavasti enemmän hintaa. Kaukalopussi siis asetetaan turvakaukalon "pohjalle" ja siinä on reiät, joista kaukalon vyöt saa läpi. Lapsi laitetaan pussin sisälle, vyöt laitetaan kiinni ja vasta sitten pussi suljetaan vetoketjulla. Tämä on todella kätevä pitkillä matkoilla, kun vauva kannetaan autoon ja auton lämmetessä pussin voi avata ettei tule hiki ja taas kun lähdetään ulos autosta, pussin voi laittaa kiinni eikä vauva palele.

Lämpöpussissa on hyvä olla. (kuvassa Eisbärchen-lämpöpussi)

Pussin sisäpuolella on tarranauha-kiinnitteinen aukko vöille.

Kiristysnarun avulla saa muodon makuupussimaiseksi ja muotoiltu pään ympärille.

Meillä on käytössä Maxi-cosin Pebble-turvakaukalo ja nyt kun Lili on kasvanut niin, että on aika ottaa vauvatuki kaukalon pohjasta pois, kävi ilmi, että pussi ei enää sovi meille. Kaukalon 3-pistevyöt on kauempana toisistaan kun mitä pussissa on vöiden reiät, joten pussi ei asetu hyvin kaukalon pohjalle. Tämä harmitti kovasti, sillä pussi oli kovassa käytössä. Kävin katselemassa erilaisia vaihtoehtoja ja todella monet muutkin lämpöpussit olivat väärän mallisia Maxi-Cosin kaukaloon. Untuvapusseja olisi kyllä ollut vaikka mitä sopivia, mutta halusin kuitenkin pussin, jossa sisäpinta on aina lämpöinen huolimatta siitä, onko se ollut vaikka kylmässä autossa hetken.

Nyt meillä on Wallaboon kaukalopussi. Siinä on vetoketjut molemmin puolin, joten sen saa ehkä vähän kivemmin auki ja sinne on helpompi laittaa vauva. Wallaboo on huomattavasti ohuempi, joten siellä vauva ei ole niin supussa kun mitä tuossa Eisbärchenissä. Eisbärchen taas oli huomattavasti ryhdikkäämpi ja jäi edestä koholle niin, että lapsi jäi pussin suojaan mielestäni paremmin, kun Wallaboon pussin yläreuna herkästi lysähtää vauvan naamalle. Vaikka lapsen kaukaloon laitettaessa kaksi vetoketjua on kätevämpi, kesken ajon pussin avaaminen on helpompaa, kun vetoketjuja on vain yksi.

Wallaboo

Lili poseeraa.

Eisbärchen on kunnon pakkasilla ehdottomasti parempi, sillä sen saa hyvin tiiviisti vauvan ympärille myös pään ympärille, kun Wallaboon pussi falskaa vähän joka puolelta. Wallaboo on kuitenkin ohempi, joten vauva ei hikoa autossa selän puolelta yhtään niin paljoa kun Eisbärchenin pussissa. 

Mieluiten ottaisin noista sellaisen välimallin: yksi vetoketju, pohja ohuempaa kangasta (wallaboo) jotta kaukalo ei supistuisi niin paljon, mutta etuosa paksumpaa (Eisbärchen), jolloin pussi olisi ryhdikkäämpi ja paremmin muotoiltavissa vauvan ympärille. Toki sen pitäisi olla sellainen, että se sopii kaukaloon, eli Wallaboo on tässä asiassa ehdoton ykkönen. Wallaboon pussissa ei kuitenkaan ole reikiä kun kolmepistevöille, joten viisipistevöiden kanssa ainakaan tätä mallia ei voi käyttää.

Turvakaukalon lämpöpussi itsessään on kyllä ollut todella kätevä ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi kaikille, jotka ajavat pidempää matkaa talvivauvan kanssa. Onhan tuo näppärä lyhyilläkin matkoilla ja meillä sitä käytetään kyllä niin pitkillä automatkoilla kun kauppareissuillakin. Eihän se kovinkaan pitkäikäinen ole, mutta käytettynä saa ostettua edullisesti todella hyväkuntoisia!

Pyykinpesukokemuksia: värin- ja liankerääjä

Tässä nyt vauvanvaatteita pestessäni olen päässyt värilliseen pyykkiin. Koska vauvanvaatteet on useimmiten sellaisia, että niissä on sekä kirkkaita värejä että valkoista, pelkäsin valkoisten värjääntymistä. Ehkei se tummuminen heti ensimmäisen pesun jälkeen näy, mutta kaikki vaatteet oli pesussa ensimmäistä kertaa, joten väriä irtoaa kaikista ihan varmasti.

Aiemman pyykkipulma-kirjoitukseni kautta sain vinkin Dr. Beckmannin Värin- ja liankerääjistä. Dr. Beckmannin nettisivujen mukaan liinat keräävät irronneen värin ja antavat näin suojan värjäytymiä vastaan. Ostinkin näitä kertakäyttöisiä liinoja, joita heitetään sinne pesukoneeseen pyykin mukana. Laitoin ensimmäisen koneellisen värillisen pyykin matkaan 2 liinaa ja toiseen koneelliseen vain yhden.

Ensimmäinen kirjava koneellinen oli itselle todella outo kokemus! Vähän sama, kun meillä on aina tummat lakanat ja nyt ostin valkoisen muotoonommellun satiinilakanan ja se osuu silmään joka ainoa kerta kun menen makuuhuoneeseen. Se oikeen huutaa sieltä! Isäntäkin kiinnitti huomiota tähän ensimmäiseen koneelliseen. Sanoin Isännälle, että "katso! Pesin vauvan värilliset vaatteet!" Isäntä vilkaisi kuivaustelinettä ja totesi: "pesit näköjään meidän värilliset kanssa." Meidän vaatteet on tosiaan hyvin tummia tai kaikki jotain maleerattuja värejä, joten nämä kirkkaat värit huusivat poikkeuksellisuuttaan kuivaustelineeltä.

Ensimmäinen koneellinen. 

Ja sitten kyseisen koneellisen värin- ja liankerääjät (siinä valkoisella lakanalla).

Kyllä ne selvästi jotain väriä sieltä imivät itseensä!

Seuraava koneellinen:

Ja värin- ja liankerääjä.

Isäntä on hyvin skeptinen näiden toimintatehon suhteen, mutta kyllä se nyt minun mielestäni sieltä ainakin jotain väriä poistaa, ellei nyt ihan kaikkea! Kaikki valkoiset raidat ja muut vaaleat olivat pysyneet puhtaan valkoisina eikä missään ollut huomattavissa mitään värjäytymää. Epäilen, että värjäytymien estäminen tapahtuu kuitenkin pidemmän ajan kuluessa, ja kyllä minä ajattelin näitä sinne kirjopyykin sekaan jatkossakin heitellä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä! Pesin meidän ruskeat Marimekon Kaivo-lakanat ja koska niissä on myös valkoista, ajattelin heittää sekaan myös värinkerääjän. Lakanat on siis ollut käytössä vuosia ja pesty moneen moneen kertaan ja ajattelin, että tuskin niistä nyt enää kauheasti väriä lähtee. Lopputulos oli tämä:

Ja vielä näytille kyseiset lakanat:

Että kyllä niistä aika kauan ja monen pesun jälkeen näköjään sitä väriä vielä lähtee, ja ihan kunnolla!

Ruokaa ja markkinameininkiä

Eilen oli markkinapäivä! Käytiin tosiaan siellä keskiaikaisilla markkinoilla ja Haraldissa syömässä Isännän perheen kanssa. Jos joku näki markkinoilla pariskunnan, jonka naisosapuoli käveli napa pystyssä ja vahvempi osapuoli lampaantalja kainalossa, ne oltiin me. Ostettiin tosiaan lampaantalja. Sellainen ihana tumman ruskea, joka sitten ihanasti lämmittää pientä lapsokaista vaikka pulkassa. Aika hyvä sijoitus näin kesän alussa, vai kuinka? Ei oltu ihan ainoat siellä markkinoilla. Keskiaikaiset markkinat ovat muutenkin ihan tajuttoman suositut, mutta eilen oli vielä ihan todella täyttä, sillä oli ensimmäinen oikein kesäinen päivä pitkään aikaan! Kaikki maailman ihmiset oli siellä, Aurajoen rannalla!

Haraldissa oli muuten tosi hyvä ruoka. Isännälle ja minulle annettiin tehtäväksi valita ja varata ruokapaikka. Käydään tosi harvoin oikeen ravintolassa syömässä, joten se oli aika haasteellinen tehtävä tosiaan. Ollaan viimeaikoina seurattu HBO Nordicilta Vikings-sarjaa ja Haraldin ruokalistan tuttujen nimien perusteella valikoitui ruokapaikka. Ruoka oli kyllä tosiaan todella hyvää ja oli vähän erilaista, joka oli todella positiivista. Ihan uusia makuelämyksiä ja niiden kastikkeet on todella ihania! Ei mitään perus "bar and grill" -tyylistä tai burgeripaikkaa, vaan oikeasti vähän erilaista ja hyvää ruokaa. Voin kyllä lämpimästi suositella!

Käytiin Isännän kanssa siinä Hansassa myös ostoksilla. Aamulla korjasin Isännän housut ja jonkun ihme perinteen mukaan aina kun korjaan Isännän housut, käydään ostamassa sille uudet. Niin kävi myös eilen. Tänään aamulla Isännän mukana Vantaalle lähti kuitenkin ne vanhat housut, nätisti korjattuna. Tai ainakin korjattuna. Siinä samalla käskin sen käydä farkkuvaraston läpi ja meillä on nyt viidet Isännän pieneksi jääneet farkut makkarin tuolilla odottamassa jatkosijoituspaikkaa. Jos joku tietää jonkun joka tarvitsee vaikka käsityöfarkkukangasta, täältä sellaista saisi!

Viikonloppu meni muutenkin jotenkin tosi ihanan leppoisasti. Mentiin vähän mihin nokka osoitti ja tehtiin mitä mieleen juolahti. Kovin mukavasti. Lauantaina sen hierojan jälkeen käytiin ostamassa Rauman torilta mansikoita. Tarjolla oli ainoastaan suomalaisia ja maksoi 8e litra. Oli tarkoitus viedä ne äitini luo, mutta syötiin ne kaikki siinä matkalla. Käytiin siis matkalta ostamassa uudet. Perillä tehtiin mansikkakakku, joten Isäntä lähetettiin hakemaan vielä lisämansikoita lähikaupan pihalta. Oli aika luksusta kun ostin niitä mansikoita tänään Turun torilta. Se litra niitä suomalaisia maksoi 5e, ruotsalaisia sai samaan hintaan kaksi litraa.

Käytiin tänään kahvilla limonadilla kaverin kanssa Wiklundin vieressä sijaitsevassa Pink Vanilla Dessertissä. Se oli minulle entuudestaan tuntematon ja ehkä söpöin paikka ikinä. Vaikka kyseessä on jälkiruokakavintola, syötiin suolaiset bagelit, jotka oli kyllä tosi makoisia! Juomaksi otettiin itse tehtyä limonadia, tosin ilman hiilihappoja, lisäaineita ja muutakin moskaa. Hyvää ja raikasta oli! Vähän erilaista kahvilatouhua, joka on erityisen tervetullutta nyt kun se kahvi ei oikein maistu. Toinen oikein positiivinen ruokakokemus samaan päivitykseen ja suosittelut heti perään! Omnom!

Asettelukin oli ihana! Ja kuinka herkullisen väriset juomat?!