Sota-aiheinen sunnuntai

Lauantai vierähti rattoisasti kaverin baby showerin merkeissä ja Isännällä pilkkihommissa ja kävipä niin, että herättiin tänään oikeen kotoa. Hetki pohdittiin, että mitäs sitä tänään keksisi ja otin Mondon Helsinki -matkaoppaan kätösiin. Ostin sen lähinnä siksi, että ajattelin että sieltä voisi löytää kaikkea kivaa tekemistä juurikin tällaisten päivien varalle. No ei sieltä varsinaisesti löytynyt, mutta se antoi Isännälle idean: sotamuseo.

Siis kuinka tylsiä meistä on tullut, kun tultiin viimeyönä hieman ennen puoltayötä kotiin rättiväsyneinä ja painettiin suoraan pehkuihin. Lauantaina. Ja sunnuntain kunniaksi lähdetään taas museoon. Onhan se jo toinen museo tässä kuukauden sisään. Joka tapauksessa ulkona oli niin mahtava ilma, että pakko oli jonnekin lähteä!

Kyllä se aurinko siellä oikeasti paistoi!

Koska ollaan nykyään pääkaupunkiseutulaisia, ei tosin pesunkestäviä sellaisia, Isäntä päätti, että nyt me mennään raitsikalla kun hyvä mahdollisuus on. No siinä kun odoteltiin sitä (raumlaisittain) raitsikkaa ylioppilastalon pysäkillä, osui silmään mielenkiintoinen yksityiskohta.

Ihan teitä varten nätisti muokkasin tuonne tuon nuolen. Ihan kun joku olisi ampunut sinne pulun.

Raitsikalla mentiin ja lopulta löydettiinkin se sotamuseo. Olen oikeasti aika todella huono historiassa, vaikka se minua kovasti kiinnostaakin. En ikinä muista mitään vuosilukuja, saati sitten mitään tapahtumia, enkä oikeen osaa sijoittaa mitään tapahtumia mihinkään ajanjaksoihin. Siitäkin syystä tuo sotamuseo oli todella mielenkiintoinen. Itseäni kiinnosti eritoten kaikki sodat, jotka siellä esitettiin mielestäni todella hyvin oolannin sodasta jatkosotaan. Isäntä tietenkin innostui kun lähestyttiin nykyaikaa ja siellä oli kaikkia tuttuja armeijajuttuja. Ainut miinus oli, että siellä oli mielestäni todella pimeää. Vähän enemmän valoa monissa paikoissa olisi ollut kyllä tervetullutta. 

Lili ihmettelee kunniamerkkejä ja itsenäisyysjulistusta. 

Lili heräsi siinä talvisodan kohdalla (noin puolessavälissä) ja oli ihan superhienosti koko ajan! Sanoinkin Isännälle, että ihan käsittämätön tämä tyttönen: sen kanssa voi tehdä ihan mitä tahansa! Kertaakaan ei hermostunut vaikka äiti pysähtyi pidemmäksikin aikaa lukemaan tekstejä.

Siinä lopuksi kun tehtiin lähtöä toisen porukan kanssa samanaikaisesti, me jäätiin ovensuuhun jumiin kun edessä oleva herrasmies pysähtyi ihan oven eteen. Siinä nousee heti rappuset ikävästi, joten oli aika hankala paikka siinä vaunujen kanssa. Kiinnitin siinä herran huomion suomalaisen simppelisti totemalla "anteeksi", johon herra vastasi välittömästi myös suomalaiseen tapaan "oi anteeksi!" ja väistyi sivuun. Kun lähdettiin siitä kävelemään, Isäntä tiedusteli minulta huomasinko kenties kuka se oli. Oli kuulemma Paavo Lipponen. Meillä oli kovasti hauskaa kun siitä käveltiin takaisin rautatietorille päin, onhan meillä samat sunnuntaiharrastukset Lipposen pariskunnan kanssa.

Mulla on ihan hirmuisesti kirjoitusaiheita, ehtisi vaan jossain välissä näpytellä! Pitäisi kertoa vähän Lilistä, meidän nukahtamisharjoituksesta, kiinteiden aloituksesta ja kaikista jutuista mitkä olen kokenut näppäräksi tässä tämän ikäisen vauvelin kanssa. Ainakin jotain näistä siis tulossa ensi viikolla!