Mitä on suvaitsevaisuus?

Nämä on niitä hetkiä, kun pääkoppani hetkellisesti tyhjenee ja siellä alkaa kaikua kysymys: mihin tämä maailma on menossa? Tämä asia on vaivannut mieltäni jo pitkään, mutta ehkä vihdoin on aika asiasta avautua.

Onko kukaan muu huomannut, että Suomessa suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että olet jonkun tietyn väestön kanssa asiasta samaa mieltä. Jos olet asiasta eri mieltä, olet väärässä, suvaitsematon, omahyväinen, tyhmä, rasisti, ja mitä näitä nyt on. Niin monessa asiassa tämä tulee ilmi.

Jokin aika sitten homoavioliitto-keskustelu kohautti kaikkia. Homoavioliitot pitää saada laillisiksi, vaihtoehtoja ei ole. Suvaitsevaisuutta oli tietenkin homoavioliittojen laillistamisen kannattaminen, mutta auta armias jos jollain tapaa edes joku vähän vihjaisi olevansa asiasta eri mieltä tai haluavansa perusteluja. Itsekin kuuluin siihen kamalaan väestöön yksinkertaisesti siksi, koska minulla ei asian suhteen juurikaan ollut mielipidettä, enkä vastannut kenellekään juuta enkä jaata. En vain kokenut, että minun pitäisi kovasti ponnistella asian eteen, eihän ne homotkaan yleisesti opiskelijoiden asioita ajaneet sillon kun opiskelin, tai tällä hetkellä kovasti ponnistele lapsiperheiden etujen eteen.

Omaa elämäntilannettani koskien tällä hetkellä suvaitsevaisuutta koskee lähinnä julki-imetys. Imettäminen, eli lapsen rintaruokinta on lapsen syöttämistä ja sitä ei pitäisi joutua tekemään piilossa. Olen asiasta täysin samaa mieltä, osittain. Ensinnäkin, lastenhoitotilat on usein invavessojen yhteydessä ja arvatkaas mitä porukka usein käy invavessoissa tekemässä, omassa rauhassa kun siellä saa olla? No käyvät siellä paskalla. On muuten aivan tajuttoman ihanaa ylipäätään mennä sinne lähes poikkeuksetta paskankäryiseen invavessaan (invalidit I so feel you) vaihtamaan omalle vauvalle vaippaa, mutta että siellä pytyn päällä pitäisi vielä imettää?! Älä nyt viitsi. Tästä syystä koitan yleensä katsoa vähän rauhallisemman paikan, jonne menen vauvoineni imettämään. Itse harrastan Boobin imetysvaatteita, joiden kanssa on todella helppo imettää suhteellisen huomaamattomasti, mutta mikäli jostain syystä melko huomaamaton imetys ei onnistu, laitan huivin Lilin yli. En todellakaan peitä lastani joka kerta (koska sille tulee kuuma), mutta en halua tissinikään kovasti vilkkuvan. Tässäkin asiassa juttu on kuitenkin niin, että meitä tekijöitä on monta. Vaikka itsellänikin on vauva, jonka ruokin yleensä siellä missä sille nälkä sattuu tulemaan, muistan silti ikuisesti ensiajatukseni ja kauhukuvat imetyksestä, jotka aiheutuivat kerran ravintolassa erään äidin siellä rempseästi kaivaessaan koko tissin esiin ja työntäessään ainakin 5 cm pitkän nännin noin kolmevuotiaan lapsen suuhun, joka repi äidin paitaa. Kamala myöntää, mutta vaikka se olisi kuinka luonnollista ja ihanaa, niin kyllä siinä itseltä ruokahalu meni. Suvaitsevaisuutta on kuitenkin se, että kuka tahansa saa toimia miten tahansa ja kuinka julkisesti haluaa, jos asiasta huomauttaa, on suvaitsematon paska. Näin sen on oltava. Minulle ei ole koskaan kukaan tullut mitään sanomaan imettäessäni Liliä julkisesti, eikä edes katsottu pahalla, joten oikeasti en oikeen edes ymmärrä tätä pauhaamista.

Voisiko jokainen suvaitsevaisuuden multihuipentuma (=fanaatikko) hetkeksi pysähtyä, avata mielensä ja kuunnella mitä muilla on sanottavana? Vaikka toisen argumentti tuntuisi kuinka väärältä omaan korvaan, suvaitsevaisuus on sitä, että pyrit hyväksymään myös ne muiden (väärät) mielipiteet.

Vielä loppuun laitan Wikipediasta löytämäni UNESCOn määritelmän sanasta "suvaitsevaisuus". Boldaukset ovat omiani. Suvaitsevaisuus on...
"...meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."