Koko homman tylsyys kaatui jo lähdön hetkellä. Kerrostalosta autoon piti Lilin ja tavaroiden lisäksi raahata kaksi kissaa tavaroineen, oltiinhan me koko viikonloppu poissa. Helpommin sanottu kuin tehty. Lähtö oli yhtä häsäämistä ja toiselle tiuskimista. Kun vihdoin saatiin kaikki autoon niin, ettei kissat joutuneet turhan pitkään odottamaan pienessä kopassaan, eikä Lili turvakaukalossaan päätin, että yhden yhtä tarkkaa aikataulua en tähän viikonloppuun halua.
Vauvan kanssa matkustaminen on jotenkin normaalia rennompaa. "Milloin olette täällä" -kysymykset voi normaalin kymmenen minuutin tarkkuuden sijaan kuitata sanomalla "ehkä kahdeksalta, tai kymmeneltä, riippuu montako kertaa joudutaan pysähtymään." Matkalla pysähtyminenkin on jotenkin rentouttavampaa, sillä pikapissan ja nopean aterian sijaan huoltoasemalla haahuillaan ja hengaillaan pidempään väsyttäen vauvaa, jotta se ehkä nukkuisi vielä matkalla. Yllättävää kyllä, tällaiselle kaiken etukäteen suunnittelevalle se on oikeasti todella mukavaa. Sellaista kiireetöntä reissaamista.
Oltiin aika myöhään perjantaina perillä. Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen Kuivalahdelle metsäkävelylle. Loppupäivä hujahti isovanhempien ja saunan merkeissä ja lopulta kello olikin jo myöhä ja syötiin myöhäinen päivällinen. Seuraavaksi olikin vuorossa sunnuntai, päivälenkki ja aika lähteä kohti kotia. Aikamoista. Jäi valokuvien katselukin kokonaan välistä.
"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." |
Ps. Rauma huomio! Tullaan huomenna Lilin kanssa sinne seudulle. Perjantaina takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti