Pakko saada toi!

Tiedättekö sen tunteen, kun näet jonkun aivan täydellisen jutun, mikä sopisi sulle/teille aivan täydellisesti ja sä ajattelet, että sun on pakko_saada_se, mikään muu ei kelpaa?

Meillä kävi yksi tähän liittyvä tapaus juuri ennen ristiäisiä. Oltiin Raision Myllyssä tekemässä jotain ostoksia ja käytiin ostamassa Isännälle ristiäisiin valkoinen kauluspaita Petri Funista. Ristiäisten väriteemana oli syksyn värit (ja oranssi) ja näin siellä hyllyssä aivan täydellisen ihanan värisen kravatin. Se oli yksivärinen, juuri oikean oranssi ja sopi täydellisesti oranssiin pellavamekkooni, jonka olin laittamassa ristiäisiin ylleni. Kun Isäntä tuli sovituskopista, näytin sitä kravattia ja ehdotin, josko ottaisimme myös sen. Isäntää paitavalinnassa auttanut nuori myyjä alkoi sanomaan, että heillä on tuolla myös muita kravatteja ja alkoi Isännälle esittelemään kaikkia muita "nuorekkaita" ja kirjavia kravatteja. "tämä on todella nuorekas, malliltaan kapeampi ja myöskin juhlava", myyjäneiti esitteli. Voitte kuvitella, miten minä siinä hormoneissa kiihdyin ja mietin päässäni, että "en halua mitään muuta, haluan tuon oranssin yksivärisen!" Koska olin siinä vastasyntyneen kanssa ja Isäntä kiinnostui aivan täysin vääränlaisesta kravatista, en siinä kehdannut sanoa, että "me ei kuule todellakaan oteta mitään nuorekasta kun me otetaan tämä." Niin siinä sitten kävi, että lähdettiin paikalta mukanamme väärä kravatti, tyytyväinen Isäntä ja vielä ehkä hormonien vaikutuksesta ihan hirmuisesti kiihtynyt puoliso.

Siinä näkyy kastepöytä ja pöytien koristelu ja näin ollen ristiäisen väriteemaa.

Olin niin vihainen, etten oikeasti uskaltanut sanoa pitkään aikaan mitään, etten sanoisi jotain ajattelematonta. Kun oltiin kotimatkalla, otin asian puheeksi mielestäni tyynen rauhallisesti (siihen alkuperäiseen verrattuna), mutta Isäntä oli jo kääntämässä autoa, että hän menee vaihtamaan sen kravatin. En suostunut, olisihan se nyt oikeasti ollut aika noloa. Epäilen että neiti näki siellä liikkeessä jo naamasta, että tätä äitiä ei ihan kyseinen valinta miellyttänyt. Näin mentiin siis kotiin.

Tämä ei kuitenkaan jäänyt tähän. Koska tunnen itseni joissain tapauksissa aika hyvin, en voinut antaa sen tapahtua, että Isäntä olisi oikeasti ollut ristiäisissä väärä kravatti kaulassa. Joka ainoa kerta kun katsoisin niitä ristiäiskuvia, harmittelisin kun tilanteeseen olisi ollut täydellinen kravatti, mutta tämän myyjäneidin ansiota (kyllä, en syytä Isäntää) Isännällä oli väärä kravatti. Pari päivää myöhemmin Isännän ollessa työreissussa ajoin Myllyyn ja kävin hakemassa Isännälle oranssin kravatin. Koska Petri Funin myyjä minua niin suuresti ärsytti, boikotoin kyseistä kauppaa ja kävin hakemassa vastaavan Sokoksesta.

Se oikea ja se väärä.

Oikeasti Isäntä oli loppujen lopuksi kovin tyytyväinen ja onhan tuo toinenkin kravatti hieno, mutta ei siihen tilanteeseen oikea. Tuossa väärässä kravatissa on vaikka mitä värejä, joten ties kuinka moneen tilanteeseen se vielä tulee olemaan oikein hyvä kravatti. Ja voitte kuvitella niitä ilon värinöitä mitä koin kun muutamat ihmiset ovat sanoneet, että "voi kuinka hyvin tuo Isännän kravatti sopii tuohon sinun mekkoosi!" Niimpä, se on täydellinen!

Se täydellinen ristiäiskuva, jonka katsominen tuo aina hyvän mielen <3
(Isännällä näkyy siinä oikeassa kuvassa myös pää)

Sama juttu kävi, kun päätettiin pitkän harkinnan jälkeen, että ostetaan Lilille syöttötuoliksi Stokken Tripp Trapp. Koska me nyt ollaan tällaisia tumman ruskeasta pitäviä, oli päivän selvää, että tuoli tulisi meille pähkinän värisenä. Jostain katselin kuvia ja löysin aivan täydellisen pehmusteen kyseiseen tuoliin. Kävi kuitenkin niin, että sitä ei enää missään myyty ja sen saaminen oli todella hankalaa, vaikka Facebookissakin laitoin Stokke-kirpputorille kuvaa ja ostoilmoitusta. Pitkän haun jälkeen löytyi yksi Ebaysta: se oli huutokauppa, myyjä oli saksalainen ja hän suostui postittamaan vain Saksaan. Koska tiesin, että mikäli tyytyisin mihin tahansa muuhun, minua ketuttaisi yli kaiken joka ainoa kerta katsoessani sitä "korviketta", vahtasin täällä kotikoneella päivystämässä yksi torstai puolen päivän aikaan ja kävi kuin kävikin niin, että voitin sen huutokaupan ja sain sen!! Pyysin myyjää postittamaan sen Saksassa asuvalle äidilleni, joka toi sen nyt tullessaan Suomeen. Siinä se nyt on! Aivan täydellinen! <3

Koska olen ajatellut alkaa Lilillä soseiden lisäksi sormiruokailun, sillä hän selkeästi hyvin viihtyy pöydän ääressä ihmetellessään pöydällä olevia juttuja, olen harkinnut tähän vielä sitä Stokken tarjotinta. Isäntä oli sitä mieltä, että sillä ei tee mitään ja se taas maksaa ties mitä ja mitä sellasella sitten jne. Sanoin Isännälle, että voin ilomielin siivota lattian Isännän ollessa töissä, mutta tehdäämpä niin, että aina Isännän ollessa kotona Isäntä saa siivota lattian Lilin jäljiltä, katsotaan kuinka kauan menee ennen kun se on Isännän mielestä tarpeellinen. Lili ei ole saanut juuri muuta vielä sormiruokailla kun kurkkua, porkkanaa ja maissinaksuja ja tänään, 3 päivää ehdotuksen jälkeen kysyin Isännältä, että vieläkö hän on sitä mieltä että se on turha. "Noh, ihan periaatteesta en mä nyt voi mieltä enää muuttaa, mutta en mä nyt suutu jos sä sellasen tänne kiikutat." Periaatteen mies! <3

Bongaa kurkku.

Pinnasängyn reunapehmuste

Sain se eilen vihdoin valmiiksi!! Saumurinkorjaajasetä laittoi eilen viestin, jossa luki: "saumuri kunnossa". Ei pisteitä, ei muita merkkejä, eikä keneltä viesti on. Vain "saumuri kunnossa". Asia tuli kuitenkin harvinaisen selväksi ja kävinkin noutamassa sen saumurin heti töistä päästyäni!

Olin niin tohkeissani, että heti kotiin päästyäni aloin hommiin. Isäntä tuli kotiin 1,5 h myöhemmin ja ihmetteli, että miksi saumuri ei surise. Hän sai osakseen tyytyväisen virneen ja kehotuksen käydä katsomassa yläkerrassa. "Se on valmis".

Meidän lapsi totutetaan heti astetta kovempaan makuualustaan. Välttää sitten selkävaivat myöhemmin.

Päädyn kiinnitys.

Tarrakiinnitteiset kiinnitykset pinnoihin.

Naru, joka jää patjan alle ja pitää reunapehmusteen paikallaan.

 Otin mallia siitä Stokken omasta reunapehmusteesta, mutta noiden tarrakiinnitysten saaminen kohdilleen oli jokseenkin haastavaa. Kankaan sisällä on oikean kokoiseksi lyhennetty Ikean reunapehmuste. Koin nauhakiinnityksen jotenkin tylsäksi, joten tein nuo tarrakiinnitykset, vaikkakin jälkeenpäin ajateltuna se nauhakiinnityskin olisi ollut ihan kelvollinen.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ainakin se sopii nyt yhteen verhojen kanssa. Koitan vielä saada aikaiseksi tehdä unipesän samasta kankaasta.

Projekti reunapehmuste ja kylkiäiset

Otsikosta huolimatta se pinnasängyn reunapehmuste ei ole valmis, eikä niin esittelykelpoinen, että laittaisin siitä teille tänne kuvaa. Tästä reunapehmusteprojektista johtuen mulla on ihan hirvee ompelukonekuume! Mulla on siis itsellä ihan perusompelukone (Bernette Fun style) jonka ostin kun muutin omilleni Turkuun ja aloitin opinnot. Hän on oikein hyvin minua palvellut kaikissa perusjutuissa, kuten housujen lyhennyksissä, korjaamisissa ja olen sillä jokusen paidankin itselleni kyhännyt. Ei siis siis mitään kummallisuuksia ole tullut tehtyä. Kovin paksuihin kankaisiin siitä ei ole ja harmittavan usein saan sillä langat solmuun (aina tietenkin sille oikealle puolelle) tai laitteen jumiin. Olen aina ajatellut, että en ehkä vain osaa tai sitten se on päivästä kiinni. 

Kun tuossa ehkä vuosi sitten aloin kaipaamaan saumuria lähinnä virkkuutöiden sisäkankaiden ompeluun, löysin juuri mainion torista. Samaisella myyjällä oli myynnissä Berninan 1008 ompelukone, jonka äitini silloin osti. No se Bernina on nyt ollut minulla käytössä ja olen niin löytänyt ompelun hienoudet taas! Se toimii niin kivasti, enkä ole kertaakaan saanut sillä lankoja yhtälailla solmuun kun omalla koneella, eikä se ole kertaakaan vetänyt kangasta (ja lankaa) jumiin. Todellakin vika todennäköisesti on minussa, mutta silti se on huomattavasti mukavampi ommella kun se ompelu yksinkertaisesti onnistuu.

Nyt kun äitini on muuttamassa Saksaan, hän kaipailee ompelukonetta mukaansa. Vaikka toki hän sen lupasi myöhemmin toimittaa takaisin, olen nyt vakaasti sitä mieltä, että olisi se minulle sopiva ompelukone itselläkin kiva olla. Tänään kävin kyselemässä käytettyjä ompelukoneita Turkulaisessa ompelukoneliikkeessä ja setä esitteli minulle Pfaffin Passport 2.0:n. Vaikka Pfaff on minulle entuudestaan täysin tuntematon, olen myyty. Olisiko se minun uusi hyvä ystäväni, jolla uskaltaisin kokeilla vauvanvaatteidenkin ompelua ilman jatkuvaa taistelua jumittuneen ja pidemmän päälle rikkoutuneen kankaan kanssa?

Tänään taas pinnasängyn reunapehmuste otti aimo askeleen eteenpäin. Berninan luovutus tapahtuu perjantaina ja reunapehmusteen pitäisi olla ennen sitä valmis. Saadakseni siitä varmasti oikeanlaisen ja -kokoisen, minun piti kasata pinnasänky, jotta pääsen sitä testaamaan. Reunapehmuste olisi jo valmis, ellei homma olisi tyssännyt saumuriongelmaan, jonka ajattelin ratkaista huomenna. En millään saa sitä tikkiä oikeanlaiseksi, joten ajattelin ottaa koko vehkeen kainaloon ja painella sen saumurin kanssa sinne samaiseen puotiin, jossa tänään tutustuin Pfaffiin. 

Ehkä mä en vaan osaa?

Lopuksi pari kuvaa siitä pinnasängystä, ihan vaan koska se on nyt kasattu. 

Kaikki alkoi tästä. Ruuvien levittäminen lattialle kissataloudessa ei muuten ikinä ole kovin viisasta.

Päästiin hieman pidemmälle. En siis olisi millään pärjännyt ilman apua.

Thataaa!! Valmis! <3

Kyllä tulee muuten naisesta avuton kun se asuu miehen kanssa, joka aina korjaa kaiken ja vaihtaa lamput. Oli kauhean hankalaa aloittaa tätä operaatiota "pinnasänky". Työkaluja ei meinannut löytyä ja ohjeet näytti ihan insinöörin koulukirjalta. Mutta hei, onnistuin! Tai ainakin se näyttää pinnasängyltä. Ja Isäntä on niin ylpeä!! Isäntä saa kyllä vielä käydä tuon läpi ennen kun sinne mitään lasta uskaltaa laittaa...