Projekti reunapehmuste ja kylkiäiset

Otsikosta huolimatta se pinnasängyn reunapehmuste ei ole valmis, eikä niin esittelykelpoinen, että laittaisin siitä teille tänne kuvaa. Tästä reunapehmusteprojektista johtuen mulla on ihan hirvee ompelukonekuume! Mulla on siis itsellä ihan perusompelukone (Bernette Fun style) jonka ostin kun muutin omilleni Turkuun ja aloitin opinnot. Hän on oikein hyvin minua palvellut kaikissa perusjutuissa, kuten housujen lyhennyksissä, korjaamisissa ja olen sillä jokusen paidankin itselleni kyhännyt. Ei siis siis mitään kummallisuuksia ole tullut tehtyä. Kovin paksuihin kankaisiin siitä ei ole ja harmittavan usein saan sillä langat solmuun (aina tietenkin sille oikealle puolelle) tai laitteen jumiin. Olen aina ajatellut, että en ehkä vain osaa tai sitten se on päivästä kiinni. 

Kun tuossa ehkä vuosi sitten aloin kaipaamaan saumuria lähinnä virkkuutöiden sisäkankaiden ompeluun, löysin juuri mainion torista. Samaisella myyjällä oli myynnissä Berninan 1008 ompelukone, jonka äitini silloin osti. No se Bernina on nyt ollut minulla käytössä ja olen niin löytänyt ompelun hienoudet taas! Se toimii niin kivasti, enkä ole kertaakaan saanut sillä lankoja yhtälailla solmuun kun omalla koneella, eikä se ole kertaakaan vetänyt kangasta (ja lankaa) jumiin. Todellakin vika todennäköisesti on minussa, mutta silti se on huomattavasti mukavampi ommella kun se ompelu yksinkertaisesti onnistuu.

Nyt kun äitini on muuttamassa Saksaan, hän kaipailee ompelukonetta mukaansa. Vaikka toki hän sen lupasi myöhemmin toimittaa takaisin, olen nyt vakaasti sitä mieltä, että olisi se minulle sopiva ompelukone itselläkin kiva olla. Tänään kävin kyselemässä käytettyjä ompelukoneita Turkulaisessa ompelukoneliikkeessä ja setä esitteli minulle Pfaffin Passport 2.0:n. Vaikka Pfaff on minulle entuudestaan täysin tuntematon, olen myyty. Olisiko se minun uusi hyvä ystäväni, jolla uskaltaisin kokeilla vauvanvaatteidenkin ompelua ilman jatkuvaa taistelua jumittuneen ja pidemmän päälle rikkoutuneen kankaan kanssa?

Tänään taas pinnasängyn reunapehmuste otti aimo askeleen eteenpäin. Berninan luovutus tapahtuu perjantaina ja reunapehmusteen pitäisi olla ennen sitä valmis. Saadakseni siitä varmasti oikeanlaisen ja -kokoisen, minun piti kasata pinnasänky, jotta pääsen sitä testaamaan. Reunapehmuste olisi jo valmis, ellei homma olisi tyssännyt saumuriongelmaan, jonka ajattelin ratkaista huomenna. En millään saa sitä tikkiä oikeanlaiseksi, joten ajattelin ottaa koko vehkeen kainaloon ja painella sen saumurin kanssa sinne samaiseen puotiin, jossa tänään tutustuin Pfaffiin. 

Ehkä mä en vaan osaa?

Lopuksi pari kuvaa siitä pinnasängystä, ihan vaan koska se on nyt kasattu. 

Kaikki alkoi tästä. Ruuvien levittäminen lattialle kissataloudessa ei muuten ikinä ole kovin viisasta.

Päästiin hieman pidemmälle. En siis olisi millään pärjännyt ilman apua.

Thataaa!! Valmis! <3

Kyllä tulee muuten naisesta avuton kun se asuu miehen kanssa, joka aina korjaa kaiken ja vaihtaa lamput. Oli kauhean hankalaa aloittaa tätä operaatiota "pinnasänky". Työkaluja ei meinannut löytyä ja ohjeet näytti ihan insinöörin koulukirjalta. Mutta hei, onnistuin! Tai ainakin se näyttää pinnasängyltä. Ja Isäntä on niin ylpeä!! Isäntä saa kyllä vielä käydä tuon läpi ennen kun sinne mitään lasta uskaltaa laittaa...