Taas koitti tekemisentäyteinen viikonloppu! Lauantai alkaa kevyesti näytteenottoharrastuksella, josta sitten aamuvuoron jälkeen suunnataan Naantaliin juhlistamaan kesäkuussa avioitunutta Isännän kaveripariskuntaa.
Kuten asiaan kuuluu, aloin hyvissä ajoin (lue eilen) miettimään, että mitäs sitä sitten pukisi päälle. Suureksi yllätykseksi tajusin, että vaatevarastossani on hyvin vähän mitään juhlakelpoista päälle pantavaa tämän pallomahan kanssa. Vaikka masuni on pieni ja siro, kuten monet sitä kuvailevat, sitä ei silti saa tungettua kovinkaan juhlallisiin tamineisiin. Loppujen lopuksi vaihtoehtoja oli kaksi: pellavamekko, jossa näytin oranssilta muumilta ja musta-harmaa äitiystunika. Melkein kiukku tuli, kun tajusin että olisihan Turussa ollut esimerkiksi Ozbaby Länsikeskuksessa, josta olisi voinut käydä mekkoja katselemassa. Nuo aiemmin mieleen tulleet Lindexit ja H&M:t kun on äitiysvaatteiden osalta niin nähty. Ehkä ennen seuraavia kemuja käyn hakemassa jonkun kivasti mahan kanssa laskeutuvan mekon, vaikka sieltä Ozbabystä.
Toinen mielenkiintoinen ja yllättävä ongelma tuli myös eilen illalla vastaan, kun aloin leikkaamaan ja lakkaamaan varpaankynsiä. Mulla alkaa aina peukalovarpaan kynsi leikkaamisen jälkeen kasvamaan sisään, enkä ole vielä keksinyt miten välttäisi sen parin viikon tuskan muuten kuin antamalla sen kasvaa. Leikkaan ne siis vasta kun on ihan pakko. No se pakko oli eilen. Seuraava vinkki on tarkoitettu kaikille kanssaodottajille, joiden maha on vielä pienempi ja sirompi kuin minun: leikatkaa varpaankynsiä mahdollisimman usein! En meinannut mitenkään päin taipua sitä operaatiota toimittamaan ja se oli pakko tehdä! Isäntä naureskeli vierestä, kun näytti niin epätoivoiselta, mutta alkoi heti virnistelemään pelästyneenä kun ojensin hänelle jalan ja kynsisakset. Ei suostunut Isäntä sitä tekemään. Monen tuskallisen yrityksen jälkeen ainoa toimiva tapa oli Isännän neuvon mukaan WC-pytyn äärellä niin, että seisoo pytyn edessä toinen jalka nostettuna pytyn reunalle, maha hengaili jalan sisäpuolella ja siitä kumartuen. Siltikin yksi pikkukaveri osoitti mieltään potkimalla kovin aina siihen sisäreiteen, johon hänen majansa nojasi ja Isäntä naureskeli vieressä. Kynsien lakkaaminen oli taas ihan oma operaationsa, joka ei kovinkaan hyvin onnistunut ja jälki on sen mukaista. Luotan kuitenkin siihen, että kukaan ei ala varpaitani kauhean tarkkaan paikan päällä tuijottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti