Isännän kuulumisia

Isäntä tosiaan hengailee nykyään arkisin pääasiassa Helsinki-Vantaa -akselilla, päivät töissä ja illat veljeni perheen majoituksessa. Ollaan ihan käsittämättömän kiitollisia, että ne jaksaa sitä siellä katsella, sillä muuten Isäntä joutuisi joka päivä ajamaan Turku-Helsinki -väliä. Ajomatkat verottaa, etenkin kun työpäivät venyy välillä pitkäksi, sillä Isäntä ei ole sitä tyyppiä, jolta työkalut tippuu kädestä tasan neljältä. Joskus Isännällä on koulutus- tai työreissuja jonnekin kauemmas, kuten Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin jne. Toisin sanoen lentäminen sille on tullut jo aika tutuksi tässä muutaman kuukauden aikana.

Välillä Isäntä tulee käymään arki-iltaisin kotona, mutta yleensä takana on jo pitkä päivä ajomatkoineen, kotiin saapuu varsin sohvankaipuinen Isäntä ja aamulla odottaa aikainen herätys. Muun muassa eilen hän kävi täällä visiitillä. Kotona hän oli siinä puoli seitsemän jäljistä illalla, väsymys alkoi painaa yhdeksän maissa, poikkeuksellisesti oltiin sängyssä jo pian yhdeksän jälkeen ja aamulla kello herättikin puoli kuudelta. Isännän sanoin ne kuuden herätykset ei ole enää niin pahoja kuin aluksi. Tykkään kyllä kovasti, kun hän jaksaa välillä viikollakin käydä kotosalla, vaikkei muuta kuin nukkumassa.

Viikonloppuisin aika kuluu ihan tajuttoman nopeasti! Useimmiten viikonloppuisin on jotain actionia, eikä juurikaan ehditä kotosalla keskenämme olemaan. Näin se näyttää lähitulevaisuudessa myös menevän, mutta mieltä keventää kummasti heinäkuun viimeisellä viikolla yhteinen miniloma, joka on tarkoitus pitää parisuhdelomana vielä ennen uuden perheenjäsenen saapumista. Suunnitelmissa on tehdä "ei mitään" ja suunnitemia kyseiselle ajanjaksolle ei juurikaan olla valmiita ottamaan vastaan. Jospa vihdoin kyseisenä ajanjaksona saisin nauttia Isännän seurasta sen verran, että saisin vaikka vielä yhden Isännän suusta-kirjoituksen ennen loputtomia vauva-päivityksiä. Tässä tilanteessa kun näen Isäntää niin vähän, että mitään hulvattomia kertomuksia ei ole tarjolla, edes minulle.

Töissä Isännällä menee hyvin, hän on tykätty työntekijä ja on itsekin viihtynyt erittäin hyvin. Kokee siis olevansa omalla alallaan. Työn suhteen tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että tykkää aamulla mennä töihin, eikä työpäivät tunnu tuskallisilta, joten olen hyvin tyytyväinen Isännän puolesta. Hyvin Isäntä on vielä jaksanut tätä etäsuhdettakin. Ollaan toki tosi aktiivisesti jutussa, mutta onhan se selvä, että se suhde on erilainen kun pääasiassa aikaa vietetään eri paikkakunnilla. Parasta tässä ehkä on se, että osaa todella arvostaa toisen läsnäoloa ja seuraa, kun sitä ensin viikon verran ikävöi. Arkikeskustelut jää välillä aktiivisesta yhteydenpidosta huolimatta vähemmälle ja tästä syystä moni asia jää toiselta kertomatta. Harvemmin mitään tärkeää, mutta hyvin usein huomaa kertovansa toiselle jotain, jonka taustoista toisella ei ole hajuakaan. Se on ehkä se kaikkein ärsyttävin asia, se niiden arkisimpien asioiden unohtuminen.

Hyvin tässä ollaan vielä puolin ja toisin jaksettu, joten huolta ei ainakaan tähän hätään ole. Isännän jaksaminen tosin saattaa joutua koetukselle, kun pikkukaveri saapuu arkea vilkastuttamaan. Jos joku onnekas tästä piakkoin löytäisi itselleen ihanan asunnon, niin päästäisiin vihdoin sinne saman katon alle.