Rv 33

Jos olen ollut yleisesti iloinen, hyväntuulinen ja aurinkoinen tässä viimeaikoina, aurinko on kyllä mennyt pahasti pilveen tässä parin edellisen päivän aikana. Tänään on taas onneksi hieman parempi päivä, mutta alkuviikko oli kyllä aikamoista pärinää ja salamointia. Veikkaan kyllä, ettei sitä voi hormonien piikkiin laittaa, vaikka moni ärsyttänyt asia johtui välillisesti raskaudesta.

Maha.

Tässä vaiheessa se näyttää tältä.

Kuva on itseasiassa 33+0, eli raskausviikon 34 puolelta. Tänään siis
otettu.

Se on niin ihana, mutta samanaikaisesti niin ärsyttävä. Sen takaa ei näe alapäätään tai edes napaansa. Saati sitten mitään tahraa paidassa. Varpaan kynsien leikkuu oli operaatio vailla vertaa. Sen kanssa ei voi kanniskella juurikaan mitään, koska sitä vasten ei voi kantaa mitään. Mitään ei voi myöskään nostaa ja painaa kylkiä vasten, koska maha on kylkien kohdalta pyöristynyt sivuille niin, ettei mikään pysy ylhäällä. Kaikki nostaminen tapahtuu käytännössä suorilta käsiltä eteen. Koitappa itse pari päivää.

Selkä.

Se on ihan tohjona. Lavat on ihan todella todella jumissa ja kaiken lisäksi alaselkä särkee käytännössä jatkuvasti. Joskus vuosia sitten huomasin vaivakseni kummallisia satunnaisesti pienten selänojennusten yhteydessä tulevia erittäin kovia alaselkävihlaisuja. Kivut paheni niin, että niiden yhteydessä yhtäkkiä saattoi lähteä jalat alta. Kerran maatessani kivuissani Rauman Prisman parkkipaikalla kaatosateessa päätin, että tohtorisetää on vaivan vuoksi nähtävä. Diagnoosiksi tuli lannerangan instabiliteetti, eli yksi nikama liikkuu siellä poikittain. Hoidoksi sain fysioterapiaa ja sisäisten vatsalihasten vahvistusta. Lääkäri vielä huikkasi, että raskauden aikana vaiva saattaa olla aika tuskallinen.

No voin kertoa nyt, että aika tuskallinen on. Vihlaisut tulee jokaisen pienenkin ojennuksen yhteydessä, enkä tiedä miten niitä voisi ehkäistä, sillä vatsalihakseni on jossain teillä tuntemattomilla, enkä edes tiedosta niiden olemassaoloa enää. Lisäksi koko alaselän (lannerangan) tienoolla on jatkuva selkäsärky. Välillä makuuasennossa se helpottaa, mutta helpotus ei ole pitkäaikaista. Särkylääkettä en ole vaivaan ottanut, koska en usko sen auttavan enempää kun se, että koittaa olla ajattelematta ja keskittymättä kipuun. Se on se paras lääke vaivaan. Kaikkein ikävintä on kaikenlainen kumartuminen ja lattialta tavaroiden nostaminen. Kivaa on se, että töissä kaikki pöytätasot on jotenkin ihan käsittämättömän alhaalla ja vaikka istuisi tuolilla, silti saa olla selkä kummallisessa asennossa nähdäkseen tietokoneiden ja laitteiden näytöltä jotain muuta kuin heijastumia. Ja edelleenkin ne kaikki tavarat tuntuvat tippuvan, joten sieltä lattialtakin saa aika paljon nostella tavaraa.

Ruokahalu.

Sitä on. Voisin syödä niin paljon kun ruokaa vain on saatavilla. Ilmeisesti kaveri on nyt siirtynyt pois mahalaukun tienoilta, eikä paina sitä enää kasaan. Onneksi närästystä ei ole liiemmin nyt ollut. Vältän kyllä syömistä ennen makuuasentoon asettumista, muuten närästys on varma seuraus.

Vessahätä.

Se alkaa olemaan aina yllätys. Yhtäkkiä tulee tarve pissalle ja saadessani tuskalliselta tuntuvan ajanjakson jälkeen lyllerrettyä vessaan ja saadessani äitiysvaatteet pois tieltä, istun pytylle ja mitään ei tule ulos. Great. Hätä on edelleen kova. Siinä vähän koittaa asentoa muutella, jos vaikka jotain vahingossa tulisi, mutta ei. Ei auta kun nousta ylös, kiskoa ne kaikki vaatteet takaisin sen kipeän selän kanssa ja astua ulos vessasta luottaen siihen, että se oikea vessahätä ehkä tuntuukin erilaiselta. Tai sitten painua takaisin sinne vessaan kokeilemaan, josko olisi tällä kertaa parempi onni.

Välimatkat.

Onnistuu hitaasti. Ellei tulokas paina jotenkin hassusti mahassa niin, että tuntuu kuin olisi tennispallo ahterissa, niin hetken kävelyn jälkeen alkaa jommalta kummalta puolelta alavatsaa vihloa oikeen kunnolla. Muiden tahdissa on turha edes yrittää enää pysyä. Vauhti on tasainen ja askel sekä hidas että lyhyt.

Siinä ne tämän hetken polttavimmat. Muuten kaikki on oikein mainiosti! Kaveri liikkuu kivasti ja myllertää oikeen kunnolla kaiken hereilläoloaikansa. Onneksi ne jalanojennukset pelkästään yhteen kohtaan on loppuneet, teki meinaan pidemmän päälle todella kipeää, kun joku tökkii kaksi viikkoa säännöllisesti samaa kohtaa. Pahoinvointia eikä väsymystä ei ole ollut, joten töissä jaksaa selkäkivuista huolimatta vielä hyvin. Enää pari viikkoa, oikeastaan lomapäivät (ne 4 kpl) huomioiden vain 5 päivää töitä. Vähiin käy ennen kun loppuu! 

Vinkiksi muuten kaikille kanssaodottajille ja miksei vaikka muillekin, paljon joka paikassa kehuttu Babybjörnin Balance soft -sitteri on Citymarketissa tarjouksessa hintaan 87,50€ (Ovh. 175€). Nettikaupoista olen halvimmillaan bongannut kyseisen sitterin hintaan 139€, joten nyt on halpaa kuin saippua! Meilläkin osittain hankintalistalla ollut tuote kotiutui Citymarketista eilen. Alun perin suunnittelin sen ostavani, jos näyttää siltä että sitterille olisi käyttöä. Nyt sille on pare olla käyttöä!

Tässä oli onneksi kantokahva, niin oli huomattavasti kivempi kantaa kipeällä selällä. Raskaana olevat on selvästi huomioitu!

Värivaihtoehtoja ei ollut kuin yksi, mutta tämä tummanharmaa sopii meille vallan mainiosti!