Rv 32

Karvoja karvoja karvoja. Olen ihan täynnä pientä hahtuvakarvaa. Ihan tajuttoman rasittavaa. Olen koittanut välillä sokeroida niitä pois, muun muassa mahan alueelta, mutta tilalle tulee pieniä näppylöitä, joten se ei mieltä juurikaan kevennä. Ei niistä onneksi mitään haittaa ole, silmään ne vaan ärsyttävästi pistää. Jos jotain positiivista, niin hiukset ja kynnet on ensimmäistä kertaa raskausaikana kunnossa. Enää ne ei katkea jatkuvasti ja suihkun lattiakaivokaan ei enää joka pesukerta täyty pitkistä punaisista hiuksista. Vahvemmat kynnet on myös onnea, sillä yllättävän usein niitä kynsiä tarvitaan.

Pikkukaverin hikka on alkanut olemaan lähes päivittäistä. Käy kyllä niin sääliksi välillä, kun hikka vain jatkuu ja jatkuu, eikä lainkaan jätä pientä rauhaan. Se voi jatkua kerralla melkeen tunnin ja alkaa itsestäkin tuntua jo aika ikävältä, kun lantiossa on jatkuvaa nykimistä. Hikka on tosiaan normaalia ja se on jopa tärkeä osa vauvan keuhkojen kehitystä.

Pikkukaverin liikkeet on alkaneet käydä välillä aika tuskalliseksi. Peppu tunkee väkisin ulos oikealta puolen mahaa ja joku polvi tai jalka ojentuu vasemmalta puolen mahaa, ja etenkin kun nämä tapahtuvat samanaikaisesti, olo on todella tuskainen. Ei se varsinaisesti kipeää tee, mutta aiheuttaa sellaisen ikävän paineen tunteen, joka vaatii pysähtymistä ja hetken hengittelyä. Olo alkaa tosiaan olemaan jo sellainen, että tuolla mahassa on melkein pari kiloa vauvaa. Vielä reilu kilo pitäisi tulla parin kuukauden aikana, joten olot varmasti paranevat. Liikkeet on nyt myös sellaisia koko mahaa höllyttäviä ufo-liikkeitä, joihin ulkopuolistenkin silmät välillä kiinnittävät huomiota. Mahan päältä tunnustellessa kaikki epäilevät, että minä tein itse jotain, eihän niin pieni kaveri niin suurta myllerrystä aikaan voi saada! Liikkeitä on alkanut tuntua kummallisesti myös alaspäin. Ne on myös omalla tavallaan todella epämiellyttäviä, sillä joka kerta tulee sellainen olo, että lirahtaisi jotain. Onneksi kertaakaan ei ole niin vielä käynyt! Yhtenä päivänä olin jo aivan varma, että kaveri on kääntynyt peppu alaspäin, kun niitä iskuja tuli niin paljon alaspäin. Onneksi nyt lähipäivinä se peppu (?) on tosiaan työntynyt ulos tuolta oikealta puolen mahaa, ja ne jalat tosiaan ojentuu tuonne vasemmalle puolelle, joten kyllä se kaveri taitaa siellä ihan pää alaspäin olla. En kyllä kaipaa mitään perätila-jännityksiä, vaikka olisihan sitä aikaa vielä kääntyä.

Kengät oli jo melkeen pakko vaihtaa sellaisiin helposti jalkaan potkaistaviin, sillä kumartumisesta ja nauhojen solmimisesta on tullut sen verran ikävä toimenpide. Sukat saa onneksi helposti jalkaan, kun nostaa jalan poikittain toisen reiden päälle, mutta ei kauheasti kyllä kumartuilla. Nostelukin tapahtuu pääasiassa selkä suorassa ja jalkoja koukistamalla. Ainakin ryhti pysyy kunnossa!

Töissä olen jaksanut hyvin, eikä työnteko ja sen myötä myös jatkuva istuminen tunnu erityisen tuskalliselta. Turvotuksia en ole edelleenkään huomannut, mutta olen kyllä pannut merkille, että tavarat tippuvat käsistä välillä todella helposti. Olisiko siis kuitenkin jotain pientä turvotusta, johon en vain osaa kiinnittää huomiota. Tulin tuossa pari päivää sitten miettineeksi, että syön niin paljon mansikoita, että mahdollisesti sekin poistaa nesteitä, diureetti kun on. Isäntä on jo välillä epäillyt, että saan jonkinlaisen mansikkamyrkytyksen, mutta luotan siihen, etten voi niitä niin paljoa syödä, että siitä mitään sen kummempaa haittaa olisi. Ne on kuitenkin "vain" mansikoita.

Käsistä ja muualta on alkanut verisuonet hieman pullottamaan. En tiedä johtuuko se siitä, että olen raskauden myötä laihtunut, vai johtuuko se itse raskaudesta, mutta välillä on todella hassun nököistä kun rystysten sivuilta pullistuu ihan kunnolla verisuonet. Yleensä ne ei siis juurikaan pullottele, joten huomiota niihin itse kiinnittää heti.

Tajusin eilen, että se vauva voi tosiaan tulla jo ennen laskettuakin. Ihan hassu ajatus! Itse olen koko ajan ajatellut, että synnytys menee reilusti lasketun ajan yli. Itse epäilen, että kaveri syntyisi 19.9, eli 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Mahdottomalta ei myöskään tunnu käynnistys sitten kun lasketusta on se kaksi viikkoa. Kertaakaan ei ole tullut edes mieleen, että hän ennen laskettua syntyisi. Etenkään, kun mitään synnytykseen viittaavia oireita ei ole ollut, ei edes niitä harjoitussupistuksia.

Pitkästä aikaa on ehkä taas aika laittaa masukuva. Tänään siis 31+6. Pikkuhiljaa se kasvaa. Kasvun huomaa erityisesti siitä, miten töissä labratakki alkaa käydä ahtaaksi! Kohta pitää jo vaihtaa takkia suurempaan!

31+6