Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ukkosesta ja kaatosateesta huolimatta Ame nukkui kuin tukki. Itse asiassa näin syksyn lapsena hän nukkuu myrskysäässä jopa normaalia paremmin. 

Seuraavana päivänä olo oli pirteä. Töiden jälkeen kotimatka kiersi Itäharjun Prisman kautta, josta Ame päätti sen parin litran sijaan ostaa kokonaiset 5 kiloa mansikoita. Meni niistä pari purkkia pakkaseenkin, mutta jos ne ei nyt ihan heti kuitenkaan loppuisi.

Kun mansikat oli perattu, oli kissojen vuoro. Se niiden vihaama toimenpide oli taas käsillä, nyt kun kaupasta haettiin uusi suka Raumalle jääneen tilalle. Karvaa lähti taas kuin sulkia sulkasadon aikaan ja kissat kiukuttelivat minkä ehtivät. Mufasa-raukalle kävi vähän hassusti, kun Ame ei ihan ylettynyt harjaamaan pakoon yrittäneen Mufasan häntää loppuun asti. Mufasan häntä on nyt siis entisen tuuhean sijaan tuuhea vain hännän päästä, jonne harja ei ylettynyt. Hännästä on vaikea saada kuvamateriaalia, koska se aika usein joko heiluu tai sitten on maata vasten, jolloin kyseistä efektiä ei oikein näe.

Toimenpiteen jälkeen leppyneet kissaotukset olivat tavattoman väsyneitä. Kidutuksesta huolimatta heille kelpasi unipaikka sohvalta, Amen lähettyviltä. Ei kuitenkaan ihan käden ulottuvilta. Katsoa saa, muttei koskea.

Verhokangas on nyt vihdoin saanut lopullisen muotonsa ja löytänyt paikkansa. Jotain se ehkä kaipaa tuohon rinnalle, kenties valkoisen pellavaverhon? Mutta ihana siitä tuli! Vauvan huoneen ensimmäinen sisustuselementti on nyt löytänyt paikkansa. Myös pinnasängyn reunapehmuste on saanut muotoa, mutta valmiiksi sen saa vasta kun sänky on kasattu ja reunapehmustetta pääsee kokeilemaan kohteeseen. Sitä saa odotella vielä siis kuukauden päivät.

Taas päivän aherruksen jälkeen Amelle maistuu (taas) kulhollinen mansikoita! Mikäs niiden kanssa olisi parempaa, kuin vanilijakermavaahto. Mainio iltapala, joku voisi jopa sanoa. Nyt Ame ottaa rennon asennon sohvan keskeltä, ottaa puikoilla makoilevan toukkapussinpuolikkaan kätösiinsä, laittaa telkkarin päälle ja odottaa yöllä vihdoin kotiin saapuvaa Isäntää.