Ananas jaffa ja fazerin blöö

Tälle päivälle oli kaksi suunnitelmaa: pitää kehitellä jotain huomenna töihin kun on viiminen päivä ja vauvan peti piti pedata. Pesin eilen kaikki vauvan lakanat ja petivaatteet koska olen niiiiiiin kyllästynyt katsomaan sitä pinnasänkyä ilman patjaa ja lakanoita. Petaan sen vaikka myöhemmin vielä uudelleen, jos se ihan kauheasti kerää pölyä, mutta se pelkä puukehikko ärsytti jo aikalailla.

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä töihin raparperipiirakkaa. Koska meillä ei kuitenkaan ole raparperiä ja sitä unohdettiin viime viikolla ottaa mukaan Paraisilta tai Raumalta, raparperipiirakka ilman raparperiä olisi ollut aika tylsä. Vaihtoehto numero 2 oli mustikkapiirakka. Jotta ihan kaikki ei olisi mennyt putkeen, niin kananmunat loppui kesken ja joudun kesken leipomisen lähtemään kauppaan ostamaan lisää munia. Mukaan tarttui mustikkapiirakan kaveriksi vanilijajäätelöä, jonka toivottavasti muistan ottaa matkaan aamulla töihin mennessäni. Onneksi pakastimen jemmasta löytyi viime viikon siivouksen ohella viimevuotisia mustikoita, sillä seuraava vaihtoehto olisi varmaan ollut omenapiirakka. Jotenkaan ei innosta tällä mahalla lähteä metsään kyykkimään.

Mustikkapiirakka x 2.

Pinnasängyn petaaminenkaan ei ihan liian helposti onnistunut: ostamani Kid Designin pussilakana oli  äitiyspakkauksen peittoon 20 cm reunoilta liian suuri. Onni onnettomuudessa minulla on nyt maailman näppärin ompelukone ja aivan käsittämättömän kätevä ompelupöytä, joka pääsikin testaukseen! Myös saumuri löysi paikkansa siitä ompelukoneen vierestä ja on nyt viritetty valmiiksi seuraavia projekteja varten! Ja niitä projekteja muuten on! Pitäisi tehdä muotoonommeltuja lakanoita pinnasänkyyn ja noihin vanhoihin puutuoleihin uudet istuinpehmusteet tai ainakin uudet päälliset ja vaunuverhonkin voisi ehkä tehdä ja ja ja ja ja.....

Nehän istuu siihen kuin nenä päähän!!

Loppujen lopuksi sain kun sainkin pussilakanasta juuri passelin kokoisen ja siellä se nyt on, pinnasängyssä! Myös unipesä siellä odottelee täytettä!

Pinnis.

Se pienennetty pussilakana.

Tämä ilta meneekin näissä merkeissä:

Ananas Jaffaa ja Fazerin blöö.

Jos huomenna saisi aikaiseksi käydä ostamassa lakanakangasta ja tauluille kiinnikkeet niin saisi vauvanhuoneen seinillekin jotain koristetta.

Projekti reunapehmuste ja kylkiäiset

Otsikosta huolimatta se pinnasängyn reunapehmuste ei ole valmis, eikä niin esittelykelpoinen, että laittaisin siitä teille tänne kuvaa. Tästä reunapehmusteprojektista johtuen mulla on ihan hirvee ompelukonekuume! Mulla on siis itsellä ihan perusompelukone (Bernette Fun style) jonka ostin kun muutin omilleni Turkuun ja aloitin opinnot. Hän on oikein hyvin minua palvellut kaikissa perusjutuissa, kuten housujen lyhennyksissä, korjaamisissa ja olen sillä jokusen paidankin itselleni kyhännyt. Ei siis siis mitään kummallisuuksia ole tullut tehtyä. Kovin paksuihin kankaisiin siitä ei ole ja harmittavan usein saan sillä langat solmuun (aina tietenkin sille oikealle puolelle) tai laitteen jumiin. Olen aina ajatellut, että en ehkä vain osaa tai sitten se on päivästä kiinni. 

Kun tuossa ehkä vuosi sitten aloin kaipaamaan saumuria lähinnä virkkuutöiden sisäkankaiden ompeluun, löysin juuri mainion torista. Samaisella myyjällä oli myynnissä Berninan 1008 ompelukone, jonka äitini silloin osti. No se Bernina on nyt ollut minulla käytössä ja olen niin löytänyt ompelun hienoudet taas! Se toimii niin kivasti, enkä ole kertaakaan saanut sillä lankoja yhtälailla solmuun kun omalla koneella, eikä se ole kertaakaan vetänyt kangasta (ja lankaa) jumiin. Todellakin vika todennäköisesti on minussa, mutta silti se on huomattavasti mukavampi ommella kun se ompelu yksinkertaisesti onnistuu.

Nyt kun äitini on muuttamassa Saksaan, hän kaipailee ompelukonetta mukaansa. Vaikka toki hän sen lupasi myöhemmin toimittaa takaisin, olen nyt vakaasti sitä mieltä, että olisi se minulle sopiva ompelukone itselläkin kiva olla. Tänään kävin kyselemässä käytettyjä ompelukoneita Turkulaisessa ompelukoneliikkeessä ja setä esitteli minulle Pfaffin Passport 2.0:n. Vaikka Pfaff on minulle entuudestaan täysin tuntematon, olen myyty. Olisiko se minun uusi hyvä ystäväni, jolla uskaltaisin kokeilla vauvanvaatteidenkin ompelua ilman jatkuvaa taistelua jumittuneen ja pidemmän päälle rikkoutuneen kankaan kanssa?

Tänään taas pinnasängyn reunapehmuste otti aimo askeleen eteenpäin. Berninan luovutus tapahtuu perjantaina ja reunapehmusteen pitäisi olla ennen sitä valmis. Saadakseni siitä varmasti oikeanlaisen ja -kokoisen, minun piti kasata pinnasänky, jotta pääsen sitä testaamaan. Reunapehmuste olisi jo valmis, ellei homma olisi tyssännyt saumuriongelmaan, jonka ajattelin ratkaista huomenna. En millään saa sitä tikkiä oikeanlaiseksi, joten ajattelin ottaa koko vehkeen kainaloon ja painella sen saumurin kanssa sinne samaiseen puotiin, jossa tänään tutustuin Pfaffiin. 

Ehkä mä en vaan osaa?

Lopuksi pari kuvaa siitä pinnasängystä, ihan vaan koska se on nyt kasattu. 

Kaikki alkoi tästä. Ruuvien levittäminen lattialle kissataloudessa ei muuten ikinä ole kovin viisasta.

Päästiin hieman pidemmälle. En siis olisi millään pärjännyt ilman apua.

Thataaa!! Valmis! <3

Kyllä tulee muuten naisesta avuton kun se asuu miehen kanssa, joka aina korjaa kaiken ja vaihtaa lamput. Oli kauhean hankalaa aloittaa tätä operaatiota "pinnasänky". Työkaluja ei meinannut löytyä ja ohjeet näytti ihan insinöörin koulukirjalta. Mutta hei, onnistuin! Tai ainakin se näyttää pinnasängyltä. Ja Isäntä on niin ylpeä!! Isäntä saa kyllä vielä käydä tuon läpi ennen kun sinne mitään lasta uskaltaa laittaa...