Muuttoboikotti

Lähdettiin tänään vauvan kanssa muuttoa pakoon Helsinkiin. Aamulla kun Isäntä lähti töihin, mentiin tytsyn kanssa mukana moikkaamaan serkkutyttöjä! Oli kyllä ihanan piristävää olla koko päivä pois täältä kaaoksesta ja oli ihana nähdä kun vauvan serkkutytöt olivat niin tavattoman innoissaan vauvasta. Molemmat kävi jatkuvasti hellimässä, koskemassa, silittämässä ja ihmettelemässä ja kinaa syntyi siitä kumman syliin vauva seuraavaksi menisi.

Pikkanen kettutyttö

Päivä, ja etenkin tämä edessä oleva ilta, on sen puolen jännä, että tämä äiti vetää edelleen viimeyön noin puolentoista tunnin pätkittäisillä yöunilla. Eikä ole kyllä juuri vielä edes väsyttänyt kun on jatkuvasti ollut ohjelmaa. On sitä monena aiempanakin yönä ollut unet välillä vähissä, mutta tämä taitaa kyllä olla ennätys. Vauva meni kuitenkin nukkumaan hyvissä ajoin illalla puoli kahdeksalta äidin ja isän jäädessä hereille. Kymmenen aikaan menin sänkyyn unen toivossa kun vauva heräsi syömään, mutta uni ei tullut ennen kun vauva taas puolilta öin heräsi taas syömään. Yhden aikaan sain hetken unta, kunnes vauva heräsi kahden aikaan yllättäen syömään. Pikaruokailun jälkeen en saanut unta ennen kun vauva kolmelta päätti että nyt on aamu. Kun vihdoin vauva nukahti viideltä, sain nukkua puolisen tuntia ennen kun herätyskello soi. Oli aika herkkua. Tässä on taas todiste siitä, että vaikka vauva nukkuisi hyvin, ei se aina tarkoita sitä että äiti saa nukuttua yhtälailla. Jos ensiyönä saisi ehkä vähän untakin.

Tämä päivä oli jännä myös siltä osin, että olin ensimmäistä kertaa erossa vauvasta. Aika hetken, mutta erossa kuitenkin! Vauva jäi syötön jälkeen miehille kun käytiin talon emännän kanssa koirien kanssa lenkillä. Olo oli niiiin hassu, ihan kun jotain olisi jatkuvasti uupunut. Ja uupuihan se tosiaan se vauva! Olihan se ihan hauska olla "yksin", mutta en minä kyllä ainakaan tässä vaiheessa kaipaa mitään vauvatonta aikaa itselleni. Kyllä se olo niin orpo oli! Maisemat oli toki ihanan syksyiset ja lenkki citymetsässä (leikkimetsä) oli ihanan virkistävä!

Se leikkimetsä ja koirat, jotka vetivät parhaan posensa.

Tänään päätin myös testata, meneekö napakoru edelleen lävistyksestä läpi. Kauan se on ollut mielessä ja kauan olen sitä epäillyt, mutta menihän se! Helposti vielä. En olisi kyllä uskonut! :D Ei se mikään kaunis ole nättine repeämisarpineen, mutta siinä se taas on. Otin sen pois raskausviikolla 23, tyttö syntyi viikolla 40 ja on nyt viiden viikon ikäinen, eli 22 viikkoa (reilut 5kk) eikä mennyt umpeen! 

Kaiken tämän lisäksi hiukset sai uutta väriä! Tyvikasvu oli niin järkyttävä, etten kehdannut ottaa edes kuvaa! Raskausaikana tyvikasvun alkaessa häiritä lykkäsin värjäämistä syntymän jälkeiseen aikaan, jottei vauvaa turhaan masuaikana myrkytetä. No kun vauva vihdoin syntyi, kaikkien yllätykseksi hiusten värjääminen ei ollut ensimmäisenä mielessä. Nyt kun vauvan kanssa homma on hieman rutinoitunut ja on ollut aikaa välillä kurkata oikeen peiliin, se tyvikasvu on alkanut yllättäen taas häiritä. Lupasin itselleni, että ristiäisiin mennessä on ihan pakko, ymmärtänette varmasti. Ristiäiset on sunnuntaina ja pää on taas punainen. Tehtävä siis suoritettu onnistuneesti!

20+0! Puoliväli!

Tosiaan, ellei otsikosta käynyt jo ilmi, niin tänään tuli täyteen pyöreät, eli 20+0, eli 21. raskausviikko alkaa ja on raskauden puoliväli. Jos vielä jäi epäselväksi, niin harmi.

Pituutta tulokkaalla pitäisi nyt olla kaikenkaikkiaan 25 cm, josta pää-perämitta 16cm. Painoa on kertynyt n. 325g. Liikkeitä tuntuu alavatsassa ja navan alla etenkin jos hän joutuu hieman puristuksiin. Tarkemmat mitat ja asento selviävät vajaan viikon päästä rakenneultrassa. Ihan mielenkiintoista olisi kyllä tietää, että milloin hän potkii ja milloin nyrkkeilee.

Värjäsin eilen hiukset ja sokeroisin kulmat pitkästä aikaa ja tuli kyllä ihan uusi fiilis! Päätin raskauden aikana jatkaa hiusten värjäystä, mutta rajoittaa sen minimiin. Tästä syystä ihana punapääni olikin jo kerännyt huiman tyvikasvun, joka kolmen viikon ahdistuksen jälkeen sai eilen kadota. Koko päivän ihanan tuore vastavärjätyn hiuksen tuoksu on seurannut minua paikasta toiseen! Voi miten olen ikävöinyt sitä tuoksua! 

Tuosta kulmien sokeroinnista. Koska olen varsinainen lällyperse, en kestä kulmien nyppimistä ollenkaan. Se on sinänsä hassua, sillä olen epiloinut 15-vuotiaasta, enkä harrasta höylää ollenkaan. Epilointi tosiaan nykyään rajoittuu kainaloihin ja muut hoidetaan lämminvahalla tai kotisokerilla, mutta olen siis lähes aina poistanut ihokarvani yksinkertaisesti poistamalla ne juurineen. Kulmien nyppiminen on kuitenkin ihan sietämätöntä ja käytänkin siihen nopeasti ja tehokkaasti kotisokeria, jolla tosin itse tehtynä ei saa läheskään yhtä hyvää tulosta. Onneksi olen kovin ilmeikäs ja kulmakarvani harvoin ovat samalla tasolla, joten uskon siihen että kukaan (ammattilaisia lukuunottamatta) ei kiinnitä kulmakarvoihini sen enempää huomiota. 

Hyvä kun mainitsin tämän täällä, niin varmasti kaikki tutut lukijat ensikerralla tsekkaavat hyvin tarkasti kulmakarvani, heti perinteisen "huomaamattoman" maha-tsekkauksen jälkeen. Ja ei, minua ei oikeasti haittaa vaikka sitä mahaa tuijottaisi ihan suoraan ja "häikäilemättömästi".

Mahasta puheenollen. Lupasin pyöreiden kunniaksi tänne ihka ensimmäisen mahakuvan! 

Pötsi.

Nyt on jo vähän mitä näyttää, vaikkakin se edelleenkin on "pieni" maha. Tuolta ylhäältäpäin se näyttää ihan järkyttävän suurelta. Tiedän mitä te kaikki ajattelette: "odotappas vain!" Minä odotan!

Seuraavaksi pakolliset avustaja-kuvat. Koska Isäntä on taas työreissuillansa, tällä kertaa vyötärön yläpuolella (Suomineidon vyötärön) oikeen lentokoneitse, joudun tyytymään kahteen pienempään ja hieman karvaisempaan. Uskokaa huviksenne, mutta kuvan ottamiseen niistä ei ole. Tästä syystä jouduin luovasti käyttämään itselaukaisinta tuosta alla olevan kuvan printterin päältä. Ensimmäinen avustaja veti herneet, kun ajoin sen pois kameran edestä ja painui saunaan juomaan löylykiulusta. Toinen sen sijaan "tyytyi" parin hätyytyksen jälkeen katsomaan vaan vierestä.

Linssilude.

Se tunteikkaampi.

Mindy antoi kuitenkin nopeasti anteeksi ja makoilee nyt sohvalla vieressä. Itse suuntaan tästä mikron ääreen lämmittämään lihapiirakkaa ja sen jälkeen vielä hetkeksi juridiikan ihmeelliseen maailmaan.