Lili on jo niin iso tyttö, että kuukauden kuluttua me juhlimme jo Lilin 1-vuotissynttäreitä. Mihin ihmeeseen se aika menee!? Kun Lili syntyi ja kummisetäni tuli häntä katsomaan, totesi kummisetä, että onnea valitsemallenne tielle nyt kun olette sitten valinneet tämän elämän, jossa olette jumissa seuraavat 18 vuotta. Siihen perään hän totesi naureskellen, että kovin nopeasti se 18 vuotta on mennyt. Kyseisen kummisedän viimoinen lapsonen lensi juuri pesästä ja setä on puolisoineen jo muutamana vuonna viettänyt kunnon pätkän kesälomastaan moottoripyöräilemällä Euroopassa.
Melkein itken jo verta, että enää 17 tämän mittaista vuotta ja pieni vauvani on jo täysi-ikäinen! Nyt pitää nukkua vauva kainalossa, viettää kaikki ylimääräinen aika Lilin kanssa ja omistaa joka päivä ainakin tovi vain neitoselle. Kohta Lili ei enää halua äidin viereen nukkumaan, ei halua hengailla kanssani ja viettää mielummin iltansa kavereidensa kanssa kun minun kanssani.
Tämä vauvani kasvaa-kriisi on pahempi kun mikään ikäkriisi mitä olen käynyt läpi.
 |
| Saatiin vihdoin tehtyä kutsut Lilin 1-vuotissynttäreille. |
Oli ihan mielenkiintoista etsiä sopivaa lorua Lilin synttärikutsuihin. Oli kyllä internetti täynnä toinen toistaan kamalampia lurituksia. Esimerkiksi tämä:
"Synnyin vuosi sitten
-kauan kauan sitten!
Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt' tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kilottain.
hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.
Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
- oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen
hieman horjun, huojahtelen
sanojakin tavoittelen
ja pian keron sen:
en enää vauva ole, EN!"
On varmasti jollain ollut aivan mahdottoman ihania vauvamuistoja.
Joka tapauksessa meidän kutsuissa on seuraava runo:
"En tiedä mitään niin ihanaa,
kuin oman yksivuotiaan.
On kaikki suurta ja mahtavaa,
kun maailmaa hän valloittaa.
Vihersilmä, punatukka,
iskän äidin oma kukka."
Ensimmäinen vuosi menee aina ihan hujauksessa ohi. :/
VastaaPoistaNiin menee! :'(
PoistaKyllä se tosiaan menee nopeaan se aika. Vaikka kaikki sitä sanoivat, en sitä voinut oikeasti ymmärtää ennen tätä omaa lasta. Miten siitä pienestä nyytistä tuli ihan hetkessä kaikkialle ennättävä taapero? Iso poika... *snif*
VastaaPoista..ja olipa tosiaan aika ikävän sävyn saanut tuo eka runo, mutta ehkä se monen vauva-aikaan sopii - tai sanotaanko niin, että moni saattaa sen kokea niin raskaana että on vaikea nähdä sitä kaikkea ihanaa mitä ekaan vuoteen liittyy.
Toki meillä Lili on ollut ihanan helppo tapaus, joten ei mitään kauheita traumoja vauva-ajasta ole jäänyt mieleen, mutta vaikka olisi vaikeaakin ollut, niin en silti pystyisi tuollaista "valitusvirttä" laittaa synttärikutsuun. :'D Kukin tekee kuten tykkää, mutta mulle tulis sellanen olo, että valittaisin. :D
PoistaSitä ei todella ymmärrä ennen kun se oma lapsi on! Ihan käsittämätöntä, kohta nämä menee jo kouluun! :o