Lapsiperheen Berliini

Ensipäivät Berliinissä on mennyt hienosti! Lili on viihtynyt matkarattaissa todella hyvin. Siis oikeasti todella hyvin. Olemme nyt olleet kaksi päivää jatkuvasti liikkeessä ja saapuneet aamun jälkeen takaisin hotellille vasta juuri ennen Lilin yöunia ja hän on hienosti jaksanut olla mukana! Rattaat on pop.

Berliini on aikamoinen kirpparimesta, joten käytiin sunnuntaina muuripuistossa (Mauerpark) isolla kirpputorilla! Siellä oli vaikka ja mitä uudesta vanhaan ja romuista löytöihin. Meidän mukaamme sieltä lähti reppu (koska unohdettiin päiväreppu kotiin), pipo ja minulle uusi lompakko. Sieltä suunta jatkui DDR-museoon, joka siis kertoi Itä-Saksaan liittyvistä asioista ja käytännöistä. Museoon oli pitkä jono ja se oli osittain hyvinkin mielenkiintoinen, mutta jälkeenpäin ajateltuna ei todella mikään must-juttu. Mieleenpainuvin juttu oli kertomukset muurin yli, ali tai läpi paenneista tai pakoon yrittäneistä ja miniatyyri-kuva muurista, joka selvensi paljon mistä oli kyse. Itse luulin sen olevan vain muuri mutta se oli kaksi muuria, joiden väliin jäävää aluetta vahdittiin tarkoin. Väliin jäävällä alueella oli piikkilanka-aita, kosketukseen reagoiva aita, lanattua hiekkaa ja valaistus, jotta näkee tarvittaessa askeleet ja vartiotorneja. Ei mikään ihan pieni muuri siis.

Kun lähdettiin kävelemään ilman sen tarkempaa suuntaa, päädyttiin taidemarkkinoille, josta ostettiin heti ensimmäisestä kojusta Lilille matkamuistotaulu. Joku taiteilija oli niitä siinä myymässä ja kissa-aiheet tietenkin kiinnittivät huomiomme heti!

Sunnuntaina kaupat olivat suurimmaksi osaksi kiinni, joten päivä meni noiden muiden aktiviteettien parissa. Lounastettiin isolla porukalla Isännän toiveiden mukaan Libanonilaisessa ravintolassa libanonilaien menu, johon siis kuului jos minkänäköistä pientä purnukkaa ja lautasta, jossa oli huimasti erilaisia ruokia! Oli tosi mielenkiintoinen kokemus ja hyvää ruokaa, joten kannattaa kokeilla jos tilaisuus tulee!

Eilen lähdettiin aamulla Bernauerstasselle, joka on muurihistorian osalta yksi avainpaikoista. Siellä oli muuria nähtävillä ja myös pieni pätkä alkuperäistä muuria, tosin aika heikosti näkyvillä muurin takaa. Erilaisissa "pylväspisteissä" oli kerrontaa muurin ajoista, muun muassa pakoon yrittäneistä ja kuvia kuolleista. Siellä oli ihan pieniä lapsiakin! DDR oli aloittanut muurin rakentamisen "yhtenä yönä" estääkseen kansalaisten äänestämisen jaloillaan ja pakenemisen Länsi-Saksaan. Länsi-Saksa oli muun muassa Yhdysvaltojen liittolainen ja Itä-Saksa (DDR) Venäjän liittolainen. Itä-Saksassa oli kova kuri ja suuret vaatimukset kansalaisten suhteen, valvonta todella järkyttävissä mitoissa ja teloituksia ja vankilaan joutui pienemmistäkin rikkeistä. Vankilatkin olivat sellaisia, että niistä ei koskaan kukaan yrittänyt paeta, sillä joka tyrmään kurkattiin 5-10 minuutin välein. Muuri erotti perheet, rakastavaiset, sisarukset ja pariskunnat toisistaan ja koska olot Itä-Saksassa olivat mitä olivat, pakoon yritettiin monella tapaa: hyppäämällä ikkunoista, kaivamalla tunneleita, ajamalla rekkaa muurin läpi, yms. DDR myös ampui pakoon yrittäviä muurilta ja yksi monumentti onkin pystytetty yhden tyypin muistolle, joka ammuttuna huusi tunnin ennen kun vuosi kuiviin. 

Bernauerstrassen jälkeen suunnattiin hieman kevyempään paikkaan, meinaan eläintarhaan. Siellä Lili nukkui pitkään Manducassa (kantoreppu), mutta heräsi onneksi näkemään edes vähän eläimiä. Siellä oli vaikka mitä: norsuja, leijonia, sarvikuonoja, hippoja, kirahveja, kenguruita, susia ja nähtiin me hylje-esityskin (ruokinta-aika), jossa hylje kantoi hienosti palloa nenänsä päällä! Eläintarhan jälkeen etsittiin kiinalaista, mutta löydettiin italialainen ruokapaikka, jossa ruoka oli kyllä tosi hyvää! Hotellille tultiin taas Lilin yöuniaikaan.

Isännällä on ollut vähän heikko kalasaalis viimeaikoina, joten käytiin Akvariumissa muistelemassa, millanen se
ahven oikeen oli.

Noiden peruseläinten lisäksi oli liuta sellaisia, mistä tällä äidillä ei ihan ollut termit hallussa.

Kissatalo oli pop. Isännän yllätykseksi siellä haisi "kissankusi". Seeprakin bongattiin.

Lili ei meinannut millään nukahtaa ja yölläkin vaati taas itkultaan rauhoittelua että pystyi nukkumaan. Yöllä selvisi jo illan unihaasteet, sillä Lili oli vähän räkäinen. Onneksi tuli otettua niistäjä mukaan ja muutaman herätyksen, yhden panadol-annoksen ja niistäjän saattelemana saatiin kuitenkin kaikki nukuttua, vaikkakin joka kerta yöllä kaikki heräsi ihan kunnolla. Itselläni alkoi flunssaoireet juuri ennen reissua ja Isäntäkin valitteli kurkkuaan tässä jokuaamu. Toivottavasti äidinmaidon vasta-aineet lyhentäisivät vähän Lilin sairastamista. Nyt hän kovin reippaana tuossa jo pyörii ja juttelee, oireet helpottaa heti kun ei ole vaakatasossa.

Berliinissä monumentteja ja muistomerkkejä on paljon ja niitä näkee todella monessa paikkaa. Berliinin historia on aika karu, eikä sitä täällä juuri peitellä. Natseista ei toistaiseksi ole paljoa puhuttu ja se onkin vähän arka aihe Saksassa edelleen. Jossain kohtaa on vuorossa Juutalaismuseo, joten eiköhän siihenkin touhuun tule vähän perehdyttyä. 

Vessoja täällä on kahviloiden yhteydessä aika harvoin ja lastenhoitotiloja löytyy käytännössä ainoastaan isommista ostoskeskuksista, joissa niitä on yksi. Eläintarhassa oli myös lastenhoitotilat. Lastenhoitotilat on todella siistit ja tähän mennessä niihin kaikkiin on päässyt vain avaimella. Melkein aina joku vessanhoitaja on tullut tiedustelemaan, haluanko lastenhoitohuoneeseen ja kerran kävin itse hakemassa nurkan takaa avaimen. Vaunuja täällä näkee jonkun verran (Bugaboota enimmäkseen, joten meidän saksalaiset Britaxit on melkeen uniikit. :D), mutta Helsinkiin nähden todella vähän. Lapsia ei sitten senkään vertaa. Metroihin en ole kertaakaan nähnyt mitään invaliuskaa menevän ja hissit ovat todella epäselvästi ripoteltu sinne tänne, joten rattaiden kanssa ei kannata lähteä ellei ole edes yksi ihminen kantoapuna. Parasta oli, kun tuossa lähikaupassa ei ollut minkäännäköistä vauvanruokaa tarjolla. Kissan- ja koiranruokaa löytyi kyllä ja olutvalikoima veti vertoja Kupittaan Citymarketille, mutta ei vauvanruokaa. Nettiä täällä on myös aika huonosti saatavilla ja hotellinkin netti on sellainen, että se aina pätkäsee. Varmaan jos oikeen nettikahvilaa etsisi, niin löytyisi, mutta vauvan kanssa kun kulkee, on ehkä vähän eri kriteerit kahvilan osalle.

Btw. Ostettiin eläintarhasta sellainen pussihedelmäsose, josta imetään niin sieltä pussista tulee sitä sosetta. Enimmäistä kertaa Lili söi sosetta niin, että se aina itse laittoi sen suuhun ja joko imaisi vähän tai vaihtoehtoisesti Isäntä tai minä puristettiin vähän, että sieltä tuli jotain. Ja Lili ihan oikeasti söi sitä, eikä sylkenyt pois! Tänään kaiken muun aktiviteetin lisäksi listaan kuuluu etsiä lisää kyseisenlaisia pusseja. Suomesta niitä saa onneksi pienimmistäkin kaupoista.