Unikoulu

Arvatkaas, Isäntä nukkui viimeyön Lilin kanssa kaksin. Minä nukuin sohvalla!

Nyt on se hetki, kun yöt ovat hiukan rauhoittuneet ja ollaan päästy takaisin siihen 3-6 herätyksen (syötön) yöhön. Lili on päällisin puolin terve, hampaat ei vaivaa normaalia enempää ja päiväkodissa menee ihan kivasti. Nyt on siis se hetki!

Meillä on ollut jäljellä enää yöimetykset ja odotan innolla pääseväni vielä niistäkin eroon. Aamulla siis tuli täyteen aivan ensimmäinen imetyksetön vuorokausi. Olo on ihana! Nautin tästä kahvista, jota vihdoin voin juoda ilman tuskaa Lilin yöunien pilaamisesta ja haaveilen öistä, jolloin aina minun ei tarvitse hoitaa niitä jokaista heräämistä. Niinä öinä, kun niitä herätyksiä on se 20, olisi ihan mukava saada itse edes se tunti unta. Jos olisin edelleen kotona Lilin kanssa, ongelma ei olisi ehkä vastaava. Tai jos kävisin perus päivätöissä, ei ongelma sillonkaan olisi vastaava. Mutta koska minun päätehtäväni tällä hetkellä on lukea, oppia ja jatkuvasti keskittyä, huomaan yöunien vaikutuksen olevan ihan tajuttoman suuri. Voin opetella asioita, mutta niiden muistaminen seuraavana päivänä on aivan eri asia. Saati sitten viikon päästä. Ulkoa opettelu on käytännössä mahdotonta. Tämän puolentoista kuukauden jälkeen ihmettelen, miten ikinä vastaavin yöheräämisin luin onnistuneesti pääsykokeisiin! Tosin, tähän ajanjaksoon on kuulunut myös muutama uusi hammas, kolme korvatulehdusta, nielutulehdus, keuhkoputkentulehdus, vinkuva keuhko ja muutama flunssa. Niin ja tietenkin se päiväkoti.

Imetys on ihanaa, mutta en koe itseäni taaperoimettäjänä. En jaksa olla mikään "hörppy" vähän väliä, en kestä paidan repimistä, en pomppimista rinnalla, en tissitakiaista saunassa ja itsekkäästi haluaisin myös oman kehoni jo takaisin. Haluan juoda kahvia koulussa ja käyttää lääkekuurien tai flunssien yhteydessä mitä tahansa oloa helpottavaa lääkettä, sopi se sitten imettäjälle tai ei. Päiväsyötöt jäi Lililtä jo pois ennen vuoden ikää ja nämä yöt on tässä vielä roikkuneet perässä. Päivisin Lili ei onneksi ole osannut maitoa edes kaivata, mikä on ollut aivan tajuttoman ihanaa. Päiväsyöttöjen pois jäätyä Lili on myös alkanut kiivetä syliin ja tulee välillä ihan vaan halimaan, eikä aina vaan repimään sitä paitaa, kuten ennen. Ylimääräiset äiti-käninät jäi meiltä pääasiassa kokonaan pois päiväimetysten poisjäämisen myötä, mutta iltaisin Lili nukahtaa huomattavasti paremmin ja rauhallisemmin Isännän kanssa. Olisi ihana itsekin voida rauhoittaa pieni jollain muulla, kun sillä tissillä. Aina.

Miten ensimmäinen tissitön yö sitten meni? Yllättävän hyvin. Lili heräsi tavalliseen tapaansa 5 kertaa yöllä ja Isäntä sai Lilin nukkumaan suhteellisen helposti ja vähin itkuin. Pisimmillään taisi kuulua unista itkukäninää noin 20 minuuttia ja se oli viiden aikaan aamulla. Isännällä ei ole heräilyistä juurikaan muistikuvia, mutta allekirjoittanut nukkui aikamoista koiran unta siellä sohvalla ja heräsi jokaiseen pienimpäänki inahdukseen. En muista milloin olisin noin huonosti nukkunut, että se siitä "koko yön nukkumisesta".

Lili heräsi hieman ennen seitsemää, jolloin kävin nappaamassa neidin heti sängystä ja annoin syötävää. Pakkohan sillä on olla kamala nälkä, kun normaalisti on parin tunnin välein tankkaillut. Ja kyllähän sille jugurtti vähän maistuikin. Jos ensiyönä saisi itsekin nukuttua hieman enemmän!

ZzZz

Lukemattoman muun vauvan tavoin Lilillä oli tapana nukahtaa tissille. Jo aiemmin, noin 4,5 kuukauden iässä kun Lilin rytmi alkoi selkiintyä ja nukkumaanmenoaika alkoi lähes joka ilta olla siinä 23 aikaan, otettiin Lilin iltaan iltarutiini. Ideana oli, että se on joku sellanen, joka toistuu joka ilta ja joka viestii Lilille, että nyt on aika mennä yöunille.

Meidän iltarutiiniin kuuluu ensimmäisenä vaipan vaihto ja yöpuvun laittaminen. Seuraavaksi on hammaspesu meidän hampaidenpesu -harjoittelusetillä. Koska hampaita ei vieläkään ole, käytetään edelleen sitä ensimmäistä kuminystyrä-osaa. Lili avaa ihanasti suun aina kun "hammasharja" lähestyy. Seuraavaksi luetaan iltasatu. Lili harvoin jaksaa sitä iltasatua kuunnella ja usein hän vaan kiljahtelee sadun päälle. Itse luen aika usein jotain loruja ja Isäntä lukee jonkun lyhyen tarinan meidän 365 lorua ja tarinaa -kirjasta. Lopuksi sammutetaan valoja ja mennään sänkyyn. Lili saa sänkyyn harson ja pääsee tissille.

Suurimmaksi osaksi lorut on tosi tyhmiä ja tarinat myös. En kyllä suosittele.

Tämä on kyllä ollut hauska, vaikka varmasti tavallaan turha.
Meillä ollut paljon käytössä.

Tuo iltarutiini on todella hyvä! Ja Lilille tärkeä. Oltiin Isännän siskolla yötä kun Lili ei millään meinannut nukahtaa. Puolitoista tuntia yritin saada Liliä unille. Kun kello lähestyi puoltayötä, Isäntä luki Berliini -matkaoppaasta Lilille iltasaduksi hotellikuvauksen ja sammutti Lilin kanssa keittiöstä valon. Tämän jälkeen meni ehkä minuutti kun neiti oli unessa.

Tuosta iltasyötöstä kuitenkin tuli aikamoista sählinkiä. Lili oli hetken tissillä, kääntyi pois, heilui aikansa, otti taas pienen hörpyn, sättäsi taas omiaan ja saattoi mennä yli tunti ennen kun hän viimein söi itsensä uneen. Olin koko ajan sängyssä "jumissa" Lilin kanssa, joka ainut ilta. Kun käytiin uniluennolla ja sain sieltä vinkkejä, päätin koittaa opettaa Liliä nukahtamaan itsekseen. Syynä oli tämä iltasäätö ja se, että ajattelin että siitä saattaisi pidemmän päälle olla Lilille itselleen hyötyä. Isäntä nukahtaa aina kun laittaa silmät kiinni ja minä vaadin aina juuri tietyn väsymystilan ja silti saatan pyöriä sängyssä tuntikaupalla ennen kun saan unen päästä kiinni. Mietin, että johtuuko tämä vain yksilöllisistä ominaisuuksista vai siitä, että minulla on joskus pienenä jäänyt oppimatta nukahtamisen jalo taito.

Halusin mahdollisimman lempeän keinon, joka sisältää mahdollisimman vähän huudatusta ja mahdollistaa sen, että voin lohduttaa Liliä. Ei siis niin, että Lili huoneeseen, ovi kiinni ja huutakoon siellä. Nukumme perhepedissä ja olin aiemmin ollut aina läsnä kun Lili nukahtaa. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Helin oppien mukaan puutuin Lilin itkuun vaiheittain. Kun Lili ensimmäisen kerran kääntyi pois tissiltä niin, ettei hän sitä enää heti huolinut, hän ei sitä enää sinä iltana saanut. Tarkoitus oli puuttua vaiheittain itkuun. Ensin unilauseella ("Ei hätää, äiti on tässä./Nuku vaan, äiti on tässä."), sitten unilelulla (jota meillä ei ole käytössä), tassuttelulla (ei toimi meillä yhtään), syliin nostolla ja näin rauhoittelulla (kun rauhottuu, lasketaan takaisin alas) ja vasta ihan viimeiseksi rinnalla.

Lilillä meni hetki ennen kun hän tajusi, että hän ei enää tissiä saa. Se oli ihan kamalaa. Lili itkeskeli ja yritti pahimmillaan oikeen nousta itse tissille ja oli kyllä niin pienestä kiinni, etten raukalle heltynyt. Käytännössä meillä oli käytössä unilause ja kerran nostin Lilin syliin rauhottumaan ja laskin alas. Ensimmäisenä yönä Lili itkeskeli 50 minuuttia, kunnes lopulta nukahti imeskellen harsoa ja minun toistellessa unilausetta taustalla. Vaikka hän rinnalle kaipasi, oli ihanaa kun sain olla koko ajan vieressä ja lohduttaa pientä. Tämä helpotti toimintaa itsellenikin kun olin vieressä ja halailin pientä. Ei hän yhtäjaksoisesti kuitenkaan itkenut, mutta piti sellaista "käninää".

Seuraava ilta kun tuli, vedin jo valmiiksi syvään henkeä ja katsoin Isäntää anovasti. Ihan kun hän olisi jotain voinut tehdä. Menin iltarutiinin jälkeen Lilin kanssa makuuhuoneeseen, otin Lilin rinnalle ja taas kun hän ei enää sitä huolinut, se laitettiin pois. Lili piti 20 minuuttia samanlaista käninää kun edellisenä iltana ja kerran katsoi minua hieman kysyvästi. Sen jälkeen käninä loppui kun seinään ja Lili hengaili 40 minuuttia selällään leikkien varpaillaan hyvin rauhallisesti välillä jokellellen, lopulta päätään käännellen ja unta hakien ja lopulta nukahti kaikessa rauhallisuudessa. Katsoin vieressä makaavaa Isäntää todella kysyvästi. Olimme Isännän kanssa vielä kuiskailleet toisillemme siinä vieressä ollessamme. Isäntäkin oli ihmeissään: "Nukahtiko se!?"

Kolmantena iltana emme olleet edes kotona, vaan olimme Isäni luona Raumalla. Iltarutiinin jälkeen sänkyyn, Lili rinnalle ja kun Lili irroitti rinnasta, meni 15 minuuttia kun neiti nukahti kaikessa rauhallisuudessa, ilman yhtään itkua tai käninää. Voiko olla?

Nyt, melkeen kaksi viikkoa myöhemmin Lili on joka ilta nukahtanut itsekseen kaikessa rauhallisuudessa. Kerran hänelle tuli pikainen itku, joka vaati syliin nostoa ja laskua, mutta uskon sen johtuvan siitä, kun Isäntä oli pitkästä aikaa poissa kotoa, eikä hän päässyt illalla iskän syliin. Ihan käsittämätöntä. Kyllähän Heli sanoi, että vauva on helpoin opettaa nukahtamaan itsekseen 4-6kk iässä ja että tuloksia tulee yleensä aika nopeasti, mutta en minä olisi ikinä uskonut, että kahden yön jälkeen meillä nukahdetaan täysin ongelmitta ihan itsekseen ilman tissiä. Voi mitä luksusta oli, kun äitini oli täällä kylässä ja pääsin Lilin nukuttamisen jälkeen itsekin vielä pois sängystä. Pelattiin keittiössä Isännän ja äitini kanssa heputusta.

Nyt Lilin ilta on aikaistunut sen verran, että yöunille Lili menee kymmeneltä. Nukahtaminen usein kestää vaihtelevasti parista minuutista puoleen tuntiin ja olen aina ollut Lilin vieressä nukahtamiseen asti. En tosin usko, että Lili vaatisi minun läsnäoloani, mutta en itse tykkää nukahtaa yksin ja Isäntä tulee lähes poikkeuksetta samanaikaisesti sänkyyn kanssani, ihan vaan koska yksin nukahtaminen on ihan pepusta. Lili on muutaman kerran herännyt niin, että en ole ollut siinä vieressä ja hän on hienosti nukahtanut uudelleen ihan itsekseen. Vaikka se ensimmäinen yö oli kamala, niin kyllä se kannatti!

Muka ongelmia

Lili nukkuu aika hyvin. Yöt alkaa 23-01 ja melkein aina hän nukkuu muutamalla syötöllä ja heräilee 9.30-11. Tottuneesti hän nukahtaa yöunille aina rinnalle. Meillä ei ole myöskään ollut sen suurempia ongelmia päiväunien kanssa. Lilin saa nukutettua syliin, vaunuihin, autoon ja tissille, mutta yksikseen hän ei nukahda. Ostettiin vastikään soiva mobile, sillä muiden kokemuksia luettuani ja ohjeistuksia kuunneltuani luulin, että tämän pitäsi alkaa jo nukahtamaan itsekseen. Ajattelin että Lilin saisi helpommin opetettua nukahtamaan päiväunille sänkyynsä mobilen alle. Paskat.

Unikoulun voi kuulemma aloittaa 4-6kk iässä, joten ajattelin, että nyt kohta viiskuisena voisin alkaa Liliä totuttamaan siihen omaan sänkyyn ja yksikseen nukahtamiseen. Yöt hän saa edelleen nukkua vieressä, sillä yösyötöt onnistuu kivuttomimmin niin. Olen nyt muutamaan kertaan testannut mobilea, äänet päällä ja pois päältä ja kumpikaan ei meidän tyttöä kyllä väsytä yhtään. Hetken hän jaksaa mobilea ihmetellä, mutta sitten alkaa itku, joka yltyy ja yltyy, eikä hän todella osaa itseään rauhoittaa. Kaksi kertaa Lili on sänkyynsä nukahtanut noin puolentunnin ei-yhtäjaksoisen huutamisen jälkeen, kun olen jatkuvasti heilutellut sänkyä edestakaisin (sängyssä on siis pyörät), eli käytännössä sama kun vaunuihin nukuttaisi.

Tänään laitoin mobilen päälle ja Lilin sänkyyn. Hetken ihmettelyn jälkeen alkoi ölinä, joka pikkuhiljaa yltyi huudoksi. Lopulta Lili huusi niin, että pari kertaa huuto keskeytyi siihen, kun tyttö kakoi. Jostain luin, että 10 minuutin huutamisen aikana vauva pystyy rahoittamaan itse itsensä, mutta hieman ennen 10 minuutin täyttymistä tulin siihen tulokseen, että meidän vauva ei todella rauhoita itseään. Taisi äidinvaisto olla oikeassa, sillä ei meinannut tyttö rauhoittua edes syliin. 20 minuutin rauhoittelun jälkeen Lili nukahti äitiyspakkauksen makuupussissa syliin ja aloitti välittömästi huudon aina kun meinasin häntä vähänkään laskea sylistä. Lopputuloksena pidin koko päiväunien ajan Liliä sylissä. Jos olisin hänet suoraan nukuttanut syliin, olisin saanut hänet laskettua helposti sänkyynsä nukkumaan.

Lopputuloksena olen sitä mieltä, että ihan sama! Mitä sitten, jos meidän tyttö ei nukahda esimerkillisesti omaan sänkyynsä päiväunille? "Olisihan se hyvä, jos hän nukahtaisi itsekseen", mutta eikö se nyt oikeasti ole pääasia, että tyttö nukkuu, nukahtaa se sitten vaunuihin, syliin, rinnalle tai autoon? Eikä meillä itsellä ihan oikeasti ole ollut edes ongelmaa tämän nukuttamisen kanssa.

 Kaikkein pahimpia ovat ulkopuolisten neuvot ja mielipiteet asioista: "meillä nukuttiin ihan vauvasta asti omassa sängyssä", "tutin avulla Lilikin voisi nukahtaa itsekseen", "ei saa totuttaa nukkumaan vieressä", "meillä tehtiin näin ja näin", "tämä auttaa varmasti", "kyllä se siihen oppii kun huudattaa vaan", "Ranskassa kolmekuiset nukkuu jo omassa sängyssä". Tässä kun koittaa lapselleen paras mahdollinen äiti olla, tottakai kuuntelee muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta, onhan monet neuvoja antavat käyneet nämä asiat jo läpi. Varmasti monilla on paljonkin järkeä neuvoissa ja ohjeistuksissaan, mutta nämä vauvat ovat yksilöitä ihan niinkuin me äiditkin. Se, mitä joku lapsensa kanssa tekee voi olla toisen mielestä ihan käsittämättömän hölmöä, vaikka toisella ei asian kanssa ole mitään ongelmaa. Näitä neuvoja ja kokemuksia kuunnellessa pitäisi aina vain itse muistaa, että vaikka se oma vauva ei toimi samoin kun jonkun toisen, ei se tee siitä omasta mitenkään viallista, etkä itse toimi mitenkään väärin. Vaikka itse nukuttaisit vauvan aina syliin, etkä itse koe sitä ongelmana, ei sen pitäisi olla ongelma muillekaan, vaikka kaikkien muiden vauvat nukahtaisivat kiltisti omaan sänkyynsä heti kun sammutetaan valot.

Lopetan yksinkertaisesti kuuntelemasta ulkopuolisten mielipiteitä, koskee se sitten perhepedissä nukkumista, itsekseen nukahtamista tai mitä tahansa nukkumiseen liittyvää. Pääasia että nukkuu ja että itse ei koeta asian kanssa ongelmaa. Ja mitä tahansa ongelmia meille tuleekaan nukkumisen kanssa kun on lapsemme niin vääriin menetelmiin totutettu, painimme niiden kanssa sitten joskus, kun ne ovat ongelmia. Kuten joku fiksu isoäiti joskus sanoi, ei sitä lasta sylillä voi pilata ja oletan tämän pitävän paikkansa myös lohduttamisen ja nukahtamisen suhteen. Olenhan minä kuitenkin lapselleni paras mahdollinen äiti ja väitän tuntevani lapseni tässäkin asiassa paremmin kuin kukaan muu, koko maailmassa. Ja viimeisenä viisauksena vielä: jokainen oppii omista virheistään.