Unikoulu

Arvatkaas, Isäntä nukkui viimeyön Lilin kanssa kaksin. Minä nukuin sohvalla!

Nyt on se hetki, kun yöt ovat hiukan rauhoittuneet ja ollaan päästy takaisin siihen 3-6 herätyksen (syötön) yöhön. Lili on päällisin puolin terve, hampaat ei vaivaa normaalia enempää ja päiväkodissa menee ihan kivasti. Nyt on siis se hetki!

Meillä on ollut jäljellä enää yöimetykset ja odotan innolla pääseväni vielä niistäkin eroon. Aamulla siis tuli täyteen aivan ensimmäinen imetyksetön vuorokausi. Olo on ihana! Nautin tästä kahvista, jota vihdoin voin juoda ilman tuskaa Lilin yöunien pilaamisesta ja haaveilen öistä, jolloin aina minun ei tarvitse hoitaa niitä jokaista heräämistä. Niinä öinä, kun niitä herätyksiä on se 20, olisi ihan mukava saada itse edes se tunti unta. Jos olisin edelleen kotona Lilin kanssa, ongelma ei olisi ehkä vastaava. Tai jos kävisin perus päivätöissä, ei ongelma sillonkaan olisi vastaava. Mutta koska minun päätehtäväni tällä hetkellä on lukea, oppia ja jatkuvasti keskittyä, huomaan yöunien vaikutuksen olevan ihan tajuttoman suuri. Voin opetella asioita, mutta niiden muistaminen seuraavana päivänä on aivan eri asia. Saati sitten viikon päästä. Ulkoa opettelu on käytännössä mahdotonta. Tämän puolentoista kuukauden jälkeen ihmettelen, miten ikinä vastaavin yöheräämisin luin onnistuneesti pääsykokeisiin! Tosin, tähän ajanjaksoon on kuulunut myös muutama uusi hammas, kolme korvatulehdusta, nielutulehdus, keuhkoputkentulehdus, vinkuva keuhko ja muutama flunssa. Niin ja tietenkin se päiväkoti.

Imetys on ihanaa, mutta en koe itseäni taaperoimettäjänä. En jaksa olla mikään "hörppy" vähän väliä, en kestä paidan repimistä, en pomppimista rinnalla, en tissitakiaista saunassa ja itsekkäästi haluaisin myös oman kehoni jo takaisin. Haluan juoda kahvia koulussa ja käyttää lääkekuurien tai flunssien yhteydessä mitä tahansa oloa helpottavaa lääkettä, sopi se sitten imettäjälle tai ei. Päiväsyötöt jäi Lililtä jo pois ennen vuoden ikää ja nämä yöt on tässä vielä roikkuneet perässä. Päivisin Lili ei onneksi ole osannut maitoa edes kaivata, mikä on ollut aivan tajuttoman ihanaa. Päiväsyöttöjen pois jäätyä Lili on myös alkanut kiivetä syliin ja tulee välillä ihan vaan halimaan, eikä aina vaan repimään sitä paitaa, kuten ennen. Ylimääräiset äiti-käninät jäi meiltä pääasiassa kokonaan pois päiväimetysten poisjäämisen myötä, mutta iltaisin Lili nukahtaa huomattavasti paremmin ja rauhallisemmin Isännän kanssa. Olisi ihana itsekin voida rauhoittaa pieni jollain muulla, kun sillä tissillä. Aina.

Miten ensimmäinen tissitön yö sitten meni? Yllättävän hyvin. Lili heräsi tavalliseen tapaansa 5 kertaa yöllä ja Isäntä sai Lilin nukkumaan suhteellisen helposti ja vähin itkuin. Pisimmillään taisi kuulua unista itkukäninää noin 20 minuuttia ja se oli viiden aikaan aamulla. Isännällä ei ole heräilyistä juurikaan muistikuvia, mutta allekirjoittanut nukkui aikamoista koiran unta siellä sohvalla ja heräsi jokaiseen pienimpäänki inahdukseen. En muista milloin olisin noin huonosti nukkunut, että se siitä "koko yön nukkumisesta".

Lili heräsi hieman ennen seitsemää, jolloin kävin nappaamassa neidin heti sängystä ja annoin syötävää. Pakkohan sillä on olla kamala nälkä, kun normaalisti on parin tunnin välein tankkaillut. Ja kyllähän sille jugurtti vähän maistuikin. Jos ensiyönä saisi itsekin nukuttua hieman enemmän!