Käytiin tänään Lilin kanssa taas lääkärissä. Korvat olivat vihdoin siistit, nielussa ei tulehdusta ja keuhkotkin ihan ok, vaikka uusi räkätauti puskee neidille päälle. Eilen löytyi neidiltä näppylöitä, joita paniikinomaisesti seurasin ja pelkäsin niiden olevan vesirokkoa. Siskoni ajoi Raumalta katsomaan Liliä luentoni ajaksi, Isäntä kun oli työmatkalla, mutta eihän se lopulta vesirokkoa ollut. Ilmeisesti jotain enteroviruksia, jotka aiheuttaa sen ihanan flunssan lisäksi näppylöitä ja/tai ihottumaa. Mutta luento oli todella hyvä ja sain paljon vinkkejä koealueen hahmottamiseen ja kokeeseen lukuun. Luennon nimi oli kevyesti "Kuinka luen oikeustiedettä ja valmistaudun tenttiin?"
Lääkärireissun jälkeen käytiin kaupassa samaisessa ostoskeskuksessa missä lääkäriasema sijaitsi. Lili oli niin nätisti koko kauppareissun ajan ja kun vihdoin päästiin kassalle ja kaksi asiakasta meidän jonosta oli jo mennyt, oli meidän vuoro nostaa tavaroita tiskille. Siinä mennessäni rattaiden eteen seisomaan, katsoin Liliä ja kehuin, kuinka nätisti hän oli ollut koko ajan. Se oli virhe. Lili kääntyi katsomaan minua silmiin, otti pipostaan kiinni, repi sen pois ja heitti lattialle. Hän alkoi pakonomaisesti nousemaan ylös, huutamaan, repimään kuomua ja vaikka mitä. Siinä oli kyllä oikein onnistunut olo äidillä, kun nostelin niitä tavaroita siihen hihnalle ja yritin maksaa ja pakata tavaroita ostoskassiin Lilin rimpuillessa rattaissa.
Koska onnistuneesti myöhästyin ensin junasta ja seuraavaksi olin väärällä raiteella, päätin katsoa junan menevän ohi viereiseltä raiteelta, katsoa hetken kieroon ja kävellä kotiin ostosten kanssa. Matkaa ei ollut kuin yksi asemaväli, mutta rattaissa huutavan lapsen ja painavan ostoskassin kanssa siinä kilometrissäkin tuntui olevan tuhat metriä liikaa. Siinä tuntee aina itsensä niin ylvääksi taaperrella tuolla ihmisten seassa rattaissa huutavan lapsen kanssa kun ohikulkevien ihmisten kasvoilta voi lukea turhautuneen "tekisit sille nyt jotain" -katseen. Teki jossain kohtaa jo mieli alkaa kyselemään ohikulkijoilta neuvoja: "mitä tekisit tässä tilanteessa?"
Kotiin kun päästiin, neiti toki rauhoittui välittömästi. Ehkä maailman levein hymy paljasti ne upouudet ylähampaat, kun neiti tyytyväisenä käveli lelulaatikolleen. Yhden reissun taas rikkaampana, istun loppuillan oikein mielelläni sohvalla, tekemättä sen kummemmin mitään.
Ps. Lilille on ehkä hieman alkanut tuo oma tahto kehittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti