Muka ongelmia

Lili nukkuu aika hyvin. Yöt alkaa 23-01 ja melkein aina hän nukkuu muutamalla syötöllä ja heräilee 9.30-11. Tottuneesti hän nukahtaa yöunille aina rinnalle. Meillä ei ole myöskään ollut sen suurempia ongelmia päiväunien kanssa. Lilin saa nukutettua syliin, vaunuihin, autoon ja tissille, mutta yksikseen hän ei nukahda. Ostettiin vastikään soiva mobile, sillä muiden kokemuksia luettuani ja ohjeistuksia kuunneltuani luulin, että tämän pitäsi alkaa jo nukahtamaan itsekseen. Ajattelin että Lilin saisi helpommin opetettua nukahtamaan päiväunille sänkyynsä mobilen alle. Paskat.

Unikoulun voi kuulemma aloittaa 4-6kk iässä, joten ajattelin, että nyt kohta viiskuisena voisin alkaa Liliä totuttamaan siihen omaan sänkyyn ja yksikseen nukahtamiseen. Yöt hän saa edelleen nukkua vieressä, sillä yösyötöt onnistuu kivuttomimmin niin. Olen nyt muutamaan kertaan testannut mobilea, äänet päällä ja pois päältä ja kumpikaan ei meidän tyttöä kyllä väsytä yhtään. Hetken hän jaksaa mobilea ihmetellä, mutta sitten alkaa itku, joka yltyy ja yltyy, eikä hän todella osaa itseään rauhoittaa. Kaksi kertaa Lili on sänkyynsä nukahtanut noin puolentunnin ei-yhtäjaksoisen huutamisen jälkeen, kun olen jatkuvasti heilutellut sänkyä edestakaisin (sängyssä on siis pyörät), eli käytännössä sama kun vaunuihin nukuttaisi.

Tänään laitoin mobilen päälle ja Lilin sänkyyn. Hetken ihmettelyn jälkeen alkoi ölinä, joka pikkuhiljaa yltyi huudoksi. Lopulta Lili huusi niin, että pari kertaa huuto keskeytyi siihen, kun tyttö kakoi. Jostain luin, että 10 minuutin huutamisen aikana vauva pystyy rahoittamaan itse itsensä, mutta hieman ennen 10 minuutin täyttymistä tulin siihen tulokseen, että meidän vauva ei todella rauhoita itseään. Taisi äidinvaisto olla oikeassa, sillä ei meinannut tyttö rauhoittua edes syliin. 20 minuutin rauhoittelun jälkeen Lili nukahti äitiyspakkauksen makuupussissa syliin ja aloitti välittömästi huudon aina kun meinasin häntä vähänkään laskea sylistä. Lopputuloksena pidin koko päiväunien ajan Liliä sylissä. Jos olisin hänet suoraan nukuttanut syliin, olisin saanut hänet laskettua helposti sänkyynsä nukkumaan.

Lopputuloksena olen sitä mieltä, että ihan sama! Mitä sitten, jos meidän tyttö ei nukahda esimerkillisesti omaan sänkyynsä päiväunille? "Olisihan se hyvä, jos hän nukahtaisi itsekseen", mutta eikö se nyt oikeasti ole pääasia, että tyttö nukkuu, nukahtaa se sitten vaunuihin, syliin, rinnalle tai autoon? Eikä meillä itsellä ihan oikeasti ole ollut edes ongelmaa tämän nukuttamisen kanssa.

 Kaikkein pahimpia ovat ulkopuolisten neuvot ja mielipiteet asioista: "meillä nukuttiin ihan vauvasta asti omassa sängyssä", "tutin avulla Lilikin voisi nukahtaa itsekseen", "ei saa totuttaa nukkumaan vieressä", "meillä tehtiin näin ja näin", "tämä auttaa varmasti", "kyllä se siihen oppii kun huudattaa vaan", "Ranskassa kolmekuiset nukkuu jo omassa sängyssä". Tässä kun koittaa lapselleen paras mahdollinen äiti olla, tottakai kuuntelee muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta, onhan monet neuvoja antavat käyneet nämä asiat jo läpi. Varmasti monilla on paljonkin järkeä neuvoissa ja ohjeistuksissaan, mutta nämä vauvat ovat yksilöitä ihan niinkuin me äiditkin. Se, mitä joku lapsensa kanssa tekee voi olla toisen mielestä ihan käsittämättömän hölmöä, vaikka toisella ei asian kanssa ole mitään ongelmaa. Näitä neuvoja ja kokemuksia kuunnellessa pitäisi aina vain itse muistaa, että vaikka se oma vauva ei toimi samoin kun jonkun toisen, ei se tee siitä omasta mitenkään viallista, etkä itse toimi mitenkään väärin. Vaikka itse nukuttaisit vauvan aina syliin, etkä itse koe sitä ongelmana, ei sen pitäisi olla ongelma muillekaan, vaikka kaikkien muiden vauvat nukahtaisivat kiltisti omaan sänkyynsä heti kun sammutetaan valot.

Lopetan yksinkertaisesti kuuntelemasta ulkopuolisten mielipiteitä, koskee se sitten perhepedissä nukkumista, itsekseen nukahtamista tai mitä tahansa nukkumiseen liittyvää. Pääasia että nukkuu ja että itse ei koeta asian kanssa ongelmaa. Ja mitä tahansa ongelmia meille tuleekaan nukkumisen kanssa kun on lapsemme niin vääriin menetelmiin totutettu, painimme niiden kanssa sitten joskus, kun ne ovat ongelmia. Kuten joku fiksu isoäiti joskus sanoi, ei sitä lasta sylillä voi pilata ja oletan tämän pitävän paikkansa myös lohduttamisen ja nukahtamisen suhteen. Olenhan minä kuitenkin lapselleni paras mahdollinen äiti ja väitän tuntevani lapseni tässäkin asiassa paremmin kuin kukaan muu, koko maailmassa. Ja viimeisenä viisauksena vielä: jokainen oppii omista virheistään.