Lili kehittyy jatkuvasti ja ihan käsittämättöntä vauhtia! Sen viikon aikana kun oltiin Saariselällä Lili kääntyi ensimmäisen kerran ja oppi tarttumaan esineisiin ja viemään niitä suuhun. Niin, repikää siittä! Se tekee jo muutakin kun makaa ja tuijottaa!
Tuosta kääntymisestä, Lili kääntyi siis 3,5 kuukauden iässä. Olen tästä ihan todella yllättynyt kahdestakin syystä. Ensinnäkin, olen pitänyt Liliä hävettävän vähän lattialla, sillä alkuun vauvan pitäminen lattialla tuntui todella oudolta, enkä edes tajunnut että niin pitäisi tehdä ennen kun neuvolassa ihmeteltiin, enkö tosiaan ole kertaakaan pitänyt lastani lattialla. Vähän enemmän Lili alkoi olla lattialla vasta ristiäisten jälkeen kun saatiin ristiäislahjaksi leikkimatto. Toiseksi, kun vihdoin aloin pitää Liliä satunnaisesti lattialla, Lilillä ei ole ollut pienintäkään mielenkiintoa kääntymiseen. Leikkimatolla kaikki lelutkin killuvat siinä pään päällä, joten syytä kääntymiselle ei ole ollut. Vasta ihan pari viikkoa ennen sitä kääntymistä Lili alkoi satunnaisesti kääntymään kyljelleen ja antamaan mitään merkkiä kääntymisestä. Joulupäivänä Lili päätti, että nyt sitä käännytään ja pitkän ähertämisen lopuksi hän pääsi kun pääsikin mahalleen. Siinä oli suuret kannustusjoukot, kun oli minä ja Isäntä, sekä sekä minun, että Lilin isovanhempia vieressä. Nyt sitä kääntymistä harjoitellaan päivittäin lisää, kohta se kääntyy jo kuin pro.
Lili on alkanut myös tavoittelemaan. Nykyään puhelimella viestinkin kirjoittaminen on alkanut jo välillä olla haastavaa, kun Lili on alkanut lätkiä puhelimen näyttöä painellen samalla ties mistä. Sitterissä lelukaaren lelut ovat muuttuneet huomattavasti houkuttelevimmiksi, kun niitä on jo alettu pitelemään ja Lilin sylissä pitäminen korttia pelatessa on alkanut olla jo hieman haasteellista. Ihan vielä ei kuitenkaan mitään todella selkeästi katsota ja tartuta leluun, mutta kyllä se sieltä vielä tulee.
Nyt Lili on myös löytänyt oman äänensä! Tämä äiti on välillä ihan pihalla, kun ei tiedä mikä lapsella on vialla, kun ääntä tulee niin paljon, eikä tulkitseminen ole enää tutun kaltaista. Nälkää ja väsyä ilmaistaan ihan eri tavalla, eikä tavat ole vielä niin vakiintuneita, että tietäisin aina mikä on vialla. Se äänikin löytyi ihan yhtäkkiä ja nyt reissun jälkeen sen äänen käyttö on ihan räjähdysmäisesti lisääntynyt!
Kun vihdoin 3 kuukauden rajapyykin jälkeen saatiin Lilille kylpyamme (jota en halunnut ostaa uutena, sillä meidän vanhojakin on vielä varastossa), ehdittiin kylpeä vain pariin otteeseen ennen reissua. Nyt ollaan muutamana päivänä kylvetty ja Lili nauttii niin kovin! Hän ihan tohkeissaan polskuttelee ja virnuilee siellä ammeessa. Huonoinkin päivä paranee kun katsoo kylpevää vauvaa! Kuvaa ei ehdi ottaa kun niin tosissaan siellä polskutetaan!
Rytmi hänellä vieläkin on niin, että iltaisin valvottaisiin ja aamulla nukuttaisiin. Molemmat vanhemmat on vähän samanlaisia, joten taitaa vanhempia olla syyttäminen. Illalla nukahtamisesta on nyt tullut välillä enemmän ja vähemmän hankalaa, menköön nyt vaikka niiden neljän kuukauden hulinoiden piikkiin, mutta lopulta kun hän nukahtaa, hän nukkuu hyvin aamuun asti. Ennen puolta yötä ei ole neiti tainnut mennä nukkumaan koskaan muutoin kun vahingossa. Muutamaan otteeseen ehkä jo yhdeltätoista. Aamulla herättämisellä ei tunnu olevan juurikaan vaikutusta yöunille nukahtamiseen, enemmänkin ehkä siihen kuinka paljon yliväsymystä illalla huudetaan.
Hampaita ei suuremmin näy, vaikka ikenet vähän kuultavat valkoisina, etenkin yläikenet. Sormet menee mielellään suuhun ja niitä oikeen väylätään. Menee myös äidin sormi, jos se siinä lähettyvillä on. Olen välillä jopa neuroottisesti tunkenut purulelua sormien tilalle, sillä pelkään, että Lili alkaa imeä sormiaan, tutti kun ei kelpaa. Tuttia hän tosiaan ei ole kunnolla kelpuuttanut edelleenkään, ei sitä tosin päivittäin ole tarjottukaan.
Nyt on jo havaittavissa, että aktiviteettia pitäisi olla, sillä välillä Lili ihan selkeästi ilmaisee tylsistymistään. Välillä paras paikka on olla yksin lattialla ja välillä syli on ihan pop, välillä tuntuu, että äidin pitäisi päällään seistä, että tytär viihtyisi. Se voi tosin olla sitä ääntelyä, jonka merkityksestä äidillä ei ole pienintäkään hajua. Televisio on ihan paras ikinä ja sitä täytyy välillä kääntyä katsomaan niin, että tuntuu että lapselta menee niskat. Ovelasti hän välillä katsoo ikkunan kautta, jos joku yrittää estää häntä katsomasta telkkaria. Meidän lapsi menee varmasti ihan pilalle, nyt jo kun on koukussa telkkariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti