Aikamoisia neuvolakuulumisia

Lilillä oli tänään neuvola. Ihan mielenkiintoista muuten, että ei olla ikinä käyty "omalla" neuvolatädillä", ei Turussa, eikä täällä. Turussa oli ensin sijaisen sijainen, sitten sijaisen sijaisen sijainen ja kun vihdoin päästiin vaan sijaiselle, me muutettiin. Täällä on nyt kaksi kertaa ollut eläkeläissijainen ja tänään oli lääkärineuvolan yhteydessä joku ihan random. Odottakaas kun kerron siitä.

Lääkärineuvolan yhteydessä on siis 15 minuutin aika varattu hoitajalle, jotta hoitaja ottaa pituuden ja painon ja muut jutut. Aloitetaan noista kahdesta ensimmäisestä, eli pituudesta ja painosta.

Olin enemmän kun järkyttynyt, kun kuulin Turussa, että näiltä vauvoilta seurataan bmi:tä. Kahdestakin syystä: ensinnäkin, en usko koko bmi:hin ja toiseksi, mitä painoindeksi ihan oikeasti kertoo vastasyntyneistä, kysympähän vaan. Itse olen ollut aina siellä bmi:n ylärajalla ja on minulla sellainen tarinakin, kun ennen vaihtovuotta kävin lääkärintarkastuksessa. Olin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan ja lääkäri kysyi painoani. Kun sanoin, että 76kg, hän ei uskonut että painan niin paljon. Monta kertaa jankkasin, että kyllä, painan 76 kiloa ja lopulta lääkäri laittoi minut puntarille. Kun vaaka näytti tasan 76 kiloa, hän myöntyi ja alkoi saarnata minulle ylipainosta, ja miten voin laihduttaa.

Huono kuva, mutta ainut mikä tähän hätään löytyi. Tässä se ylipainoinen minä vuonna 2007.

Ilmeisesti tyttäreni kokee saman kohtalon, sillä tänään punnituksen jälkeen otettiin pituus. Painoa oli 7485g ja pituutta hoitajan mittauksen mukaan oli 63 cm. Mittaus oli ensinnäkin ihan surkea, sillä Lili oli siinä juuri siinä kohdassa mihin olin hänet laskenut, eikä häntä suoristettu siinä edes kunnolla. Väitän että pituutta on hieman enemmän kun tuo 63 senttiä. Joka tapauksessä kun hoitaja katseli niitä käyriä, hän latasi: "Nämä imeväisikäisethän ei varsinaisesti voi olla ylipainoisia, mutta sitten leikki-iässä näihin kyllä puututaan". Siis anteeksi mitä?! Hän ihan tosissaan meinasi, että pieni tissimaidolla kasvava vauvani on ylipainoinen. (Kertoessani Isännälle, Isäntä totesi, että "no onhan sillä paksut reidet." En ole vielä varma kummasta järkytyin enemmän.) Sain siinä onneksi nieleskeltyä, enkä laukonut sille vanhemmalle naisterkkarille suoraan ajatuksiani ("puutu kuule ittees vaan, me lähdetään! Kiitos HEI!") ja sitten päästiin siihen seuraavaan asiaan: niihin muihin juttuihin.

Tuo neljän kuukauden ikä on kuulkaa niin maaginen, että ennen sitä istuttaminen ja kiinteät ruuat on kielletyllä listalla. Kun se täyttyy, kuten Lilillä se täyttyi eilen, muuttuu ääni kellossa täysin. Terkkari oli jo aiemman kysymyksensä kautta tietoinen, että Lili on pelkällä rintamaidolla. Hän sitten tiedusteli, että joko olen saanut esitteen kiinteän ruuan aloittamisesta. Sanoin saaneeni ne viimekerralla jo neuvolassa. "Joo joo, sitten vaan syöttötuoliin, mukia eteen ja lusikka käteen." Siinä ihan ääneen ihmettelin, että nyt sitten saa heti alkaa istuttamaan vai ja vastaus oli että "joo joo! Kyllä se siinä sen aikaa voi istua! Ostatte vaan kato syöttötuolin ja siihen pöydän ääreen sitten vaan kaikki!" Hän meinasi, että siinä vaiheessa kun vauva alkaa viemään käsiä suuhun niin se on merkki siitä, että vauva on valmis syömään kiinteitä. Loogista toisaalta, itse ajattelin että sen ikenet kutiaa, en että se kaipaa porkkanaa ihan vielä.

Kun vihdoin päästiin sinne lääkärille (yli puoli tuntia varattua aikaa myöhemmin) ja Lili oli nukkunut normaalin 2h sijaan päiväunia vajaat puolituntia, lääkäri ihmetteli pientä pituuskasvua ja kysyi, pitäisikö sitä vielä kontrolloida. Sanoin, että Lili mitattiin niin päin persettä, ja muuten on kaikki niin hyvin, että ei sitä enää kontrolloida tarvitse. Innolla odotellen ensikuun neuvolaa ja uusia mittauksia.

Siinä vielä pari vartalokuvaa, niin saatte itse arvioida pikku pullukkaamme. Kannattaa tosin kaksi kertaa miettiä ennen kun sitä tulee minulle pullukaksi kehumaan.