Rv 39

Turvotukset ovat saapuneet. Pahimmillaan ne on aamuisin ja iltaisin, päiväsaikaan onneksi hiukan helpottaa. Aamulla sängystä noustessa jalanpohjat on ihan tajuttoman arat ja vessan matolla seisoskelu alkaa särkeä jalkojen pohjissa ihan todella paljon! Myös sormissa tuntuu turvotukset sormia taivuttaessa ja kaulalla tuntuu olevan ihan jäätävä kaksoisleuka koko ajan. Iltaisin jalanpohjia alkaa puudutuksesta pistellä. Isäntä on ihanasti jaksanut hieroskella jalkojani aina iltaisin, sillon kun hän on kotona. Itse niitä jalkoja olisi huomattavasti helpompi hieroa ilman tätä masua.

Verenpaine: 114/66

Edelleenkin hyvä. 

Painoa lisää lähtöpainoon: 8,1kg

Viikossa painoa on tullut lisää 1,4kg, eli turvotukset näkyy aika hyvin painossakin. Tällä kertaa neuvola oli tosin aamulla 9 aikaan, kun yleensä se on ollut vasta iltapäivällä. Veikkaan, että painonnousu olisi ollut jonkin verran vähemmän, jos neuvola olisi ollut entiseen tapaan iltapäivällä, turvotukset kun päivällä yleensä helpottavat aika paljon. 

Sf, eli kohdunpohjan korkeus: 31 cm

Sf oli laskenut kahdella sentillä viikossa, joten neuvolatäti meinasi, että kaveri olisi laskeutunut jo hieman lähtökuoppaansa. 

Sikiön syke: 140

Aiemmin syke on löytynyt navan vasemmalta puolelta ja tällä kertaa se löytyi tuolta alavatsalta. Sykkeet löytyi taas helposti ja paikka josta ne kuului viittaa myös kaverin laskeutumiseen.

Sikiön liikkeet: ++

Liikkeet tuntuvat edelleen selvästi, vaikka tämä aika rauhallinen tapaus onkin. Ilmeisesti jalat on kääntyneenä tuonne selkärankaa kohti, kun pääasiassa liikkeet on sellaisia suurempia myllerryksiä. 

Sikiön asento: pää alaspäin, laskeutunut, RT

Päätä tunnusteltiin alavatsalta, mutta neuvolatäti ei tuntenut päätä enää häpyluun tietämillä. Tästä oli pääteltävissä, että kaveri on laskeutunut lantioon synnytystä varten. Tämä ei kuitenkaan ennustele synnytystä lähiaikoina, joten jakaantumista ihan lähipäivinä taitaa olla aika turhaa odotella. 

Virtsanäyte: puhdas

Näytteessä ei edelleenkään ollut proteiineja, leukkareita tai ketoaineita.

Turvotukset: +
Turvotukset tosiaan on aamuisin ja iltaisin jo aikamoiset. Kengät ei oikeen sovi jalkoihin ja sandaalitkin yksi päivä jäivät jalkoihin kiinni kun niitä pidemmän aikaa piti. Nämä on ilmeisesti näitä loppuraskauden hienouksia, mutta aika pieni ongelma on kuitenkin. Kenkien valinnassa menee vähän normaalia kauemmin.

Kynnet on alkanut menemään taas tosi huonoon kuntoon. Alkuraskaudessa hiukset irtoilivat ja kynnet lohkeilivat ihan kauheasti, mutta tuossa keskiraskaudesta loppuraskauteen hiukset ovat pysyneet päässä ja kynnetkin ovat olleet melko kestävät. Edelleenkin hiukset pysyvät päässä, mutta kynnet lohkeilee niin, että kynsilakkaa en jaksa edes enää laittaa.

Toinen ihana loppuraskauden oire on hikoilu. Tuntuu että hikoilen ihan hirveästi kokoajan! Normaalisti olen todella viluinen ja heti ilmojen alkaessa viiletä vietän kaiken kotiaikani viltin alla. Tänä vuonna vilttiä on hädin tuskin tarvittu lainkaan. Myös öisin herään välillä siihen hikoiluun ja meillä onkin makuuhuoneessa ikkuna auki ja tuuletin päällä koko yön. Pari kertaa kotona ollessaan Isäntä on viluissaan sammuttanut tuulettimen. Kummallista sinänsä, että aina ennen se paleleva yksilö olen ollut minä! Myös normaalisti aina kylmät kämmeneni ja jalanpohjani ovat oikeastaan koko raskauden ajan pysyneet lämpiminä. Jännityksellä odotan muuttuuko tilanne takaisin raskauden jälkeen.

Ne ihanat liitoskivut alaselällä on tulleet takaisin. Myös muita mielenkiintoisia kiputuntemuksia on tässä viimeaikoina tullut koettua.Välillä tuntuu ehkä niitä sukkapuikkokipuja, kun ihan kun joku sukkapuikoilla tökkisi tuonne alapäähän. Välillä muljuu ja rutisee kivuliaasti tuo alaselkä, välillä nivuset on ihan tajuttoman kipeät, toisinaan tuntuu kun masukaveri vetäisi sisältäpäin tuolla kohdussa jollain imukupilla, välillä tuntuu alapäässä paineen ja kivun sekaista tuntemusta ja muuta tällaista ihan mukavaa. Onneksi mikään ei nyt ole ihan jatkuvaa, ja viikon loppua kohden myös nuo liitoskivut helpottivat. Nekin saattoi osittain johtua siitä Joensuunreissusta, kun ajoin autoa sen 1 000km.

Viime viikolla neuvolassa neuvolatäti hämmästyi kuullessaan, että sairaalakassini oli pakkaamatta. Nyt sain sen vihdoin päällisin puolin pakattua. Osa tavaroista kulkee kuitenkin mukana Raumalle ja takaisin, joten ihan täydellisesti en sitä voi pakata. Nyt tuolla kaapissa on kassiin pakattuna kuitenkin aamutossut, imetysliivit ja -suojat, joitain alusvaatteita, karkkia (salmiakkia, suklaata, hedelmäkarkkeja ja lakritsia, mistä sitä tietää mitä sitten tekee mieli?), vesipullo ja hiuslenkkejä ja harja. Vauvan kotiutumisvaatteet on laitettu valmiiksi turvakaukaloon ja omat kotiutumisvaatteet pitää katsoa sitten myöhemmin. Kamera pitää koittaa pakata myös mukaan, vaikka onneksi kännykässä on aika hyvä hätävara, vaikka se unohtuisikin. Pesuaineet ja rasvat oikeastaan vielä puuttuu.

En kyllä tiedä osaako sitä laskeutumista niin sanoa mahasta päältä päin. Ei se minusta niin kauheasti ole muuttunut ja kaveri vieläkin painaa aika kipeästi aina välillä tuonne kylkeen. Ehkä tuo maha nyt vähän on laskeutunut. On se kuitenkin niin täynnä vauvaa, että aika pinkeä ja joustamaton se on. Juuri sanoin Isännälle, että en edes muista miltä tuntuu taipua keskivartalolta.