Toiveena lääkkeetön kivunlievitys

Lueskelin yksi päivä Bebesinfosta kaikennäköistä synnytykseen liittyvää, sillä H-hetki alkaa lähestyä ja minulla ei ole käytännössä mitään tietoa synnytyksestä. Olen varautunut ihan järkyttäviin kipuihin, joista toivon selväväni ajatuksella, että kipu on ohimenevää. En oikeen osaa pelätä synnytystä, sillä en tiedä mitä on tulossa. Mitään kunnon kivuliaita supistuksiakaan ei ole ollut, joten en todella tiedä mitä on tulossa.

Toivon todellakin, että pystyisin synnyttämään ilman käynnistystä ja lääkkeellistä kivunlievitystä ja tietenkin alakautta. Tottakai naisena haluan myös kokea synnytyksen, nyt kun näin lähelle on päästy. 

Bebesinfon sivuilta:

"Synnytys on luonnollinen tapahtuma ja naiskeho on suunniteltu selviytymään siitä. Voimakas hormonitoiminta ohjaa synnytyksen kulkua ja auttaa synnyttäjää jaksamaan. Naisilla on oma sisäinen kivunlievitysjärjestelmänsä. Kun kehoa rasitetaan yli sen sietokyvyn, keho alkaa tuottaa urheilijoillekin tuttua endorfiinia, luonnon omaa opiaattia, jolla on samantapainen vaikutus kuin petidiinillä, morfiinilla tai heroiinilla.

Hormonitoiminta saa äidin vaipumaan unenomaiseen tilaan, eli synnytysregressioon. Hormonitoiminta ohjaa äitiä käyttäytymään vaistonvaraisesti ja hakeutumaan asentoihin, jotka ovat edullisia synnytyksen edistymisen kannalta. Jos synnytykseen puututaan lääkkeillä tai häiritsemällä äidin synnytysrauhaa, keho ei enää pysty suojelemaan synnyttäjää kivulta, kohdun supistukset heikentyvät ja synnytys hidastuu. Hormonitoiminnalla on myös tärkeä psykologinen tehtävä ja sekä äiti, että vauva hyötyvät sen vaikutuksista. Tämä ainutlaatuinen hormoni-cocktail saa aikaan sen, että äidin vaistot heräävät ja äiti rakastuu vauvaansa. 

Synnytys on turvallisin silloin, kun sen luonnolliseen kulkuun ei puututa tarpeettomilla toimenpiteillä. Lääkkeiden ja toimenpiteiden käyttö on kuitenkin yleistynyt synnytysten hoidossa ja sairaaloissa käytettävien toimenpiteiden määrä ei aina ole perusteltua. Synnytyksiä käynnistetään, kalvoja puhkaistaan sekä supistuksia vauhditetaan keinotekoisella oksitosiinitipalla liian usein. Tästä voi olla seurauksena entistä kivuliaammat supistukset, joka johtaa usein lääkkeellisen puudutuksen tarpeeseen. Yksi toimepide johtaa helposti toiseen ja saattaa syntyä toimenpiteiden kavalkaadi. Lääketieteellisesti hoidettu synnytys päätyy myös useammin imukuppiavustukseen tai keisarileikkaukseen. 

Suomessa vain murto-osa ensisynnyttäjistä selviää synnytyksestä ilman lääkkeitä ja toimenpiteitä, eli kokee normaalin fysiologisen synnytyksen. On toki tilanteita, joissa nämä toimenpiteet ovat tarpeen, mutta näin laajalti käytettynä niiden tarve ei ole perusteltua. WHO:n asiantuntijoiden mukaan vähintään 80% äideistä kykenee synnyttämään ilman lääketieteellistä synnytykseen puuttumista."

En osaa edes ajatella, että "luonnon oma opiaatti" veisi kivut pois, mutta monet (jopa mun äiti hei!) ovat kokeneet, että käynnistyksen myötä "tekopoltot" ovat olleet huomattavasti kivuliaampia, kuin luonnolliset poltot. Synnytystä on kuitenkin mahdotonta yrittää etukäteen suunnitella, mutta voihan sitä toki taustoja selvittää, etenkin kun itse olen asian suhteen täysin kokematon.

Yksi yö minulla kävi kuitenkin mielenkiintoinen juttu. Näin unta, että synnytin ja heräsin yöllä 3-4 aikaan siihen, että minulla oli koko alavartalo navasta melkein polviin ihan puutunut. Siis puutunut samoin, kun hammaslääkärin puudutuksen jälkeen kun tunto alkaa pikku hiljaa palata. Sellainen hieman kivistelevä ja levoton. Tunne ei mitenkään meinannut mennä ohi ja vielä aamulla herätessäni alavartalo oli hieman puutunut. Jälkeenpäin miettiessäni tajusin, että näin unta että synnytin ja ehkä tässä oli kyseessä tosiaan se "luonnon oma opiaatti" ja tosiaan se naisen oma luontainen kivunlievitys. Voin ainakin kokemuksesta sanoa, että jotain tapahtui ja alavartalo oli puutunut.

Suurin syy tähän lääkkeettömän kivunlievityksen toiveeseen on kuitenkin se, että kehoni on aika herkkä kaikille puudutteille. Tosiaan hammaslääkärikäynnin puudutuksesta poden lääkeainekrapulaa pari päivää. Kun lähes kaksi vuotta sitten olin FESS-leikkauksessa (nenän ja sivuonteloiden röörejä avattiin), joka tehtiin paikallispuudutuksessa, ensimmäiset kolme-neljä päivää meni nukkuessa ja sekavassa tilassa. Tässä tapauksessa toivoisin, että voisin heti alusta asti vauvan kanssa olla ihan skarppina. Toivon siis, että kestäisin ne kivut ja mitään poikkeuksellisia tapahtumia ei mielellään tulisi. Vähän kuitenkin pelottaa se, että Suomessa vain murto-osa ensisynnyttäjistä selviää synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Voisinkohan minä kuulua siihen murto-osaan?

Mitä kivunlievitystä olen sitten ajatellut? Vuokrasin aktiivinen synnytys ry:ltä TENS-laitteen ja supistusten kovetessa meinaan lyödä elektrodit selkään ja testata sitä. Tämän lisäksi kotona lämmin suihku ja jumppapallo on suunnitteilla. Hernepussit on kaivettu esille ja niitä voi tarvittaessa lämmittää mikrossa. Sairaalassa sitten tilanteen mukaan katsotaan tuleeko ilokaasusta huono olo ja mitä kivunlievitystä siellä on tarjolla. En kuitenkaan halua liikaa suunnitella ja tilanteen mukaan saatan olla hyvinkin myönteinen lääkkeillekin. En halua että synnytyksestä kuitenkaan tulee itselle minkäänlainen pettymys, joten avoimin mielin sinne synnärille sitten kuitenkin mennään.