Ihana Turku!

Me tultiin eilen koko perheen voimin Turkuun! Isännällä on loppuviikko töitä Turussa ja perjantaina suunnataan Eurajoelle sukuloimaan, joten päätettiin tulla koko poppoo hotelliin tänne. Ihan hassua ja niin ihanaa olla Turussa! Tutut kadut, kaupat, kulmat ja ihana sää! Eilen treffattiin tuttuja, nautittiin jokirannan kansainvälisistä markkinoista ja käytiin Isännän isovanhempien luona. Tänään on tarkoitus vielä treffata tuttuja ja vanhalla työpaikalla pitäisi käydä. 

Bongaa kuvasta Lili, Isäntä ja kaksi kissaa.

Jokirannan turistiräpsyt jäi eilen ottamatta kokonaan, mutta koitan tänään ottaa jotain kuvia. Paljon on tekemistä buukattu, mutta olisi ihana kävellä Isännän ja Lilin kanssa jokirannassa ihan vaan vanhoja muistoja verestäen, sinne kun liittyy niin paljon kaikkea. Asustelemme Cumuluksessa, joka on siis ihan samassa rakennuksessa, missä ollaan ensi kerran tavattu. Tavattiin siis tuossa ihan vieressä Galaxie Centerin edessä opiskelijariennoissa. 

Käytiin eilen kahden äiti-lapsiparin voimin Jäätelöbaari Harmoniassa. Paikka oli kiva ja todella lapsiystävällinen suurine leikkipaikkoineen. Juoksevine lapsineen se oli kyllä ajoittain hyvin kaukana harmoniasta. Lili viihtyi kun pääsi leikkimään ja yritti joka toinen minuutti kontata ovesta ulos, koska ainahan ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Muutama lapsiperhe oli kahvilassa kun sinne mentiin ja ensimmäiseksi silmiini osui aivan järkyttävään kuntoon jätetty pöytä, jossa pöytä oli tuhrittu pilttipurkin soseella, lattia oli täynnä ties mitä murusia, pöydällä oli murusia, kaikki lautaset olivat tyhjiä ja pöytä täynnä rypistettyä paperia. Tarjoilija tuli sen pian siivoamaan, ei siinä mitään, mutta aina minua jaksaa hämmästyttää ihmisten toimintatavat. Itselläni on tämä vajaa vuosikas sormiruokailija, joten voin kertoa, että minulla on aika hyvä käsitys siitä sotkusta, mitä tällaisesta tulee. Koitetaas nyt kuitenkin muistaa, että kuuluu ihan perus käytöstapoihin siivota niitä jälkiä, edes vähän. Lattialta voi nostaa suurimmat pois, ravintola/kahvila varmasti mielellään lainaa harjaa ja kihveliä, pöytää voi edes koittaa putsata (wet wipet on todella oivallisia tähän) ja tarjoilijankin on se pöytä helpompi siivota kun ne käytetyt paperit on laitettu lautasten päälle. Siis lautasten päälle, ei tungettu mihinkään lasiin tai kuppiin. Näin ravintolat ja kahvilat saadaan jatkossakin pidettyä lapsiystävällisinä, se lapsiystävällisyys kun ei tarkoita sitä, että voit räjäyttää koko pöydän ja jättää kaiken tarjoilijan siivottavaksi.

Lili hotelliaamiaisella. Sai hän muutakin kun tuon karjalanpiirakan ja pari kurkkua. :D
Ja kyllä, jälleen kerran siivosin jälkemme ja sotkuahan tuli kun neiti söi jugurttia.

Kaiken kaikkiaan ihana Turku, ihana Isännän lähestyvä loma ja ihana tuleva viikonloppu! 

300km

Isännällä on työkeikka Turussa, joten päätettiin Lilin kanssa lähteä mukaan. Herätys oli tavallista aikaisempi, mutta tämä tienpätkä alkaa olla jo todella tuttu!

Autossa istuskellessa, ikkunasta ulos lumisadetta tuijotellessa aloin miettiä syntyjä syviä: miten minä, raumalaislähtöinen pikkukaupungin asukki olen päätynyt tähän tilanteeseen, että elämäni on ripoteltu tähän kolmensadan kilometrin matkalle.

Raum o ain Raum -sanonta pitää kyllä paikkansa. Niin raivostuttavankin sisäänpäin kääntyneeksi kaupungiksi se tuntee kyllä omansa. Piireihin on ehkä vaikea päästä, mutta helppo syntyjään kuulua. Kaikki tuntee kaikki ja ulkopuoliset tietävät asiasi ennen kun tiedät niitä itsekään, oikeen ärsytykseen asti. Raumalla on oikeasti ihme, jos törmäät ihmiseen, josta et ole koskaan kuullut! Tämä kävi ilmi jopa minun ja Isännän kohdalla: emme kuulu samaan ikäryhmään, olemme aivan eri puolilta kaupunkia, emme ole vahingossakaan käyneet samaa koulua, meillä ei ollut juurikaan yhteisiä ystäviä, mutta silti meidän valokuva-arkistosta löytyy kuvia, joissa marssimme Rauman Poikasoittokunnan riveissä ihan kylki kyljessä, minulla klarinetti ja Isännällä isorumpu. Kaikessa ärsyttävyydessään se on omalla tavallaan ihanaa tavata aina tuttuja ruokakaupassa ja poiketa kaverin luona kylässä, ihan vaan ohikulkumatkalla.

Turulla tulee aina olemaan todella erityinen asema sydämessäni. Turku on ehkä Suomen kaunein kaupunki ja jos Turkua pitäisi kuvailla kahdella sanalla, ne sanat olisivat kulttuuri ja ennakkoluulottomuus. Myös siellä piirit ovat jokseenkin pienet, mutta yliopistokaupunkina siellä on hirmuisesti muitakin sinne jämähtäneitä ulkopaikkakuntalaisia. Opiskelut, raskaus ja synnytys ovat omalla kohdallani jättäneet Turkuun ison osan elämääni ja mitä ihanampia muistoja. Olen niin onnellinen, että Turku on jättänyt jälkensä myös Lilin elämään, onhan se nyt Lilin syntymäkaupunki.

Vantaa. Se kaikkein poikkeavin kaikista. Kun Raumalla ja Turussa on molemmissa selkeä keskusta, jonka ympärillä on lähiöt ja muut alueet, Vantaa on mielessäni jotenkin todella poikkeava. En edes tiedä, mikä Vantaan keskusta on. (Minua tosin juuri valaistiin, että se on Tikkurila. Siltin, se on Tikkurila, eikä keskusta?!?) Myös Vantaalla on ihania ihmisiä, paljon tekemistä ja vähän tylsää, mutta se on jotenkin todella harmaa paikka. Vaikka asutaan "viherpuiston" vieressä ja meillä on vieressä ihan oma leikkimetsä (=citymetsä), lähistöllä graffiteja ja ties mitä, silti se on jotenkin harmaa paikka. Ehkä se johtuu siitä pääkaupunkiseudun betonitunnelmasta, joka on tällaiseen puutaloidylli-maisemaan tottuneelle aikamoinen muutos.

Vaikka aikanaan olin niin onnellinen muuttaessani Raumalta pois suureen maailmaan, jotenkin kaukaisena haaveena ehkä on päästä sinne vielä takaisin.

Mami

Käytiin Isännän kanssa "viimeisellä aterialla", eli toisin sanoen loman kunniaksi käytiin lunastamassa Isännän töistä saama "lahjakortti". Isäntä olisi halunnut Kaskikseen, mutta koska sinne pitää varata paikan niin tajuttoman ajoissa, päätyi hän Mamiin. Mamissa palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta, voi vaan suositella!

Isäntä otti alkuruuaksi etanoita. Oli ihan käsittämättömän huvittavaa, kun Isännän pohtiessa alkuruokaansa tarjoilija kertoi, että tämän viikon etanat on maustettu wasabilla, chilillä ja inkiväärillä. Isännän tuntemattomille tiedoksi, että nuo kolme ovat Isännän suurimpia intohimoja. Isännän valinta oli siinä vaiheessa tehty ja itse otin kukkakaalikeiton ja tryffeliöljyä. Etanoissa ei juurikaan kuulemma wasabi, chili tai inkivääri maistunut, mutta hyviä ne silti olivat. Itse Isäntää huomattavasti herkkäsuisempana maistoin etanaa, enkä minäkään siinä chiliä tai wasabia erottanut. Kukkakaalikeitto oli mielestäni kyllä ihan taivaallisen hyvää, joten sitä voin ainakin omasta puolestani suositella lämpimästi!

Kukkakaalikeitto ja Isännän etanat.

 Pääruuaksi otettiin molemmat paistettua häränkylkeä ja dijon kastiketta. Minä tilasin ensin ja Isännän vielä pohtiessa kahden välillä tarjoilija kertoi Isännälle, että kyljessä on "makuläskit" mukana. Hiukan harmittaa, että tässä kohtaa en vaihtanut parsakaalirisottoon. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta siinä niitä läskejä irroitellessani koin kyllä, että ravintolassa olisi kiva syödä lihaa, josta on kalvot ja läskit poistettu. Etenkin kun ne ihrat ei oikeasti edes maistuneet miltään. Lautasen lihoista noin puolet oli sitä läskiä, joka onneksi oli kyllä hyvin kypsäksi valmistettu ja irtosi helposti. Kastike ja kasvikset olikin sitten oikeen tosi maukkaita!

Paistettua häränkylkeä ja tummaa dijon kastiketta.

Olin paljon kuullut kehuja Mamista ja ruokalistan pituudestakin voi päätellä, että ne muutamat ruokalajit on varmasti hyvin valmistettu. Ei kyllä juurikaan moitetta voi sanoa. Kiinnostuneiden kannattaa tehdä pöytävaraus, sillä ainakin nyt kun me siellä olimme, sisälle ei ollut tulemista ilman pöytävarausta.