Oodi lihalle

Meillä syödään oikeastaan joka aterialla lihaa jossain muodossa: punaista lihaa, kalaa, riistaa, kanaa, leikkelettä, yms. Ruuan valmistuksessa suosin ehdottomasti jauhelihaa, sillä se on vaan yksinkertaisesti niin helppo. Siihen ei tarvitse koskea, sitä ei tarvitse leikellä, pannulle vaan hups ja kohta ruoka onkin valmis. Tässä äitiyden myötä kotona ollessa ruuan valmistuksesta on tullut tärkeä osa päivää, sillä siinä missä ennen kävin koulussa tai töissä syömässä, kotona ollessa jään kärsimään nälkää, ellei ruokaa tule tehtyä. Kotiruoka on lisäksi huomattavasti halvempaa, kun noutoruoka.

Viikko sitten sain käsiini naudan sisäpaistin, jota työstin eilen. Se oli ensimmäinen kerta, kun valmistin yhtään mitään palasta lihaa. Oli varsinainen liha-päivä kun työstin sitä kilon paistia neljään eri tarkoitukseen. Leikkasin siitä ensin (pienellä facetime-opastuksella lihassyiden vastaisesti) muutaman pihvin ja lopun leikkasin paloiksi härkäruukkua varten. Yhdestä pihvistä leikkasin Liliä varten lihatikkuja, sillä meidän neitonenhan ei syö mitään soseita, ruoka pitää saada viedä suuhun itse. Nuijin lopuista pihveistä pari "lehtipihviä" ja pari leivitettyä pihviä. Ne lehtipihvit veti vähän pannulla kasaan, eikä olleet kyllä yhtään niin lehtimäisiä kun jossain ravintolassa.

Lilin lihatikut

Eilen kun Isäntä tuli töistä, syötiin bataattiranskalaisia, hunaja-rakuuna porkkanoita ja pihvejä. Ne leivitetyt oli parempia kun ei-leivitetyt, joista tuli vähän kengänpohjia. Tosin sellaisia lehtipihvitkin yleensä vähän on. Lilin lihatikut valmistin kypsäksi höyrykattilassa höyryttämällä, sillä lihan keittäminen on jossain pääni sisällä todella outo ajatus. Härkäruukku valmistettiin eilen ja nauttiin tänään riisin kanssa. Sen osalta odotukset olivat ehkä korkeimmalla. Hyvää oli, nams. 

Riisiä, härkäruukku

Tuo paisti oli kyllä loppujen lopuksi todella kiva kokemus ja oikeen odotan millon seuraavan kerran pääsen paistin kanssa kikkailemaan. Koko ajatushan lähti siitä, kun ostin Leppävaaran REKOsta Virtala Highland -tilan länsiylämaankarjan jauhelihaa ja siellä lihojen mukana tuli naudan lihaopas, joka on ihan tajuttoman monipuolinen ja hyvä! Siellä on jokainen naudan osa erikseen, mainittu mitä siitä voi valmistaa ja myös erilaisia ohjeita. Olen aiemmin vältellyt tällaisia lihapaloja, kun en ole tiennyt mitä niistä voi valmistaa, mutta tästä taitaa tulla ei-niin-harvinaista herkkua!

Lihaopas

Sisältö on käsittämättömän monipuolinen!

112

Tämä päivä alkoi niin lupaavasti, mutta loppujen lopuksi koko päivä oli niin paska, että vietän tätä päivää uudestaan huomenna. Muuten tällä päivällä ei olisi niin väliä, mutta tänään oli rakkaan Lilin viisikuukautis päivä.

Aamu alkoi rauhallisesti. Lili heräsi yhdeksän maissa, jolloin vaihdettiin vaippa ja neiti kävi melkein heti jatkounille. Itse keitin kahvia, jota nautin sängyssä suklaan ja Berliinin matkaoppaan kera. Niin, matka siis lähestyy. Tämä rauhallinen hetki jäikin päivän ainokaiseksi.

Aamun fiiliksiä.

 Aamu vaikutti niin kiireettömältä, että en todella tiedä mitä sitten tapahtui. Aloin tekemään Lilille pakkaseen bataattisosetta ja laitoin bataattia höyrykattilaan meidän aikuisten bataattikeittoa varten, olihan meillä kyseistä juuresta ylimäärin. Siinä Lilin päiväunien ja pyykkien lomassa kello oli yhtäkkiä yli kolme, enkä itsekään ollut syönyt mitään. Aloin tekemään itselleni ruokaa, soseuttamaan juurekset, vaihtamaan vaatteita, meikkaamaan ja vaikka mitä kauheassa kiireessä, sillä piti ehtiä Pikku Hurmuriin 112-päiville.

Kuti, kuti, kuti.

Siinä kaiken ohella Lilin vaikuttaessa nälkäiseltä ajattelin sulattaa kerrankin pakkasesta maitoa ja koittaa hörppyyttää Lilille maitoa, juohan Lili nätisti lasista vettäkin ja olisi huojentavaa jättää Lili Isännän kanssa mikäli tiedän että hätätapauksessa Lilille voi hörppyyttää pakkasesta maitoa. Sulatin minigrip-pusseissa pakastettua maitoa, jonka koostumus vaikutti täysin normaalilta. Kaataessani sitä tuttipullon korkkiin (josta kiitos mammakamun vinkin on todella kätevä hörppyyttää) ja antaessani Lilille huomasin siinä kummallisen hajun. Olen kuullut, että pakastettu maito saattaa haista oudolle, joten en sen koommin enempää ihmetellyt vaan hörppyytin sitä Lilille, joka selkeästi syljeskeli suurimman osan pois suustaan. Se haju sattui nenään niin monta kertaa, että aloin oikeen ihmetellä ja päätin sitten maistaa kyseistä nestettä. Hyi hel*etti se maistui kamalalle!! Siis aivan järkyttävän makuista! En yhtään ihmettele jos pieni lapseni ei siitä pitänyt! Pelästyin tietenkin, että maito oli pilaantunutta ja aloin heti googlettaa neuvoja mitä sitten pitäisi tehdä.

Googlesta ensimmäinen hakuosuma, jossa joku oli paniikissa kysynyt samaa asiaa: "annoin lapselleni vuorokauden vanhaa maitoa, mitä nyt teen?" Tämä oli saanut tasan yhden vastauksen: "Rauhoitu ja soita terveysneuvontaan. Turhaan sitä täältä kyselet." Soitin siis terveysneuvontaan ja kerroin, että epäilen juottaneeni lapselleni pilaantunutta äidinmaitoa. Korjatessani kaksi kertaa, että kyse on nimenomaan äidinmaidosta, ei korvikkeesta, sain täydellisen vastauksen ongelmaani: "älä juota sitä lapselle enää." Leukani melkein loksahti paikaltaan, kun vastasin, että juu, sen verran osasin itsekin päätellä, mutta yritänkö saada lasta oksentamaan vai juotanko sille nyt tuoretta maitoa että se mahdollisesti mahaan päässyt pilaantunut maito laimenee vai mitä minä nyt teen?!? Kuulemma oireiden mukaan toimin. Jos lapsi on nälkäinen, annan sille tuoretta maitoa ja jos se oksentaa niin se oksentaa. Hei kiitti tästä, hyvä että on tällaiset terveysneuvontapuhelimet.

Hieman hätääntyneenä tästä lapseni myrkytysyrityksestä turvauduin facebookin tukiryhmään, jossa moni tiesi sanoa, että pakastettu äidinmaito tosiaan muuttuu todella pahan makuiseksi ja haisee pahalle. Se on kuulemma normaalia ja jos koostumus on ollut ihan normaali, hätää ei pitäisi olla. Eipä näin jälkiviisaana Lili ole millään tapaa oireillutkaan, joten ehkä pelästyin vähän turhasta. Oli muuten ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) kerta, kun Lili sai pakastettua äidinmaitoa.

Jatketaas päivää eteenpäin. Ei ollut turha reissu lastentarvikeliikkeeseen, sillä tuli ostettua Lilille turvaistuin -20% alennuksella. Istuimen valinta ei ollut vaikeaa, sillä ostimme aikanaan Maxi-Cosin Pebble -turvakaukalon ja siihen sopivan 2-way Fix -jalustan. Tuon jalustan idea on se, että siihen saa sen seuraavan istuimen (Maxi-Cosi Pearl) sekä kasvot taaksepäin että myöhemmin menosuuntaan. Olenkin kyseistä istuinta katsellut alennusmyynneistä, josko sen hyvään hintaan saisi. Istuimessa on kallistuksen säätö, automaattivyöt ja se näyttää ihan nojatuolilta. Sen on pakko olla kiva istuttava.

Kuva Pikku Hurmurin sivuilta.

Pikku Hurmurista ajeltiin Lilin kanssa kotiin, jossa muutaman sanan vaihdettuani Isännän kanssa tajusin, että REKO-jako Leppävaarassa onkin tänään jo 18.30-19.00 ja kello oli aika tarkkaan 18.34. Meinasi tulla tavarat housuun kun paniikinomaisesti juoksin autolle Lilin nukkuessa eteisessä edelleen turvakaukalossaan. Ehdin jakoon 6 minuuttia ennen seitsemää ja ehdin kun ehdinkin hakemaan kaikki tavarat. Kassia minulla tosin ei ollut, joten tyhjensin jonkun Isännän romupussin auton takapenkille ja otin siitä muovikassin mukaan. Kahdesti meinasin kaatua siinä juostessa ympäriinsä, kerran kanamunat sylissä, mutta ehdin kun ehdinkin ja istuin autossa tasan kello 19.00.

Siinä kotimatkalla soittaessani Isännälle, että jos se heittäisi parvekkeen kautta minulle kestokassin päästessäni pihaan, Isäntä tiesi kertoa, että Lili on herännyt nälkäisenä ja että Mufasa on löytynyt levitettävän sohvan sänkyosan takaa. Iltaisin sohva on siis levitettynä, kun Lili hengailee sohvalla leikkimatollaan ja tänään työntäessäni sen sänkyosan takaisin sohvan sisään, ilmeisesti Mufasa on ollut siellä sohvan alla nokosilla. Kiva. En olekaan kauhulla pelännyt tämän tapahtumista, sillä olen pelännyt, että jäädessään sinne väliin kissa litistyy hengiltä. Isäntä tiesi siinä vielä sanoa, että Mufasa on repinyt sen sänkyosan kankaan rikki.

Voitte kuvitella mikä supermutsi-olo minulla oli sen koko 15 minuuttia kun ajoin kotiin. Lapseni, jonka olin melkein myrkyttänyt jo tänään, huutaa kotona nälkäänsä ja olin jumiuttanut kissani sohvan väliin niin, että se on henkensä edestä repinyt sohvakankaat rikki yrittäessään ulos. Siinä viidentoista ajominuutin aikana ehtii kyllä potea paskaakin paskempaa fiilistä. Päästyäni kotiin otin heti ensimmäisenä lapseni syömään, pyysin hellyydenkipeältä päivän jumissa olleelta Mufasalta syvästi anteeksi ja menin ihmettelemään sohvan tilannetta. Mieltä vähän lohdutti se, että Lili ei huutanut nälkäänsä suoraa huutoa saapuessani kotiin ja sohvankin jäljet olivat huomattavasti vähemmän dramaattiset, mitä Isännän puheesta ymmärsin. 

Kissan pakoyrityksen jäljet sohvassa.

Nyt otan yhden oluen, käyn ehkä saunassa, enkä tee tänään enää yhtään mitään. Kissan karvoja on joka puolella, eteinen on täynnä hiekkaa ja kuivausteline täynnä pyykkejä, mutta aivan sama! Pyyhin tämän päivän pois kalenteristani ja huomenna vietetään Lilin kanssa 112 -päivää ja Lilin viisikuista elämän taivalta. 

REKO-teko

Haluanpas kertoa teille REKOsta. Monet ehkä jo tietääkin, mutta varmasti on monia minunkaltaisia, jotka eivät ole koskaan ennen koko touhusta kuullutkaan! REKOn tarkoitus on siis mahdollista kuluttajien ostaminen suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä. Mielestäni tämä on aivan mahtava idea!! Kaikki mitä tuotteista maksan menee varmasti suoraan tuottajan pussiin ja ruoka on lähellä tuotettua ja monessa tapauksessa luomua. Siis jos joku on hyvä keino kannattaa suomalaista työtä ja lähiruokaa, niin tämä!!

Ollaan Isännän kanssa molemmat aika tarkkoja kotimaisuudesta. Ei sen luomua tarvitse olla, mutta kotimaista. Kun kuulin REKO-lähiruokarenkaista siskoltani, kerroin heti Isännälle ja molemmat innostuttiin ihan hirmuisesti! Tämä oli siis viime viikonloppuna. Isäntä tosin tiesi REKOsta jo entuudestaan, mutta innostui asiaan enemmän perehtymään vasta nyt. (Minä: meidän vaarikin kuulemma käy siellä! Isäntä: Juu niin käy. Se hakee perunat sieltä.) Alettiin heti Isännän kanssa etsimään facebookista alueemme REKO-lähiruokarenkaita ja niitä muutamia löytyikin. Näitä on siis ihan ympäri Suomea ja todella paljon, joten ihan varmasti teidänkin seudulta löytyy kyseinen lähiruokarengas!

Käytännössä tämä siis toimii niin, että etsit Facebookista lähimmän REKO-lähiruokarenkaan ja laitat sinne liittymispyynnön. Tuottajat julkaisevat ryhmän seinälle jakeluissa tarjoamiaan tuotteita ja niiden hinnat, joita saat tilattua kommentoimalla kyseistä julkaisua ja kertomalla kommentissasi mitä haluat ostaa. Kun jakelu koittaa, saavut paikalle ja noudat kyseiseltä tuottajalta tilaamasi tuotteet! Jakeluja on viikottain/joka toinen viikko. Meidän ihka ensimmäinen jakelu oli eilen 19.30-20.00. Joillain tuottajilla ei ole korttimaksumahdollisuutta esimerkiksi hyvin pienimuotoisen toiminnan johdosta, joten kannattaa paikan päälle varautua käteisellä.

Jauhoja, kaurahiutaleita, leipää ja munia!

Siis tosi helppoa ja ai että nuo leivätkin oli hyviä!! En malta odottaa että saan käytettyä noi Elovenat tuolta kaapista ja pääsen tekemään noista kaurahiutaleista puuroa. Huhun mukaan siiheen uuteen punaiseen Kiehu-maitoon tulee noista todella maukas puuro! Saas nähdä mitä Lili meinaa aikanaan näistä hiutaleista. Noita munia oli myös pakko ostaa, sillä ne on Hy-line Brown -kanojen munia, saman rotuisia mitä me aikanaan pelastettiin maatalousmessuilta ja mitä meillä oli kaksi kappaletta lemmikkinä. Aivan ihania neitejä, ihan ku papukaijoja!

Mun täytyy kyllä mainita, että olin todella yllättynyt, että sen jakelun keski-ikä oli niin korkea. Ensinnäkin, koska nämä tilaukset tapahtuu Facebookin kautta ja toiseksi ihmettelen suuresti miksi nuoret ei lähde tähän innokkaammin mukaan. Eivätkö ne tiedä toiminnasta? Nyt viimeistään asiaa eteenpäin ja nuoret myös innolla mukaan lähituottajien toiminnan tukemiseen! Ei nuo hinnatkaan juuri markettihinnoista eroa!

Lisää REKO-rengastoiminnasta voi lukea täältä.