Turvaistuin testikäytössä

Viikonloppu vierähti pitkästä aikaa Raumalla. Se oli jokseenkin nopea ja kiireinen reissu, mutta niitä tärkeimpiä (isovanhemmat ym.) tuli ainakin nähtyä Saksan reissun jäljiltä ja Lilin serkkutytön synttäreilläkin tuli käytyä. Kovasti oli päivittelyä Lilin huimasta kehityksestä ja kovasta kasvusta.

Pikku Myy kertaa kaksi. Serkkutytön pallo oli ihan paras!

"Mikä tuo on?" Lili kun ei omaa palloa vappuna saanut, kun Saksassa ei sellaisia ollut.

Saksasta kotiin tultuamme vaihdettiin Lili heti turvakaukalosta turvaistuimeen lähinnä siinä toivossa, että matkan teko autolla alkaisi olla hieman mukavampaa, Lili kun ei autossa viihdy oikein lainkaan ja me matkustamme autolla aika paljon. Toki voisi antaa matkalla Lilin myös huutaa ja ajaa vain eteenpäin, mutta koska itse en kestä Lilin huutamista yhtään, se ei minulle ole vaihoehto.

Meillä on vähän sattumalta istuimia nyt kaksi, tosin meillä on autojakin kaksi. Maxi-Cosin Pearl ja Maxi-Cosin AxissFix. Tämän reissun jäljiltä molemmat on nyt olleet käytössä. Pearl on siis istuin, joka sopii samaan telakkaan meidän turvakaukalon kanssa ja AxissFix on sellainen kääntyvä istuin, jonka voi kääntää sivusuuntaan autoon lastaamisen ajaksi. AxissFix on todella näppärä sen kääntyvän ominaisuutensa vuoksi, mutta käytössä Pearl tuntuu jykevämmältä ja hieman tilavammalta (vauvan) jalkatilan suhteen. AxissFix taas kiinnitetään autoon Isofixin lisäksi Top Teather-liinalla, joten se taas jättää auton matkuastamon jalkatilaan enemmän tilaa, sillä siinä ei ole mitään auton lattialle tulevaa jalkaa. Molemmat varmasti on todella hyviä istuimia ja käyttöön molemmat tulee! Toinen istuimista tosin jäi tällä reissulla matkan varrelle, sillä se lähtee edeltä Syötteelle, johon lähdetään lentokoneella perästä parin viikon päästä. Kyllähän tähän jo taukoa lentämisestä ehtiikin tulla...

Lili ja Maxi-Cosi Pearl.  Neiti niin ylpeänä kun koko matka Vantaalta Turkuun meni itkutta.

Maxi-Cosi AxissFix.

No vaikuttiko se istuimeen siirtyminen jotenkin matkustusmukavuuteen? Varmasti Isäntä ja minä olemme yhtä mieltä siitä, että vaikuttihan se. Edelleenkään Lili ei autossa olemisesta nauti, onhan se tylsää, mutta koko menomatka meni aivan täysin, siis kokonaan itkutta! Tosin käytiin Turussa kyläilemässä Lilin synnärikaverin luona, joten suurin osa matkasta meni nukkuessa, mutta siltin! Kaukalossa Lili tuntui huutavan ihan vaan siksi koska oltiin liikkeessä, mutta istuimessa Lili viihtyi hyvin, kunhan oli jotain tekemistä. Nukahtaminen autoon on hieman hankalaa, jos Lili on yliväsynyt, mutta silti matka meni huomattavasti mukavammin kuin kaukalolla. Ensi viikonloppuna uudestaan, joten sitten nähdään oliko tämä vain poikkeus.

112

Tämä päivä alkoi niin lupaavasti, mutta loppujen lopuksi koko päivä oli niin paska, että vietän tätä päivää uudestaan huomenna. Muuten tällä päivällä ei olisi niin väliä, mutta tänään oli rakkaan Lilin viisikuukautis päivä.

Aamu alkoi rauhallisesti. Lili heräsi yhdeksän maissa, jolloin vaihdettiin vaippa ja neiti kävi melkein heti jatkounille. Itse keitin kahvia, jota nautin sängyssä suklaan ja Berliinin matkaoppaan kera. Niin, matka siis lähestyy. Tämä rauhallinen hetki jäikin päivän ainokaiseksi.

Aamun fiiliksiä.

 Aamu vaikutti niin kiireettömältä, että en todella tiedä mitä sitten tapahtui. Aloin tekemään Lilille pakkaseen bataattisosetta ja laitoin bataattia höyrykattilaan meidän aikuisten bataattikeittoa varten, olihan meillä kyseistä juuresta ylimäärin. Siinä Lilin päiväunien ja pyykkien lomassa kello oli yhtäkkiä yli kolme, enkä itsekään ollut syönyt mitään. Aloin tekemään itselleni ruokaa, soseuttamaan juurekset, vaihtamaan vaatteita, meikkaamaan ja vaikka mitä kauheassa kiireessä, sillä piti ehtiä Pikku Hurmuriin 112-päiville.

Kuti, kuti, kuti.

Siinä kaiken ohella Lilin vaikuttaessa nälkäiseltä ajattelin sulattaa kerrankin pakkasesta maitoa ja koittaa hörppyyttää Lilille maitoa, juohan Lili nätisti lasista vettäkin ja olisi huojentavaa jättää Lili Isännän kanssa mikäli tiedän että hätätapauksessa Lilille voi hörppyyttää pakkasesta maitoa. Sulatin minigrip-pusseissa pakastettua maitoa, jonka koostumus vaikutti täysin normaalilta. Kaataessani sitä tuttipullon korkkiin (josta kiitos mammakamun vinkin on todella kätevä hörppyyttää) ja antaessani Lilille huomasin siinä kummallisen hajun. Olen kuullut, että pakastettu maito saattaa haista oudolle, joten en sen koommin enempää ihmetellyt vaan hörppyytin sitä Lilille, joka selkeästi syljeskeli suurimman osan pois suustaan. Se haju sattui nenään niin monta kertaa, että aloin oikeen ihmetellä ja päätin sitten maistaa kyseistä nestettä. Hyi hel*etti se maistui kamalalle!! Siis aivan järkyttävän makuista! En yhtään ihmettele jos pieni lapseni ei siitä pitänyt! Pelästyin tietenkin, että maito oli pilaantunutta ja aloin heti googlettaa neuvoja mitä sitten pitäisi tehdä.

Googlesta ensimmäinen hakuosuma, jossa joku oli paniikissa kysynyt samaa asiaa: "annoin lapselleni vuorokauden vanhaa maitoa, mitä nyt teen?" Tämä oli saanut tasan yhden vastauksen: "Rauhoitu ja soita terveysneuvontaan. Turhaan sitä täältä kyselet." Soitin siis terveysneuvontaan ja kerroin, että epäilen juottaneeni lapselleni pilaantunutta äidinmaitoa. Korjatessani kaksi kertaa, että kyse on nimenomaan äidinmaidosta, ei korvikkeesta, sain täydellisen vastauksen ongelmaani: "älä juota sitä lapselle enää." Leukani melkein loksahti paikaltaan, kun vastasin, että juu, sen verran osasin itsekin päätellä, mutta yritänkö saada lasta oksentamaan vai juotanko sille nyt tuoretta maitoa että se mahdollisesti mahaan päässyt pilaantunut maito laimenee vai mitä minä nyt teen?!? Kuulemma oireiden mukaan toimin. Jos lapsi on nälkäinen, annan sille tuoretta maitoa ja jos se oksentaa niin se oksentaa. Hei kiitti tästä, hyvä että on tällaiset terveysneuvontapuhelimet.

Hieman hätääntyneenä tästä lapseni myrkytysyrityksestä turvauduin facebookin tukiryhmään, jossa moni tiesi sanoa, että pakastettu äidinmaito tosiaan muuttuu todella pahan makuiseksi ja haisee pahalle. Se on kuulemma normaalia ja jos koostumus on ollut ihan normaali, hätää ei pitäisi olla. Eipä näin jälkiviisaana Lili ole millään tapaa oireillutkaan, joten ehkä pelästyin vähän turhasta. Oli muuten ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) kerta, kun Lili sai pakastettua äidinmaitoa.

Jatketaas päivää eteenpäin. Ei ollut turha reissu lastentarvikeliikkeeseen, sillä tuli ostettua Lilille turvaistuin -20% alennuksella. Istuimen valinta ei ollut vaikeaa, sillä ostimme aikanaan Maxi-Cosin Pebble -turvakaukalon ja siihen sopivan 2-way Fix -jalustan. Tuon jalustan idea on se, että siihen saa sen seuraavan istuimen (Maxi-Cosi Pearl) sekä kasvot taaksepäin että myöhemmin menosuuntaan. Olenkin kyseistä istuinta katsellut alennusmyynneistä, josko sen hyvään hintaan saisi. Istuimessa on kallistuksen säätö, automaattivyöt ja se näyttää ihan nojatuolilta. Sen on pakko olla kiva istuttava.

Kuva Pikku Hurmurin sivuilta.

Pikku Hurmurista ajeltiin Lilin kanssa kotiin, jossa muutaman sanan vaihdettuani Isännän kanssa tajusin, että REKO-jako Leppävaarassa onkin tänään jo 18.30-19.00 ja kello oli aika tarkkaan 18.34. Meinasi tulla tavarat housuun kun paniikinomaisesti juoksin autolle Lilin nukkuessa eteisessä edelleen turvakaukalossaan. Ehdin jakoon 6 minuuttia ennen seitsemää ja ehdin kun ehdinkin hakemaan kaikki tavarat. Kassia minulla tosin ei ollut, joten tyhjensin jonkun Isännän romupussin auton takapenkille ja otin siitä muovikassin mukaan. Kahdesti meinasin kaatua siinä juostessa ympäriinsä, kerran kanamunat sylissä, mutta ehdin kun ehdinkin ja istuin autossa tasan kello 19.00.

Siinä kotimatkalla soittaessani Isännälle, että jos se heittäisi parvekkeen kautta minulle kestokassin päästessäni pihaan, Isäntä tiesi kertoa, että Lili on herännyt nälkäisenä ja että Mufasa on löytynyt levitettävän sohvan sänkyosan takaa. Iltaisin sohva on siis levitettynä, kun Lili hengailee sohvalla leikkimatollaan ja tänään työntäessäni sen sänkyosan takaisin sohvan sisään, ilmeisesti Mufasa on ollut siellä sohvan alla nokosilla. Kiva. En olekaan kauhulla pelännyt tämän tapahtumista, sillä olen pelännyt, että jäädessään sinne väliin kissa litistyy hengiltä. Isäntä tiesi siinä vielä sanoa, että Mufasa on repinyt sen sänkyosan kankaan rikki.

Voitte kuvitella mikä supermutsi-olo minulla oli sen koko 15 minuuttia kun ajoin kotiin. Lapseni, jonka olin melkein myrkyttänyt jo tänään, huutaa kotona nälkäänsä ja olin jumiuttanut kissani sohvan väliin niin, että se on henkensä edestä repinyt sohvakankaat rikki yrittäessään ulos. Siinä viidentoista ajominuutin aikana ehtii kyllä potea paskaakin paskempaa fiilistä. Päästyäni kotiin otin heti ensimmäisenä lapseni syömään, pyysin hellyydenkipeältä päivän jumissa olleelta Mufasalta syvästi anteeksi ja menin ihmettelemään sohvan tilannetta. Mieltä vähän lohdutti se, että Lili ei huutanut nälkäänsä suoraa huutoa saapuessani kotiin ja sohvankin jäljet olivat huomattavasti vähemmän dramaattiset, mitä Isännän puheesta ymmärsin. 

Kissan pakoyrityksen jäljet sohvassa.

Nyt otan yhden oluen, käyn ehkä saunassa, enkä tee tänään enää yhtään mitään. Kissan karvoja on joka puolella, eteinen on täynnä hiekkaa ja kuivausteline täynnä pyykkejä, mutta aivan sama! Pyyhin tämän päivän pois kalenteristani ja huomenna vietetään Lilin kanssa 112 -päivää ja Lilin viisikuista elämän taivalta.