5kk neuvola

Mentiin neuvolaan tänään. Ilma oli mitä mahtavin, joten laitoin Lilin vaunuihin päiväunille ja käytiin hieman kävelemässä ennen neuvolaa. Onhan se hyvä, että Lilikin saa kunnolla nukuttua ennen kamalaa koetusta. Lili nukkui niin hyvin, että päästyämme neuvolaan otin nukkuvan vauvan vaunuista, riisuin sen ulkovaatteista ja se jäi syliini vielä nukkumaan. Siinä istuskellessani nukkuva Lili sylissä, yhtäkkiä kuului: "plim plom". Hetken päästä kuului uudestaan: "plim plom". Tämä toistui, muuttui pikkuhiljaa vaativammaksi ja loppujen lopuksi oli jatkuvaa: "plim plom, plim plom, plim plom, plim plom". Kun tätä oli kuulunut noin viisi minuuttia, meinasin jo huutaa, että menkää nyt hyvänen aika joku avaamaan se ovi. Kun vihdoin joku kävi avaamassa sen oven (josta juuri olin itse tullut sisään ja joka oli auki lukosta), joku maahanmuuttajapariskunta käveli sieltä peräkanaa sisään mielissään ovenavauspalvelusta. En voi kyllä muuta kun ihmetellä, miten ei tule mieleen kokeilla sitä ovea, mutta sen sijaan soittaa monta minuuttia ovikelloa, nonstoppina?!? Lili nukkui kuitenkin tyytyväisenä, kunnes joku kollega poltti kääminsä toisessa odotussalissa totaalisesti. Pakkohan sitä on kääntyä katsomaan mikä sitä vaivaa.

Uni oli kova.

Jotain historiallistakin on tapahtunut, meillä oli todennäköisesti ensimmäisen kerran ikinä ihan oma neuvolatäti! Suomalaiseen en_kysele_turhia -tapaan en tietenkään kehdannut kysyä: "ootko sä se meiän ihan oma neukkutäti", joten päädyin tähän lopputulokseen jotenkin omatoimisesti. Kävikin niin onnellisesti, että se meidän oma neuvolatäti oli oikein mukava. Lilikin piti siitä, vaikka piikkejä taas tuli, kaksin kerroin.

Komeasti meidän neiti kasvaa. Ikää oli tänään 5 kuukautta ja 5 päivää, painoa 8545g ja pituutta 66,5cm. Nyt pituuskin oli päässyt takaisin sinne omalle käyrälle, joten se pituus-paino (bmi) -käyräkin näytti ihan normaalilta, toisin kuin viimeksi. Kyllä se tosiaan taisi niin olla, että viimeksi neuvolatäti mittasi Lilin huonosti, sen verran hurjasti tuota pituutta olisi muuten tullut kuukaudessa lisää. Ja kuten sanoin ehkä aiemminkin, ne 62 senttiset vaatteet ei viimeksikään enää päälle mahtuneet.

Meidän pieni hymytyttönen väläytteli neuvolatädille totuttuun tapaan mitä ihanimpia hymyjä ja sai paljon kehuja iloisuudestaan. Kehuja tuli myös ensiluokkaisen hienoista lelunkäsittelytaidoista. Lili nappasi välittömästi kiinni neuvolatädin näyttämään helistimeen, pyöritteli sitä hetken käsissään ja tunki sen suuhun. Sinne sen piti mennäkin.

Lopuksi oli taas sen ikävimmän vuoro: ne rokotteet. Rotarokotteen viiminen tehoste tuli tällä käynnillä ja aiempien tapaan myös se annettiin suun kautta. Tämän lisäksi saatiin pistoksena toiseen reiteen viitosrokote (hinkuyskä, polio,  kurkkumätä, jäykkäkouristus ym.) ja toiseen pneumokokkirokote. Pyysin heti alkuun, että laitetaan ne molemmat nopeasti samaan itkuun, viimeksi kun odotettiin hetki rauhoittumista siinä välissä ja koin että se oli ainakin meidän lapsen kohdalla aivan turhaa. Neuvolatäti oli tosi kiva ja tämä samaan itkuun pistäminen onnistuikin kivasti. Heti ensimmäisen jälkeen Lili ympäri, toiselle polvelle istumaan ja toinen heti perään. Ikävähän sen on pienen murhetta katsella, mutta mahdollisimman paljon näitä pakollisia juttuja samaan itkuun, kiitos. Normaalisti ensikerta säästyttäisiin rokotteilta kokonaan, mutta koska me lähdetään sinne Saksaan, annetaan Lilille jo puolivuotisneuvolassa MPR-rokote.

Lili pahoitti mielensä huomattavasti viime kertaa lievemmin ja piikkien jälkeen rauhoittuikin suhteellisen nopeasti. Tämän ikäistä on jo vähän helpompi lohduttaa, kun sen keskittymistä pystyy edes vähän kiinnittämään muualle. Kun vielä vähän harmitti, ihmeteltiin neuvolahuoneen värikästä leluvalikoimaa ja omaa naamaa lavuaarin yläpuolella olevasta peilistä. Tosin, viimeksi Lili oli ihan superväsynyt, normaalisti siihen aikaan vielä yöunilla ja ajoitus oli muutenkin todella huono. Tällä kertaa Lili oli nukkunut hyvin, hengaillut hereillä ja nukkunut vielä ensimmäiset päiväunetkin ennen kamalia piikkejä.

Viime kerralla kipuitku alkoi noin 5 tuntia rokotuksista, joten täällä nyt jännätään mitä tällä kertaa.

112

Tämä päivä alkoi niin lupaavasti, mutta loppujen lopuksi koko päivä oli niin paska, että vietän tätä päivää uudestaan huomenna. Muuten tällä päivällä ei olisi niin väliä, mutta tänään oli rakkaan Lilin viisikuukautis päivä.

Aamu alkoi rauhallisesti. Lili heräsi yhdeksän maissa, jolloin vaihdettiin vaippa ja neiti kävi melkein heti jatkounille. Itse keitin kahvia, jota nautin sängyssä suklaan ja Berliinin matkaoppaan kera. Niin, matka siis lähestyy. Tämä rauhallinen hetki jäikin päivän ainokaiseksi.

Aamun fiiliksiä.

 Aamu vaikutti niin kiireettömältä, että en todella tiedä mitä sitten tapahtui. Aloin tekemään Lilille pakkaseen bataattisosetta ja laitoin bataattia höyrykattilaan meidän aikuisten bataattikeittoa varten, olihan meillä kyseistä juuresta ylimäärin. Siinä Lilin päiväunien ja pyykkien lomassa kello oli yhtäkkiä yli kolme, enkä itsekään ollut syönyt mitään. Aloin tekemään itselleni ruokaa, soseuttamaan juurekset, vaihtamaan vaatteita, meikkaamaan ja vaikka mitä kauheassa kiireessä, sillä piti ehtiä Pikku Hurmuriin 112-päiville.

Kuti, kuti, kuti.

Siinä kaiken ohella Lilin vaikuttaessa nälkäiseltä ajattelin sulattaa kerrankin pakkasesta maitoa ja koittaa hörppyyttää Lilille maitoa, juohan Lili nätisti lasista vettäkin ja olisi huojentavaa jättää Lili Isännän kanssa mikäli tiedän että hätätapauksessa Lilille voi hörppyyttää pakkasesta maitoa. Sulatin minigrip-pusseissa pakastettua maitoa, jonka koostumus vaikutti täysin normaalilta. Kaataessani sitä tuttipullon korkkiin (josta kiitos mammakamun vinkin on todella kätevä hörppyyttää) ja antaessani Lilille huomasin siinä kummallisen hajun. Olen kuullut, että pakastettu maito saattaa haista oudolle, joten en sen koommin enempää ihmetellyt vaan hörppyytin sitä Lilille, joka selkeästi syljeskeli suurimman osan pois suustaan. Se haju sattui nenään niin monta kertaa, että aloin oikeen ihmetellä ja päätin sitten maistaa kyseistä nestettä. Hyi hel*etti se maistui kamalalle!! Siis aivan järkyttävän makuista! En yhtään ihmettele jos pieni lapseni ei siitä pitänyt! Pelästyin tietenkin, että maito oli pilaantunutta ja aloin heti googlettaa neuvoja mitä sitten pitäisi tehdä.

Googlesta ensimmäinen hakuosuma, jossa joku oli paniikissa kysynyt samaa asiaa: "annoin lapselleni vuorokauden vanhaa maitoa, mitä nyt teen?" Tämä oli saanut tasan yhden vastauksen: "Rauhoitu ja soita terveysneuvontaan. Turhaan sitä täältä kyselet." Soitin siis terveysneuvontaan ja kerroin, että epäilen juottaneeni lapselleni pilaantunutta äidinmaitoa. Korjatessani kaksi kertaa, että kyse on nimenomaan äidinmaidosta, ei korvikkeesta, sain täydellisen vastauksen ongelmaani: "älä juota sitä lapselle enää." Leukani melkein loksahti paikaltaan, kun vastasin, että juu, sen verran osasin itsekin päätellä, mutta yritänkö saada lasta oksentamaan vai juotanko sille nyt tuoretta maitoa että se mahdollisesti mahaan päässyt pilaantunut maito laimenee vai mitä minä nyt teen?!? Kuulemma oireiden mukaan toimin. Jos lapsi on nälkäinen, annan sille tuoretta maitoa ja jos se oksentaa niin se oksentaa. Hei kiitti tästä, hyvä että on tällaiset terveysneuvontapuhelimet.

Hieman hätääntyneenä tästä lapseni myrkytysyrityksestä turvauduin facebookin tukiryhmään, jossa moni tiesi sanoa, että pakastettu äidinmaito tosiaan muuttuu todella pahan makuiseksi ja haisee pahalle. Se on kuulemma normaalia ja jos koostumus on ollut ihan normaali, hätää ei pitäisi olla. Eipä näin jälkiviisaana Lili ole millään tapaa oireillutkaan, joten ehkä pelästyin vähän turhasta. Oli muuten ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) kerta, kun Lili sai pakastettua äidinmaitoa.

Jatketaas päivää eteenpäin. Ei ollut turha reissu lastentarvikeliikkeeseen, sillä tuli ostettua Lilille turvaistuin -20% alennuksella. Istuimen valinta ei ollut vaikeaa, sillä ostimme aikanaan Maxi-Cosin Pebble -turvakaukalon ja siihen sopivan 2-way Fix -jalustan. Tuon jalustan idea on se, että siihen saa sen seuraavan istuimen (Maxi-Cosi Pearl) sekä kasvot taaksepäin että myöhemmin menosuuntaan. Olenkin kyseistä istuinta katsellut alennusmyynneistä, josko sen hyvään hintaan saisi. Istuimessa on kallistuksen säätö, automaattivyöt ja se näyttää ihan nojatuolilta. Sen on pakko olla kiva istuttava.

Kuva Pikku Hurmurin sivuilta.

Pikku Hurmurista ajeltiin Lilin kanssa kotiin, jossa muutaman sanan vaihdettuani Isännän kanssa tajusin, että REKO-jako Leppävaarassa onkin tänään jo 18.30-19.00 ja kello oli aika tarkkaan 18.34. Meinasi tulla tavarat housuun kun paniikinomaisesti juoksin autolle Lilin nukkuessa eteisessä edelleen turvakaukalossaan. Ehdin jakoon 6 minuuttia ennen seitsemää ja ehdin kun ehdinkin hakemaan kaikki tavarat. Kassia minulla tosin ei ollut, joten tyhjensin jonkun Isännän romupussin auton takapenkille ja otin siitä muovikassin mukaan. Kahdesti meinasin kaatua siinä juostessa ympäriinsä, kerran kanamunat sylissä, mutta ehdin kun ehdinkin ja istuin autossa tasan kello 19.00.

Siinä kotimatkalla soittaessani Isännälle, että jos se heittäisi parvekkeen kautta minulle kestokassin päästessäni pihaan, Isäntä tiesi kertoa, että Lili on herännyt nälkäisenä ja että Mufasa on löytynyt levitettävän sohvan sänkyosan takaa. Iltaisin sohva on siis levitettynä, kun Lili hengailee sohvalla leikkimatollaan ja tänään työntäessäni sen sänkyosan takaisin sohvan sisään, ilmeisesti Mufasa on ollut siellä sohvan alla nokosilla. Kiva. En olekaan kauhulla pelännyt tämän tapahtumista, sillä olen pelännyt, että jäädessään sinne väliin kissa litistyy hengiltä. Isäntä tiesi siinä vielä sanoa, että Mufasa on repinyt sen sänkyosan kankaan rikki.

Voitte kuvitella mikä supermutsi-olo minulla oli sen koko 15 minuuttia kun ajoin kotiin. Lapseni, jonka olin melkein myrkyttänyt jo tänään, huutaa kotona nälkäänsä ja olin jumiuttanut kissani sohvan väliin niin, että se on henkensä edestä repinyt sohvakankaat rikki yrittäessään ulos. Siinä viidentoista ajominuutin aikana ehtii kyllä potea paskaakin paskempaa fiilistä. Päästyäni kotiin otin heti ensimmäisenä lapseni syömään, pyysin hellyydenkipeältä päivän jumissa olleelta Mufasalta syvästi anteeksi ja menin ihmettelemään sohvan tilannetta. Mieltä vähän lohdutti se, että Lili ei huutanut nälkäänsä suoraa huutoa saapuessani kotiin ja sohvankin jäljet olivat huomattavasti vähemmän dramaattiset, mitä Isännän puheesta ymmärsin. 

Kissan pakoyrityksen jäljet sohvassa.

Nyt otan yhden oluen, käyn ehkä saunassa, enkä tee tänään enää yhtään mitään. Kissan karvoja on joka puolella, eteinen on täynnä hiekkaa ja kuivausteline täynnä pyykkejä, mutta aivan sama! Pyyhin tämän päivän pois kalenteristani ja huomenna vietetään Lilin kanssa 112 -päivää ja Lilin viisikuista elämän taivalta. 

maista maista porkkanaa

Olen koko ajan ajatellut, että täysimetän niin kauan kun pelkästään maito lapselleni riittää. En ollut sen tarkemmin itselleni määritellyt, että mitkä ovat ne merkit, kun maito pelkästään ei enää riitä. Kenties notkahdus painossa tai jotain? Suositusten mukaan kiinteät tulee aloittaa 4-6 kuukauden iässä, vähän riippuen mistä ja keneltä kysyy, joten ehkä itsellenikin tuo 6 kuukautta on ollut jonkinnäköinen tavoite.

Muutama viikko sitten kylvetin Liliä ja totuttuun tapaan Lili imeskeli käsistään kylpyvettä. Loiskis loiskis, sormet suuhun ja slurps slurps. Ottaessani Lilin pyyhkeen sisään ajattelin, että annetaan nyt sitten hänelle vettä, jos hän sitä niin kipeästi halajaa. Annoin lusikalla vettä ja Lili imaisi sen melkeimpä heti. Annoin toisen lusikallisen ja vielä kolmannen ja kaikki Lili imaisi melko ahnaasti, vaikka nälkäinen hän ei ollut. Aina silloin tällöin annoin lusikallisen vettä, kunnes noin viikkoa myöhemmin ajattelin kokeilla samaa lasilla. Laitoin lasiin vettä ja tarjosin Lilille. Lili otti hienosti lasin reunan suuhunsa! Alkuun oli vähän hassua, kun ei hän oikeen tiennyt kummalle puolelle lasia se kieli kuuluisi laittaa. Hienosti hän lasin reunalta joi, kun vihdoin se kieli löysi vähän paikkansa. 

Pari päivää tästä isovanhempieni luona annoin Lilille ruokapöydän ääressä ollessamme kurkkua imeskeltäväksi. Kotiin päästyämme ja itse syödessäni Lilin huudellessa lattialla sitterissä tylsyyttään nostin Lilin ruokapöydän ääreen ja annoin sille käteen palan porkkanaa. Siinä me yhdessä syötiin. Tai noh, Lili "söi". Hän on silloin tällöin saanut vettä lusikalla, lasista ja noin kerran päivässä imeskeltäväksi porkkanaa tai kurkkua. 

Nyt on se hetki, kun katson tuota pientä ihanaa lastani, jota olin ehkä jotenkin ajatellut täysimettäväni puoli vuotta. Hän seuraa syömistäni, avaa suunsa helposti lusikalle, nielee D-vitamiinitipatkin lusikasta ensiluokkaisen hienosti, nauttii saadessaan liittyä ruokapöydän ääreen ja tykkää todella paljon uusista jutuista. Hänelle ei ehkä enää maito pelkästään riitä. Painossa ei ole tosin mitään valittamista.

Kun ensimmäisen kerran kiinteiden aloitus kävi mielessäni, pyyhin sen pois ajatellen, että tyttäreni ei ole valmis. Hassua sinänsä, sillä tässä erään toisen samanikäisen vauvan äidin kanssa keskustellessamme olemme molemmat tulleet siihen tulokseen, että se puolen vuoden täysimetystavoite ei ehkä niinkään ollut lasta varten, vaan äitiä. Kuinka kamalalta se tuntuu, että meidän vauvat kasvaa niin kovaa vauhtia, että niille aloitetaan jo kiinteät! Vaikka lipsuisimme puolen vuoden täysimetystavoitteesta, emme petä lapsiamme kuten ehkä petämme itsemme. Kuitenkin se lapsen edun pitäisi mennä edelle. Miksi ei, jos koen lapseni olevat siihen valmis?

Miten nämä päätökset on äitiyden pehmentämille aivoille niin vaikeita!? Kuten tämä ihana äitikaveri sanoi: kun nämä menevät kouluun, ketä oikeasti kiinnostaa onko se lapsi kasvanut korvikkeella, tissimaidolla ja missä iässä kiinteät on aloitettu? Ketään ei kiinnosta. Edes nuo miehet ei ymmärrä tätä suurta kiinteiden aloitus -dilemmaa, joten tässä tilanteessa on hyvä että on samassa tilanteessa olevia äiti-ystäviä. 

Huomenna rakas pienokaiseni on viiden kuukauden ikäinen ja tänään hän maistoi ensimmäisen kerran porkkanaa. 

"öööh, en nyt ihan tiedä mitä tästä tykkään..."

"No annappa sitten lisää!!"

"Nams nams!"

"Niin MITÄ sä mulle oikeen syötät?"

Yllättävän hyvin meni. Oletin, että Lili työntää heti kaiken kielellä ulos, mutta hän ihan oikeasti nieleskeli ja maistelikin. Ja oli vielä kovin tyytyväisen oloinen. Seuraavaksi jännätään tuleeko mitään oireita.