112

Tämä päivä alkoi niin lupaavasti, mutta loppujen lopuksi koko päivä oli niin paska, että vietän tätä päivää uudestaan huomenna. Muuten tällä päivällä ei olisi niin väliä, mutta tänään oli rakkaan Lilin viisikuukautis päivä.

Aamu alkoi rauhallisesti. Lili heräsi yhdeksän maissa, jolloin vaihdettiin vaippa ja neiti kävi melkein heti jatkounille. Itse keitin kahvia, jota nautin sängyssä suklaan ja Berliinin matkaoppaan kera. Niin, matka siis lähestyy. Tämä rauhallinen hetki jäikin päivän ainokaiseksi.

Aamun fiiliksiä.

 Aamu vaikutti niin kiireettömältä, että en todella tiedä mitä sitten tapahtui. Aloin tekemään Lilille pakkaseen bataattisosetta ja laitoin bataattia höyrykattilaan meidän aikuisten bataattikeittoa varten, olihan meillä kyseistä juuresta ylimäärin. Siinä Lilin päiväunien ja pyykkien lomassa kello oli yhtäkkiä yli kolme, enkä itsekään ollut syönyt mitään. Aloin tekemään itselleni ruokaa, soseuttamaan juurekset, vaihtamaan vaatteita, meikkaamaan ja vaikka mitä kauheassa kiireessä, sillä piti ehtiä Pikku Hurmuriin 112-päiville.

Kuti, kuti, kuti.

Siinä kaiken ohella Lilin vaikuttaessa nälkäiseltä ajattelin sulattaa kerrankin pakkasesta maitoa ja koittaa hörppyyttää Lilille maitoa, juohan Lili nätisti lasista vettäkin ja olisi huojentavaa jättää Lili Isännän kanssa mikäli tiedän että hätätapauksessa Lilille voi hörppyyttää pakkasesta maitoa. Sulatin minigrip-pusseissa pakastettua maitoa, jonka koostumus vaikutti täysin normaalilta. Kaataessani sitä tuttipullon korkkiin (josta kiitos mammakamun vinkin on todella kätevä hörppyyttää) ja antaessani Lilille huomasin siinä kummallisen hajun. Olen kuullut, että pakastettu maito saattaa haista oudolle, joten en sen koommin enempää ihmetellyt vaan hörppyytin sitä Lilille, joka selkeästi syljeskeli suurimman osan pois suustaan. Se haju sattui nenään niin monta kertaa, että aloin oikeen ihmetellä ja päätin sitten maistaa kyseistä nestettä. Hyi hel*etti se maistui kamalalle!! Siis aivan järkyttävän makuista! En yhtään ihmettele jos pieni lapseni ei siitä pitänyt! Pelästyin tietenkin, että maito oli pilaantunutta ja aloin heti googlettaa neuvoja mitä sitten pitäisi tehdä.

Googlesta ensimmäinen hakuosuma, jossa joku oli paniikissa kysynyt samaa asiaa: "annoin lapselleni vuorokauden vanhaa maitoa, mitä nyt teen?" Tämä oli saanut tasan yhden vastauksen: "Rauhoitu ja soita terveysneuvontaan. Turhaan sitä täältä kyselet." Soitin siis terveysneuvontaan ja kerroin, että epäilen juottaneeni lapselleni pilaantunutta äidinmaitoa. Korjatessani kaksi kertaa, että kyse on nimenomaan äidinmaidosta, ei korvikkeesta, sain täydellisen vastauksen ongelmaani: "älä juota sitä lapselle enää." Leukani melkein loksahti paikaltaan, kun vastasin, että juu, sen verran osasin itsekin päätellä, mutta yritänkö saada lasta oksentamaan vai juotanko sille nyt tuoretta maitoa että se mahdollisesti mahaan päässyt pilaantunut maito laimenee vai mitä minä nyt teen?!? Kuulemma oireiden mukaan toimin. Jos lapsi on nälkäinen, annan sille tuoretta maitoa ja jos se oksentaa niin se oksentaa. Hei kiitti tästä, hyvä että on tällaiset terveysneuvontapuhelimet.

Hieman hätääntyneenä tästä lapseni myrkytysyrityksestä turvauduin facebookin tukiryhmään, jossa moni tiesi sanoa, että pakastettu äidinmaito tosiaan muuttuu todella pahan makuiseksi ja haisee pahalle. Se on kuulemma normaalia ja jos koostumus on ollut ihan normaali, hätää ei pitäisi olla. Eipä näin jälkiviisaana Lili ole millään tapaa oireillutkaan, joten ehkä pelästyin vähän turhasta. Oli muuten ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) kerta, kun Lili sai pakastettua äidinmaitoa.

Jatketaas päivää eteenpäin. Ei ollut turha reissu lastentarvikeliikkeeseen, sillä tuli ostettua Lilille turvaistuin -20% alennuksella. Istuimen valinta ei ollut vaikeaa, sillä ostimme aikanaan Maxi-Cosin Pebble -turvakaukalon ja siihen sopivan 2-way Fix -jalustan. Tuon jalustan idea on se, että siihen saa sen seuraavan istuimen (Maxi-Cosi Pearl) sekä kasvot taaksepäin että myöhemmin menosuuntaan. Olenkin kyseistä istuinta katsellut alennusmyynneistä, josko sen hyvään hintaan saisi. Istuimessa on kallistuksen säätö, automaattivyöt ja se näyttää ihan nojatuolilta. Sen on pakko olla kiva istuttava.

Kuva Pikku Hurmurin sivuilta.

Pikku Hurmurista ajeltiin Lilin kanssa kotiin, jossa muutaman sanan vaihdettuani Isännän kanssa tajusin, että REKO-jako Leppävaarassa onkin tänään jo 18.30-19.00 ja kello oli aika tarkkaan 18.34. Meinasi tulla tavarat housuun kun paniikinomaisesti juoksin autolle Lilin nukkuessa eteisessä edelleen turvakaukalossaan. Ehdin jakoon 6 minuuttia ennen seitsemää ja ehdin kun ehdinkin hakemaan kaikki tavarat. Kassia minulla tosin ei ollut, joten tyhjensin jonkun Isännän romupussin auton takapenkille ja otin siitä muovikassin mukaan. Kahdesti meinasin kaatua siinä juostessa ympäriinsä, kerran kanamunat sylissä, mutta ehdin kun ehdinkin ja istuin autossa tasan kello 19.00.

Siinä kotimatkalla soittaessani Isännälle, että jos se heittäisi parvekkeen kautta minulle kestokassin päästessäni pihaan, Isäntä tiesi kertoa, että Lili on herännyt nälkäisenä ja että Mufasa on löytynyt levitettävän sohvan sänkyosan takaa. Iltaisin sohva on siis levitettynä, kun Lili hengailee sohvalla leikkimatollaan ja tänään työntäessäni sen sänkyosan takaisin sohvan sisään, ilmeisesti Mufasa on ollut siellä sohvan alla nokosilla. Kiva. En olekaan kauhulla pelännyt tämän tapahtumista, sillä olen pelännyt, että jäädessään sinne väliin kissa litistyy hengiltä. Isäntä tiesi siinä vielä sanoa, että Mufasa on repinyt sen sänkyosan kankaan rikki.

Voitte kuvitella mikä supermutsi-olo minulla oli sen koko 15 minuuttia kun ajoin kotiin. Lapseni, jonka olin melkein myrkyttänyt jo tänään, huutaa kotona nälkäänsä ja olin jumiuttanut kissani sohvan väliin niin, että se on henkensä edestä repinyt sohvakankaat rikki yrittäessään ulos. Siinä viidentoista ajominuutin aikana ehtii kyllä potea paskaakin paskempaa fiilistä. Päästyäni kotiin otin heti ensimmäisenä lapseni syömään, pyysin hellyydenkipeältä päivän jumissa olleelta Mufasalta syvästi anteeksi ja menin ihmettelemään sohvan tilannetta. Mieltä vähän lohdutti se, että Lili ei huutanut nälkäänsä suoraa huutoa saapuessani kotiin ja sohvankin jäljet olivat huomattavasti vähemmän dramaattiset, mitä Isännän puheesta ymmärsin. 

Kissan pakoyrityksen jäljet sohvassa.

Nyt otan yhden oluen, käyn ehkä saunassa, enkä tee tänään enää yhtään mitään. Kissan karvoja on joka puolella, eteinen on täynnä hiekkaa ja kuivausteline täynnä pyykkejä, mutta aivan sama! Pyyhin tämän päivän pois kalenteristani ja huomenna vietetään Lilin kanssa 112 -päivää ja Lilin viisikuista elämän taivalta. 

Nyt ne on täällä!!

Ensiviikon keskiviikkona raskautta tulee täyteen 37 kokonaista viikkoa ja sehän tarkoittaa sitä, että masukaveri on täysiaikainen! Vaikka olen valmistautunut siihen, että vauva syntyy sen kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen käynnistyksellä (23.9), on myös huomioitava mahdollisuus, että kaveri tulee etuajassa. Koska ensiviikonloppu menee Raumalla ja lopuista viikonlopuista ei ole vielä tietoa, Isäntä on viikot pois ja kaikki ei mahdu minun autooni, päätettiin hakea vaunut ja turvakaukalo kotiin Isännän autolla jo nyt. Mietin, että onko vielä liian aikaista, mutta konsultoituani muutamia muita syyskuisten odottajia ja kuultuani, että monella on kamat olleet kotona hankittuna jo keväällä, tulin siihen tulokseen, että ehkä tämä on ihan hyvä aika.

Nyt ne on sitten kotona! <3

Vaunuiksi valittiin tosiaan Emmaljungan Duo Edget ja väriksi valikoitui Dakar. Runkovaihtoehdoista valittiin Classic Chrome. Kääntyvät etupyörät olisi varmasti olleet ihan kätevät, mutta myyjä meinasi, että pitkällä matkalla ne renkaat heijaa sen verran, että jos tarkoitus on lykätä enemmän pitkää matkaa, hän suosittelee lämpimästi kiinteitä renkaita niiden keveyden vuoksi. Rungon väriksi valittiin tuo kromi, sillä ajateltiin sen olevan pidemmän päälle anteeksiantavampi kuin se maalattu musta. Juurikaan noita ei ole vielä lykitty, mutta siinä kaupasta ne pois rullatessa ne tuntui ihan tajuttoman kevyiltä!! Mukaan lähti vielä tuo samaa kuosia oleva hoitolaukku. Eipä tarvitse hoitolaukkua miettiä siis erikseen!

Vaunut kotisäilytyksessä.

Vaunujen väri pääsee paremmin oikeuksiinsa ulkona luonnonvalossa.

Turvakaukaloksi valitsimme Maxi-Cosin Pebblen. Turvakaukalossa miellytti muotoilu, värit ja se, että nuo vyöt löystyvät automaattisesti kun vyönsoljet avaa. Mietin vielä siellä kaupassa, että onkohan tuo nyt vähän överöintiä, kun myyjäkin painotti, että tämä on tosiaan markkinoilla ainoa malli, jossa on nuo automaattivyöt on, joten ilmankin pärjää varmasti. Siinä mukana makutuomarina ollut äitini karkotti ajatukseni toteamalla, että on juuri muutaman viikonlopun putkeen hoitanut veljeni lapsia ja taistellut niiden vöiden kanssa, joten ei kuulemma ole turhaa överöintiä. Tuo väri oli ainoa kappale ja oli vielä näytekappaleena, mutta onhan se nyt ihan syötävän herkullisen värinen! Ja nuo koristetikkaukset tuolla vasemmalla on ihanat! Toki kyseinen turvakaukalo on menestynyt autoliiton testeissäkin. Toisena vaihtoehtona olisi ollut samaa hintaluokkaa ollut Britax Baby Safe Plus, mutta kyllä tuo Maxi-Cosi veti meitä molempia enemmän puoleensa. Ja oli se tuota Britaxia vähän kevyempikin. Tuon turvakaukalon kaveriksi otettiin Maci-Cosin 2-WayFix jalusta, jossa on isofix-kiinnitys. Jalustan valinta oli Isännän tehtävä, ja mitäs muuta se insinööri valitsisi, kuin sen mallin, joka Isofixin lisäksi kertoo valojen ja äänen avulla, onko jalusta ja istuin kiinnitetty oikein. Ja saahan tuohon samaan jalustaan kiinnitettyä sen seuraavan turvaistuimen, 9-18 kiloisille tarkoitetun Maxi-Cosi Pearlin, jonka saa sitten myöhemmin käännetty niin, että lapsi matkustaa kasvot eteenpäin. Koitan muistaa sitten myöhemmin raportoida turvakaukalosta käytännössä ja etenkin noista automaattivöistä. Ainut mikä hieman ärsyttää on tuo kaukalon oikeassa reunassa näkyvä varoitus-liimakuva, jota ei ilmeisesti saa irti. Tosi kivasti noin nätti kuva laitettu noin näkyvälle paikalle.

Lisäksi otettiin pakettiin mukaan vielä adapteri, jolla saadaan tuo turvakaukalo kiinni tuohon Emmajungan runkoon. Itse en alunperin edes tiennyt, että Maxi-Cosin saa liitettyä Emmaljungan vaunuihin, mutta se oli todella positiivinen yllätys! Sitä adapteria pitää vielä ensiviikon aikana testata! Vielä puuttuu rengassuojat, sillä meillä nuo vaunut ei mahdu eteiseen säilytykseen ja niitä pitää jatkossa rullailla olohuoneen toiselle puolelle. Tästä syystä rengassuojat on varmaan aika käytännölliset.

En malta odottaa, että saadaan nämä ihanuudet oikeasti käyttöön! Nyt pitää vaan koittaa suojata ne kahdelta karvaiselta kanssamatkustajalta, joilla on ihan käsittämättömän kova hinku testata kaikki ihanan pehmeät nukkumapaikat! Piti vaunutkin jo suojata sittä integroidulla hyttysverkolla.