Rv 30

Tämän viikon jälkeen (eli huomenna) täyttyy viimeiset pyöreät ennen laskettua aikaa, kauan odotettu kolmosella alkava 30+0. Puhtaasti ollaan tosiaan jo viimeisellä kolmanneksella ja laskettu aika lähestyy ihan todella huimaa vauhtia!

Varsinaista pesänrakennusviettiä ei ole vielä tullut vaikka kaikkea on jo hankittu. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut miettimään tavaroiden mahdollista sijaintia ja vauvanhuoneen kuoseja ja värejä. Näyttää uhkaavasti siltä että täällä me asumme vauvan syntymän aikoihin, joten tänne se lastenhuone aikanaan tehdään. Vauva tulee kuitenkin aluksi asustamaan meidän makuuhuoneessa todennäköisesti omassa sängyssään, mutta kyllä hänelle oma huone varmaan kuitenkin kalustetaan. Koko ajatus on kauhean utopistinen, mutta ehkä sitten pinnasänkyä kootessani ja hoitopöytää viimeistellessäni ajatus edes hieman realisoituu. Suunnitelmissa on, ettei työn touhuun aleta ennen äitiysloman alkua, mutta pidätän oikeudet muutoksiin. Ei sitä tiedä millon se pesänrakennusvietti räjähtää käsiin!

Tänään oli viimeisen kakkosella alkavan raskausviikon kunniaksi (29+6) neuvola. Myös neuvolatäti kyseli, onko jo valmisteluja tehty. Kyselyjä tuli myös kaikista erilaisista oireista (päänsärky, näköhäiriöt -> raskausmyrkytys, kutina -> hepatoosi) ja imetyksestä. Sanoin varautuvani ennalta jo ihan täysimetykseen ja neuvolatäti jotenkin innostui täysin. Hän toi minulle erilaisia lehtisiä ja antoi ohjeita ja neuvoja, enkä siinä kehdannut sanoa, että sain samoja ohjelehtisiä jo siellä perhevalmennuksessa. Ajattelin siis tosiaan varautua etukäteen kaikkine imetysvaatteineen, liiveineen, rintakumineen, maidonkerääjineen ja rintapumppuineen siihen, että tosiaan imetän. Ellei sitä maitoa jostain syystä tulekaan tai ellei se sitten onnistu, myyn vaikka kaikki pakettina eteenpäin.

Muuten neuvolassa oli kaikki kunnossa ja käynti kävi melko nopeasti kuten aina. Verenpaineet oli ihan samoissa lukemissa kun ennenkin, paino oli noussut jo kolme kiloa yli lähtöpainon, edelleen olen lähestulkoon oireeton (lukuunottamatta sitä reippaasti kävellessä tulevaa vatsakipua) ja liikkeet tuntuu hyvin. Sykkeet oli 140, eli ne oli vähän laskeneet aiemmasta, on kuulemma normaalia. Sf-mitta oli täysin sama kun viimekerralla. Tähän kuulemma vaikuttaa paljon vauvan asento ja se, että viimeksi oli eri mittaaja. Masukaveri oli kovin rauhallinen neuvolakäynnin ajan, syystäkin tosin kun oli koko päivän ennen sitä bailannut täysillä. Kaveri hengailee pää lantiossa, peppu oikealla puolella ylhäällä ja jalat vasemmalla. Asento selittää pitkälti vasemmalla tuntuvat potkut ja alavatsan juilinnat. Neuvolatäti kyseli siinä samalla töissä jaksamiset ja oli ehkä jopa hieman hämillään kun minulla ei ollut oloissa ja jaksamisen kanssa mitään ongelmia tai valittamista.

Viimeisen kakkosella alkavan raskausviikon kunniaksi kävin myös ostamassa kaverille vähän vaatteita. Sillon alkuraskauden aikana hakiessani sen ilmaisen Baby boxin Lastentarvikkeesta, siellä oli Lindexin alekuponki, joka oli tänään viimeistä päivää voimassa. Sillä sai -30% kaikista vauvanvaatteista. Kyllä sieltä sitten vähän kivaa löytyikin! Olisi löytynyt vaikka mitä, mutta pakko oli kuitenkin vähän himmailla. Pitää vähän käydä vielä läpi mitä kaikkea meiltä löytyy. Olen koittanut ostella vaatteita niin, että niitä on sitten helppo yhdistellä eri värien kanssa, kun tietää onko kaveri tyttö vai poika ja mitkä värit hänelle sopii. Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että harrastan todennäköisesti tyttöjen ja poikien värejä.

Ainoa raskausajan mielihalu on ollut mansikat. Se on kyllä ihan uskomatonta miten jotain voi tehdä niin paljon mieli. Koko raskauden se on kestänyt ja koko ajan olen odottanut milloin niitä mansikoita oikein saa, pakastin kun oli mansikoista täysin tyhjillään viime syksyn muuttoprosessin ansiosta. Nyt niitä saa ja nyt niitä kyllä tulee syötyä! Olen syksyllä varmaan ihan punainen kaikkien niiden mansikoiden jäljiltä! Onneksi ei kuitenkaan sen epäterveellisempiä mielihaluja, mutta kyllä vanilijakermavaahto maistuu aika herkulta niiden mansikoiden kanssa!

Närästys on alkanut tulla hieman takaisin ja ruuan jälkeen pitää olla ihan pystyasennossa välttääkseen pahimmat vatsahapot. Toki jotain Rennietä voisi varoiksi kassiin hakea, mutta täysin lääkkeettä on tähän asti selvitty. Monissa lähteissä lukee maitotuotteiden helpottavan närästystä, mutta minulle ne enemmänkin on sen syynä. Selkäkivut on tosin jääneet toistaiseksi oikeastaan kokonaan pois *koputtaa puuta*. Ne loppui yhtäkkiä kuin seinään ja toistaiseksi ne ei ole vielä tulleet takaisin.

Mahan kasvuun ei itse osaa enää kiinnittää huomiota, mutta ilmeisesti se kuitenkin kasvaa kun ihmiset sen kasvusta huomauttelevat. Suhteellisen pieni se on ja napaakin on vielä ihan hyvin jäljellä. Olen kyllä todella tyytyväinen tähän suhteellisen pieneen mahaan ja tällaisena se saisi pysyäkin, ihan vaan jotta pahimmalta nahan venymiseltä säästyttäisiin. Turha toivo taitaa olla kuitenkin. Olen edelleen neuroottisen ahkerasti hieronut The Body Shopin kaakaovoi-vartalovoita vatsan alueelle joka ilta ja laittanut tuubitopin yöksi mahan päälle estämään rasvan imeytymistä lakanoihin. Vatsan iho on pysynyt mielestäni todella hyvin kosteutettuna, enkä ole vielä nähnyt tarvetta alkaa rasvaamaan ihoa kahta kertaa päivässä. Epäilen että loppua kohden, etenkin äitiysloman alkaessa alan kuitenkin rasvaamaan myös aamuisin. Jännä nähdä onko siitä rasvaamisesta arpien osalta mitään hyötyä.

Ruokaa ja markkinameininkiä

Eilen oli markkinapäivä! Käytiin tosiaan siellä keskiaikaisilla markkinoilla ja Haraldissa syömässä Isännän perheen kanssa. Jos joku näki markkinoilla pariskunnan, jonka naisosapuoli käveli napa pystyssä ja vahvempi osapuoli lampaantalja kainalossa, ne oltiin me. Ostettiin tosiaan lampaantalja. Sellainen ihana tumman ruskea, joka sitten ihanasti lämmittää pientä lapsokaista vaikka pulkassa. Aika hyvä sijoitus näin kesän alussa, vai kuinka? Ei oltu ihan ainoat siellä markkinoilla. Keskiaikaiset markkinat ovat muutenkin ihan tajuttoman suositut, mutta eilen oli vielä ihan todella täyttä, sillä oli ensimmäinen oikein kesäinen päivä pitkään aikaan! Kaikki maailman ihmiset oli siellä, Aurajoen rannalla!

Haraldissa oli muuten tosi hyvä ruoka. Isännälle ja minulle annettiin tehtäväksi valita ja varata ruokapaikka. Käydään tosi harvoin oikeen ravintolassa syömässä, joten se oli aika haasteellinen tehtävä tosiaan. Ollaan viimeaikoina seurattu HBO Nordicilta Vikings-sarjaa ja Haraldin ruokalistan tuttujen nimien perusteella valikoitui ruokapaikka. Ruoka oli kyllä tosiaan todella hyvää ja oli vähän erilaista, joka oli todella positiivista. Ihan uusia makuelämyksiä ja niiden kastikkeet on todella ihania! Ei mitään perus "bar and grill" -tyylistä tai burgeripaikkaa, vaan oikeasti vähän erilaista ja hyvää ruokaa. Voin kyllä lämpimästi suositella!

Käytiin Isännän kanssa siinä Hansassa myös ostoksilla. Aamulla korjasin Isännän housut ja jonkun ihme perinteen mukaan aina kun korjaan Isännän housut, käydään ostamassa sille uudet. Niin kävi myös eilen. Tänään aamulla Isännän mukana Vantaalle lähti kuitenkin ne vanhat housut, nätisti korjattuna. Tai ainakin korjattuna. Siinä samalla käskin sen käydä farkkuvaraston läpi ja meillä on nyt viidet Isännän pieneksi jääneet farkut makkarin tuolilla odottamassa jatkosijoituspaikkaa. Jos joku tietää jonkun joka tarvitsee vaikka käsityöfarkkukangasta, täältä sellaista saisi!

Viikonloppu meni muutenkin jotenkin tosi ihanan leppoisasti. Mentiin vähän mihin nokka osoitti ja tehtiin mitä mieleen juolahti. Kovin mukavasti. Lauantaina sen hierojan jälkeen käytiin ostamassa Rauman torilta mansikoita. Tarjolla oli ainoastaan suomalaisia ja maksoi 8e litra. Oli tarkoitus viedä ne äitini luo, mutta syötiin ne kaikki siinä matkalla. Käytiin siis matkalta ostamassa uudet. Perillä tehtiin mansikkakakku, joten Isäntä lähetettiin hakemaan vielä lisämansikoita lähikaupan pihalta. Oli aika luksusta kun ostin niitä mansikoita tänään Turun torilta. Se litra niitä suomalaisia maksoi 5e, ruotsalaisia sai samaan hintaan kaksi litraa.

Käytiin tänään kahvilla limonadilla kaverin kanssa Wiklundin vieressä sijaitsevassa Pink Vanilla Dessertissä. Se oli minulle entuudestaan tuntematon ja ehkä söpöin paikka ikinä. Vaikka kyseessä on jälkiruokakavintola, syötiin suolaiset bagelit, jotka oli kyllä tosi makoisia! Juomaksi otettiin itse tehtyä limonadia, tosin ilman hiilihappoja, lisäaineita ja muutakin moskaa. Hyvää ja raikasta oli! Vähän erilaista kahvilatouhua, joka on erityisen tervetullutta nyt kun se kahvi ei oikein maistu. Toinen oikein positiivinen ruokakokemus samaan päivitykseen ja suosittelut heti perään! Omnom!

Asettelukin oli ihana! Ja kuinka herkullisen väriset juomat?!

Hierojapäivä!

Perinteiseen tapaan viikonloppuna kun saisi nukkua, heräsin taas seitsemältä. On se kumma kun arkiaamuina se herääminen tuntuu välillä olevan niin tuskan takana, mutta viikonloppuna unta on turha yrittää saada seitsemän jälkeen, vaikka ilta olisi mennyt kuinka pitkään. Tänä aamuna kissatkin olivat kyllä sitä mieltä, että paljon pidempään on turha kuvitella nukkuvansa. Teini-Mufasa tuli heti herättyäni puskemaan ja kerjäämään rapsutuksia. Mufasan saamasta huomiosta suivaantuneena Mindy haastoi Mufasan ja kohta juostiin ympäri makuuhuonetta niin että sai pitää korvista kiinni ja toivoa, ettei mitään mene rikki.

Isännällä meni eilen töissä vähän pidempään, mutta oli sentään hetki rauhallista yhteistä aikaa ennen kun mentiin nukkumaan. Ei kuitenkaan ehditty keskiaikaisille markkinoille. Tuolla se vielä nukkuu, vaikka vein sille kahvin sänkyyn. Kohta pitää käydä raukkaparka herättämässä, sillä tänään on vuorossa päiväreissu Raumalle. Ensin hierojalle ja loppupäivä kaikkea muuta tekemistä. Katsotaan jos saataisiin se autokin vaikka meidän nimiin! Parit ylioppilaslahjatkin pitäisi toimittaa, viimeksi kun ne unohtui matkasta, sillä joku oli ne piilottanut niin hyvin näyttöä varten. Nyt nostin ne jo hyvissä ajoin pöydälle, joten syytä olisi muistaa ottaa ne mukaan!

En ole koskaan elämässäni käynyt muuten hierojalla näin tiuhaan kun nyt (noin. kerran kuukaudessa). Ajattelin, että tulevien selkä- ja muiden kipujen lisäksi en halua kärsiä mistään ylimääräisestä lihasjumista. Viimeksi käydessäni pystyin vielä tyynyn avustuksella makaamaan mahallani, mutta luulen, että makuuasento on nyt hyvästeltävä. Hierojalla voi siis käydä raskauden aikana ihan normaalisti, mutta kun maha alkaa olemaan tiellä, siirrytään etunoja-asentoon. Se hierontapeti kuulemma mukautuu tällaiseen moodiin. Tosin minulla hieronta keskittyy yläselkään ja hartioihin, eikä alaselän "raskausongelmaiseen" alueeseen kosketa. Se alaselän kipu tulee ja menee ja tuntuu sellaiselta, että ei se kipu ainakaan hieromalla parane. Nyt se alaselkä sitäpaitsi *koputtaa puuta* on ollut lähestulkoon kivuton!

Jos nyt herättäisi Isännän, söisi vähän aamupalaa ja lähtisi siirtymään kohti pohjoista. Ihanaa lauantaita kaikille!

Puikkoja ja koukkuja

Ikuisuudelta tuntuneen ajanjakson jälkeen olen löytäny itseni taas puikkojen ja virkkuukoukun äärestä. Aikanaan ollessani harjoittelun kautta synnärillä näytteiden haussa, näin yhdellä vauvalla aivan ihanan pienen isoäidinneliöistä virkatun peiton. Eipä ole siis yllätys, että nyt kun hetki on ajankohtainen, päätin tehdä omalleni vastaavanlaisen. Tosin en niin värikästä, vaan ajattelin pysyä näissä beigen ja ruskean sävyissä, joihin olen pääasiassa tässä neutraaliudessa niin kovasti kiintynyt. 

Peiton aloitukseen piti tietenkin tehdä mallikappaleita värien päättämiseksi. Aluksi ajatuksena oli luonnonvalkoinen, keltainen ja beige, mutta jostain syystä en saanut niistä mieleistä yhdistelmää. Laittaisin kuvia mallikappaleista, mutta suurin osa niistä on kissojen leikkien kautta eksynyt ties minne sohvan väliin. Lopulliseksi väriyhdistelmäksi muodostui luonnonvalkoinen, beige (kaura) ja ruskea. Minun silmääni ainakin tuo kovasti miellyttää. Saas nähdä miltä se näyttää kun se valmistuu kokonaan. Lanka on Novitan 7 Veljestä, jonka olen ennenkin todennut varsin oivalliseksi peitto- ja isoäidinneliölangaksi. Lanka on lämmin ja pitää hyvin muotonsa, jopa aiemmin tekemässäni isossa peitossa.

Toinen tämän hetken työn alla oleva tekele on toukkapussi. En oikeen missään kohtaa ollut niin kauhean innoissani ajatuksesta, mutta niistä puhutaan niin paljon, että pakko kai se käsityöihmisen on vauvalleen toukkapussi tehdä. En innostunut yhtään tavallisesta resori-kuosista, joten halusin jotain omaa ja hieman erilaista. En ole ikinä elämässäni kutonut ennen palmikkoa, joten tuleepahan sekin tehtyä. Eteen teen kaksi suurempaa palmikkoa ja reunoille kuvassa näkyvää, mitä ikinä sitten liekään kuviointia. Jälkeenpäin ajateltuna noita palmikkojen välissä ja reunoilla olevia nurjia silmukoita voisi olla vähemmän, mutta olkoon tämä nyt vaikka harjoittelukappale ja katsoo jaksaako koskaan toista tehdä. Pelkän resorin kutominen on kaiken lisäksi ihan tajuttoman tylsää, joten palmikoissa on edes jotain laskemista. Hyvin yksinkertainen tuo kuosi kyllä on, mutta pääntien toteuttaminen vaatii vielä hieman pohdintaa, että saan siitä halutunlaisen. Ongelmia hieman tuottaa se, etten tiedä minkälaisen siitä haluaisin.

Edestä.

Sivulta.

Mallin kehittelin itse, mutta ideoita toki hain googlesta ja facebookin toukkapussi-ryhmästä. Langaksi valikoitui Novitan Viivi - 100% akryylilanka, jota löysin lankakätköistä kaksi kerää. Sopii toivoa, että se riittää. Puikkoina on 40 cm pitkät pyöröpuikot 6:sen puikoilla. Löytyi oikeen oikean kokoiset bambupuikot, vaikka yleensä suosin Knit Pron Symphonie:ta. Kaikki langat on valittu sen mukaan mitä lankavarastosta löytyy, sillä lankavarastot vievät yhtä paljon tilaa kun vaatteet makuuhuoneen kaapistossa, joten pyrin nyt olemaan ostamatta enää uusia. Kyllä ne Novitan sivut kieltämättä aika paljon houkutteli, kun lanka- ja värivaihtoehtoja selasin, Lankamaailmaan en uskaltanut edes mennä. Ellei muuta niin ainakin tuo akryylilanka on ihanan pehmeää ja kutosen puikoilla kutoessa työhön ei uppoa ikuisuutta. En kyllä ikinä alkaisi tätä toukkapussia millään 3-4 puikoilla edes tekemään. 

Nyt taas telkku auki ja puikot käteen. Vitsi kun kutominen tuntuu kivalta, vaikka kesällä yleensä käsityöt jää aina tauolle. Ehkä se on tuo harmaa ilma...

Rv 29

Olo on mitä mainioin! Oikeen ihmettelen kun yhtään en tunne itseäni valaaksi tai lihavaksi ja selkäkipuja lukuunottamatta olen lähes täysin oireeton. Nautin mahassa tuntuvista tömäyksistä ja olen kovin tyytyväinen tähän melko pieneen, mutta hyvin tunnistettavaan mahaan. Tällä hetkellä on päällänsä kyllä oikeen ärsyttävän ihana raskausolo! Minua se ei tietenkään ärsytä, mutta ehkä niitä jotka tuntevat olonsa valtavaksi ja vaivaiseksi. Äitinikin kommentoi, että kuulemma oikeen hehkun!

En olisi ikinä uskonut raskauden sopivan minulle näin hyvin! Olin aivan varma todella kamalasta ja tuskaisesta raskausajasta ja oikein kauhulla odotin mahan kasvamista ja sitä kuinka turhauttavaa ja ahdistavaa sen mahan kantamisen on pakko olla. Alun pahoinvoinnit eivät yhtään muuttaneet ennakkoluulojani. Ehkä nämä tuntemukset perustuvatkin juuri siihen, että pessimisti ei pety. Toisaalta, onhan tässä vielä paljon raskautta edessä ja vielä nuo tuntemukset voi muuttua monesti.

Käsistä on alkanut suonet pullottamaan ja erottumaan oikein todella selvästi. Jonain päivinä illalla jalat tuntuvat raskailta ja puutuneilta, mutta tätäkään ei tapahdu joka päivä. Yöni nukun edelleen hyvin, vaikka Isäntäkin ihmetteli potkuja tuntiessaan, että miten ne eivät muka häiritse nukkumista. Kotona nukkuessa herään aika aikaisin, mutta jostain syystä muualla nukkuessa uni maistuu usein pidempään.

Pääasiassa olen alhaisesta hemoglobiinista huolimatta todella energinen ja haalinkin pitkälti päivät täyteen jotain tekemistä. Tämä on suuri muutos alkuaikojen pahoinvoinneista, sillä sillon työpäivät tuntuivat tajuttoman pitkiltä ja kotiin päästyä ensimmäisenä keho ajautui uupuneena sohvalle vaakatasoon. Välillä tulee ihan jäätäviä janokohtauksia, ja vaikka kuinka joisi jano ei tunnu helpottavan. Epäilin jotain verensokerijuttuakin, mutta mitatessani verensokerini tällaisen "kohtauksen" aikana, se oli 4,6, joten tuskin se siis verensokerista johtuu.

Jos nyt pakko on jotain negatiivistakin sanoa, niin karvojen kasvu on ainakin yksi tällainen. Tuntuu että kaikki muut karvat kasvavat hirveää vauhtia, paitsi hiukset. Hiusten irtoileminen on onneksi hiukan jo helpottanut, ja kynnetkin olen saanut jo takaisin, tosin hyvin huonokuntoiset sellaiset. Karvoja myös kasvaa ihan kummallisiin paikkoihin ja olenkin saanut ihanan untuvaisen karvapeitteen  muun muassa vatsaan ja reisiin. Ihanaa.

Joskus istumasta seisomaan nouseminen on aika tuskallista. Töissä satulatuoliin istuminen tuntuu useimmiten myös aika ikävältä. Tunnetta on varmaan mahdotonta kuvailla, mutta ihan kun olisi kauhea kakkahätä, mutta tavara haluaisi ulos jostain ihan muualta kun mistä sen ajattelisi, mutta en oikeen osaa sanoa mistä. Muutenkin tällaisia jokseenkin outoja tuntemuksia on välillä havaittavissa mitä kummallisemmissa tilanteissa.

Ynnätä!

Sain sähköpostin Marimekolta, että nyt siellä alkoi ale! Mainoksen orjana ihailin nettikaupassa sellaista ihanaa keltaista (Isännän väristä) vauvan ynnätä-oloasua ja eilen siinä keskustassa pyöriessäni päätin käydä Hansan Marimekossa katsomassa, jos sieltä sellainen ihanuus vaikka löytyisikin!

Löytyihän se! Ja melkeen hetikin vielä! Lisäksi mukaan tarttui aikamoinen värioksennushaalari (matkaaja-haalari), joka on kaikkea muuta kuin minun tyyliseni. Jälkeenpäin mietin, että ehkä se on jonkinlainen "kai määki sit"-veto siihen, kun kaikki sanoo että lapsella pitää olla päällä väriä. Tässä teille sitä väriä!! Isännänkin kommentti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan "ompas räikeä!!" Vaatteet on kokoa 74, sillä ajattelin niiden ehkä toivottavasti menevän sitten hieman pidempään.

Vasemmalla ynnätä-oloasu ja oikealla tuo matkaaja-haalari.

Siellä hyllyjen välissä kävellessäni minua lähestyi jokin vanhempi naisihminen. Hän tuijotti minua silmiin jo kaukaa ja käveli suoraan minua kohti. Viime hetkellä hän muutti kurssia niin, että porhalsi ihan vierestä ohitseni. Siinä mennessään kuului: "'mutinaa, mutinaa, kun tällasia samanmoisia KRYYSYJÄ saa muualta paljon halvemmalla, mutinaa...." Taisin oikeen ääneen naurahtaa. Eipä taida mammalla paljoa tekemistä olla, kun jatkoi matkaansa vielä siellä Marimekon hyllyjen välissä ja kierteli menemään ympäri kauppaa. On siinäkin elämäntehtävä.

Yhden päivän operaatiot

Tälle päivälle oli kaksi operaatiota: mansikkakakku ja kissojen madotus.

Aloitetaan ensimmäisestä. Olen lähes koko raskauden ajan himoinnut tuoreita mansikoita. Koko pitkän kevään olen kärvistellyt, sillä viimesyksyisen muuton yhteydessä ei yksinkertaisesti ollut aikaa pakastaa mansikoita ja mansikoista tyhjyyttä ammottavan pakastimen lisäksi mansikat eivät oikeen ole tykänneet antaa satoa. Kerran ostin italialaisia mansikoita ja olisi pitänyt jättää ostamatta, sillä eihän ne juurikaan edes mansikoilta maistuneet. Olen odottanut suomalaisia mansikoita, mutta nyt juhannuksena päästessäni mansikoiden makuun mansikkakakun merkeissä, päätin itsekin ostaa ihanasta naapurimaastamme, Ruotsista Suomeen tuotuja mansikoita. Tänään kävin torilta ostamassa siis kolme litraa svenska jordgubbar.

Kotiin päästyäni kaivoin esiin viimekesän ehdottoman suosikin, mansikkakakun ohjeen. Kyseiseen kakkuun tulee siis kolme kauraläpyskää ja väleihin mansikoita ja kermavaahtoa, so simple. (Ohje löytyy täältä.) Ja voi kuinka makoisaa! Tähän väliin sisältyi hieman säätöä tuon seuraavan operaation kanssa, mutta kaiken kaikkian kakusta tuli oikeen maukas ja söin siitä heti kättelyssä neljäsosan. Vaikka se olikin aika makeaa. Ja oli hyvää! Ja ei, en kutsunut muita, vaan ajattelin syödä sen ihan itse!

Se seuraava operaatio oli tämä:

Kissojen vatsavaivoihin niiden suuhun pitäisi ruutata tuota enteromicroa ja matolääke pitäisi saada perille asti. Niille kissattomille lukijoille tiedoksi, että matolääkkeen antaminen kissalle on kuin koittaisi pujottaa lankaa neulaan, joka on kiinni pomppukeinussa pomppivassa lapsessa. Juuri kun ehkä saat sen langan siihen reiän lähelle, se ei osu sinne päinkään. Jos kuitenkin sen langan saa siitä reiän läpi, se luiskahtaa heti pois. Siskoni ohjeistuksen mukaan liuotin matolääkkeet ensin lämpöiseen veteen, imaisin litkun ruiskuun ja lähestyin Mindyä. Mindy oli valittu uhriksi nro 1, sillä kaiken epäonnistuessa Mufasan piti olla mahdollisimman vähän traumatisoitunut, sillä ainakin Mufasalle on saatava perille tuo enteromicro, sillä sen masuvaivat ovat pahemmat ja se toipuu niistä huonommin.

Ai että miten kävi? Sain ruiskun Mindyn nielun tuntumaan ja ruuttasin varmaan puoli teelusikallista perille, kun koko kissa alkoi kakoa ja rimpuilla paniikinomaisesti. Pidin väkisin kiinni hetken, kunnes Mindyn suusta alkoi tursuamaan limaista vaahtoa. Päästin irti ja kissarukka juoksi paniikissa karkuun ja oksensi lattialle. Yritin lähestyä sitä ja se tietenkin juoksi karkuun. Mindyn suusta valui ihan solkenaan sellaista limavaahtoa ympäri lattioita ja se oksensi vielä kaksi kertaa, varmasti kaiken mitä mahassa oksennettavissa oli. Niille kissattomille taas tiedoksi, että reaktio ei todellakaan ollut odotettavissa, enkä todella tiedä mitä siinä tapahtui. Mindy juoksi minua (yllättäen) paniikissa karkuun levittäen sitä suusta valuvaa limaa vähän joka puolelle. Olin ihan äimänä, sillä ikinä ennen ei ole näin käynyt! Reaktio meni onneksi viidessä minuutissa ohi. Heitin loput matolääkkeet roskiin ja soitin eläinlääkäriin varaakseni ajan kissoille madotuspiikille.

Koirakissaklinikalta minulle ehdotettiin sellaista niskaan laitettavaa matolääkettä, joka on kuulemma helppo laittaa. He kysyivät kissojen tiedot ja painot (käytetään kissoja siis oikeastaan aina samassa eläinlääkärissä) ja he lupasivat laittaa ampullit sivuun odottamaan noutoa. Lähdin melkein heti hakemaan niitä lääkkeitä ja varasin samalla ajan kissoille rokotukseen. Ne ampullit maksoi lähes saman verran kun ne matolääkkeet siellä apteekissa ja oli tosiaan todella helppoja laittaa! Kissan niskaan ja lapojen väliin tehtiin jakaus ja liuos valutettiin sinne karvojen tyveen.

Pakkaukset.

Pienen pieni ampulli.

Liuos Mufasan niskassa.

Liuos Mindyn niskassa.

Pelkäsin, että liuos kirvelee tai tuntuu ikävälle, mutta molemmat kissat antoi ihan rauhassa laittaa liuoksen niskaan. Mufasa ei varmaan edes huomannut mitään, mutta Mindyä märkä alue niskassa annostelun jälkeen selvästi hieman häiritsi. Heitin sille pari kertaa lelua ja sekin unohti tuntemuksen samoin tein. Annostelussa käytin kumihanskoja, sillä en halua tuon aineen omalta iholtani imeytyvän, etenkään nyt raskauden aikana.

Tiedoksi siis kaikille kissaihmisille, että eläinlääkäri voi kirjoittaa reseptin tähän ihanaan ja helposti annosteltavaan tuotteeseen! Me ei enää ikinä edes yritetä ruutata mitään matolääkettä nieluun. Ei ikinä!

Juhannus

Juhannus on nyt juhlittu! Kohta alkaa taas päivät lyhentyä ja syksy lähestyä. Näin syksyn lapsena en malta odottaa, etenkin kun seuraavalla syksyllä on vielä jotain muutakin annettavaa kun perinteinen tunnelmallisuus ja ruska!

Entisenä baarityöläisenä olen ollut aina kaikki juhlapyhät töissä. Kaikki muut paitsi juhannuksen. Juhannuksena baarit oli useimmiten kiinni, sillä juhannus vietetään useimmiten mökillä tai jossain muualla kaupungin ulkopuolella. Tästä syystä juhannus on vuoden juhlista ainoa kun haluan vain olla ilman mitään sen kummosempia suunnitelmia niin, että halutessaan voi hetken mielijohteesta lähteä käymään vaikka missä. Torstai alkoi Paraisilta Isännän serkun luota ja jatkui näissä suunnitelmattomuuden tunnelmissa, kun perinteiseen tapaan kokoonnuttiin koko sisarusparvi (perheineen) isän luokse. Jokaisella oli omat juttunsa, askareensa ja menonsa, mutta silti päästiin tavalliseen tapaan nauttimaan toistemme seurasta ja "normaaliseuraa" surkeammista vitseistä.

Perjantai oli lipunnosto- ja kokkopäivä, lauantai treffipäivä kun käytiin kyläilemässä kummieni luona ja isovanhemmilla ja tänään oli perinteisesti autojen siivouspäivä, eli se päivä kun autojen siivous- ja pesutarvikkeet levitetään pihalle ja sisarusparven jokainen jäsen askaroi oman pirssinsä parissa. Autoja isän pihalla oli parhaimmillaan 8, eli piha oli arvatenkin aika täysi. Meillä oli tällä kertaa kaksi autoa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että oma autottomuuteni on nyt loppunut ja kiiltävän puhdas Opel Astra koristaa autopaikkaamme nyt pihalla.

Kissojen kummallinen mahatauti senkun jatkuu ja kotiin päästyämme alettiin antamaan niille vatsaa tasoittavaa pastaa. Huomenna pitänee hakea ja antaa matolääkkeet ja ellei sekään auta, pitänee viedä kaverukset eläinlääkäriin. Kissat ovat kaikesta huolimatta tavalliseen tapaan energisiä ja sosiaalisia, eikä sen suurempia huolia ole sentään tullut. Peppupesutkin sujuu huomattavasti helpommin kun Isäntä on apuna. Tuossa juuri tuli naureskeltua, kun minä pidin kissasta kaksi käsin kovin kiinni ja Isäntä pesi ja kuivasi Mufasan mouruessa surkeana kuin viimeistä päivää, että toivottavasti sitten siitä vauvasta pärjätään sentään yksinämme. Mielenkiinnolla odotan alkavaa viikkoa ja erityisesti huomista matolääkkeiden antamista. Yksin.

Rv 28

Kuluneen viikon raskausviikko-päivitys tulee nyt asiapaljouden vuoksi hieman myöhässä, mutta tässä samassa haluan toivottaa oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Nyt on alkanut hieman jaloissa tuntumaan puutumisen tunnetta. Kenties keräävät hieman nestettä? Etenkin kun päivän on touhunnut, niin iltaisin on jo pakko saada koivet ylös. Istuminenkaan ei ole mitään kovin mukavaa, sillä jostain syystä häntäluun tienoilla alkaa ikävä levottomuuden tunne aina vähänkin kauemmin istuessa. Ainoa hyvä asento on etukenossa, joka taas tuntuu selässä kovin ikävältä.

Liikkeet oli aluksi töksähteleviä, sitten ne muuttui hieman kiehnääviksi ja nyt ne on muuttunut takaisin töksähteleviksi ja muljuviksi. Kaveri liikkuu pääsääntöisesti aika ahkerasti ja liikkeet ovat jo niin arkisia, ettei niihin juurikaan kiinnitä päivisin huomiota. Joskus pidempiaikainen muljuminen vatsassa aiheuttaa vähän pahaa oloa, mutta muuten ei ole valittamista. Kerran tuli sellainen potku mahan oikealle puolelle, että oikein pelästyin. Tuntui kun olisi saanut ihan jäätävän sähköiskun kylkeen. Ainakin sieltä voimaa löytyy jo nyt!

Tosiaan kuten jo mainitsin, käytiin ostamassa vaunut ja turvakaukalo! Nyt alkaa suurimmat hankinnat olla tehty, vaikkakin vaunut ja turvakaukalo odottavat liikkeessä vielä noutoa. Oli kyllä ihanaa kun saatiin jättää ne sinne odottamaan, etteivät ole kotinurkassa pölyyntymässä ja karvaantumassa. Toki kaikkea pienempää vielä tarvitaan, mutta niiden suhteen ei ole kiirettä. Aikaa on vielä paljon!

Hetken ajattelin jo matkapahoinvoinnin kadonneen kokonaan, mutta edelleen bussimatkustelu on perin ikävää kun kuskiksi sattuu sellainen, joka jatkuvasti kaasuttaa ja jarruttaa. Sama omassa autossa voimakkaasti kiihdyttäessä, kääntyessä ja jarruttaessa tuntuu mahasta tosi ikävälle, sellaiselta mahalaukun muljahtelulta, mutta asia omassa autossa on kuitenkin niin helposti korjattavissa että pahoinvointia ei sen kummemmin ole ilmennyt. Välillä olen huomannut matkustuksesta riippumatontakin pahoinvointia, ei tosin mitään sellaista kun alkuraskaudessa. Pahoinvointia voi tulla, jos esimerkiksi syö itsensä ihan täyteen.

Oikealla alaselässä selkäkipu on taas ilmestynyt. En oikein tiedä mikä siihen auttaa ja mikä sitä pahentaa, mutta tietyissä liikkeissä tuntee rusahtelua ja kumartuminen on todella kivuliasta. Kipu ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin sillon ennen Dublinin reissua ja tämän kanssa pystyy kyllä elämään. Kumartumisen kivuliaisuuden vuoksi kaikki tuntuu tippuvan, mutta vain ne tärkeimmän tavarat tulee enää nostettua ylös. Niska-hartiaseutukin on aikalailla kipeytynyt, mutta onneksi hieroja on taas viikon päästä. Tuota alaselkää ei kyllä uskalla päästää hieromaan, siitä tuskin on ainakaan apua näihin kipuihin.

Isyys- ja äitiyspakkauksia

Olen tässä keräillyt Isännälle isyyspakkausta ja halusin että avataan äitiyspakkaus yhdessä ja annan sitten Isännälle samalla isyyspakkauksen jota hän pääsee sitten samalla ihmettelemään. Tuo Isyyspakkauksen sisällön kerääminen ei olekaan ollut ihan yksioikoista, ei meinaan ollut ihan helppoa ensinnäkään keksiä sisältöä ja toiseksi hankkia sitä täällä yksinään ilman autoa bussien avulla, kun kävelystä aiheutuu suuria kipuja. Maanantaina äitiyspakkauksen saavuttua postiin päätin saada koko keräilyhomman päätökseen ja juoksinkin ympäri kaupunkia keräilemässä osittain etukäteen pohdittua sisältöä. Voi morjens! Kotimatkalla piti vielä muiden ostosten päälle kantaa kotiin se äitiyspakkaus siwasta ja olin aivan varma että se jää viimeiseksi ristiretkeksi. Kävin bussilla paikoissa, joiden en ikinä tiennyt edes olevan olemassa ja kävelin varmaan 10 kilometriä, hyvin rauhallisesti tosin ja pääosin onnistuin välttelemään kipujakin. Kotiin päästyäni jalat, maha, alaselkä ja lonkka huusi hoosiannaa, mutta onnistumisen tunne, sen parempaa ei vaan ole. Minä tein sen!

Mitä sitten loppujen lopuksi keksin isyyspakkaukseen?

• Lukkokamaa, tottakai! Toimitus tuli Raumalta (yllättäen) ja sisälsi bodyn, kaksi tuttia, ruokalapun, koriste-minihuivin (joka menee muuten näpsäkästi pienelle Lukko-huivina), pipon ja Eetu-ketun! 
• Isännälle viskipullo, savuista tietenkin, voi sitten korkata varpajaisissa tai säästää vaikka kunnes lapsi täyttää 18 (veikkaan vahvasti ensimmäistä vaihtoehtoa).
• Kuvioharsoja, joihin hurahdin täysin!
• Insinöörin vauvakirja, pitäähän Insinöörillä käyttö- ja huolto-opas olla! Kirja on siis Vauva omistajan opas: käyttöohjeet, vianmääritys ja ensimmäisen vuoden huolto
• Tutti äänenvaimentimeksi
• Ellei edellinen toimi, Peltorit kun pää uhkaa haljeta. Keltaiset tottakai.
• Vauvan Peltorit, niin voivat sitten yhdessä käydä vaikka ampumassa tai Lukon peleissä. Tai jos vaikka vauva kyllästyy kuuntelemaan Isäntää, kuka tietää?
• Ihan pihkassa -tyttöjen huovuttama pöllö-helistin ja tuttinauha. Helistin pitää ihanan heleää, ei yhtään ärsyttävää ääntä!
• Raapimisenestotumppuja, käsintehtyjä facekirpparilta (uusia)
• Pari käsintehtyä tuttinauhaa, facekirpparilta myöskin (uusia)
• Batterya kun energia meinaa yövalvomisien jälkeen loppua. Tietenkin eri makuja, Isäntä kun tykkää kokeilla kaikkea erikoista.
• Yksi iso kuvioharso

Kuvioharsoja

ja vähän lisää, että kaikista näkyy kuosit!

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, sillä on mielestäni aika todella Isännän näköinen pakkaus. En ole yhtään sellainen "I <3 daddy" -bodyjen kannattaja ja Isännällekin ne ovat ehkä hieman liian imeliä, joten mitään sellaista en halunnut pakkaukseen sisällyttää. Isäntä oli pakkaukseen tyytyväinen, vaikka ei tyylinsä mukaan onnesta kiljunutkaan. Erityisesti minua yllätti kirjan suosio, josta Isäntä meinasi että se on "tosi hyvä", Isäntä kun ei ole niin lukijatyyppejä.

Kirjaan tutustuttiin heti!

Isyyspakkauksen jälkeen päästiin vihdoin korkkaamaan se äitiyspakkaus! Olin toki tutustunut pakkauksen sisältöön etukäteen, jo heti kun se julkaistiin, joten kauheasti yllätyksiä ei tullut. Oli se kuitenkin ihanaa päästä hypistelemään niitä kaikkia ihania vaatteita ja voi kuinka pehmeitä ne olivat! Ihmettelen vaan, että avustuksella rahana (jotain 150e) ei ikipäivänä saa noin hyvälaatuisia vaatteita tällaista määrää! Niitä vaatteita oli siellä ihan tajuttomasti! Ei millään meinannut loppua!

Kuva kelan sivuilta

Laatikon purkua

Laatikon sisältöä ja linssilude Mufasa (yllätys)

Tavaroiden takaisin kasausta

Erityisesti tykästyin noihin oranssinruskea-raidallisiin vaatteisiin, vanupukuun ja makuupussiin. Mielestäni tuo makuupussi on tänä vuonna ihan todella paljon nätimpi kun monena aiempana vuonna! Lisäksi nuo pupukuosiset vihreät vaatteet olivat myös ihania. Isäntä tykkäsi ulkohaalarista ja kaikki ne tavarat kuulemma kivoja olivat. Kissatkin löysivät oman suosikkinsa laatikosta. Oikeasti niitä ei päästetty sinne itse laatikkoon, niin jotain muuta oli keksittävä, mitä ei ehditty kieltää.

pakkauksia ja perhevalmennusta

Tänään oli viimeinen perhevalmennus, aiheena imetys ja vauvan hoito. Koska tosiaan olen erittäin, hyvin, todella noviisi näissä kaikissa vauva-jutuissa, koin tämän viimisen käynnin kaikkein hyödyllisimmäksi! Ja vaikka jotain vauvoista tietäisinkin, näin esikoisen odottajana olisin siltin varmasti kokenut sen hyödylliseksi. Toisaalta on todella harmi, ettei Isäntä ollut mukana, sillä myös Isäntä olisi varmasti kokenut tämän valmennuksen hyödylliseksi!

Perhevalmennuksesta saadut materiaalit.

Ensimmäisenä aiheena käytiin läpi imettämistä. Mielessäni on koko ajan ollut ajatus, että totta kai imetän jos vaan maitoa tulee. Olen jopa miettinyt maidon luovuttamista jos sitä vaan tarpeeksi tulee, mutta voipi olla että esikoisen kanssa arjen harjottelussa menee niin pitkälti kaikki aika ja energia, etten loppujen lopuksi pysty tai kykene ottamaan enempää asioita muistettavaksi. Katsottiin aiheesta ensin video ja sitten käytiin läpi aiheeseen liittyvää välineistöä, kuten rintapumput, maidonkerääjät, rintakumit, liivinsuojukset ja muut. En minä ainakaan noista olisi mitään tiennyt ilman kyseistä perhevalmennusta. Lisäksi käytiin läpi kaikkia imetyksen etuja vauvalle, jotka pääasiassa tiesin jo etukäteen.

Vauvan hoitoa ja rytmiä koskevat videot laukaisivat "mihin mä oon oikeen lähteny"-ajatukset. Hyvä tässä vaiheessa, hehe. Niinkään minua ei vaivaa se vauvan kanssa 24/7 oleminen, mutta ne kaikki kylvetykset ja hoitotoimenpiteet ja ihonhoidot ja kaikki! Miten ihmeessä voin olla vastuussa jonkun noin pienen ja viattoman olennon hoidosta, kun hädin tuskin saan omaa ihoani pysymään kunnossa!? Se kylvetyskin näytti niin ydinfysiikalta vauvan kääntämisineen kaikkineen, että olen varma että onnistun ensimmäisellä kylvetyskerralla hukuttamaan sen raukkaparan! Ihon hilseily on alussa kuulemma normaalia, mutta mitä sitten, kun hermostuksissani alan turhaan rasvaamaan sitä ihoa aiheuttaen sille elinikäisen rasvaamisentarpeen, jos se iho vaikka ei sen vuoksi alakkaan itse kosteuttamaan itseään? Miten mä tulen ikinä pärjäämään sen kanssa keskenään kotona? Voisko ton kylvetyksen edes delegoida Isännälle? Veden lämpötilan pitäisi olla 37 astetta, iho, erityisesti poimut, tulee kuivata erittäin hyvin, napatynkä pitää putsata päivittäin ettei siihen tule infektiota... Mitä sitten kun infektio tulee joka tapauksessa? Vaikka kaikkeni yritin? Ja mitä sitten jos se ei syö?

Jos jotain olen oppinut, niin yksi asia mikä vauvojen ja lasten myötä tulee on huoli. Huoli siitä alkiosta ihan raskauden alussa: onko se hengissä, alkaako sen sydän lyödä, kehittyykö se kunnolla, tuleeko se ulos ennen aikojaan? Seuraavaksi sikiöajan huolet: onko niskaturvotusta, onko seulat kunnossa, miksi maha ei kasva, kasvaako sikiö edes, miksi se ei potki, onko nyt varmasti normaalia kun se ei tänäiltana potkinut kunnolla, kasvaako maha käyrillä, saako se tarpeeksi ravintoaineita, kuoleeko se kohtuun, onko rakenneultrassa kaikki kohdillaan? Kaikkein hauskinta on se, että olen niin naiivisti ajatellut, että se huoli helpottaa kun vauva syntyy. Ja arvatkaas, tänään tajusin että sillon se vasta alkaa!

Nyt, parin tunnin panikoinnin jälkeen olen jo rauhoittunut siihen pisteeseen, että olen valmis ottamaan vastaan mitä ikinä onkaan tulossa. Tai melkeen kaiken, sillä kylvetyksen meinaan edelleen delegoida Isännälle. Pääsin jopa aloittamaan harjoittelun pesemällä meidän kissojen takapuolet, jotka ilmeisesti aavistavat tulevan Rauma-reissun ja tästä hyvästä ovat molemmat maha löysällä. Ehkä se vauva huutaa kovemmin (Mufasa on varmasti jaetulla sijalla), mutta uskallan silti väittää Mufasan pyrkineen karkuun huomattavasti ketterämmin, mihin vauva tulee ainakaan aluksi kykenemään. Molemmat kissat pääsivät tämän harjoituskierroksen jälkeen myös kynsienleikkuuoperaation kohteeksi. Vauva, bring it on, olen lähes valmis!

Tämä ihanan kaunis lähes kesäpäivä alkaa olla lopuillaan ja huomenna alkaa sateet ja juhannus. Tsemppiä vaan kaikille sinne Himokselle, ajattelen teitä lämmöllä makoillessani viltin alla takkatulen äärellä. Isäntä tulee huomenna käymään kotona ja pääsen vihdoin avaamaan äitiyspakkauksen!! Tähän asti se on ollut eteisessä kuljetuspahvilaatikossa, mutta tänään piti ottaa itse äitiyspakkaus ulos pahvilaatikosta, sillä tarvitsin pahvilaatikkoa muuhun. Pienen pieni spoileri huomiselle:

Iskä to be

Hemmetin rumahan siitä tuli, mutta en sitten alkanut tuhlaamaan mitään lahjapaperia sen enempää sen koristeluun. Ensinnäkin, Isäntää kiinnostaa ulkonäköä enemmän se sisältö. Toiseksi, Isäntä aina repii kaikki lahjapaperit. Kolmanneksi, meillä ei olisi lahjapaperia tuon vaatimaa määrää edes ollut. Neljänneksi, vaikka kuinka paljon näkisin koristelun eteen vaivaa, Isäntä ei sitä osaisi arvostaa. Vähän siitä laatikosta tuli liian iso vaikka sitä aika tavalla pienensin, mutta mahtuipahan kaikki sinne sisälle!

Huominen, tule jo!!

P.s. En oikeesti avannut edes sitä äitiyspakkauksen kantta. Mitä uskomaton kärsivällisyys!!

Treffipäivä

Tänään oli varsinainen treffipäivä. Se päivä, josta Isäntä on saanut kuulla jo ainakin 1 000 000 kertaa ja josta hän silti oli yllättynyt, että "ai se on tänään". Tänään oli se päivä. Meitä oli kolme vauvaa odottavaa bloggaajaa, joilla kaikilla on laskettu aika syyskuussa. Ihanien seuralaisten blogeihin pääsee tutustumaan tästä ja tästä.

Aika jotenkin kului kuin siivillä ja kotiinlähtö koitti siinä kahdeksan tietämillä kun kahvilan täti näytti sulkevan paikkaa. Oli kyllä kiva jutella, kaikilla kun on raskaus niin samassa vaiheessa ja niin samanlaisia ajatuksia ja mietteitä! Kotiin päästyäni minua odotti jomottava häntäluu ja katkokävely, jota naapurin koiranulkoiluttaja sai ihmetellä. Viimeiset 30 metriä kotiovelle meni parin metrin pätkissä, joiden välillä oli aina pieni tauko, jonka aikana odotin pistävän mahakivun laantumista. Naapuri luuli varmaan että olen päästäni vialla kun vähän väliä pysähdyin seisomaan ja katselin taivaalle ja ympärille ja maahan ja mihin ikinä sattui katse kohdistumaan. Ensikerralla treffataan paikassa, jossa on pehmeät nojatuolit!

Kotimatkalla kävin taas tuossa meidän lähisiwassa hakemassa paketin. Ne antaa mulle varmaan kohta porttikiellon sinne tai vähintään kieltäytyy ottamasta mun paketteja vastaan. Onneksi useimmiten siellä on eri täti töissä, se yksi täti on ainakin jo aika kypsä kun olen varmaan sen jokaisena työvuorona käynyt noutamassa sieltä jonkun paketin. Siinä on siis Posti samassa. Tällä kertaa sieltä saapuivat ne kauan himoitut Adidaksen Superstarit, jotka nyt toivottavasti on sitten varmasti oikeaa kokoa ja pääsevät huomenna testattavaksi. Ihan hyviltä ne tuossa jalassa tuntuivat, mutta ikävästi aina ne kolotukset alkavat sitten muutamien kilometrien jälkeen, jos ovat alkaakseen.

Tsekatkaas muuten, kun hienosti tuunasin välilehdet tuonne blogin ylälaitaan. Sieltä löytyy yhteydenottotietoja, blogin seuraamisvaihtoehtoja ja mikä parasta, esittely! Käykäähän lukemassa!

Kaiken maailman hankintoja

Kauhean vauva-, lapsi- ja raskausaiheista on ollut nyt viimeaikoina, sattuneesta syystä tosin. Jos välillä koittaisin kirjoitella jostain ihanan itsekkäästä asiasta, kuten omat hankinnat, ihan vaan mulle? No ehkä vähän Isännällekin.

Tiedättekö sen tunteen, kun kengät näyttää tältä ja yksi sateinen syyspäivä tulet siihen tulokseen, että tarvitset todella uudet kengät? 

Huomaa siis tuo reikä tuossa sivussa. Sukat on harmaa-mustaraidalliset.

Vedenpitävät nuo ei tosiaan enää ole. Koska talvi oli tulossa ja sen myötä myös talvikengät, ajattelin että ostan uudet sitten keväällä. Nyt muutaman kerran keväällä jo sukkani kastelleena, olen etsinyt itselleni kauan kuolaamiani Adidaksen Superstareja. Missään niitä ei tunnu olevan, etenkään sitä ihan perusmallia mikä "jokin aika sitten" maksoi vielä sen 60-70 euroa. Nyt vihdoin tilasin ne nettikaupasta. Koska vanhat (yli 10v sitten ostetut) eivät ole enää missään järkevässä kunnossa ja on todennäköisesti jo tuhottu isäni toimesta, ja koska kaupoista en ole kyseisiä kenkiö löytänyt, en tiedä sitä oikeaa kokoa. Tästä syystä tein viime viikolla ensimmäisen tilaukseni ikinä Zalandosta. Zalandoneitsyys on nyt siis menetetty. Kaikki tämä, koska mainoksista mieleen on jäänyt vain iskulause ilmaisesta toimituksesta ja palautuksesta. Infoan kun ne joskus kenties saapuvat. Ja kyllä, tiedän että ne superstarit oli kova juttu ehkä joskus viime vuosituhannella...

Yleensä Isäntä laukaisee nämä hankinta-tarpeet. Itse pystyn kärvistelemään rikkinäisillä kengillä ja kuluneella takilla vaikka vuosia, kunnes häpeävä äitini lopulta vie minut kädestä pitäen kauppaan. Isäntä sen sijaan ilmoittaa tarvitsevansa uudet tai korjauksen heti huomatessaan kenkien tai vaikka housujen olevan rikki. Kulumat ja pinttynyt lika ei kuitenkaan tätä ilmoitusta laukaise, vain rikkoutunut tuote. Isäntä ei vaadi, hän ilmoittaa. Tämä ilmoitus johtaa siihen, että minun toimestani mennään välittömästi hakemaan Isännälle uusia kenkiä tai mitä ikinä hän sitten tarvitseekaan. Viimeviikolla Isäntä ilmoitti kaipaavansa uusia kevyempiä kankaisia kenkiä töihin, sillä vanhat olivat rikki ja nyt käytössä olleet nahkaiset tarrautuivat imukumpin lailla koipiin kiinni kuulemma sellaisella voimalla, että ne sai työpäivän päätteeksi rautakangella vääntää irti jalasta. Myllyn Click Shoes:sta löytyi Isännälle kankaiset kengät ja minulle uudes kesäsandaalit! Niistä kuvaa ehkä sitten kun Isäntä on kotosalla ja on sandaalikelit!

Koska seuraan muotia yhtä tarkasti kun Isäntä taitoluistelua, olen myös kauan jo haaveillut sellaisesta vihreästä parkatakista. Vuosi sitten niitä oli kaupat pullollaan ja nyt löysinkin oivan kappaleen Vero Modan ale-räkistä! Ennen tätä ihanaa löytöä mahan ansiosta ainoa sopiva takki oli tuulitakki, seuraava olisi ollut sadetakki ja tarvitsin kipeästi kevättakkia ikävästi kiristävän ja pieneksi jääneen nahkatakin tilalle. Parkatakki meni kevyesti vielä mahan kohdalta kiinni niin, että ajattelin sen palvelevan vielä hyvin tämän kevään ennen kun se lakkaa kokonaan istumasta. Takki on myös oivallinen siitä, että se menee sitten syksylläkin, kun sen saa tuosta vyötärön kohdalta kiristettyä. Se on niin ihana, ja tiedän, niin so last season!

Helposti menee kiinni. Näytän kyllä vähän valaalta.

Viimekesän loppuhelteillä olimme Isännän kanssa vähällä kuolla, meinaan kuumuuteen. Tuskissamme yritimme löytää tuuletinta, mutta missään, ei missään ollut enää tuulettimia jäljellä! Tämä liiankin tuoreessa muistissa havahduin heti Prismassa kun tuulettimet olivat saapuneet kaupan hyllyille. Tänä kesänä en moista tuskaa meinaa käydä läpi! Muutaman muistutuksen jälkeen Isäntä oli samaa mieltä ja hetken googlailun jälkeen hankinta hengaili ostoskärryssä. Nyt meillä on tällainen ihanuus odottamassa niitä ihanan tuskaisia helteitä. Antaa tulla vaan, me ollaan varauduttu!

Röhnötän tämän edessä kylmä limsa kädessä
koko hellejakson!

Yksi viikonloppuaamu herätessäni seitsemältä (biologinen masuherätyskello?) Isännän vielä kuorsatessa päätin tehdä jotain. Jotain oli sinä aamuna korttiaskartelua. Jotta tämä ei nyt aivan liian helppoa olisi, minulla oli pari avustajaa.

Ne onnistuneesti valtasivat jatkuvasti koko pöydän, eikä hätistämisestä ollut mitään hyötyä. Aina kun sain toisen heitettyä lattialle, toinen kiipesi pöydälle. Sain kun sainkin pari korttia väsättyä, mutta niiden saajien puolesta olen hieman pahoillani, teippien välistä kun saattaa löytyä tuppo kissankarvoja. Pitänee varoiksi laittaa kortin kanssa samaan kuoreen pari Heinixiä. Myöskin tämä aktiviteetti johti siihen, että askartelutarvikkeiden puutteessa (koska niitä ei tietenkään _ikinä_ ole tarpeeksi) piti käydä muovitukussa hakemassa puuttuvia tarvikkeita. Tästä reissusta oppineena voin sanoa, että askartelukauppaan ei ikinä pidä mennä niin, että tietää mitä on hakemassa. Niitä juuri sinun tarvitsemia ei löydy, kaikkea muuta kyllä! Menkää siis aina ostamaan askartelutarvikkeita heräteostoksena!

Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä palaan aiheesta kuitenkin siihen mitä pyrin välttelemään. Viimeinen ei varsinaisesti ole hankinta, mutta se on Kelan lahja odottajille, nimittäin äitiyspakkaus. Se saapui tänään! Tästä reissusta kerron myöhemmin lisää, sillä katsokaa ja ihailkaa tätä kärsivällisyyttä, se odottaa nurkassa torstaita jolloin Isäntä tulee kotiin. Ilmeisesti äitiys todellakin parantaa kärsivällisyyttä, jo näin odotusaikana! 

Kissat tutustuu tietenkin heti!

Olipa kerran reilu vuosi sitten

Löysin blogin luonnoksista tällaisen, jonka olen kirjoittanut muistiin aiemmin, mutta sattuneesta syystä ja paljastuksien pelossa kirjoitin sen julkaistavaksi tulevaisuudessa. Nyt jälkiviisaana ja onnellisena juuri halutunlaisen Stokken Care -hoitopöydän omistajana (varastossa) uskallan tämän julkaista.

"Kerran Kodin1:sessä käydessäni näin Stokken Care tummanruskean hoitopöydän ja sanoin Isännälle, että mikäli meille joskus tulee tarvetta hoitopöydälle, haluan sellaisen. 9.4.14 Isäntä sanoi yhtäkkiä kesken lukon pelin, että "mä oon muuten ratkaissut hoitopöytäongelman! (Varsinainen ongelma, olihan asiasta kerran puhuttu, eikä se ollut mitenkään ajankohtaista) Me ostetaan arkkupakastin!! (Pikkupojan onnellinen onnistumisen ilme) Pakastin on täynnä eikä sinne mahdu mun kalat ja ei tarvii ostaa mitään hemmetin kallista hoitopöytää!" Noh, yllättäen minähän aloin nauraa ja sanoin: "Mitä sä oikeen selität? Ei todellakaan korvata mitään hoitopöytää arkkupakastimella! Mietis nyt vähän. Mihin me se pakastin edes laitettaisiin!?" Isäntä katsoi minua epäileväisesti, ihmetellen ja tiedusteli: "mihin sä sitä hoitopöytää sitte suunnittelit?" Onnekkaasti tämä Isännän lähestulkoon hermostuminen laukesi kun Lukko teki maalin ja melkeen kesken lauseen huudahti onnellisena "Hjueeeeeee, mitä hel*ettiääääääääää!!! WOOOOOOO!" Tosin, nyt hän puolustelee tätä mielipidettään hinnalla. Arkkupakastimen saa kuulemma halvemmalla.

Isäntä siis meinasi, että me laitetaan makuuhuoneeseen hoitopöydän sijaan arkkupakastin. Tämän siitä saa, kun ehkäisy jätetään pois ja avokkina on insinööri, jonka pakastin alkaa olla täynnä.

Tämä on kirjoitettu siis 9.4.14 ja julkaistettakoon sitten, kun pullat on onnellisesti uunissa ja asia julkisesti yleisön tiedossa. Ilmeisesti tämä päivä on hyvä päivä!"

Paljon on tuosta muuttunut, muun muassa asunto. Sinne vanhaan kaksioon olisi voinut olla hankala sijoittaa arkkupakastimen tai hoitopöytää. Nykyisessä asunnossa on kyllä kaksi pientä (täyttä) pakastinta, ja juuri sopiva kolo sille hoitopöydälle! Arkkupakastinta meillä ei ole vieläkään.

Vaunut ja turvakaukalo

No nyt on hankittu tulokkaalle vaunut ja turvakaukalo!

Olemme jo tovi sitten hieman alitajuntaisesti päätyneet Emmaljungan vaunuihin. Halusimme kiinteän kopan ja ratasosan erikseen sekä suurehkot kiinteät pyörät. Kiinteät pyörät siksi, koska lukittavat etupyörät kuulemma heijaavat pidemmillä lenkeillä niin, että niitä on raskaampi työntää. Koska emme ole mitään kovia shoppailijoita, siellä perus Prismassa pärjää varmasti kiinteilläkin renkailla, pidemmät lenkit kun tulevat varmasti olemaan ensisijaisia vaunujen käyttötilanteita. En ole vaunuihin mitään ihan hirveästi perehtynyt, mutta kuunneltuani monia tyytyväisiä Emmaljungan omistavia tulin siihen tulokseen, että ne on varmasti hyvät perusvaunut. Lisäksi vaunut maksava äitini on Emmaljunga-fani, onhan hän meitäkin vauvoina Emmaljungilla kyydittänyt. Tänäpäivänä kyseiset vaunut ovat nukuttaneet myös veljeni lapsia.

 Kävin jokinaika sitten Turussa Lastentarvike -liikkeessä ja olisin halunnut tutustua kyseisiin vaunuihin. Koska en asiasta yhtään mitään tiedä tai ymmärrä, pyörin siellä tyhmän näköisenä vartin verran. Kun kukaan kaupan kolmesta palloilevasta myyjästä ei tullut kysymään tarvitsinko apua, astuin kaupasta ulos ja menin länsikeskuksen tienoilla sijaitsevaan Vauvatalo Johannaan. Olin kuitenkin kaupan ainoa asiakas.

Vauvatalo Johannassa oli silloin yksi myyjä joka palveli neljää asiakasta, minua mukaan lukien. Päätin, että sieltä sitten ensisijaisesti haluan vaunut ostaa. Tänään mentiin sinne uudemman kerran suuremmalla kokoonpanolla. Mukana oli myös Isäntä ja äitini kumppanineen, joka ihanaisena perinteitä noudattaen on luvannut ensimmäiset vaunut meille ostaa. Paikalla oli kaksi myyjää, joista toinen, nuori naismyyjä oli ihan käsittämättömän mukana ja asiantunteva. Hän esitteli ensin minulle ja Isännälle turvakaukaloita ja äitini saapuessa paikalle esitteli meille Emmaljungan kopat, rungot, ominaisuudet ja rungon taittelun. Vaunuiksi valikoitui siis Emmaljungan Duo Egde:t ja väriksi Dakar, joka on sellainen hieman rusehtavan harmaa. Ihanana yksityiskohtana kopassa oli ruskeita tikkauksia, joihin tykästyin erityisesti. Rungoksi valikoitui muistaakseni Classic Chrome. Äiti halusi ostaa mukaan vielä hoitolaukun, joka on kopan kanssa samaa väriä.

Istuimeksi valikoitui Maxi Cosyn Pebble 2WayFix-jalustalla. Joskus siinä ensimmäisen kolmanneksen aikana käytiin Vantaalla Pikku Hurmurissa hieman tutustumassa turvakaukaloihin, ja siellä Isäntä tykästyi tuohon jalustaan. Se ilmoittaa, mikäli istuin tai jalusta on huonosti kytketty ja siihen saa seuraavan istuimen käännettyä myös toisin päin, naama tulosuuntaan. Värivaihtoehdoista tykästyimme siihen mallikappaleeseen, jota ei ollut enää saatavilla, joten otimme sen. Tuossa Pebblessä on lisäksi vyön avatessa automaattisesti löystyvät vyöt, jotka on varmasti pidemmän päälle käytössä kätevät. Mukaan otettiin myös adapteri, jolla saadaan turvakaukalo tarvittaessa kiinni tuohon Emmaljungan runkoon.

Kuvamateriaalia on tulossa kenties myöhemmin, sillä halusimme jättää koko setin vielä kauppaan odottamaan myöhempää noutoa. Meillä on tässä vielä asuntonäyttöjä ja ties mitä, ja emme muutenkaan halua ehkä ihan vielä tänne mitään vaunuja ja turvakaukaloita kissojen tutustuttaviksi nurkkiin odottamaan. Kaiken kaikkiaan olen niin todella tyytyväinen ja niin onnellinen näistä valinnoista ja ostoksista! Vihdoin ne on hankittu! Ja kyllä tulokkaan nyt kelpaa!

P.S. Yksi asia mitä ei itselle aluksi tullut mieleen, että kannattaa valita yhdestä paikasta kaikki ja pyytää pakettitarjous. Vaikka kuinka hakisi eri paikoista halvinta mahdollista, tulee silti huomattavasti edullisemmaksi ostaa yhdestä paikasta kaikki pakettina! Voihan niitä tarjouksia pyytää useammastakin paikasta.

Onko jollakin kokemusta Emmaljungista? Mitä olette tykännyt? :)

Voi kun olisi jo lauantai

Tänään oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun oli vaan jotenkin huono päivä. Vitutti. Koko päivän. Ilman mitään sen kummempaa syytä. Ja oli sentään perjantai!

Menin seitsemäksi töihin Isännän kyydillä ja vaihdoin töistä suoraan näytteenottoharrastukseen. Juuri kun oli luvannut tehdä "pitkän illan" (hieman yli kahdeksaan), olisi ollut tarjolla seuraa, grillaamista ja ties mitä. Ja minä olin töissä. Jossain kohtaa päivää tajusin myös hukanneeni bussikorttini. Ilmeisesti se on tippunut takin taskusta. Onneksi latasin sinne juuri tiistaina 30 euroa, niin joku voi sitten tyytyväisenä kuluttaa kortin loppuun. Kun vihdoin pääsin kotiin, siellä odotti imuri. Nyt vihdoin hiusväri päässä, kohta suihkuun ja olen vihdoin saanut tämän ärsyttävän päivän päätökseen. Jalatkin on ihan puuduksissa.

Tule jo huominen!!

Synnytysvalmennus

Tänään oli perhevalmennuksessa aiheena synnytys. Isäntäkin tuli oikeen Vantaalta asti ja oli kyllä kivaa kerrankin käydä siellä neuvolarakennuksessa Isännän kanssa. Kyllähän se suurimpaan osaan neuvoloista ja perhevalmennuksista pääsisi, mutta se aiheuttaisi niin paljon ja niin usein erikoisjärjestelyjä, että ollaan katsottu parhaaksi että käyn yksin ja kerron sitten kuulumiset. Koska Isäntä on kuitenkin vähän herkkä esimerkiksi neulojen suhteen, halusin että hän tulee sinne synnytysvalmennukseen mukaan katsomaan sen synnytysvideon. Ompahan edes kerran nähnyt vähänkin mistä siinä tulee olemaan kyse.

Kivunlievityksistä ja muista puhuttiin jonkin verran siinä videon edetessä. Itse olen ajatellut lähteä synnyttämään lähtökohtaisesti ajatuksella, että ei lääkkeellistä kivunlievitystä. Syitä tähän on useita. Ensinnäkin, en juurikaan käytä mitään lääkkeitä ja olen aika herkkä muun muassa hammaslääkärin puudutusaineelle. Aina puudutuksen jälkeen seuraavat pari päivää on huonovointista lääkeainekrapulaa. Toiseksi mitä olen kuullut, ilmeisesti ilman lääkkeellistä puudutusta syntyvät vauvat ovat virkeämpiä ja äitien repeämät hieman lievempiä. Jonkun mukaan myöskin äiti-lapsi -side syntyy nopeammin kun synnytys on tapahtunut ilman lääkkeellistä puudutusta. Lisäksi en koe olevani erityisen kipuherkkä, joten jos niin moni muukin on siihen pystynyt, miksen minä pystyisi? Kyse on kuitenkin kivusta, jonka tiedän lopulta loppuvan. Toki ääni kellossa voi olla ihan toinen kun joskus sinne synnärille päästään ja ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta henkisesti olen alkanut valmistautumaan ajatukseen ns. luomusynnytyksestä.

Synnytysvideon mamma oli aika epärealistisen rauhallinen ja vähän toivoin että siinä olisi ollut jotain aidompaa meininkiä. Itse olen harjoittelujen aikaan käynyt siellä paikan päällä, joten tiesin että synnyttämään tulleet ei yleensä käyskentele siellä käytävillä hymyillen naama viimäsenpäälle morjestelemassa lääkäreille. Epäilen, että etenkin Isännälle pahin tulee ehkä olemaan se kun näkee minun kipuni, joten olisi ollut ihan kiva saada siitä vähän varoitusta. Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä kiva ja mielestäni ihan hyödyllinen synnytysvalmennus. Samaa mieltä oli myös Isäntä.

Vauvavakuutus

Nyt tulee aiheesta, joka ei varmasti kaikkia kiinnosta. Lupasin joskus aikoja sitten kirjotella vauvavakuutuksista. Aiheena on siis nimenomaisesti syntymättömän lapsen vakuutus, eli vakuutus joka otetaan raskauden aikana ja joka jatkuu lapsen sairaus- ja hoitokuluvakuutuksena heti syntymän jälkeen. Itselläni ja sisaruksillani on kaikilla ollut tällaiset vakuutukset ja jo ennen raskautta oli selvää, että haluan lapselleni samanmoisen. Olen työskennellyt sekä julkisella että yksityisellä puolella ja tiedän että lapseni sairastuessa johonkin "helposti hoidettavaan" menen mielummin yksityiselle jonottamatta ja täten myös kuormitan julkista sairaanhoitoa vähemmän. Perus flunssat ja korvatulehduskierteet kun on helposti hoidettavissa yksityisellä ja jälkihoito ja muut asiat hoituu helposti puhelinyhteydellä kun lääkäri on tuttu. Myös toisen lääkärin mielipiteen saaminen voi joissain tilanteissa olla tärkeää ja vakuutuksen avulla sekin onnistuu kivuttomammin. Ennen kaikkea halusin ottaa vakuutuksen lapsen vuoksi, sillä muistan itse kuinka käsittämättömän kätevä se oli kun kaikki terveydenhuoltoon liittyvät asiat hoituivat niin helposti! Ihon alkaessa vaivata pääsi suoraan ihotautilääkärille, kun julkisen kautta asiaa pitää käydä arvuuttelemassa yleislääkäreillä ensin lukemattomia kertoja ennen mitään mahdollisuutta ihotautilääkärin puheille. Nykyäänkin maksan mielummin sen ihotautilääkärikäynnin siellä yksityisellä kun menen hakemaan väärää diagnoosia yleislääkäriltä. Hinnan sijaan etsimmekin vakuutusta, joka olisi paras mahdollinen lapsen myöhempääkin ikää ajatellen.

Meillä vakuutuksen kriteereinä oli seuraavat:

• Vakuutuksen on jatkuttava mahdollisimman pitkään. 
• Toiveena oli, ettei vakuutus automaattisesti pääty 18-21 -vuotiaana. Tässä tapauksessa halutessaan uusia hoitokuluvakuutuksen on tehtävä uusi terveysselvitys, joka todennäköisimmin rajaa vakuutuksen ulkopuolelle kaikki jo siinä vaiheessa ilmeentyneet vaivat. Näin kävi muun muassa allekirjoittaneelle.
• Vakuutuksen omavastuu on kerran vakuutuskaudella (kerran vuodessa). 
• Toinen vaihtoehto on, että omavastuu on sairaus- ja tapaturmakohtainen, jolloin korvatulehduksista, flunssasta ja jalan murtumasta joutuu maksamaan aina omavastuun erikseen.
• Toiveena oli, että vakuutus korvaisi myös perusvoiteet lääkkeiden lisäksi. Tästä jouduimme kuitenkin tinkimään.

Joissain vakuutuksissa on erikseen varausmaksu, joka maksetaan siis raskausajalta kun vakuutus "varataan" lapselle. Useimmat vakuutusyhtiöistä myös vaativat vakuutuksen myöntämisen edellytykseksi sen, että kotivakuutus on kyseisessä vakuutusyhtiössä. En tiedä onnistuisiko tässä mahdollisesti joku "kotivakuutus", jossa vakuuttaa vaikka neliön asunnostaan näön vuoksi. Toiset vakuutukset voi ottaa jo heti alkuraskaudessa, mutta joissain (kuten Pohjola) on ehtona että rakenneultra on käyty. Vakuutus haetaan äidin terveysselvityksen perusteella. Terveysselvitys oli mielestäni hyvin yksinkertainen ja suppea ja se koski lähestulkoon pelkästään raskausaikaa. Tästä syystä kannattaa ainakin koittaa hakea, vaikka jokin perussairaus taustalta löytyisikin.

Tässä hieman luetteloa eri vakuutusyhtiöistä ja niiden tarjoamista hoitokulu-, lapsi- ja vauvavakuutuksista.

Turva: Päättyy 20-vuotiaana.

Aktia: Päättyy 65-vuotiaana, omavastuu 125 e

If:n vauvavakuutus: Päättyy 15-vuotiaana, omavastuu 150e + 10% ylimenevästä osuudesta.

Fennia: Omavastuun voi valita 70-168 eurosta ja omavastuu on sairaus- tai tapaturmakohtainen. Päättyy 16-vuotiaana.

Pohjantähti: voimassa eliniän, omavastuu sairaus- ja tapaturmakohtainen.

Lähitapiola: voimassa 80-vuotiaaksi, omavastuu 100e + 10% ylimenevästä osuudesta.

Pohjola: voimassa 100-vuotiaaksi, omavastuun saa valita.

Monet valikoituivat heti pois, koska vakuutus loppui aikuisiän kynnyksellä tai koska omavastuu oli sairaus- ja tapaturmakohtainen. Viimeisenä meillä oli vaihtoehtoina Lähitapiola ja Pohjola. Pohjolan vakuutus on todella monipuolisesti räätälöitävissä ja vakuutuksesta oli helppo jättää pois mahdollisesti sellaisia korvattavuuksia joita ei koe tarvitsevansa, jolloin näistä ei myöskään tarvitse maksaa. Koska kaikki muut vakuutuksemme oli Lähitapiolassa, olisin erittäin mielelläni ottanut vakuutuksen sieltä. Emme kuitenkaan kokeneet tätä vaihtoehdoksi, sillä omavastuu oli 100 euroa + 10 % ylimenevästä osuudesta. Nämä vakuutukset ovat yleisesti aika kalliita, n. 500 euroa ensimmäisiltä vuosilta, joten jo pelkästään ennen kun vakuutus alkaa korvaamaan mitään, pitää maksaa 600 euroa vuodessa (vakuutusmaksu + omavastuu) ja tämän jälkeenkin vielä 10 % siitä osuudesta, mikä menee tuon yli. En nähnyt tässä mitään mieltä, etenkään jos kyseeseen tulisi vielä jokin kallis leikkaus. Tällöin hinta olisi kuitenkin esteenä yksityisen palvelujen käyttämiselle. Tästä syystä päädyimme Pohjolaan ja vaihdoimme samalla kaikki muutkin vakuutuksemme samaan paikkaan.

Kuten mainitsin, Pohjolan vakuutus on kivasti räätälöitävissä. Me taisimme ottaa lähes kaikki mahdolliset lisäturvat, joita oli mm. tuki- ja liikuntaelinterapia, toiminnallinen terapia, kodin muutostyöt ja hammasturva. Oli niitä muitakin. Omavastuu valittiin 100 euroon, sillä sen tiputtaminen 50 euroon nosti vakuutuksen hintaa yli 50 euroa, jolloin vuosittainen hinta tulisi vain kalliimmaksi. Omavastuu on tosiaan vakuutuskausittainen, eli kerran vuodessa. Pohjolan vakuutus korvaa ainoastaan lääkkeet ja näin ollen korvauksia perusvoiteista ei saa. Tämä oli pieni miinus moneen muuhun vakuutukseen nähden, mutta toisaalta itsekin ostelen omat perusvoiteeni, joita menee oikeasti tosi paljon. Eiköhän sen tarvittaessa sitten kestä.

Monet ottavat lapselle vakuutuksen raskausaikana ja lopettavat sen ensimmäisten vuosien jälkeen. Olen usein ihmetellyt tätä, sillä itselläni vakuutuksesta oli ihan tajuttomasti hyötyä myöhemmällä iällä. Pienet vauvat ja lapset saa erityisen hyvää ja nopeaa hoitoa myös julkisella puolella, mutta vanhemmalla iällä joutuvat jonottamaan ja erityislääkärille pääsemisestä julkisen kautta tulee hankalampaa. Tästä syystä me meinaamme pitää lapsen vakuutusta voimassa ihan aikuisuuteen saakka, ehkä jopa vielä pidempään. 

En todella ole tässä asiassa mikään asiantuntija, vaan kirjoituksen tein ihan sen perusteella mitä itse kahlailin läpi ja selvitin, joten virheitä saattaa löytyä. Suosittelen miettimään omia tarpeita, mitä te vakuutukselta haluatte ja pyytämään rohkeasti vakuutusyhtiöiltä sen mukaan tarjouksia. Tuota kotivakuutuksen siirtämistäkään ei kannata kauheasti pelätä, vaan menee vaikka paikan päälle keskustelemaan vaihtoehdoista, tämänhetkisestä vakuutusmaksusta ja katsoa jos vaikka saisi nettilaskuria paremman tarjouksen. Vakuutusyhtiöt kuitenkin haluavat juuri teidät asiakkaakseen.

Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä! :)

Rv 27

Kauhean nopeasti se 30 viikkoa lähestyy! Juuri hetki sitten olin viikolla 13 ja odotin kuumeisesti 20 rikkoutumista ja tässä sitä jo mennään!

Tällä viikolla oli neuvolalääkäri. Eipä siellä mitään tavallisesta neuvolasta poikkeavaa ollut, ainut että hoitajan lisäksi paikalla oli lääkäri. Lääkäri oli oikein mukava nuori nainen. Hämmentävää oli se, että hän kysyi kysymyksen, katsoi minua silmiin pää hieman vinossa ja odotti täysin rauhallisena ja keskeyttämättä vastaustani. Mitä ihmettä? En ole vastaavanlaisen lääkärin vastaanotolla ollut sitten varmaan lapsuusaikojen korvalääkärin, Esa Laurikaisen! Muutenkin voin kyllä omasta kokemuksestani erittäin lämpimästi suositella Pansion neuvolaa! Kaikki hoitajat niin mukavia ja tuo lääkärikin vielä!

Ajattelin nyt mainita muutamia asioita, jotka on aiemmissa kirjoituksissa ehkä jäänyt mainitsematta. Ensinnäkin, minulla on paljon luomia. Nyt raskauden aikana niitä on tullut tuhottomasti lisää ja lisäksi on tullut sellaisia kummallisia vaaleita ihon värisiä luomentapaisia muutoksia, ihan tuhottomasti! Pääasiassa näitä ihomuutoksia on tullut kaulaan ja rintoihin. Toiseksi, minulle on tullut sellaisia pieniä punaisia kutisevia laikkuja iholle. Näin ihovammaisena en aluksi kiinnittänyt juurikaan huomiota, mutta toisin kuin yleensä, perusvoide ei poista kutinaa. Myöskään kortisonivoide ei auta. Ei auta kuin koittaa vaan olla raapimatta.

Lääkärikäynnillä tarkistettiin pissasta proteiinit ja glukoosi, verenpaine ja paino, kuten joka ainoalla neuvolakäynnillä. Verenpaineet oli 116/62 ja ne on pysynyt hyvin tasaisena koko ajan. Joka kerta niitä paineita jaksetaan kehua, eli ilmeisesti ne on ihan hyvät. Paino oli jo noussut kilon verran yli lähtöpainon, eli ihan hyvältä näyttää siltäki saralta. Pissakin on ollut aina puhdas. Lisäksi lääkäri kyseli supistuksista, turvotuksista ja jaksamisesta töissä. Oli jopa vähän ihmeissään kun mitään supistuksia ei ole ollut, turvotuksia en ole ainakaan huomannut ja töissäkin jaksan mainiosti. Eipä siis mitään valittamista. Noista iholaikuista ja luomista kysyin, mutta ei oikeen osannut sanoa niistä mitään. Hoitaja meinasi, että jotkut naiset saavat "luomien tapaisia muutoksia", jotka katoavat usein imetyksen jälkeen. Saas nähdä miten näiden käy. Sen aiemminkin mainitsemani pistävän vatsakivun lääkäri arveli johtuvan jostain venymisestä ja käski tietenkin pyrkiä välttelemään kipua. Käytännössä kivun vältteleminenhän on ihan mahdotonta, mutta toki täytyy kehoaan kuunnella.

Liikkeistä kysyttiin toki myös. Liikkeet on muuttunut aika paljon tässä viimisen kahden viikon aikana ja ovatkin nykyään enemmänkin muljahtelevia kuin aiemmanlaisia töksähteleviä johtuen siitä vauvan kasvusta ja tilan vähenemisestä. Ensimmäistä kertaa mitattiin myös sf-mitta, eli pituus kohdun korkeimmasta kohdasta häpyluuhun. Se oli 24 cm ja tutkiessani neuvolakortista löytyvää sf-mittakäyrää, totesin sen olevan juurikin prikulleen keskikäyrällä. Siinä kohtua tunnustellessa lääkärin piti odotella hetki, jotta kaveri rauhottuu kohdussa saadakseen sf-mitan mitattua, kaveri kun heilui niin paljon että kohdun yläosa liikkui kuulemma usealla sentillä.

Tavalliseen tapaan kuunneltiin myös sydänäänet, jotka ovat pysyneet aiemmanlaisina ja pyörivät vieläkin siinä 150 molemmin puolin. Siinä kun lääkäri painoi anturin vatsalle, kaveri osoitti heti mieltään hänen reviirilleen tunkeutumisesta ja alkoi potkia anturia. Lääkäriäkin naurutti kun eräs niin sitkeästi puolusti valtakuntaansa.

Siellä hän siis edelleen on ja kaikki vaikuttaisi olevan mainiosti!

Mahan rasvailussa ja raskausarpien ennaltaehkäisy-yrityksessä olen siirtynyt seuraavalle asteelle, sillä iho on selkeästi alkanut kiristämään jo pikkuhiljaa ja pelkkä iltaisin rasvailu ei riitä pitämään ihoa kosteana. En löytänyt mistään haluamaani mahatuubia, joten ostin Dublinista Primarkista kaksi eri kokoista tuubitoppia (2 e/kpl). Nykyään aina iltaisin rasvaan mahan niin, että hieron sitä rasvaa (The Body Shopin kaakaovoi ja Burt's Bees Mama Bee Belly Butter) ylimäärin kunnes se on osittain imeytynyt (n. 5-10 min) ja vedän sen tuubitopin yöksi siihen mahan päälle. Ihan törkeän näppärää ja mahan iho pysyy selkeästi kosteana koko päivän, vaikka siis tietenkin otan sen tuubitopin aamulla pois. Tuloksista voin raportoida sitten joskus synnytyksen jälkeen!

Punkkeja ja autottomuutta

Viikonloppu vilahti taas silmissä! Juuri äsken oli perjantain huumaa ja tänään sai taas herätä ennen kukkoa päästäkseen Isännän kyydissä töihin! Minne se viikonloppu meni?

Oli taas paljon kaikkea, siinähän se aika vilahtaa. Oli jätskiautoa, Sveitsistä kotiutunutta Isäntää, autojen tsekkailua ja luontotouhuja. Kyllä, luit oikein: luontotouhuja. Tälläisena tunnetusti metsäihmisenä ja varsinaisena viherpeukalona kylvin siemeniä kasvimaahan ja sain ensikosketukseni punkkeihin. Pienen pieni juuri kiinnittynyt pirulainen nypättiin sunnuntaina irti pohkeestani. Hyi!

Se on käsittämätöntä, että pienenä sitä tuli juoksenneltua varomatta ties missä puskissa ilman punkin punkkia ja nyt aikuisiällä vaikka kuinka varoen ja neuroottisesti kävelet pienen pätkän metsässä, vielä kaikkien mahdollisten tarkistusten jälkeen aamulla löytyy pohkeesta pieni paskiainen. Ehkä äidillä oli aikanaan minuun kiinnitettynä joku punkkipanta, josta en vaan muista mitään.

Noh, takaisin kaupunkiin. Tällä viikolla olen siis täysin autoton. Ennen kun revin hiuksia päästäni ja huusin Isännälle, että "mä en pärjää, mä en PÄRJÄÄ", tajusin onneksi pysähtyä, pohtia hetken ja tulla siihen tulokseen, että ehkä mäkin jos kaikki muutkin lukemattomat Turussa julkisia käyttävät ihmiset. Luojan kiitos pahin matkapahoinvointi on loppunut, joten bussimatkustelu on jopa suht leppoisaa. Ainakin hetkellisesti. Kuitenkin juuri tällä viikolla joka ainut ilta ja välillä päivät on buukattu lähes täyteen. Tänään oli neuvolalääkäri melkeen meidän naapurissa, ihan eripuolen kaupunkia kuin työpaikka (tietenkin) kesken työpäivän (tietenkin). Huomenna on työpaikan pelipäivä, keskiviikkona asuntoyhtiön yhtiökokous, torstaina perhevalmennusta heti neljältä ja perjantaina näytteenottoharrastusta. Mutta kuten sanottu, ehkä mäkin jos kaikki muutkin. Kyllä se kuitenkin vähän söi naista, että neuvolareissun puolen tunnin matkoihin kului kaksi tuntia työaikaa, jotka sai tietenkin tehdä takaisin.

Ps. Latasin sellasen "hienon sovelluksen", josta tilasin hienon puvun. Tsekatkaas sitä.

"koti"viikonloppu

Kissojen ja itseni suureksi riemuksi Isäntä tuli kotiin eilen! Oli tykännyt Sveitsistä ihan hurjasti (ei se nyt oikeasti mitään haltioissaan hypähdellyt, mutta sellainen pidättäytynyt virne oli huomattavissa). Isäntä on sellainen ikuinen suomalainen ja yleensä katselee muita maita vähän harmaiden lasien läpi, vaikka tykkääkin toki matkustella. Sveitsi oli ilmeisesti ollut poikkeus. Tämän päättelin jo etukäteen Isännän muuttuneesta facebookin profiilikuvasta, joka on tätä nykyä Isäntä postailemassa Sveitsin maisemissa. Isäntä oli myös löytänyt ensimmäisen (facebookin) kansikuvansa sieltä järvi- ja vuoristomaisemista. Yleisesti "ulkomaista" poiketen siellä oli ollut tosi siistiä ja kaikki perusasiat, kuten kadut, kaupat (isännän lisäys) ja vessat sekä erityisesti vessojen hanat) oli ollut hyvässä kunnossa ja modernia. Itse olen käynyt Sveitsissä matkalla soittokunnan kanssa ja voin kyllä samaistua. Ihan todella hieno paikkahan se on!

Tuliaisiksi sain magneetin! Ollaan yleensä ulkomailta ostettu kotiin tuliaisiksi magneetti, sillä se on helppo säilyttää vaikka onkin turhake. Kiva muisto aina reissulta. En minä mitään tuliaisia odottanut, mutta on kyllä hieno! Sveitsissä on selkeästi hieman eri laatuiset turistimagneetit kuin muun muassa Dublinissa ja Budapestissä. Tärkeintä siinä magneetissa on aina se, että se itse magneetti ei ole mikään pieni pallo siellä takana, vaan mahdollisimman suuri, jotta se pysyy jääkaapin ovessa kiinni, eikä aina lentele irti. Ei ole oikeasti aina helppo homma löytää hyvää.

Tässä kaverissa magneetti peittää koko takaosan!

Jottei Isäntä nyt ihan liikaa ehdi kotona kuluttamaan aikaansa, niin ollaan lähdössä Paraisille meidän "kesämökille", eli siis Isännän serkun luo! Siellä ei olla käyty pitkään aikaan lukuprosessin vuoksi ja siellä odottaa ensitapaamista hevonen ja lammas! Ennen sitä pitää kuitenkin käydä katsastamassa Raision autoliikkeiden vaihtoautotarjonta ja mahdollisesti Paraisten markkinat! Aurinko saisi vähän alkaa pilkottamaan jostain raosta, mutta eiköhän se viikonloppu suju rattoisasti tuolla harmaudessakin! 

Ihanaa viikonloppua kaikille hei!

Hei hei, mitä kuuluu!?

Meidän ihana naapuri ajaa meidän etupihan pikkunurmikon aina kun ajaa myös omansa. Oli kuulemma aikaisemmin ajanut meidän toisen puolen naapurinkin, mutta naapurin täti oli alkanut valittaa, kun hänen apilansa vai mitkä lie oli ajettu. Tästä syystä meidän etupihan raja näyttää tältä:

Isännän työsuhdeautossa on avaimeton käynnistys. Voin kertoa, että on sitten ehkä maailman epäkäytönnöllisin keksintö! Avaimet pitää kuitenkin olla autossa mukana ja ovet aukeaa ja menee lukkoon avaimesta, joten se kulkee ihan yhtäläin mukana, mutta sillä ei ole autossa vaan mitään omaa paikkaa. Tästä syystä saat aina olla kaivamassa niitä avaimia taskusta, tuplasti niin paljon kun normaalisti. Kävi meillä kerran niinkin, että avaimet oli Isännän taskussa ja minä ajoin (koska sillä ei ole merkitystä missä avaimet on, kunhan on autossa) ja Isäntä lähti hakemaan kaupasta jotain. Auto alkoi huutaa että avain on poistunut autosta ja minä tietenkin paniikissa sen huutavan auton kanssa, että mitäs nyt tapahtuu. Tiedoksenne se varoitusääni on todella rasittava, mutta auto ei ilmeisesti sammu, vaikka avain poistuisikin autosta. Kaikesta huolimatta kannatan kyllä sellaista vanhanaikaista systeemiä, jossa se avain laitetaan sinne auton lukkoon auton käynnistämiseksi.

Sellaiset tiukat nyt muotia olevat tiukat trikoopökät julkisesti on yhtä nolot kun leggins as pants.

Isännän mukaan Sveitsissä ei voi olla erilaista pistorasiaa, koska "Sveitsihän on EU:ssa". Tästä syystä asiaa oli turha edes selvittää. Laitan nyt tiedoksenne ja vaikka ihan vaan mielenkiinnosta teille asiasta selvityksen, jonka ansiosta allekirjoittanut pääsi taas sanomaan "I told you so".

Kuva on täältä.

Palatessani töihin, mun työpiste oli annettu mun sijaiselle. Mun tietokone, pöytä, kirjoitusvälineet ja kaikki. Koska jään parin kuukauden päästä äitiyslomalle, arvatkaas kuka sai väliaikaisen tietokoneen ja hakea itselleen uudet kaikki välineet. Vanha tuttu sanonta pitää paikkansa: joka perseensä nostaa se paikkansa menettää.

Me myytiin meidän Pasodoble (auto)! Nyt hakusessa on joku pieni kauppakassi, jonka kanssa voisin rullailla asioilla, töissä ja ajella jonkun ajan päästä mahdollisesti vauvan kanssa. Jos jollain on hyvä, pieni ja edullinen kauppakassi tiedossa, viestiä saa laittaa! 

Tiesittekö, että ajaessanne autolla ja mennessänne tankille siitä pienestä bensamittarin kuvasta siinä mittaristossa näkee, kummalla puolella auton tankki on? Ihan oikeesti, tarkistakaa vaikka! Auton tankki on sillä puolella autoa, kummalla puolella se bensamittarin letku on siinä bensamittari-merkissä. Not kidding!

Pesin Dublinin tuliaiset. Siis vauvanvaatteet. Pesin samalla kaikki muut vauvanvaatteet mitä on uutena ostettu. Kauhea kun ne oli pieniä ja niitä oli niin hassu ripustella! Tapojeni vastaisesti Tunnollisesti käänsin kaikki pikku vaatteet väärin päin pesua varten ja ihan käsittämätöntä kuinka pienet jonkun kädet voi olla! Niistä kädenaukoista ei meinannut saada sormia läpi, että saisi ne käännetty!

Aika vaaleaa.

Olen luonut blogille oman sähköpostiosoitteen, mutta se pitäisi saada tuunattua tänne blogiin. Suunnitteilla oli vaikka mitä muutoksia, mutta kun olen koko ajan menossa! Miten yhtäkkiä kotierakosta tuli jatkuvasti pää kainalossa juokseva puolipallo? 

En stressaa oikeen mistään. En tiedä johtuuko se raskaushormoneista vai mistä, mutta jostain syystä minua ei stressaa oikeastaan mikään. Meillä on niin paljon kaikkea meneillään ja niin paljon asioita auki (mun koulu (?), muutto (?), vauvan syntymä ja se missä se mahtaa tapahtua, Isännän jatkuvat poissaolot yms.) että kaikki muut tuntuvat kauhistelevan tätä asia- ja tapahtumapaljoutta enemmän kun minä itse. Jotenkin luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä. Isäntä tunnetusti ei stressaa ikinä yhtään mistään, joten sekin on vaan tyytyväinen ainakin tällä hetkellä kotona odottavaan viilipyttyyn. 

Olen ehkä hieman poikkeava odottaja, mutta minua ei ahdista tai ärsytä (ainakaan vielä) yhtään ihmisten kommentit pyöreydestäni, mahastani tai vitsailut raskaushormoneista tai muista. Mahaa saa kyllä tulla jopa koskemaan, ei häiritse yhtään kunhan koskettelija ei höngi naamaan, hyi! Lisäksi en osaa yhtään stressata painostani. Olin hyvin tietoinen tähän touhuun lähtiessäni, että paino tulee nousemaan, joten en osaa yhtään kammoksua neuvolapunnituksia ja kotona en edes käy vaa'alla.

Olen ostanut kotisokeria (karvanpoistoon) Life-myymälästä ja vastikää kuulin, että sitä voi tehdä kotonakin! Ihan vaan sokeria keittämällä. Ohjeita löytyy kuulemma netistä.

Kaikille syntyy poika. Siis oikeasti ihan tajuttomasti poikia syntyy tänä vuonna. Saas nähdä mikä kumpi meille tulee!

Tänään meidän pihaan tulee jätskiauto!!!!!!