kanada-malja ja 11 vauvaa

Viikonloppuna oli niin paljon tekemistä, härdelliä ja hulabaloota, että en muista milloin viimeksi olisi vastaavaa ollut! Keskiviikosta perjantaihin meni tosiaan Turussa ja perjantaina siirryttiin sieltä kotiseudulle. Ensimmäiseksi mentiin ihmettelemään Kanada-maljaa, jota pällisteltiin ja kuvattiin mitä monipuolisemmilla kokoonpanoilla. Lili kävi vähän avitettuna istumassakin siinä maljassa. Paikalla oli porukkaa kun pipoa, eli vähän muitakin sukulaisia kiinnosti.

Niin ja siis Tapparahan se oli, joka tämän nyt voitti! Go Tappara!

Perjantai-ilta jatkui mitä parhaimmassa seurassa aivan mahtavan ihanan päivällisen illallisen parissa. Vähän meni ruokailu myöhäiseksi, mutta Lili nukkui jo sikeästi, oltiin saunottu hyvin ja ruoka oli mainiota! Ei valittamista siis.

Kun lauantaiaamu koitti, Isäntä suuntasi polttareihin, minä suuntasin Tampereelle ja kissat suuntasivat siskoni luo hoitoon. Juuri ennen kun pääsin Tampereelle, sisko soitti paniikissa, että Mufasa on päässyt livahtamaan ovenraosta ulos, eikä sitä löydy mistään. Siinä alkupaniikin ("HÄ?!") jälkeen hengitin syvään ja ajattelin rationaalisesti. Mufasa todennäköisesti on ulkona, jos ovi oli auki ja todennäköisimmin se on mennyt joko johonkin puskaan tai koloon. Isäntä oli juuri menossa Raumalla saareen ja itse olin viittä vailla Tampereella, joten meistä ei kauheasti apua ollut. Olin jo kääntymässä takaisin, mutta päätin nyt mennä edes perille asti ja katsoa miten Lilin päiväunet mahdollisesti jatkuvat.

Noin viisi minuuttia sen jälkeen kun pääsin perille, siskolta tuli viesti, että Mufasa on kävellyt muina miehinä ulos isosta pusikosta siitä oven vierestä. Onneksi en kääntynyt takaisin, sillä Lilikin heräsi sillä sekunnilla kun ajoin pihaan. Vähän Mufasan löytymisen jälkeen sisko sai puhelun, jossa kävi ilmi, että yhdet melkeimpä sukulaiset olivat lukinneet jonkun random-kissan pyörävarastoon, kun olivat löytäneet "sen karanneen kissan". Onneksi sekin selvisi kuvan perusteella nopeasti eri kissaksi, sisko kun pelästyi, että Mufasa on uudelleen karannut. Kyllä näitä karkulaisia tässä on ollut jo ihan tarpeeksi viimeaikoina!

Missäs minä sitten olin? Olin meidän raskaus-synnytys-vauva-Facebook-vertaistukiryhmän suurtapaamisessa! Mikäs sen hienompaa, kun 11 syyskuista melkein taaperoa äiteineen samassa tilassa. Muutama isäkin oli löytänyt paikalle. Ihan jäätävät kiitokset sille yhdelle äidille, joka kotonaan mahdollisti nämä treffit! Oli ihanaa nähdä miten Lili toimii muiden samanikäisten kanssa, etenkin nyt kun neiti joutuu piakkoin päivähoitoon. Äidille kävi selväksi, että Lili ei juurikaan väistele, pitää kyllä puolensa eikä kovinkaan helposti jää alakynteen. Erittäin hyvillä mielin lasken Lilin siis päiväkotiin sen hetken koittaessa. Yöksi jäi emännän ja tämän vauvan lisäksi neljä äitiä vauvoineen, joista me oltiin yksi. Saunottiin ja istuttiin iltaa lasten nukkuessa ja oli ihan tajuttoman hauskaa! Tämän porukan kanssa ollaan tunnettu somessa nyt puolitoista vuotta ja vaikka muutamia heistä on ennenkin tullut tavattua, oli todella ihana saada niin monelle muullekin kasvot ja nähdä minkälainen ihminen siellä nettipersoonan toisessa päässä on. Mahtavia tyyppejä ne äidit ja lapset, ei voi muuta sanoa! Toivottavasti vastaava onnistuu vielä uudestaan!

Yllättävän helposti ne lapset meni siinä joukkona! Pitkästä aikaa itsekin sain syödä rauhassa, vaikka oltiin matkassa Lilin kanssa kahden. Lapset viihdyttivät toisiaan ja leikkivät yhdessä. Välillä meno oli levotonta, mutta välillä yllättävän seesteistä ja rauhallista. Koska lapsia ja äitejä oli niin paljon, aina joku oli siinä lasten kanssa menoa seuraamassa, joten tosiaan uskomattoman helppoa oli! Kuvittelin niin paljon pahempaa! Iltaa kohden Lili sai jonkun ihme aktiivisuuspiikin ja karasi paikasta toiseen ihan käsittämätöntä vauhtia, kiipeili tuolille ja huuteli mennessään. Mikä lie energiapurkaus se oli, mutta en ole vastaavaa kyllä ennen nähnyt, vaikka onhan hän menevää sorttia ihan tavallisestikin. Ehkä hän vähän pidätteli kavereiden ollessa leikeissä mukana, mutta kun melkeimpä kaikki muut olivat nukkumassa, piti vähän purkautua. :D

Tänään ajettiin Lilin kanssa Tampereelta Raumalle hakemaan Isäntä ja kissat ja jatkettiin siitä vielä Lilin toisten päikkärien aikaan Vantaalle. Paikat oli ihan hellänä autossa istumisesta ja vähän meinaa äitiä väsyttää, eilen kun meni vähän myöhäiseksi. Nyt on laukut purettu, pyykit sortattu ja lapsi unilla. Oli rankka viikonloppu Lililläkin, vaikka hän kyllä aina nauttii kun on menoa ja meininkiä. Jos tästä vähän itseään oikaisisi. Ihan vähän vaan... *kroooh*

Treffipäivä

Tänään oli varsinainen treffipäivä. Se päivä, josta Isäntä on saanut kuulla jo ainakin 1 000 000 kertaa ja josta hän silti oli yllättynyt, että "ai se on tänään". Tänään oli se päivä. Meitä oli kolme vauvaa odottavaa bloggaajaa, joilla kaikilla on laskettu aika syyskuussa. Ihanien seuralaisten blogeihin pääsee tutustumaan tästä ja tästä.

Aika jotenkin kului kuin siivillä ja kotiinlähtö koitti siinä kahdeksan tietämillä kun kahvilan täti näytti sulkevan paikkaa. Oli kyllä kiva jutella, kaikilla kun on raskaus niin samassa vaiheessa ja niin samanlaisia ajatuksia ja mietteitä! Kotiin päästyäni minua odotti jomottava häntäluu ja katkokävely, jota naapurin koiranulkoiluttaja sai ihmetellä. Viimeiset 30 metriä kotiovelle meni parin metrin pätkissä, joiden välillä oli aina pieni tauko, jonka aikana odotin pistävän mahakivun laantumista. Naapuri luuli varmaan että olen päästäni vialla kun vähän väliä pysähdyin seisomaan ja katselin taivaalle ja ympärille ja maahan ja mihin ikinä sattui katse kohdistumaan. Ensikerralla treffataan paikassa, jossa on pehmeät nojatuolit!

Kotimatkalla kävin taas tuossa meidän lähisiwassa hakemassa paketin. Ne antaa mulle varmaan kohta porttikiellon sinne tai vähintään kieltäytyy ottamasta mun paketteja vastaan. Onneksi useimmiten siellä on eri täti töissä, se yksi täti on ainakin jo aika kypsä kun olen varmaan sen jokaisena työvuorona käynyt noutamassa sieltä jonkun paketin. Siinä on siis Posti samassa. Tällä kertaa sieltä saapuivat ne kauan himoitut Adidaksen Superstarit, jotka nyt toivottavasti on sitten varmasti oikeaa kokoa ja pääsevät huomenna testattavaksi. Ihan hyviltä ne tuossa jalassa tuntuivat, mutta ikävästi aina ne kolotukset alkavat sitten muutamien kilometrien jälkeen, jos ovat alkaakseen.

Tsekatkaas muuten, kun hienosti tuunasin välilehdet tuonne blogin ylälaitaan. Sieltä löytyy yhteydenottotietoja, blogin seuraamisvaihtoehtoja ja mikä parasta, esittely! Käykäähän lukemassa!