Smile emoticon

Muuton jälkeen meidän postiluukusta tuntuu tulevan postia ihan kaikille. Entisen asukkaan postia tulee edelleen joka viikko, myös hänen ehkä edesmenneen miehensäkin postia ilmestyy meidän postiluukusta vähän väliä. Kerran meille tuli kirje, joka oli osoitettu jollekin todennäköisesti etnisen taustan omaavalle ja kerran saman rapun toisen asukkaan kirjeitä löytyi meidän postiluukun alta. Voitte vaan kuvitella kun postiluukusta tipahti tällainen:

Asioin facebook-kirpparilla kahden eri henkilön kanssa, toiselta ostin vanhan äitiyspakkauksen makuupussin meille kakkosmakuupussiksi ja toiselta pari vauvakirjaa. Keskustelin molempien kanssa samanaikaisesti ja maksoin ostokseni samaan aikaan. Kirjoitin toiselle facebookin chatissa viestin: "Moikka, maksoin. (smile-hymiö) Mikälietie 6 B6, 01010 Vantaa on osoite." Kopioin viestin tästä keskustelusta ja liitin sen toisen henkilön keskusteluun yksinkertaisesti copy pastella, koska asiani hänelle oli täsmälleen sama. Copy pasten johdosta alkuperäisen viestini hymiö (engl. Smile emoticon) oli muuttunut tekstiksi "smile emoticon". Tämä jälkimmäinen kaveri oli siis päättänyt osoittaa kirjeen Smile Emoticonille.

Meni ihan hetki että tajuttiin mitä on tapahtunut. Näytin Isännälle, että katos millasta postia nyt tuli ja Isäntä meinasi, että eikös tuo "smile emoticon" ole ihan niinkun hymiö. Sitä pohtiessamme tajusin tarkistaa viestini. Olisihan sitä toki siinä Facebookin chatissa näkynyt minunkin nimeni. Joko tässä on tapahtunut aika mielenkiintoinen väärinkäsitys tai sitten sillä lähettäjällä on ollut mielenkiintoinen huumorintaju.

Treffipäivä

Tänään oli varsinainen treffipäivä. Se päivä, josta Isäntä on saanut kuulla jo ainakin 1 000 000 kertaa ja josta hän silti oli yllättynyt, että "ai se on tänään". Tänään oli se päivä. Meitä oli kolme vauvaa odottavaa bloggaajaa, joilla kaikilla on laskettu aika syyskuussa. Ihanien seuralaisten blogeihin pääsee tutustumaan tästä ja tästä.

Aika jotenkin kului kuin siivillä ja kotiinlähtö koitti siinä kahdeksan tietämillä kun kahvilan täti näytti sulkevan paikkaa. Oli kyllä kiva jutella, kaikilla kun on raskaus niin samassa vaiheessa ja niin samanlaisia ajatuksia ja mietteitä! Kotiin päästyäni minua odotti jomottava häntäluu ja katkokävely, jota naapurin koiranulkoiluttaja sai ihmetellä. Viimeiset 30 metriä kotiovelle meni parin metrin pätkissä, joiden välillä oli aina pieni tauko, jonka aikana odotin pistävän mahakivun laantumista. Naapuri luuli varmaan että olen päästäni vialla kun vähän väliä pysähdyin seisomaan ja katselin taivaalle ja ympärille ja maahan ja mihin ikinä sattui katse kohdistumaan. Ensikerralla treffataan paikassa, jossa on pehmeät nojatuolit!

Kotimatkalla kävin taas tuossa meidän lähisiwassa hakemassa paketin. Ne antaa mulle varmaan kohta porttikiellon sinne tai vähintään kieltäytyy ottamasta mun paketteja vastaan. Onneksi useimmiten siellä on eri täti töissä, se yksi täti on ainakin jo aika kypsä kun olen varmaan sen jokaisena työvuorona käynyt noutamassa sieltä jonkun paketin. Siinä on siis Posti samassa. Tällä kertaa sieltä saapuivat ne kauan himoitut Adidaksen Superstarit, jotka nyt toivottavasti on sitten varmasti oikeaa kokoa ja pääsevät huomenna testattavaksi. Ihan hyviltä ne tuossa jalassa tuntuivat, mutta ikävästi aina ne kolotukset alkavat sitten muutamien kilometrien jälkeen, jos ovat alkaakseen.

Tsekatkaas muuten, kun hienosti tuunasin välilehdet tuonne blogin ylälaitaan. Sieltä löytyy yhteydenottotietoja, blogin seuraamisvaihtoehtoja ja mikä parasta, esittely! Käykäähän lukemassa!