Oli taas paljon kaikkea, siinähän se aika vilahtaa. Oli jätskiautoa, Sveitsistä kotiutunutta Isäntää, autojen tsekkailua ja luontotouhuja. Kyllä, luit oikein: luontotouhuja. Tälläisena tunnetusti metsäihmisenä ja varsinaisena viherpeukalona kylvin siemeniä kasvimaahan ja sain ensikosketukseni punkkeihin. Pienen pieni juuri kiinnittynyt pirulainen nypättiin sunnuntaina irti pohkeestani. Hyi!
Se on käsittämätöntä, että pienenä sitä tuli juoksenneltua varomatta ties missä puskissa ilman punkin punkkia ja nyt aikuisiällä vaikka kuinka varoen ja neuroottisesti kävelet pienen pätkän metsässä, vielä kaikkien mahdollisten tarkistusten jälkeen aamulla löytyy pohkeesta pieni paskiainen. Ehkä äidillä oli aikanaan minuun kiinnitettynä joku punkkipanta, josta en vaan muista mitään.
Noh, takaisin kaupunkiin. Tällä viikolla olen siis täysin autoton. Ennen kun revin hiuksia päästäni ja huusin Isännälle, että "mä en pärjää, mä en PÄRJÄÄ", tajusin onneksi pysähtyä, pohtia hetken ja tulla siihen tulokseen, että ehkä mäkin jos kaikki muutkin lukemattomat Turussa julkisia käyttävät ihmiset. Luojan kiitos pahin matkapahoinvointi on loppunut, joten bussimatkustelu on jopa suht leppoisaa. Ainakin hetkellisesti. Kuitenkin juuri tällä viikolla joka ainut ilta ja välillä päivät on buukattu lähes täyteen. Tänään oli neuvolalääkäri melkeen meidän naapurissa, ihan eripuolen kaupunkia kuin työpaikka (tietenkin) kesken työpäivän (tietenkin). Huomenna on työpaikan pelipäivä, keskiviikkona asuntoyhtiön yhtiökokous, torstaina perhevalmennusta heti neljältä ja perjantaina näytteenottoharrastusta. Mutta kuten sanottu, ehkä mäkin jos kaikki muutkin. Kyllä se kuitenkin vähän söi naista, että neuvolareissun puolen tunnin matkoihin kului kaksi tuntia työaikaa, jotka sai tietenkin tehdä takaisin.
Ps. Latasin sellasen "hienon sovelluksen", josta tilasin hienon puvun. Tsekatkaas sitä.
