Pikku-Lilin elämää!

Juotiin siinä aamukahvia keittiön pöydän äärellä ja Lili keinutteli lattialla sitterissä pyöritellen sitterin lelukaaren puuleluja. Normaalien 9-11 aamujen sijaan pikku päivänpaiste päätti viikonloppuaamuna herättää vanhempansa jo ennen kahdeksaa. Puoli kahdeksalta jos tarkkoja ollaan. Isäntä siinä kahvikuppi kädessä tuijotteli aamukoomassa sitä pientä tylleröä, jolle annoin juuri päivittäisen annoksen D-vitamiinitippoja ja alkoi hyräillä Ismo Alangon Taiteilijaelämää-biisin melodialla:

Kolme litraa tissimaitoa on päiväannoksein.

Muutama tippa d-vitamiinia livahtaapi yksin tein.

Lähdempä tästä pomppimaan, hyppykeinulla.

Kun leikkimatto varattu, on Mufasan toimesta.

Liikaa, vain vähän liikaa, mä nyrkkejä imeskelen.

Liikaa, vain vähän liikaa, mä tissillä vähtäilen.

Tuosta tuntuvasti imaisen niin tapahtuu-uu.

Pikku-Lilin elämää! Missä se äiti ja ne tissitkin taas on?

Pikku-Lilin elämää! Mun tää helistin on ihan verraton!

Pikku-Lilin elämää! Tässä kylpyvannassa polskuttelen.

Pikku-Lilin elämää! Ammeen vedet lentää, kun Lili polskuttaa, iskä kastuu kokonaan.

Spotifyta käyttävät voivat kuunnella alkuperäisen version linkistä:

spotify

Sama juutuubista:

p*skamagneetti

Tiedättekö sen tyypin, joka on kassalla maksamassa juuri kun koko kassa menee jumiin? Siinä odotellaan kassalla 10-15 minuuttia, että tapahtuisi edes jotain ja perässä jonottavat katsovat kassalla asioivaa kiukkuisesti. "One before me, the one with the problem." Tai sen tyypin, jonka synnytys viivästyy monta tuntia ja joka kokee ties mitä ylimääräistä ronkkimista ihan vaan koska synnärillä on uusi laktaattianalysaattori, jota ei ihan osata vielä kunnolla käyttää ja joka antoi virheellisiä tuloksia. Tai sen tyypin, jonka vaunujen runko kiilautuu hississä ja menee rikki? Tämä tapahtuu tietenkin juuri ennen joulua ja välipäiviä. Toimitusajaksi on ilmoitettu 3-6 viikkoa ja siitä on jo yli 6 viikkoa!!

Todella, siis oikeasti todella usein kuulen pahoittelua erilaisissa tilanteissa, joita "ei ole koskaan ennen tapahtunut". Jotenkin ne tuntuu tapahtuvan useimmiten minun kohdallani. Edellä mainitut on vielä aika pieniä yksittäistapauksia (poislukien se synnytys), mutta pidemmän päälle se alkaa olla välillä jopa puuduttavaa. En tiedä tapahtuuko tätä kaikille muillekin, mutta lähipiiristäni taidan olla se voimakkain paskamagneetti.

Voisihan asiat aina mennä huonomminkin ja useimmiten vastaan pahoitteluihin toteamalla, että ei se todella haittaa, tämä on jo tullut tutuksi. Joskus se tuntuu vaan niin puuduttavalta, kun esimerkiksi sitä omaa vaunurunkoa on nyt odotettu jo se maksimiaika ja edelleenkään ei kuulu mitään. Mitä sitä nyt pitäisi odotella!? Toiset 6 viikkoa? Ei kiinnosta edes lähteä ulos liukastelemaan tonne märkään plussakelien pilaamaan talvisäähän tuon löysän täyskumirenkaisen lainarungon kanssa. Täytyy varmaan kerätä itsensä ja lähteä käymään edes kaupassa. Jos vaikka saisi taas jonkun kassalinjaston pysäytettyä...

Muka ongelmia

Lili nukkuu aika hyvin. Yöt alkaa 23-01 ja melkein aina hän nukkuu muutamalla syötöllä ja heräilee 9.30-11. Tottuneesti hän nukahtaa yöunille aina rinnalle. Meillä ei ole myöskään ollut sen suurempia ongelmia päiväunien kanssa. Lilin saa nukutettua syliin, vaunuihin, autoon ja tissille, mutta yksikseen hän ei nukahda. Ostettiin vastikään soiva mobile, sillä muiden kokemuksia luettuani ja ohjeistuksia kuunneltuani luulin, että tämän pitäsi alkaa jo nukahtamaan itsekseen. Ajattelin että Lilin saisi helpommin opetettua nukahtamaan päiväunille sänkyynsä mobilen alle. Paskat.

Unikoulun voi kuulemma aloittaa 4-6kk iässä, joten ajattelin, että nyt kohta viiskuisena voisin alkaa Liliä totuttamaan siihen omaan sänkyyn ja yksikseen nukahtamiseen. Yöt hän saa edelleen nukkua vieressä, sillä yösyötöt onnistuu kivuttomimmin niin. Olen nyt muutamaan kertaan testannut mobilea, äänet päällä ja pois päältä ja kumpikaan ei meidän tyttöä kyllä väsytä yhtään. Hetken hän jaksaa mobilea ihmetellä, mutta sitten alkaa itku, joka yltyy ja yltyy, eikä hän todella osaa itseään rauhoittaa. Kaksi kertaa Lili on sänkyynsä nukahtanut noin puolentunnin ei-yhtäjaksoisen huutamisen jälkeen, kun olen jatkuvasti heilutellut sänkyä edestakaisin (sängyssä on siis pyörät), eli käytännössä sama kun vaunuihin nukuttaisi.

Tänään laitoin mobilen päälle ja Lilin sänkyyn. Hetken ihmettelyn jälkeen alkoi ölinä, joka pikkuhiljaa yltyi huudoksi. Lopulta Lili huusi niin, että pari kertaa huuto keskeytyi siihen, kun tyttö kakoi. Jostain luin, että 10 minuutin huutamisen aikana vauva pystyy rahoittamaan itse itsensä, mutta hieman ennen 10 minuutin täyttymistä tulin siihen tulokseen, että meidän vauva ei todella rauhoita itseään. Taisi äidinvaisto olla oikeassa, sillä ei meinannut tyttö rauhoittua edes syliin. 20 minuutin rauhoittelun jälkeen Lili nukahti äitiyspakkauksen makuupussissa syliin ja aloitti välittömästi huudon aina kun meinasin häntä vähänkään laskea sylistä. Lopputuloksena pidin koko päiväunien ajan Liliä sylissä. Jos olisin hänet suoraan nukuttanut syliin, olisin saanut hänet laskettua helposti sänkyynsä nukkumaan.

Lopputuloksena olen sitä mieltä, että ihan sama! Mitä sitten, jos meidän tyttö ei nukahda esimerkillisesti omaan sänkyynsä päiväunille? "Olisihan se hyvä, jos hän nukahtaisi itsekseen", mutta eikö se nyt oikeasti ole pääasia, että tyttö nukkuu, nukahtaa se sitten vaunuihin, syliin, rinnalle tai autoon? Eikä meillä itsellä ihan oikeasti ole ollut edes ongelmaa tämän nukuttamisen kanssa.

 Kaikkein pahimpia ovat ulkopuolisten neuvot ja mielipiteet asioista: "meillä nukuttiin ihan vauvasta asti omassa sängyssä", "tutin avulla Lilikin voisi nukahtaa itsekseen", "ei saa totuttaa nukkumaan vieressä", "meillä tehtiin näin ja näin", "tämä auttaa varmasti", "kyllä se siihen oppii kun huudattaa vaan", "Ranskassa kolmekuiset nukkuu jo omassa sängyssä". Tässä kun koittaa lapselleen paras mahdollinen äiti olla, tottakai kuuntelee muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta, onhan monet neuvoja antavat käyneet nämä asiat jo läpi. Varmasti monilla on paljonkin järkeä neuvoissa ja ohjeistuksissaan, mutta nämä vauvat ovat yksilöitä ihan niinkuin me äiditkin. Se, mitä joku lapsensa kanssa tekee voi olla toisen mielestä ihan käsittämättömän hölmöä, vaikka toisella ei asian kanssa ole mitään ongelmaa. Näitä neuvoja ja kokemuksia kuunnellessa pitäisi aina vain itse muistaa, että vaikka se oma vauva ei toimi samoin kun jonkun toisen, ei se tee siitä omasta mitenkään viallista, etkä itse toimi mitenkään väärin. Vaikka itse nukuttaisit vauvan aina syliin, etkä itse koe sitä ongelmana, ei sen pitäisi olla ongelma muillekaan, vaikka kaikkien muiden vauvat nukahtaisivat kiltisti omaan sänkyynsä heti kun sammutetaan valot.

Lopetan yksinkertaisesti kuuntelemasta ulkopuolisten mielipiteitä, koskee se sitten perhepedissä nukkumista, itsekseen nukahtamista tai mitä tahansa nukkumiseen liittyvää. Pääasia että nukkuu ja että itse ei koeta asian kanssa ongelmaa. Ja mitä tahansa ongelmia meille tuleekaan nukkumisen kanssa kun on lapsemme niin vääriin menetelmiin totutettu, painimme niiden kanssa sitten joskus, kun ne ovat ongelmia. Kuten joku fiksu isoäiti joskus sanoi, ei sitä lasta sylillä voi pilata ja oletan tämän pitävän paikkansa myös lohduttamisen ja nukahtamisen suhteen. Olenhan minä kuitenkin lapselleni paras mahdollinen äiti ja väitän tuntevani lapseni tässäkin asiassa paremmin kuin kukaan muu, koko maailmassa. Ja viimeisenä viisauksena vielä: jokainen oppii omista virheistään.

Iskä viihdyttää

Käytiin taas viikonloppuna pikainen Rauma-visiitti. Lauantaina Raumalle, sunnuntaina pois. Matkanteko on edelleenkin helpointa Lilin ensimmäisten päiväunien aikaan, vaikka koko 3,5 tunnin ajomatkan kestävät päiväunet ovat nykyään jo pelkkä muisto. Menomatkalla Isäntä ajoi ja Turkuun asti istuin etupenkillä. Turussa minun piti siirtyä takapenkille viihdyttämään pientä ihmistä, sillä hereillä automatkustus on niin kovin tylsää. Takapenkillä kanssamme oli noin 100 erilaista lelua, oli värikästä helisevää palloa, Eetu-kettua, kissahelistintä, kirahvipurulelua, pöllöhelistintä ja vaikka mitä erilaisia esineitä, joita heiluttelin siinä vauvan naaman edessä ilveillen, naureskellen ja erinäisiä äänieffektejä pitäen. Tästä kovasta yrityksestä huolimatta Lilin naama välillä vääntyi irvistykseen ja pääsi parkaisuja. Onnistuin tekemään tätä noin 20 minuuttia, joista viimeiset 10 minuuttia melko huonolla menestyksellä. Tämän jälkeen vihdoin pysähdyttiin Isännän isovanhempien luona. Olin aivan loppu. Pysähdyksen jälkeen oli seuraavien päiväunien aika, jolloin päästiin loppuun asti nukkuvan vauvan kanssa.

Paluumatkalla minä ajoin. Päästiin Saloon asti niin, että Lili nukkui ja kun Kivihovin Teboilille näytti olevat 2km matkaa, Isäntä raportoi takapenkiltä, että "täällä herättiin." Tiedustelin, että joko pysähdytään Kivihovissa, mutta Isäntä meinasi, että "Lohjalle ajaa 23 minuuttia." Myhäilin itsekseni, että kerrankin Isäntä saa kontolleen Lilin viihdyttämisen ja jos se vaikka vihdoin tajuaisi kuinka uuvuttavaa hommaa se pidemmän päälle on. Isäntä selaili takapenkillä tovin puhelintaan Lilin heräillessä hiljalleen, mutta ei mennyt kauaa kun ensimmäinen parkaisu kuului. "Jaahas", Isäntä totesi, kaivoi viereltään iPadin ja hetken naputtelun jälkeen alkoi kuulua Mertarannan selostusta. "Mitäs siellä katotaan?" tiedustelin. "2011 finaalia", Isäntä vastasi.

Sitä ensimmäistä seuraava parkaisu tuli juuri ennen Lohjan liittymää, sen 20 minuuttia myöhemmin. 

Matkarattaat

Meille kotiutui tänään matkarattaat! Vihdoin, pitkän prosessin päätteeksi löytyi sopivat ja meidän tarpeisiin sopivat, Britaxin B-motion 3:set! Tosin toimivuudesta kerron sitten myöhemmin.

Britax B-Motion 3

Ajattelin, etten jaksa kauheasti asiaan perehtyä ja tilaan Quinny Zapp Xtra 2:set, koska niitä on paljon kehuttu. Sen enempää ajattelematta olin varma, että meille kotiutuu sellaiset, onhan ne kuulemma hyvät. Väreistä ei oikeen kivaa löytynyt, mutta päädyttiin siihen ruskeaan, vaikka se luonnossa olikin jotenkin jäätävän värinen. Kun sitten meidän vaunujen runko meni rikki ja saatiin Lastentarvikkeesta lainarunko siksi aikaa kunnes meidän uusi runko saapuu (toimitusaika 3-6vko, nyt takana reilu 5vkoa), saatiin meidän ilmakumien tilalle täyskumirenkaat, tajusin että en todella halua täyskumeja enkä kennoja.

Quinny Zapp Xtra. kuva.

Noista renkaista, meillä on tosiaan itsellä vaunuissa ilmakumirenkaat ja nyt olen käyttänyt kohta 6 viikkoa täyskumeja enkä tykkää yhtään. Täyskumit on tosi töksähtelevät, kovaääniset, loskaa keräävät, suttaavat ja raskaat verrattuna ilmakumeihin, eikä kennorenkaat tunnu yhtään sen kivemmilta kun olen niitä käynyt koittamassa. Kun vielä käytössämme matkarattaat tulee ostoskeskuksien lisäksi kulkemaan mukana Saksaan ja Raumalle, en voisi kuvitella kenno- tai täyskumeja Vanhan Rauman mukulakivillä. Meidän käyttötarkoituksessa ilmakumit on siis pop! Onni onnettomuudessa ne vaunut meni rikki, muuten meillä olisi ne Quinnyt.

Kun tajusin tämän totaalikieltäytymiseni kenno- ja ilmakumirenkaisiin, ei vaihtoehtoja paljoa jäänyt. Kuitenkin luin ja selvitin aika paljon eri malleista ja aloin tosiaan tarkemmin pohtia meidän käyttötarkoituksia ja vaatimuksia matkarattaiden osalle. Suurin vaatimus on varmaan se, että niillä voi mennä myös siellä Rauman mukulakivillä ja että ne kulkevat helposti mielellään loskassakin. Kaukaloa meidän ei tarvitse saada kiinni, sillä saadaan kaukalo kiinni vaununrunkoon. Meillä on siis Maxi-cosin kaukalo, Britaxin saisi näihin B-motioneihinkin kiinni. Haluttiin mielummin isopyöräiset ja isommat kun pienipyöräiset ja pieneen tilaat taittuvat. Rattaat kulkee kuitenkin joko renkaillaan, autossa tai lentokoneen ruumassa suojapussissa, joten koon osalta ei ollut kauheasti vaatimuksia. Meidän molempiin autoihin kuitenkin mahtuu hyvin.

Tämä on ensikosketukseni myös kolmirenkaisiin, sillä olen aina jotenkin katsonut kolmirenkaisia vähän kieroon. En ole kokenut niiden olevan sen enempää näppärät (esim. bussiin noustessa) kuin tukevatkaan, mutta kun kaupassa molemmat myyjät ylistivät kolmipyöräistä, ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Lisäksi kolmipyöräisessä etupyörä on huomattavasti isompi kun niissä B-motion 4:ssa, joissa on siis neljä pyörää. B-Motionit oli myös yksi harvoista malleista, joissa oli myös jousitus takana. Ja saahan sen pyörivän etupyörän lukittua todella näppärästi.

Itseasiassa en edes tajua miksi alunperin harkitsin niitä Quinny Zappeja, sillä ne on kyllä kaikkea muuta kun meidän käyttötarkoitukseen sopivat. Kannattaa siis tosiaan miettiä ensisijaisesti, että mihin itse tulet(te) niitä rattaita käyttämään. Täytyy hetki odotella ennen kun pääsette kuulemaan miten nämä kyseiset rattaat sitten käytännössä meille sopii.

Parasta just nyt

Makaan keskellä sänkyä ja tuijotan kattoon jesarilla teipattua neuvolan hymynaamaa. Hymyilen. Toisella puolella tuhisee isäntä, jonka nenän uloshengitysilma kutittelee olkapäätäni tasaisin väliajoin. Toisella puolella tuhisee Lili, joka vihdoin nukahti ja puristaa tiukasti häntä ympäröivän käteni peukaloa. Aika ihana hetki.

Jälleen melko pitkän nukutusprojektin päätteeksi uskon Lilin vihdoin nukahtaneen yöunille. Isännän kelloradion punaisena hohkaava näyttö näyttää 0:06.

Tuijotan sitä hymynaamaa ja niitä reunojen jesaripaloja. Samainen hymynaama oli hoitopöydän reunalla, lopahtaneena ja taittuneena kunnes Isäntä otti molemmat hymynaamat töihin ja laminoi ne. Tämän kyseisen hymynaaman laminointi oli se testiversio ja se meni vähän pieleen. Isäntä otti alkuperäisestä kopion ja laminoi myös sen. Nyt hoitopöydällä on edelleen kaksi hymynaamaa ja makuhuoneen katto sai yhden, Lilin iloksi. Se on hassua miten niin pieni ihminen voi saada niin suurta riemua tuollaisesta keltaisesta hymynaamasta punaisella taustalla, että se tärisi innostuksesta kun viikonlopun jälkeen sai maanantaina nuo hymynaamansa takaisin hoitopöydän sivuille.

Lili havahtuu ja otan sen syömään. Uni ei näytä pienelle taaskaan tulevan. Käydään vaihtamassa vaippa, sillä luulisi unen tulevan kivemmin puhtaassa vaipassa. Otan Lilin viereeni, mutta vähtääminen jatkuu ja uni tuntuu olevan niin lähellä, mutta niin kaukana. Lopulta nostan Lilin sängyn vieressä olevaan vaunukoppaan ja peittelen hänet ihan omalla pienellä pöllökuosisella peitollaan. Kuuntelen hetken vähtäämistä joka yhtäkkiä hiljenee. Lakanoiden kohina muuttui tasaiseksi hengityksen tuhinaksi.

Se Isännän punavaloinen kelloradio näyttää 1:02. Pienten tyttöjen nukkumaanmenoaika meni kauan sitten. Vihdoin pienokainen nukkuu ja tämä tuijottaa taas sitä keltaista hymynaamaa, Veskuksi nimettyä, ja hymyilee.

vauvauinti

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa vauvauinnissa! Sitä on odotettu! Olin ollut sitä mieltä, että ei me mennä mihinkään vauvauintiin, mutta kun Lili nauttii kylvyistä niin paljon ja kun Lili ensimmäistä kertaa nauroi ääneen juurikin kylvyssä, tiedustelin onko Isännällä kiinnostusta vauvauintiin. Isäntä melkeen jopa innostui, joten alettiin selaamaan eri vauvauintien järjestäjiä täältä seudulta. Itse tällaisenä ihovammaisena en ole vuosiin uimahalleissa käynyt, joten en edes tiedä mitä nykyajan uimahallivedet iholleni tekevät. Pitkän selailun jälkeen päädyttiin Rantakirppujen järjestämään vauvauintiin, joka tapahtuu siis vanhustensäätiön altaalla, ei uimahallissa. Heillä on myös tarkat kriteerit veden laadulle ja viimeviikon ensimmäinen uinti jäikin välistä juuri sen vuoksi, että suodattimien vaihdon jälkeen veden laatu ei ihan saavuttanut vaadittuja kriteerejä vielä ennen meidän vauvauinnin ajankohtaa.

Tosi monet on sanonut, että kun vauvauinti on niin kivaa ja niin ihanaa ja niin superia ja sitä sitten odotettiin ihan tosi paljon! Ohjeistuksen mukaan viimisestä ruokailusta pitäisi olla 1-1,5 tuntia kakkavahinkojen varalta ja unta pitäisi olla takana riittävästi, ettei siellä altaalla vauvaa väsytä. Uinti alkoi 18.15 ja syötin Lilin hieman ennen viittä juuri ennen lähtöä. Lili nukkui puolisen tuntia siinä matkalla kun ajettiin paikanpäälle ja jännäksi meni kun meidän jatkuva kakkailija ei kakannutkaan ennen uintia. Uusi uimapuku päälle ja pesun kautta altaalle siitä huolimatta.

Meillä oli turvakaukalon päällä Ikeasta ostettu kosteussuoja.

Lili oli alkuun aika ihmeissään, mutta ei kuitenkaan suurempia stressannut. Siinä alkuun harjoiteltiin otteita ja vatsauinnillaan Lili hörppäsi vähän vettä pelästyen itse ja peläyttäen äitinsä melkein hengiltä. Siinä pelästyksestä itkevää vauvaa paniikissa selkään taputellessa ja hyssytellessä ohjaaja toisteli hymyillessä vieressä "ei haittaa, se ei haittaa yhtään". Isäntä oli vauvan uittamisessa kyllä paljon parempi! Lili oli ehkä alkuun enemmän ihmeissään kun innoissaan ja pidemmän päälle vähän rentouduttuaan hän keskittyi uimisen ja lelujen sijaan imemään vettä sormistaan. Hieman ennen kun puolen tunnin uintikerta täyttyi, Lili väsähti ja lähdettiin juuri ennen loppuleikkiä pesulle. Kun päästiin saunaan hörpylle, se kakka tuli. Ei sentään altaassa, mutta onneksi oli uikkari vielä päällä ja tulipahan testattua superhienon uimapuvun vaippaosaa. Hyvin toimi eikä yhtään vuotanut. Nyt se pyörii tuolla pesukoneessa.

Otin varoiksi mukaan ylimääräisen pyyhkeen ja se oli todella hyödyllinen, sillä meidän molempien pyyhkeet oli ihan märkiä ja Lilin iho piti saada todella hyvin kuivattua ennen kun uskalsin pukea vaatteita päälle ja viedä sitä tuonne pakkaseen. Suosittelen siis vauvauntiin menijöille mukaan ylimääräistä pyyhettä! Suihkutiloissa oli Bumboja, joihin sai vauvan istuskelemaan oman pesun ajaksi, mutta minä pidin Liliä turvakaukalossa ennen altaalle menoa ja se toimi meillä hyvin. Turvakaukalon päälle laitoin IKEAsta ostetun kosteussuojan, joka on ollut mukana myös auton suojana synnyttämään mentäessä. Bumbo oli pienen mielestä aika hämmentävä kapistus kun siihen hetkeksi pääsi istumaan vauvauinnin jälkeen ja pienen kostea iho tuntui oikeen jämähtävän siihen bumbon pintaan kiinni niin, että tuntui itsestä siltä, että ihoa vasten se ei voinut kovinkaan mukava olla. Uimaan mennessä Lili oli minun kanssani pukuhuoneessa ja vauvauinnin jälkeen yritin laittaa meidät molemmat kuntoon yhtäaikaisesti. Ensikerralla pesen, kuivaan ja puen ensin Lilin, vien sen pukuhuoneen ulkopuolelle Isännälle ja vasta sitten peseydyn itse. On varmasti paljon helpompaa!

Olihan se hauskaa, mutta ehkä muiden hehkutuksen perusteella odotin jotain ihan superihanaa ensimmäistä kertaa ja ne odotukset aiheuttivat pienimuotoisen pettymyksen. Isännän mielestä oli kivaa, tosin Isäntä ei ehkä ihan samalla tavalla ensimmäistä uintikertaa odottanut. Täytynee käydä muutamaan otteeseen ennen kun näkee, mitä Lili tästä touhusta oikeasti pitää.

Smile emoticon

Muuton jälkeen meidän postiluukusta tuntuu tulevan postia ihan kaikille. Entisen asukkaan postia tulee edelleen joka viikko, myös hänen ehkä edesmenneen miehensäkin postia ilmestyy meidän postiluukusta vähän väliä. Kerran meille tuli kirje, joka oli osoitettu jollekin todennäköisesti etnisen taustan omaavalle ja kerran saman rapun toisen asukkaan kirjeitä löytyi meidän postiluukun alta. Voitte vaan kuvitella kun postiluukusta tipahti tällainen:

Asioin facebook-kirpparilla kahden eri henkilön kanssa, toiselta ostin vanhan äitiyspakkauksen makuupussin meille kakkosmakuupussiksi ja toiselta pari vauvakirjaa. Keskustelin molempien kanssa samanaikaisesti ja maksoin ostokseni samaan aikaan. Kirjoitin toiselle facebookin chatissa viestin: "Moikka, maksoin. (smile-hymiö) Mikälietie 6 B6, 01010 Vantaa on osoite." Kopioin viestin tästä keskustelusta ja liitin sen toisen henkilön keskusteluun yksinkertaisesti copy pastella, koska asiani hänelle oli täsmälleen sama. Copy pasten johdosta alkuperäisen viestini hymiö (engl. Smile emoticon) oli muuttunut tekstiksi "smile emoticon". Tämä jälkimmäinen kaveri oli siis päättänyt osoittaa kirjeen Smile Emoticonille.

Meni ihan hetki että tajuttiin mitä on tapahtunut. Näytin Isännälle, että katos millasta postia nyt tuli ja Isäntä meinasi, että eikös tuo "smile emoticon" ole ihan niinkun hymiö. Sitä pohtiessamme tajusin tarkistaa viestini. Olisihan sitä toki siinä Facebookin chatissa näkynyt minunkin nimeni. Joko tässä on tapahtunut aika mielenkiintoinen väärinkäsitys tai sitten sillä lähettäjällä on ollut mielenkiintoinen huumorintaju.

Niin siinä aina käy

Huhheijjaa mikä viikko on takana kuulkaas! Isäntä lähti työreissulle tiistaina päivällä ja tulee tänään kotiin. Eräällä on ollut pikkasen hands full niin sanotusti ja sen päivittäisen minä-hetken, jonka yleensä käytän bloggaamiseen kun Isäntä on kotona, olen nyt käyttänyt Lilin päiväuniaikaan syömiseen, suihkuun ja muuhun turhaan. Kaiken Lisäksi yleensä niin ihanan tyytyväinen lapsoseni on viime päivinä ollut tyytymätön. Kaikkeen. Hetken hän jaksaa katsoa palloa, sitten menee hermo. Hetken hän jaksaa olla lattialla, sitten menee hermo. Hetki sitterissä ja ne hermot. Olen pääasiassa käynyt vessassakin Lili sylissä. Sylissä on hyvä. Kunhan se syli liikkuu. Muuten menee hermo. Hampaat kenties? Tai joku muu vaihe. Niitä riittää.

Joka päivä on ollut vähän jotain. Eilen käytiin Kaaren ostoskeskuksessa. Mentiin sinne, koska halusin ulkoilemaan, mutta ilman päämäärää ulkoilu on todella tylsää. Menin siis Kaareen hakemaan Lilille Baby Stylesta sellaista hammasharjan harjoittelusettiä. En minä siitä vaiheittaisesta opettelusta tiedä, mutta kerran sellaista siellä ihmettelin ja nyt kun iltaisin neidin ikenet kutiavat oikeen kauheasti, niin ajattelin että sellaisella saisi ehkä hieman niitä ikeniä hinkattua, ettei jatkuvasti tarvitsisi ne tytön omat sormet olla siellä kurkunperällä. Se olikin mielenkiintoinen reissu.

Lähtiessäni juna-asemalla tuuli puhalsi lunta vaunukoppaan Lilin päälle ja päätin, että sellainen aiemmin turhana pitämäni vaunuverho on ostettava jos tuulisella talvisäällä meinaa ulkona liikkua. Päästyäni kyseiseen ostoskeskukseen kiersin fiksuna Name It:n kaukaa, koska sinne aina uppoaa rahaa ja tulee vaatetta mukaan. Menin Sokoksesta etsimään pipoa, sillä talvipiponi oli kummasti riistynyt rikki Saariselällä jouluna ja korvia paleli pakkasessa. No ei löytynyt pipoa, mutta löytyi uutta geelikynsilakkaa (+ tietenkin päällyslakka) ja Mavalanin pikakuivattajaa (koska lakatut kynnet ja vauva...). Seuraavaksi Prismaan hakemaan juotavaa, koska olin todella janoinen. No sieltä löytyi limsapullon lisäksi se pipo. Sitten sinne Baby styleen. Sieltä ei kuitenkaan kyseistä settiä löydetty vaikka myyjän kanssa käytiin tarkkaan läpi se hylly, jossa sitä aiemmin ihmettelin. Ostin siis vaunuverhon ja lähdin pois. Kun veljeni puoliso ilmoitti, että hän on tulossa myös Kaareen, menin odotellessa käymään Hemtexissä, olihan siellä nyt ale. Koska vauvauintia varten pitää olla vauvalla "tarpeeksi iso pyyhe", ostin sieltä alennusmyynnistä 90x150cm pyyhkeen, jos se vaikka olisi "tarpeeksi iso". Siinä reilut 100 euroa köyhempänä ja edelleen ilman sitä hemmetin hammasharjasettiä googlailin ja menin takaisin sinne Baby Styleen tiedustelemaan sitä hammasharjasettiä, kun se niiden nettisivuilta kuitenkin löytyi. Siellä oli juuri vuoronvaihto meneillään ja toinen myyjä tiesi heti sen sijainnin, ihan siinä mistä oltiin sitä haettu, eikä löydetty.

No, tuli sentään se hammasharjasetti ostettua ja on muuten oikeasti ihan todella hyvä se kumipylpyräosa (tuo vaaleanpunainen). Lili tykkää kun ikeniä sillä hinkkaa. Se avaa oikeen suun valmiiksi kun sen näkee.

Tuossa oikeassa reunassa näkyy nuo osat. Paketista ne näkyy vähän huonosti.

Se vaunuverho. Nyt meilläkin.

Tänään käytiin Sellossa pk-seudun syysvauvojen tapaamisessa. Ihan kivaa oli. Sieltä kun lähdin niin käytiin yhden kaveriäidin kanssa lastenhoitohuoneessa ja se oli taas virhe. Siinä matkalla oli lastenvaateliikkeitä ja ne hemmetin alennusmyynnit. Siinä oli yhdessä liikkeessä loppuunmyynti, kaikki -50%. Löysin sieltä Lilille parit Mayoralin housut ja ensivuoden toppahaalarin. (Tähän kohtaan nyt se hymiö, missä se apina pitelee päätään.) Siitä Prismaan ruokaostoksille ja äkkiä kotiin, ennen kun retkahdan taas johonkin. Nyt, jos joku ajattelee, että minulla ei ole itsekuria lainkaan, niin tiedoksi, että siinä kahvilassa istuskellessamme olin kuivin suin ja katselin vaan muita kun ne söivät kaikkia ihania herkkuja. Enkä käsittämättömän suuresta houkutuksesta huolimatta lähtenyt kaveriäidin ehdotuksesta syömään, sillä kotona odotti jääkaapissa riisiä ja kanakastiketta. Kenties joku morkkis Kaari-shoppailuista.

Kotiin tullessamme minulla oli taas hieman känisevä vauva, joka ei suostunut päiväunille. Tein sen kaikkein ultimaattisimman, sen yhden keinon, jolla varmasti Lili rauhottuu ja nukahtaa. Laitoin Lilin Manducaan ja aloin imuroida ja siivota. Siinä kun sain pölyt pyyhittyä, imuroitua, siivottua vaatekaappini ja laitettua kuivat pyykit pois kuivaustelineeltä ajattelin istua sohvalle ja näpytellä muutaman sanasen tänne. Juuri sillon sylissä oli vähän tunkua.

Yksi vauva, yksi tietokone ja yksi kissa.

Sitten Lili heräsi.

Aikamoisia neuvolakuulumisia

Lilillä oli tänään neuvola. Ihan mielenkiintoista muuten, että ei olla ikinä käyty "omalla" neuvolatädillä", ei Turussa, eikä täällä. Turussa oli ensin sijaisen sijainen, sitten sijaisen sijaisen sijainen ja kun vihdoin päästiin vaan sijaiselle, me muutettiin. Täällä on nyt kaksi kertaa ollut eläkeläissijainen ja tänään oli lääkärineuvolan yhteydessä joku ihan random. Odottakaas kun kerron siitä.

Lääkärineuvolan yhteydessä on siis 15 minuutin aika varattu hoitajalle, jotta hoitaja ottaa pituuden ja painon ja muut jutut. Aloitetaan noista kahdesta ensimmäisestä, eli pituudesta ja painosta.

Olin enemmän kun järkyttynyt, kun kuulin Turussa, että näiltä vauvoilta seurataan bmi:tä. Kahdestakin syystä: ensinnäkin, en usko koko bmi:hin ja toiseksi, mitä painoindeksi ihan oikeasti kertoo vastasyntyneistä, kysympähän vaan. Itse olen ollut aina siellä bmi:n ylärajalla ja on minulla sellainen tarinakin, kun ennen vaihtovuotta kävin lääkärintarkastuksessa. Olin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan ja lääkäri kysyi painoani. Kun sanoin, että 76kg, hän ei uskonut että painan niin paljon. Monta kertaa jankkasin, että kyllä, painan 76 kiloa ja lopulta lääkäri laittoi minut puntarille. Kun vaaka näytti tasan 76 kiloa, hän myöntyi ja alkoi saarnata minulle ylipainosta, ja miten voin laihduttaa.

Huono kuva, mutta ainut mikä tähän hätään löytyi. Tässä se ylipainoinen minä vuonna 2007.

Ilmeisesti tyttäreni kokee saman kohtalon, sillä tänään punnituksen jälkeen otettiin pituus. Painoa oli 7485g ja pituutta hoitajan mittauksen mukaan oli 63 cm. Mittaus oli ensinnäkin ihan surkea, sillä Lili oli siinä juuri siinä kohdassa mihin olin hänet laskenut, eikä häntä suoristettu siinä edes kunnolla. Väitän että pituutta on hieman enemmän kun tuo 63 senttiä. Joka tapauksessä kun hoitaja katseli niitä käyriä, hän latasi: "Nämä imeväisikäisethän ei varsinaisesti voi olla ylipainoisia, mutta sitten leikki-iässä näihin kyllä puututaan". Siis anteeksi mitä?! Hän ihan tosissaan meinasi, että pieni tissimaidolla kasvava vauvani on ylipainoinen. (Kertoessani Isännälle, Isäntä totesi, että "no onhan sillä paksut reidet." En ole vielä varma kummasta järkytyin enemmän.) Sain siinä onneksi nieleskeltyä, enkä laukonut sille vanhemmalle naisterkkarille suoraan ajatuksiani ("puutu kuule ittees vaan, me lähdetään! Kiitos HEI!") ja sitten päästiin siihen seuraavaan asiaan: niihin muihin juttuihin.

Tuo neljän kuukauden ikä on kuulkaa niin maaginen, että ennen sitä istuttaminen ja kiinteät ruuat on kielletyllä listalla. Kun se täyttyy, kuten Lilillä se täyttyi eilen, muuttuu ääni kellossa täysin. Terkkari oli jo aiemman kysymyksensä kautta tietoinen, että Lili on pelkällä rintamaidolla. Hän sitten tiedusteli, että joko olen saanut esitteen kiinteän ruuan aloittamisesta. Sanoin saaneeni ne viimekerralla jo neuvolassa. "Joo joo, sitten vaan syöttötuoliin, mukia eteen ja lusikka käteen." Siinä ihan ääneen ihmettelin, että nyt sitten saa heti alkaa istuttamaan vai ja vastaus oli että "joo joo! Kyllä se siinä sen aikaa voi istua! Ostatte vaan kato syöttötuolin ja siihen pöydän ääreen sitten vaan kaikki!" Hän meinasi, että siinä vaiheessa kun vauva alkaa viemään käsiä suuhun niin se on merkki siitä, että vauva on valmis syömään kiinteitä. Loogista toisaalta, itse ajattelin että sen ikenet kutiaa, en että se kaipaa porkkanaa ihan vielä.

Kun vihdoin päästiin sinne lääkärille (yli puoli tuntia varattua aikaa myöhemmin) ja Lili oli nukkunut normaalin 2h sijaan päiväunia vajaat puolituntia, lääkäri ihmetteli pientä pituuskasvua ja kysyi, pitäisikö sitä vielä kontrolloida. Sanoin, että Lili mitattiin niin päin persettä, ja muuten on kaikki niin hyvin, että ei sitä enää kontrolloida tarvitse. Innolla odotellen ensikuun neuvolaa ja uusia mittauksia.

Siinä vielä pari vartalokuvaa, niin saatte itse arvioida pikku pullukkaamme. Kannattaa tosin kaksi kertaa miettiä ennen kun sitä tulee minulle pullukaksi kehumaan.

Kärkkäinen

Olen jo pidemmän aikaa halunnut mennä käymään Kärkkäisellä, kun tuntuu että niin monesta suunnasta olen kuullut jotain kyseiseen paikkaan liittyen. Ehdotin lauantaina Isännälle, josko sunnuntaina lähdettäisiin käymään Lahden Kärkkäisillä, kun ei muitakaan suunnitelmia ollut. Siitä se ajatus sitten lähti...

Kärkkäinen on siis iso tavaratalo, missä on melkeimpä mitä vaan. Sieltä tuli siis osteltua kaikenlaista, mitä nyt tarpeelliseksi katsottiin, vaippapusseja, kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja, lamppuja, keittiöön kello yms. Se paikka on vähän samanlainen kun Ikea: et edes tiennyt tarvitsevasi jotain ennen kun törmäsit siihen.

Tuli sieltä oikeasti pääasiassa kaikkea hyvinkin käytännöllistä hankittua. Lili sai muun muassa Lovin harjoittelumukin ja Lovin tutteja. Meillä on Lilin kanssa edelleen tuttiopettelu käynnissä, vaikka se ei nyt ihan jokapäiväistä olekaan. Lilillä on ollut kyökkäämisongelmaa tuttien kanssa ja kuulin kaverilta, että Lovin tuttien kanssa tätä ongelmaa ei ilmeisesti pitäisi niin paljoa olla. Noh, Lili ei kyökännytkään näistä tuteista, mutta parin imaisun jälkeen hän sylkäisee tutin pois. Ilmeisesti, koska sieltä ei kerran tule mitään. Katsotaan jos Lili jossain kohtaa tajuaisi tutin idean. Itse olen jo viittä vaille luovuttamassa, ollaanhan me pärjätty tähänkin asti ilman.

Tuo harjoittelumuki taas toi mieleeni taas ihan uuden näkökulman: kohta saadaan Lilin kanssa opetellä syömään ja juomaan. Tuo syöminen nyt on ollut ihan itsestään selvä, mutta että juominenkin!? Lili ei ole koskaan saanut edes maitoa pullosta ja todennäköisesti hypätään kokonaan tuttipullon ohi ja siirrytään suoraan nokkamukiin, mutta pitää siitäkin juominen opetella. Miten en ollut lainkaan ajatellut tätä? Noh, ainakin meillä on nyt harjoittelumuki, jonka kanssa voidaan sitä mukista juomista harjoitella.

Tällainen odottaa sitä kiinteisiin siirtymistä.

Mitä vielä? No Mauri Kunnasta tietty! Päätin jo jokin aika sitten, että haluan kerätä Lilille Mauri Kunnaksen kirjoja. Haluan todellakin lukea Lilille, kun Lili tuosta vähän kasvaa ja haluan lukea jotain, mihin jaksaa itsekin hieman keskittyä. Meillä oli pari Mauri Kunnaksen kirjaa kun olin pieni ja tykkäsin niistä ihan hirveästi. Nyt myöhemmin olen tajunnut, että niissä on ihan oikeasti ollut sen tarinan sisällä ihan faktaa, vähän niinkuin Olipa kerran elämä -ohjelmissa. Kaiken lisäksi oli ihan parhautta etsiä sieltä sivuilta aina Herra Hakkarainen ja Hämähäkki Heikki! Kärkkäiseltä löytyi edullisesti tämä kirja, joka myös meillä lapsena oli. Ei mikään ihan tuore julkaisu siis.

Tämä on ihan paras kirja! Siinä käydään läpi sanomalehden syntyminen ja ihan viimeisellä sivulla lehti tipahtaa postiluukusta. Kirjan yhteydessä tulee myös tuo lehti, joka sitten sieltä postiluukusta tipahtaa ja joka tuon kirjan sivuilla syntyy. Muistan kun pienenä luin tuota omaa lehteä vanhempien lukiessa Länsi-Suomea. Tuo on muuten sitten ihan ensimmäinen koskaan lukemani sanomalehti. Ja se on hauska, myös näin aikuisiälläkin. Se Mauri Kunnaksen kirjoissa on ehkä parasta, että se on viihdyttävä lapsille ja siellä on välissä omaa huumoria aikuisille (mm. iso uutinen "romahdus pörssissä" kun pörssitalon ränni oli romahtanut.)

En malta odottaa että Lili on sen ikäinen, että sen kanssa voi oikeasti lukea noita kirjoja. Hän on tosin jo niin iso tyttö, että hän on juuri oppinut pärisemään niin hienosti ja pyörittelemään hienosti leluja kädessään. 

"Äprpryyyy"

Mietis jotain punkkeja...

Oltiin ajamassa Lahteen käymään Kärkkäisellä ja siinä ihastellessani kaunista valkoista lumimaisemaa, Isäntä pohtii ääneen:

"Mietis jotain punkkeja. Siellä metsässä ne on hyppyvalmiudessa ruohonkorren päässä odottamassa ohikulkijaa, johon ne voi hypätä. Mieti jos sen hetken niiden keskittyminen herpaantuu (vaikka nokka kutiaa) niin just sillon joku kulkee siitä ohi ja ne missaa sen. Mieti kuinka paljon sitä punkkia ketuttaa kun se joutuu toisen kuukauden odottamaan hyppyvalmiudessa siinä ruohonkorrella."

Jos huomenna juttua enempi siitä Kärkkäisestä. 

Matkailua matkailun perään

Käytiin Lilin kanssa pitämässä pakkasia Raumalla! Loppiainen vietettiin erittäin poikkeuksellisesti vain kotona. Ei poistuttu sitten yhtikäs mihinkään, joten kyllä sitten jo torstaina piti jonnekin lähteä. Käytiin pikavisiitti Lilin isoisovanhempien luona. Hauskaa oli!

Vauvan kanssa matkaaminen yksin on huomattavasti helpompaa, jos se vauva nukkuisi!
Toisaalta, oli vallan parasta matkaseuraa näinkin.

Raumalta meillepäin kyydissä matkusti meidän lisäksi myös mun äiti ja kummityttö. Lähtö Raumalta vähän viivästyi yllättävistä syistä ja Lili ehti jo nukahtaa ennen lähtöä. Tämä kostautui siinä matkalla, kun matka Raumalta Helsinkiin kesti 6,5 tuntia. Siihen toki sisältyi suunniteltu pysähdys Myllyssä, mutta myös kaksi muuta pysähdystä, jotka oli niin sanotusti Lilin huoltopysähdyksiä. Hän ei vain halunnut istua autossa, vaan halusi ennemmin katsella ihmisiä huoltsikalla.

Joka tapauksessa perille päästiin ja turvallisestikin vielä!

Pakkaset ei ole meitä juuri haitannut. Muiden valittaessa kylmyyttä olen itse jopa nauttinut näistä paukkupakkasista, pitäähän Suomessa nyt oikeesti talvella pakkasta olla! Ja tämä lumipeite on ihana, vaikka aika ohut onkin! On paljon kivempi ajellakin, kun lumi luo omaa valoisuuttaan tienposkiin. Autokin on toiminut vallan mainiosti ja webasto on näillä keleillä, etenkin tuon pienen vauvan kanssa, todella kiva!

Lili nukkuu päiväunensa myös sisällä, joten ongelmia ulkonukutustenkaan kanssa ei ole ollut. Olen jopa hieman järkyttyneenä lukenut kokemuksia, joissa pahimpien pakkasten aikana äidit on avanneet yhdestä huoneesta ikkunan ja pukenut vauvan nukkumaan sisälle kylmään huoneeseen, kun on niin tottunut ulkona nukkumaan, ettei vauvat suostu sisällä enää nukkumaan. Vaatiihan Lililläkin usein se sisällä nukkuminen hieman enemmän nukuttamista kuin ulkonukutus, mutta se sentään onnistuu ja melko kivuttomastikin vielä. Olen koittanut ylläpitää Lilillä mahdollisimman erilaisia nukutuksia, jotta hänestä ei ihan kauhean valikoivaa tulisi. Tällä tarkoitan siis, että joskus nukutan Lilin autoon, joskus ulos vaunuihin, joskus sisälle vaunuihin, joskus syliin, tissille, jne... Itsekseen Lili ei kyllä nukahda, siis siten, jos hänet vaan jättää sänkyyn nukahtamaan itsekseen, mutta muita keinoja on kyllä käytetty monipuolisesti. En tiedä onko siitä tulevaisuuden varalle juurikaan hyötyä, mutta ainakaan meillä ei yhdenkään huoneen tarvitse olla kylmä Lilin päiväunien varalta.

Tämä nelikuisen vauvan kehitys on kyllä niin käsittämättömän vauhdikasta, että olen ihan äimänä! Parin päivän sisällä Lili on alkanut näyttää ryömimisen merkkejä ja selkeästi hakee sitä tekniikkaa jo. Jalat hakeutuu mahallaan ollessa sivuille ja kädet vetää eteenpäin, tosin juurikaan ei oma-aloitteisesti vielä liikuta. Lelut menee niin hienosti jo suuhun ja tänään huomasin, että hän hienosti jo pyörittelee lelua käsissään. Huimaa! Alkuviikosta on 4kk neuvola ja silloin saadaan taas vähän kasvulukuja. Ei tämä neiti mikään pikkanen ole!

PS. Pikku spoileri ensiviikon suunnitelmista:

Joko se konttaa?!

Kerroin Isännälle meidän päivästä:
"Aina kun Lilin laittaa lattialle selälleen, se kääntyy ja alkaa huutamaan kun ei pääse eteenpäin. Jos sen kääntää takaisin selälleen, huuto vaan jatkuu, eli se pitää aina rauhottaa sylissä ennen kun sen laittaa takasin lattialle."
"Entäs jos sen laittaa sitteriin?" Isäntä tiedusteli.
"No joo, mutta jollain tapaa haluais vähän kannustaa sitä sen liikkellelähdön kanssa, vaikka toisaalta eihän sillä nyt niin kiire ole. Kyllä se sitten liikkumaan ehtii, mutta ois kovin kiva jos se vaikka alkais ryömimään ni se ei aina huutais avuttomana siellä naama matossa."
"Onko ryömimimen ja konttaaminen sama asia?" Isäntä taas tiedustelee.
"No ei ole! Etkös sä oo armeijassa ryöminy?"
"Olen."
"No olikos se sama asia ku konttaaminen?"
"Ei... Mutta ajattelin jos se vauvoilla olis."

Ei se naama nyt ihan aina siellä matossa ole!

Isäntä junailee

Minä olen matkustellut junalla tässä aika paljon, kun asutaan ihan aseman vieressä, junalla matkustelu on niiiin helppoa ja vaunujen kanssa saa matkustella ilmaiseksi. Isäntä sen sijaan on matkustanut junalla tasan kaksi kertaa ja molemmat kerrat kanssani, kerran kauppaan ja takaisin ja toisen kerran Helsinkiin ja takaisin.

Isäntä kävi tuossa ennen joulua työmatkalla Oulussa. Menomatkan hän meni taksilla lentokentälle, mutta ajatteli tulla lentokentältä kotiin junalla, se kun on niin kätevää ja ihan aseman vieressä kun asutaan. Toistelin Isännälle useasti, että I-junalla kotiin ja kerroin, miten sieltä lentokentältä sinne juna-asemalle pääsee. Isäntä oli sitten lentokentältä mennyt lentokenttäbussilla juna-aseman kupeeseen, siitä monet liukuportaat alas, maanalaista käytävää hetken matkaa ja saapunut asemalle. Hän istuutui odottamaan I-junaa ja kun juna saapui, hän asteli junaan ja meni istumaan. Kun juna lähti, Isäntä katseli junan ikkunasta asemalaiturille jäänyttä tietokonelaukkuaan.

Isäntä ponkaisi salamana ylös, juoksi konnarin luo ja huudahti, että "SE ON HÄTÄ NY!" Konduktööri soitti vartijasedälle, joka kävi noutamassa Isännän Lenovon sieltä asemalaiturilta säilöön. Isäntä hyppäsi junasta pois seuraavalla asemalla ja siitä seuraavaan takaisin päin menevään junaan. Saadessaan vihdoin rakkaan Lenovonsa mukaansa, Isäntä hyppäsi jälleen siihen I-junaan ja suuntasi nyt vihdoin kotiin, koko mukana ollut omaisuus mukanaan.

Juuri ennen kotiasemaa Isäntä nousi seisomaan ja meni junan oven eteen. Kun juna pysähtyi, Isäntä painoi ovenavausnappia, joka tavallisen vihreän sijaan vilkkui punaisena, eikä avannut ovea. Isäntä painoi uudestaan, uudestaan ja uudestaan, kunnes juna lähti taas liikkeelle. Suurta ketutusta poteva Isäntä kaiveli junan roskiksesta jo pois heitetyn junalipun ja vaihtoi ovea, hyppäsi seuraavalla asemalla onnistuneesti ulos ja meni taas odottamaan takaisin päin menevää junaa. Vielä kerran Isäntä hyppäsi uudemman kerran junaan ja vihdoin pääsi ovesta ulos siinä kotiasemalla.

Arvatkaas vaan, koska Isäntä seuraavan kerran tulee kotiin junalla, sillä kun niin näppärästi pääsee?

Kuulumisia Lilin valtakunnasta

Lili kehittyy jatkuvasti ja ihan käsittämättöntä vauhtia! Sen viikon aikana kun oltiin Saariselällä Lili kääntyi ensimmäisen kerran ja oppi tarttumaan esineisiin ja viemään niitä suuhun. Niin, repikää siittä! Se tekee jo muutakin kun makaa ja tuijottaa!

Tuosta kääntymisestä, Lili kääntyi siis 3,5 kuukauden iässä. Olen tästä ihan todella yllättynyt kahdestakin syystä. Ensinnäkin, olen pitänyt Liliä hävettävän vähän lattialla, sillä alkuun vauvan pitäminen lattialla tuntui todella oudolta, enkä edes tajunnut että niin pitäisi tehdä ennen kun neuvolassa ihmeteltiin, enkö tosiaan ole kertaakaan pitänyt lastani lattialla. Vähän enemmän Lili alkoi olla lattialla vasta ristiäisten jälkeen kun saatiin ristiäislahjaksi leikkimatto. Toiseksi, kun vihdoin aloin pitää Liliä satunnaisesti lattialla, Lilillä ei ole ollut pienintäkään mielenkiintoa kääntymiseen. Leikkimatolla kaikki lelutkin killuvat siinä pään päällä, joten syytä kääntymiselle ei ole ollut. Vasta ihan pari viikkoa ennen sitä kääntymistä Lili alkoi satunnaisesti kääntymään kyljelleen ja antamaan mitään merkkiä kääntymisestä. Joulupäivänä Lili päätti, että nyt sitä käännytään ja pitkän ähertämisen lopuksi hän pääsi kun pääsikin mahalleen. Siinä oli suuret kannustusjoukot, kun oli minä ja Isäntä, sekä sekä minun, että Lilin isovanhempia vieressä. Nyt sitä kääntymistä harjoitellaan päivittäin lisää, kohta se kääntyy jo kuin pro.

Lili on alkanut myös tavoittelemaan. Nykyään puhelimella viestinkin kirjoittaminen on alkanut jo välillä olla haastavaa, kun Lili on alkanut lätkiä puhelimen näyttöä painellen samalla ties mistä. Sitterissä lelukaaren lelut ovat muuttuneet huomattavasti houkuttelevimmiksi, kun niitä on jo alettu pitelemään ja Lilin sylissä pitäminen korttia pelatessa on alkanut olla jo hieman haasteellista. Ihan vielä ei kuitenkaan mitään todella selkeästi katsota ja tartuta leluun, mutta kyllä se sieltä vielä tulee.

Nyt Lili on myös löytänyt oman äänensä! Tämä äiti on välillä ihan pihalla, kun ei tiedä mikä lapsella on vialla, kun ääntä tulee niin paljon, eikä tulkitseminen ole enää tutun kaltaista. Nälkää ja väsyä ilmaistaan ihan eri tavalla, eikä tavat ole vielä niin vakiintuneita, että tietäisin aina mikä on vialla. Se äänikin löytyi ihan yhtäkkiä ja nyt reissun jälkeen sen äänen käyttö on ihan räjähdysmäisesti lisääntynyt!

Kun vihdoin 3 kuukauden rajapyykin jälkeen saatiin Lilille kylpyamme (jota en halunnut ostaa uutena, sillä meidän vanhojakin on vielä varastossa), ehdittiin kylpeä vain pariin otteeseen ennen reissua. Nyt ollaan muutamana päivänä kylvetty ja Lili nauttii niin kovin! Hän ihan tohkeissaan polskuttelee ja virnuilee siellä ammeessa. Huonoinkin päivä paranee kun katsoo kylpevää vauvaa! Kuvaa ei ehdi ottaa kun niin tosissaan siellä polskutetaan!

Rytmi hänellä vieläkin on niin, että iltaisin valvottaisiin ja aamulla nukuttaisiin. Molemmat vanhemmat on vähän samanlaisia, joten taitaa vanhempia olla syyttäminen. Illalla nukahtamisesta on nyt tullut välillä enemmän ja vähemmän hankalaa, menköön nyt vaikka niiden neljän kuukauden hulinoiden piikkiin, mutta lopulta kun hän nukahtaa, hän nukkuu hyvin aamuun asti. Ennen puolta yötä ei ole neiti tainnut mennä nukkumaan koskaan muutoin kun vahingossa. Muutamaan otteeseen ehkä jo yhdeltätoista. Aamulla herättämisellä ei tunnu olevan juurikaan vaikutusta yöunille nukahtamiseen, enemmänkin ehkä siihen kuinka paljon yliväsymystä illalla huudetaan.

Hampaita ei suuremmin näy, vaikka ikenet vähän kuultavat valkoisina, etenkin yläikenet. Sormet menee mielellään suuhun ja niitä oikeen väylätään. Menee myös äidin sormi, jos se siinä lähettyvillä on. Olen välillä jopa neuroottisesti tunkenut purulelua sormien tilalle, sillä pelkään, että Lili alkaa imeä sormiaan, tutti kun ei kelpaa. Tuttia hän tosiaan ei ole kunnolla kelpuuttanut edelleenkään, ei sitä tosin päivittäin ole tarjottukaan.

Nyt on jo havaittavissa, että aktiviteettia pitäisi olla, sillä välillä Lili ihan selkeästi ilmaisee tylsistymistään. Välillä paras paikka on olla yksin lattialla ja välillä syli on ihan pop, välillä tuntuu, että äidin pitäisi päällään seistä, että tytär viihtyisi. Se voi tosin olla sitä ääntelyä, jonka merkityksestä äidillä ei ole pienintäkään hajua. Televisio on ihan paras ikinä ja sitä täytyy välillä kääntyä katsomaan niin, että tuntuu että lapselta menee niskat. Ovelasti hän välillä katsoo ikkunan kautta, jos joku yrittää estää häntä katsomasta telkkaria. Meidän lapsi menee varmasti ihan pilalle, nyt jo kun on koukussa telkkariin.

pari pyykkiä ja jokunen matkalaukku

Vuosi vaihtui kovin rauhallisesti. Vuosi sitten meillä oli kotona railakkaat uuden vuoden kekkerit/tuparit. Tänä vuonna hengattiin ilta veljeni luona, oltiin kotona ennen puolta yötä ja kun kello löi uutta vuotta oltiin koko perhe parvekkeella katsomassa ilotulitteita. Lili meidän yökyöpelinä heräsi iltahulinoiltaan juuri sopivasti viittä vaille kaksitoista ja pääsi täten nauttimaan värivaloista meidän kanssa.

Viime vuonna uusi vuosi oli hauska ja kiva, mutta tänä vuonna se oli kivempi. Rauhallinen mutta sitäkin tunnelmallisempi. Pieni perhe kasassa kiireettömästi parvekkeella tuulen suojassa nauttien lasilliset Fresitaa, ilotulitteita, kynttilän valoa ja vauvan tuoksua. Isäntä oli ehkä jopa järkyttynyt vuodenvaihteen rauhallisuudesta, ennen kun hän on uuden vuoden iltamat viettänyt hyvinkin railakkaasti. Hyvä vaihtoehto kuulemma tämäkin!

Oltiin eilen Isännän serkun luona kyläilemässä, joten tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä, kun pääsin ihan kunnolla kotiin asettumaan. Saavuttiin kotiin kahden jälkeen ja siitä lähtien on pyörinyt pyykinpesukone non-stoppina, on imuroitu, pyyhitty, purattu tavaroita, järjestelty, korjattu jouluisimpia koristeita pois ja ihmetelty postia. Meille oli tullut ihan tajuttoman ihania joulukortteja, kiitos kaikille niistä!

Noiden muiden lähettämien joulukorttien lisäksi meille tuli toinen setti niitä meidän omia joulukortteja! Kerroin aiemmin kun tilaamani joulukortit viipyivät ja viipyivät ja laitoin palveluntarjoajalle jo viestiä, että missä mahtaa viipyä. Kun puoli tuntia kyseisen viestin lähettämisesta kortit saapuivat, laitoin uuden viestin, että kiitos ja pahoittelut, ne kortit saapuivat. Myöhemmin sain sieltä vastauksen viestiini, että he ovat kovasti pahoillaan ja laittavat joulukorttini uudelleen tuotantoon ja lähettävät minulle. Seuraavana päivänä tuli uusi viesti vastauksena siihen minun pahoitteluviestiini, että hyvä että sain kortit jo, mutta koska tilaus on tuotantoon jo tehty, he lähettävät ne minulle uudelleen joka tapauksessa. Nyt minulla on siis toiset joulukortit ja kivasti joulun jälkeen. Ei niitä oikeen poiskaan raaskisi heittää. Tuskin kukaan huomaa ensivuonna, että Lili ei ole juurikaan muuttunut viimeisen vuoden aikana?

Mitä ihmettä näillä voi tehdä?!?

Nyt pitää vielä palata viimeisten järjestelyjen pariin, että saan kodin asuinkelpoiseksi taas reissuilun jäljiltä! Palaan huomenna Lilin kuulumisten merkeissä!