Paska reissu mutta tuleepahan tehtyä

Me päätettiin, että Isäntä lähtee kuorma-auton kyydissä, missä on melkein koko meidän omaisuus. Minä taas lähdin ajamaan Isännän uudella autolla, jossa matkustaa myös kissat ja Lili. Riemukseni Isäntä tuli torstaina kotiin peräkärryn kanssa, joka oli suunnitteilla kiinnittää siihen samaiseen Skodaan, jonka kanssa minun oli tarkoitus matkata kohti Vantaata. 

Taustatietona, että peräkärry on ihan kiva, kunhan minun ei tarvitse sen kanssa ajaa. Toistaiseksi kuitenkin kaikki ihan ok, kunhan sen kanssa ei ole tarvinnut peruutella. 

Matka alkoi Turusta. Lili heräsi hieman ennen Paimiota, joten Paimion ABC:lla oli ensimmäinen ruokailuhetki. Siitä eteenpäin ei kaveria edes väsyttänyt, vaan matka jatkui valveilla olevan vauvan kanssa. Lili tosiaan ei ollut ennen matkustanut hereillä, joten hieman tämä jännitti. Hieman ennen Kivihovin Teboilia alkoi huuto. Pysähdyttiin siis Kivihovilla ja Lili söi taas. Etupenkin turvakaukalossa makoili tyytyväinen vauva, kunnes päästiin moottoritielle. Lili huusi koko matkan, kunnes vihdoin ja viimein saavutettiin Ykköspesä. Vauva rauhottui syliin saman tien. Taas kun matka jatkui moottoritiellä, huuto alkoi. Kirsikkana kakun päällä aina kun Lili huusi, Mindy säesti takapenkillä ja repi häkin seiniä. 

Nyt ollaan Lohjan ABC:llä, tämä äiti on ihan loppu! Jätin kissat autoon, webaston päälle, otin vauvan kainaloon ja otetaan nyt pieni breikki! Voitte kuvitella kun päästiin lastenhoitohuoneeseen, laitoin oven lukkoon ja joku epäonninen pariskunta yritti tunkeutua KAHDEKSAN KERTAA siihen samaan lastenhoitohuoneeseen oven ollessa lukossa. Piti oikeen nieleskellä, että sen sijaan että olisin avannut sen oven ja alkanut raivota karjahdin sieltä lastenhoitohuoneesta vaan melko tomerasti, että "mä tuun IHAN KOHTA ulos täältä". Se ulkomaalaispariskunta oli ilmeisesti "oh, we're so sorry" pahoitteluista päätellen kovasti pahoillaan. Olen itsekin pahoillani, mutta varmasti he ymmärtäisivät äänensävyn jos tietäisivät minkälaista konserttia olen autossa kuunnellut viimeisen tunnin. Ehkä jopa pidempään.

Nyt vauva nukkuu sylissä tyytyväisenä puhtaassa vaipassa ja matka jatkuu kohta, kun saan tuon hampurilaisen pistettyä poskeen.

Toivottakaa tsemppiä, tai edes rautaisia hermoja!

Gyl Raum o ain Raum

Alkuviikko on mennyt aika haipakkaa! Isäntä lähti tiistaiaamuna koulutukseen Tukholmaan ja itse sain taas hyvän syyn lähteä kotoa muuttoa evakkoon Raumalle. Kyllä ne muuttolaatikot ja pakatut tavarat ahdistaa siellä kotona aikalailla. Imurointikin tuntuu olevan ihan turhaa, kun laatikoiden siirtäminen on niin käsittämättömän työlästä ja joka kerta kun imurin saa takaisin kaappiin, jostain laatikon nurkasta pöllähtää pölypallero tai kissan karvoja. Vaikka muutto tietyllä tapaa harmittaa, odotan kyllä niin paljon että pääsen eroon noista muuttolaatikoista.

Muuton osalta asiat on hieman selkiytyneet. Vanha kämppä pitää olla tyhjä lauantaina ja uuteen asuntoon pääsee sunnuntaina. Ettei sentään ihan liian kivuttomasti tämä muuttokaan menisi. Toisaalta, onpahan melkeen kaksi päivää aikaa pakata tavarat vanhasta asunnosta kyytiin, se purkaminen kun käy aina reippaammin. Sen puolen mukavaa, että vihdoin se muuttopäivä varmistui, sillä muuton suunnitteleminen on huomatavasti helpompaa kun päivät on selvillä. Muuttoavun saaminen ja suunnittelu kun on paljon helpompaa kun päivät on tiedossa.

Vaikka Lili oli alkuun sitä mieltä, että ei yhtään huvittaisi minnekään lähteä (ks. kuva), meillä oli kuitenkin Raumalla kovin leppoisat oltavat ja saatiin paljon asioitakin hoidettua. Lili on reissun aikana ruokaillut muun muassa pankin asiakastilaisuustiloissa, kahvilan nurkassa ja varasto-vessassa. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille vauvojen äideille, että kannattaa vaan lähteä liikkeelle, kyllä niitä ruokapaikkoja sitten aina jostain löytyy. Käytiin Lilin kanssa myös molemmat passikuvassa. Eipä siinä minunkaan passikuvassa kauheasti kehumista ollut, mutta tosta Lilin kuvasta tuli vaan ihan käsittämättömän hauska!

Lilin alkufiilikset: "voi räkä!"

Multitasking: Vauva, ruoka ja ristiäiskuvien läpikäynti. Paikkana Raumalla Cafe Passion (keskuspuiston kahvila).
Hyvät salaatit! Ame suosittelee.

Lilin passikuva. :'D

Raumalla oli aamulla aika kirpsakka ilma ja käytiin vähän pihalla pyörähtämässä. Ihana huurteinen syysaamu! Ilma oli ihanan raikasta, luonnon värit niin kauniit ja luonto helmeili auringon paistaessa. Olisi kelvannut vaunuilla vähän pidempäänkin, mutta Lili heräsi ja meinasi, että ruoka-aika on nyt.

Rauma on kyllä siitä mielenkiintoinen paikka, että tällaiselle "ikuisesti raumalaiselle" täällä on aina jotain tekemistä. Ehkä se on muilla sama homma kotipaikkakuntansa suhteen. Täällä ei kauheasti tarvitse tylsistyä.

Gyl Raum o ain Raum!

Ristiäiset

Meillä oli tosiaan eilen ristiäiset, jotka oli kyllä ihanat juhlat. Tuntui, että itsellä meni aika iso osa juhlista ohi kun oli vessassa imettämässä, mutta vauva oli ihana, juhlat oli ihanat, tarjoilu oli ihana ja kaikki oli niin ihanaa!

Meillä vieraat teki kyllä tämän juhlan! Lähes kaikki tarjoilut oli vieraiden tekemiä ja se oli kyllä kiva. Kiva siksi, että oma työni helpottui huomattavasti ja siksi, että saatiin paljon perinteisiä ruokia ja tekeleitä mukaan. Tarjolla oli (mummun) sämpylöitä ja tummaa leipää, graavisiikaa, kylmäsavulohta, savulohta, voileipäkakkuja (liha ja kala), pipareita, pullia, taatelikakkua, tuorejuusto-marjakakkua sekä ainoat ulkopuolelta ostetut kakut, tyrni-valkosuklaakakku, sitruunajuustokakku ja vadelmajuustokakku.

Tarjoiluja (pullat ja vadelmajuustokakku puuttuu kuvasta)

kupit ja servetit

Itse olen syksyn lapsi ja rakastan syksyä. Kun nyt tämä ihana tyttönen myös syntyi syksyllä, halusin syysaiheisen väriteeman ristiäisiin. Äitini löysi aiheeseen sopivat servetit Saksasta ja Isännän äiti hoiti juhlapaikan koristelun. Siis aivan ihania pöytäkoristeita tuli!

Mustikanvarpu, vaahteranlehtiä ja ruusu

Tyttö oli ihan käsittämättömän esimerkillisesti omissa juhlissaan! Ainoa älähdys tuli kun pää kastui, mutta muuten hän nukkui tyytyväisenä siirtyen sylistä syliin. Meidän pieni sylivauva oli ihan onneissansa kun sai koko päivän nukkua sylissä, syli vain vaihtui. Hän tosiaan nukkui käytännössä koko päivän ja söi juhlien aikana vain kahdesti, ennen kastetta ja kasteen jälkeen. Ilmeisesti myös hän oli tyytyväinen koristeluun ja nimeensä. 

Juhlat järjestettiin Raumalla Kuapplassa, joka on melko pieni ja ihanan tunnelmallinen seurakunnan juhlapaikka Vanhassa Raumassa. Olin niin tyytyväinen, että päätimme tämän hetken turkulaisuudesta huolimatta pitää kastejuhla Raumalla. Siellä oli paljon auttavia käsiä, ihanan tunnelmallinen juhlapaikka ja tuttu ja turvallinen ympäristö. Erityisesti valinta tuntui tällä hetkellä hyvältä, sillä tällä hetkellä täällä Turussa asutaan ahdistavasti keskellä muuttoa. 

Paljon nykyään on nimiäisiä, mutta täytyy kyllä sanoa, että meidän kohdalla ei hetkeäkään epäilty, etteikö pidettäisi ristiäisiä. Kyllä näissä kirkollisissa juhlatilaisuuksissa on omanlaisensa herkkä tunnelma ja yhteisöllinen ilmapiiri ja ennen kaikkea kaikkea esille nousee perinteet ja suvun jatkuminen. Ristiäisissämme laulettiin Ystävä sä lapsien ja Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi), joiden aikana ainakin tämä äiti tihrusti kyyneleitä. Kastemekko tuli minun sukuni puolelta, ja sen on pappani äiti pappalleni aikanaan tehnyt. Isännän puolelta tuli kastemalja, jossa Isäntä sisaruksineen on kastettu sekä samaan sarjaan kuuluvat kynttilänjalat ja maljakko. Kastepöydällä oli lisäksi Isännän rippiraamattu ja vauvan pään alla tyyny, joka minulla on omissa ristiäisissäni ollut.

Kastepöytä

Kastemekko

Lahjoja tuli paljon ja koska pöydät loppui vähän kesken, meillä oli lahjapöydän sijaan lahjapiano. Tyttö sai perinteisiä lahjoja, kuten kasteliina, hopealusikoita ja kultainen papuketju, johon tullaan hänen elämänsä myötä juottamaan eri elämäntilanteita ja henkilöitä kuvaavia riipuksia. Samanlainen on minulla, siskollani, äidilläni ja minun sekä siskoni kummitytöillä. Lisäksi hän sai käytännöllisiä lahjoja, kuten leikkimaton, Manducan ja kaikkea käyttötavaraa.

Tästä lähtien rakas tyttömme kulkee blogin riveissä nimellä Lili.

Kupponen kaffetta

Kahvi on kyllä niin ihanaa! Olen normaalisti ollut kahvin suurkuluttaja, mutta alkuraskaudessa kahvi lakkasi maistumasta ja se jäi ihan kokonaan pois. Kahvin tilalle tuli tee, jota normaalisti en juo ollenkaan. Raskausaikana opinkin juomaan teetä, etenkin sitä vihreää ja sitä upposikin aika tavalla.

Nyt synnytyksen jälkeen on alkanut tehdä mieli kahvia ja kahvin tuoksu on ihan taivaallinen. Alkuun en uskaltanut alkaa kahvia juomaan, sillä joskus se aiheuttaa vauvalle masuvaivoja. Odotin siihen parin viikon ikään, jolloin ne masuvaivat sitten yleensä alkavat. Mitään suurempia vaivoja ei alkanut kuulua ja meinasin aloittaa juomaan kahvia varovasti pienissä määrin. Suunnitelma kuitenkin kariutui, kun vauvalle piti alkaa antaa D-vitamiinitippoja, jotka myöskin saattavat aiheuttaa omia oireita. Aloitettiin Gefilus+D -tipat, jotka on maitohappotippoja joihin on lisätty D-vitamiini. Ne sopi onneksi meidän vauvalle mainiosti.

Kun D-vitaminitipat saatiin onnistuneesti käyttöön, sain rintatulehduksen. Taas kahvinjuonti lykkääntyi, kun pelkäsin antibioottikuurin aiheuttavan vauvalle vaivoja. Antibioottikuurin ohella söin myös itse maitohappobakteereja. Vauvalle tuli masuvaivoja oikeastaan vasta kuurin loppuvaiheilla ja niitä helpottamaan käytettiin onnistuneesti Cuplatonia. Vaivat eivät olleet pahoja, mutta aiheutti selkeästi vauvalle hieman itkua ja kipristelyä, johon jalkojen jumppaaminen auttoi. Kuurin loputtua vaivat ehkä hieman paheni, mutta yhdistin tämän siihen kun antibioottikuurin loppuessa lopetin itse myös maitohappobakteerit. Kun alotin uudelleen maitohappobakteerien syönnin, vauva oli taas ihan normaali oma itsensä.

Viikko sitten kun vauva oli 5 viikon ikäinen, pääsin vihdoin maistamaan aamukahvia. Kyllä se päivä lähtee ihan eri tavalla käyntiin, kun on itsellä edes joku rutiini, se kahvin keittäminen ja se kuppi kuumaa. Vauva ei ole oireillut mitenkään, päinvastoin, tuntuu että meillä on täällä kotona entistä rauhallisempi ja tyytyväisempi vauva. Myös äiti on tyytyväinen kun päivät käynnistyy huomattavasti kivemmin ja heti aamusta on paljon energisempi.

Toistaiseksi olen myös saanut juoda jokaisen kahvini lämpimänä!

Ps. Huomenna on ristiäiset!!

Asiapaljous

NIIIIIN paljon on tapahtunut tässä muutaman päivän aikana ja niin vähän on ollut aikaa kirjoittaa blogia! Asiaa olisi kyllä ihan tajuttomasti. On ollut neuvolakäyntiä ja ollaan käyty treffaamassa pappia ja käytiin katsomassa juhlapaikkaa ja hengailtiin isomummulassa ja nukahdettiin sylin sijaan sänkyyn ja ollaan tehty pipareita ristiäisiin ja ollaan juotu kahvia ja vauva on ollut ihan käsittämättömän ihana ja kaikenlaista! En tiedä mistä alottaisin, mutta koitan tiivistää tähän jotain ja joistain aiheista koitan kirjoittaa myöhemmin enemmän.

Meillä oli tosiaan tiistaina pipariverstas kun leivottiin ristiäisiin pipareita. Tilanteesta olisi saanut aivan ihanan kuvan, joka jäi tosin ottamatta. Miten aina noi ajatukset tulee kesken imetyksen kun puhelin on jossain teillä tietämättömillä?! Älkää kuitenkaan nyt käsittäkö väärin. Käytännössähän se meni niin, että Viivi leipoi, Viivi ja Katriina koristeli ja minä ruokin ja viihdytin hänen ylhäisyyttään. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää kun pääsen ristiäisten jälkeen julkaisemaan kuvan näistä ihanuuksista. Pipariverstas jatkuu koristelun loppusilauksen merkeissä vielä tänään.

Eilen ja tänään päivä on käynnistynyt niin ihanasti, kun Katriina toi tiistaina viinereitä ja kroisantteja joita jäi vielä eiliselle ja tällekin päivälle. Olen nyt neljänä aamuna nauttinut aamukahvia ja koittanut seurata sen mahdollisia vaikutuksia vauvaan, joita onneksi ei ole vielä ilmennyt. Aamukahvi, kroisantti ja jälkiruuaksi viineri oli kyllä niin käsittämättömän ihana päivänkäynnistäjä, ettei mitään järkeä! Ihan käsittämätöntä miten aamulla jostain viineristä voi tulla niin ihanan euforinen olo, että on aivan varma, että mikään ei voi päivää pilata. Tämä on ehkä tätä arjen luksusta, joka saa täyden merkityksen vasta sitten kun on kiireinen äiti-ihminen, jonka itsestään huolehtiminen on jäänyt minimiin. Hiuksetkin värjätään vasta siinä vaiheessa kun lapsen ristäisjuhlat sitä vaatii.

Eilen tehtiin vauvan kanssa päiväreissu Raumalle, kun käytiin treffaamassa pappia. Pappi oli oikeen mukava ja fiksun oloinen, ei yhtään outo kuten ne joskus tuntuu olevan. Siinä juteltiin paljon aiheesta ja aiheen vierestä ja oli kyllä kivaa! Kaikkia erilaisia juttuja siinä käytiin läpi, mitä ei ollut itse osannut edes ajatella, kun ei oikein ole kokemusta näiden kristillisten juhlien järjestämisestä. Valitsin virret ja käytiin läpi kastejuhlan järjestys, kastepöydän sisältö ja pappi tiedusteli halutaanko me, että pappi kysyy meiltä minkä olemme valinneet lapsen nimeksi ja haluammeko, että lapsi kastetaan kristilliseen uskoon vai toteaako hän ne puheessaan. Vähän reilu tunti siihen meni, että saatiin kaiken muun jutustelun ohella käyty läpi kastejuhla. Tämän jälkeen kävin hakemassa avaimen juhlapaikkaan ja pääsin samana päivänä sinne katselemaan paikkoja. Oli kyllä ihanan tunnelmallinen paikka ja meillä tulee varmasti olemaan ihana kastejuhla, vaikka itsellä on aika epävarma olo, kun tällaisia juhlia ei ole aiemmin tullut järjestettyä. Onneksi äitini on Saksasta käsin ollut ihan käsittämättömän suurena apuna ja antanut neuvoja ja ohjeita, enkä kyllä tiedä mitä olisin tehnyt ilman häntä. Hän tulee myös paikan päälle avuksi. Se on se äiti! <3

Juhlapaikan tarkistamisen jälkeen käytiin vauvan kanssa shoppailemassa Pikku Taaperossa. Pikku Taapero sijaitsee Lapijoella (Eurajoella) Raumalta kymmenisen kilometriä Poriin päin. Siellä on ihan tajuttomasti kaikkea ihanaa! Sieltä löytää lapsille käytännön tarvikkeita, turvaistuimia, vaunuja, rattaita ja vaatteita ja lisäksi kaikkea ihanaa lahjatavaraa! Jos joskus on vaikeuksia keksiä jollekin lapselle syntymäpäivä-, ristiäis- tai jotain muuta lahjaa, sieltä löytää aina varmasti jotain! Suosittelen! Tällä kertaa sieltä löytyi muun muassa ruokalappu, joka oli ihan pakko saada. Vaikka meidän pieni tirppa ei vielä hetkeen moista tarvitse, mutta se oli niin ihana, että se oli pakko saada. Voipi jopa olla, että se pitää ottaa käyttöön jopa imetyksen ajaksi, niin ihana se oli.

Hei ihan tosi! Kattokaa nyt tota! Pakko toi on pian saada päälle!

Loppupäivä vietettiin vauvan kanssa isomummulassa, jossa mummu ja pappa haltioissaan sylittelivät pientä. Pienokainen oli niin käsittämättömän tyyni ja rauhallinen koko ajan, että taisi olla aika hyvät sylit siellä! Välillä hän otti pikku nokoset että jaksoi taas tarkkaavaisesti seurata ympäristöä ja isoisovanhempien kasvoja. Kymmenen maissa illalla lähdettiin vauvan kanssa (isomummun kauhisteluista huolimatta) jännälle kotimatkalle, johon sisältyi hyvin päivällä nukkunut vauva, yksi imetyshetki Mynämäen S-Marketin yövalaistuksessa, jännä syksyisen tuulinen ilma ja loppumetreillä hyvin vauvan jaksamisen suhteen jännittynyt äiti-ihminen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin vauvan kanssa turvallisesti kotiin. Pelkäsin että vauva ei nuku koko yönä, koska päivään sisältyi niin paljon unta ja vauva nukkui vielä melkeen koko kotimatkan. Vastoin odotuksiani vauva kuitenkin nukahti tuttuun tapaan kahden aikaan yöllä ja nukkui ihan käsittämättömän hyvin! Itse heräsin monta kertaa yöllä kun vauva vähänkin liikahti, mutta vauva nukkui seitsemään asti ja heräsin vasta sillon ensimmäistä kertaa syömään! Ensimmäinen viiden tunnin uni!

Muuttoboikotti

Lähdettiin tänään vauvan kanssa muuttoa pakoon Helsinkiin. Aamulla kun Isäntä lähti töihin, mentiin tytsyn kanssa mukana moikkaamaan serkkutyttöjä! Oli kyllä ihanan piristävää olla koko päivä pois täältä kaaoksesta ja oli ihana nähdä kun vauvan serkkutytöt olivat niin tavattoman innoissaan vauvasta. Molemmat kävi jatkuvasti hellimässä, koskemassa, silittämässä ja ihmettelemässä ja kinaa syntyi siitä kumman syliin vauva seuraavaksi menisi.

Pikkanen kettutyttö

Päivä, ja etenkin tämä edessä oleva ilta, on sen puolen jännä, että tämä äiti vetää edelleen viimeyön noin puolentoista tunnin pätkittäisillä yöunilla. Eikä ole kyllä juuri vielä edes väsyttänyt kun on jatkuvasti ollut ohjelmaa. On sitä monena aiempanakin yönä ollut unet välillä vähissä, mutta tämä taitaa kyllä olla ennätys. Vauva meni kuitenkin nukkumaan hyvissä ajoin illalla puoli kahdeksalta äidin ja isän jäädessä hereille. Kymmenen aikaan menin sänkyyn unen toivossa kun vauva heräsi syömään, mutta uni ei tullut ennen kun vauva taas puolilta öin heräsi taas syömään. Yhden aikaan sain hetken unta, kunnes vauva heräsi kahden aikaan yllättäen syömään. Pikaruokailun jälkeen en saanut unta ennen kun vauva kolmelta päätti että nyt on aamu. Kun vihdoin vauva nukahti viideltä, sain nukkua puolisen tuntia ennen kun herätyskello soi. Oli aika herkkua. Tässä on taas todiste siitä, että vaikka vauva nukkuisi hyvin, ei se aina tarkoita sitä että äiti saa nukuttua yhtälailla. Jos ensiyönä saisi ehkä vähän untakin.

Tämä päivä oli jännä myös siltä osin, että olin ensimmäistä kertaa erossa vauvasta. Aika hetken, mutta erossa kuitenkin! Vauva jäi syötön jälkeen miehille kun käytiin talon emännän kanssa koirien kanssa lenkillä. Olo oli niiiin hassu, ihan kun jotain olisi jatkuvasti uupunut. Ja uupuihan se tosiaan se vauva! Olihan se ihan hauska olla "yksin", mutta en minä kyllä ainakaan tässä vaiheessa kaipaa mitään vauvatonta aikaa itselleni. Kyllä se olo niin orpo oli! Maisemat oli toki ihanan syksyiset ja lenkki citymetsässä (leikkimetsä) oli ihanan virkistävä!

Se leikkimetsä ja koirat, jotka vetivät parhaan posensa.

Tänään päätin myös testata, meneekö napakoru edelleen lävistyksestä läpi. Kauan se on ollut mielessä ja kauan olen sitä epäillyt, mutta menihän se! Helposti vielä. En olisi kyllä uskonut! :D Ei se mikään kaunis ole nättine repeämisarpineen, mutta siinä se taas on. Otin sen pois raskausviikolla 23, tyttö syntyi viikolla 40 ja on nyt viiden viikon ikäinen, eli 22 viikkoa (reilut 5kk) eikä mennyt umpeen! 

Kaiken tämän lisäksi hiukset sai uutta väriä! Tyvikasvu oli niin järkyttävä, etten kehdannut ottaa edes kuvaa! Raskausaikana tyvikasvun alkaessa häiritä lykkäsin värjäämistä syntymän jälkeiseen aikaan, jottei vauvaa turhaan masuaikana myrkytetä. No kun vauva vihdoin syntyi, kaikkien yllätykseksi hiusten värjääminen ei ollut ensimmäisenä mielessä. Nyt kun vauvan kanssa homma on hieman rutinoitunut ja on ollut aikaa välillä kurkata oikeen peiliin, se tyvikasvu on alkanut yllättäen taas häiritä. Lupasin itselleni, että ristiäisiin mennessä on ihan pakko, ymmärtänette varmasti. Ristiäiset on sunnuntaina ja pää on taas punainen. Tehtävä siis suoritettu onnistuneesti!

Chaos in da house

Terveisiä täältä kaaoksen keskeltä! Joka ainoalla pöytätasolla on tavaraa, joka nurkassa on laatikoita ja koko asunnon yleisilme on ihan järkyttävä. Lohdutuksekseni koitan itselleni hokea, että "enää kaksi viikkoa".

Kaksi viikkoa!?! Kuka täysjärkinen asuu muuton keskellä kaksi viikkoa!? Itse olen sitä tyyppiä, joka normaalisti muuttaa kahdessa päivässä. Toisena päivänä pakataan, toisena puretaan tavarat. Voin kertoa, että vauvan kanssa se ei ihan näin simppelisti onnistu, etenkään kun koko ensiviikonloppu on varattu ristiäistohinoihin. Oman haasteensa lisäksi luo se, että täällä tosiaan pitäisi asua ja elellä vielä ennen muuttoa, joten välistä on ihan todella hankala päättää mitä pakataan ja mitä jätetään pakkaamatta.

Jos minusta ei juurikaan kuulu tässä lähiaikoina, se saattaa johtua joko siitä että olen vaan hemmetin kiireinen kaikkien ristiäis- ja muuttojärjestelyjen kanssa tai vaihtoehtoisesti olen saanut hermoromahduksen ja joutunut suljetulle osastolle.

Kun nämä seuraavat kolme viikkoa on ohi (ristiäiset ja muutto pakkaamisine ja purkamisineen), istun kotisohvalla vauvan kanssa ainakin viikon!

ps. Isäntä keksi otsikon

Asuntohommia vol 2

Saanen ilmoittaa, että asunto on löytynyt. Asunto sijaitsee Vantaalla Myyrmäessä, siinä on kolme huonetta, keittiö ja sauna ja se on Isännän mukaan meille passeli. Itsehän en ole kyseistä asuntoa nähnyt. Voitte kuvitella miltä tuntuu muuttaa asuntoon, mitä ei ole koskaan itse nähnyt. Kova on luotto Isäntään nyt tässä.

Muutto tulee tapahtumaan kuun vaihteessa. Virallisesti uusi asunto vapautuu 1.11 ja meidän asunnon pitäisi olla tyhjä 1.11, joten jottei asiat taas liian helposti sujuisi, jonkinlaista sumplimista tämä muuttohomma vaatii. Pääasia kuitenkin on, että se asunto on nyt tiedossa ja pitäisi olla ihan kivakin vielä. 

Suurin osa pakkaamisesta tulisi tapahtua tänä viikonloppuna, sillä muuten meinaa hieman aika loppua kesken. Isäntä on arkisin paljon poissa, minulla toinen käsi kiinni vauvassa ja ensi viikonloppuna meillä on ristiäiset. Vieraat ovat arkisin kovasti tervetulleita, etenkin ne, jotka haluavat tulla kanniskelemaan vauvaa muuttolaatikoiden keskelle. Pakkaamista toki jouduttaisi vielä, ellei 2/3 muuttolaatikoista olisi Raumalla. 

Jotenkin hassua, kun aina ennen olen ollut muutosta itse todella innoissani. Nyt pakkaaminen ja koko muutto ajatuksena tuntuu niin pakkopullalta, ettei se pakkaaminen tosiaan yhtään kiinnosta. Ei auta kun ottaa se suorittamisasenne ja koittaa hoitaa tämäkin homma kunnialla loppuun. 

Blah.

Työpaikkahyvästit

Eilen oli vihdoin se päivä kun sain aikaiseksi tyttelin kanssa lähteä näytille työpaikoille. Käytiin ensin näytteenottoharrastuksessa istuskelemassa ruokalassa ruokatunnin aikana ja sen jälkeen "päätyöpaikalla" kahvitauolla.

Tosi moni on kysynyt, että miten minun töiden sitten käy, kun edessä on muutto toiselle paikkakunnalle. Mikäs näiden minun työpaikkojeni tilanne sitten on?

Tilannehan on se, että Isäntä on koulutukseltaan biotekniikan insinööri ja minä olen bioanalyytikko, eli laboratorion hoitaja. Bioanalyytikoilla on hyvin töitä melkeimpä joka puolella, kun biotekniikan insinöörejä taas on paljon työttömänä tai vaihtoehtoisesti he työskentelevät muissa hommissa kun omalla alallaan. Isäntä valmistui siis käytännössä työttömäksi. Tästä syystä on ollut aika kauan jo tiedossa, että Isännän työn perässä meidän on lähdettävä. Nyt kun Isäntä pitkän työnhaun jälkeen sai paikan pk-seudulta huoltoinsinöörinä huoltaen sairaala- ja laboratoriolaitteita, on meidän siis muutettava.

Itse olin "päätyössäni" kuitenkin analysaattorivalmistajan tuotekehitystiimissä laboranttina ja työskentelin immunologian parissa. Työ oli todella mielenkiintoista ja poikkesi paljon normaalista bioanalyytikon työstä. Samankaltaisissa hommissa haluaisin kovasti jatkaa, mutta tuntuu aika epätodelliselta, että saisin vastaavanlaista työtä pk-seudulta. Näytteenottoharrastuksessa tein keikkahommia yksityisellä lääkäriasemalla, jolloin työ oli näytteenoton lisäksi analysointia, näytteenkäsittelyä ja -lähetystä, eli aika monipuolista hommaa sekin. Työtilanteeni täällä Turussa oli siis oikeastaan todella hyvä ja tulevaisuus pk-seudulla täysin tuntematon.

"Päätyön" osalta työsopimus loppui elokuun loppuun, eikä sitä jatkettu, koska jäin äitiyslomalle. Mitään varmuutta ei siis ole, että pääsisin samaan paikkaan takaisin äitiysloman jälkeen. Näytteenottoharrastuksen osalta harmittaa todella paljon jättää työpaikka taakse, sillä siellä on ihan tavattoman ihanat kollegat. Näytteenottoharrastuksen osalta voin kuitenkin hakea sisäistä siirtoa pk-seudulle mahdollisesti vapautuviin työpaikkoihin, joten vaikka ne kaikki ihanat kollegat jäävätkin Turkuun, samassa talossa voi olla mahdollista jatkaa.

Äitiysloman jälkeen allekirjoittanutta siis odottaa työnhaku. Toisaalta tilanne jännittää ihan todella paljon ja tilanne harmittaa, sillä työtilanteeni Turussa on ollut todella hyvä. Toisaalta odotan innolla, että pääsen selailemaan työilmoituksia ja pääsen hakemaan töitä ja uusia haasteita. Onneksi olen saanut edes vähän kerättyä sitä tavattoman arvokasta työkokemusta.

Eilen kävinkin kiertämässä työpaikat vähän sillä mielellä, että tänne ei enää palata. Näytteenottoharrastuksessa on tosin pakko vielä käydä tyhjentämässä kaappi ja palauttamassa avaimet. Toki siellä tulee varmaan mahdollisesti muutenkin käytyä jos seudulla tulee pyörittyä. Kyllä ne hyvästit on silti aina haikeita.

Tytsy sai ihanan lahjan Näytteenottoharrastuksen tytöiltä!

Asunnonhakuhommia

Jotenkin pienessä päässäni ajattelin, että se asunto löytyy niin, että katsotaan hakemuksia netistä, käydään paikan päällä ja jätetään hakemus. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan ihan näin helposti onnistu. Suurin osa ilmoitetuista asunnoista on VVO:n, Lumon, Aravan tai vastaavan, joissa yksittäistä asuntoa ei voi hakea. Asuntoilmoitukset kyllä löytyy netistä, mutta niitä ei voi nimenomaisesti hakea. Hakemus tehdään ihan erikseen internetin ihmeellisessä maailmassa, ja sinne pitää nimetä mistä alueelta (joskus jopa eritellä talot) asuntoa hakee ja millaista hakee. Tämän lisäksi pitää tietenkin kertoa itsestään kaikki mahdolliset tiedot tilitietoja ja esimiehen puhelinnumeroja myöten. Tämän jälkeen hakemus otetaan käsittelyyn ja sieltä sitten tarjotaan (jos tarjotaan) asuntoa, jota voi käydä katsomassa. Helsingin kaupungin asuntoja ei pääse edes katsomaan ennen kun on toimittanut varallisuudestaan ja palkastaan tiedot, sekä todistuksia muuttotarpeesta.

Kun asuntoa tarjotaan, on todella ikävää ellei asuntoon tykästy, sillä uutta tarjousta on vaikea saada. Ainoa joka tarjoaa uusia asuntoja, on ollut VVO. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien asuntojen osalta ensimmäiseen tarjottuun pitäisi tyytyä tai sitten asua sillan alla. Lähes kaikkien asuntojen osalta asunnon saaminen perustuu tarveharkintaan ja tästä syystä täytyy tosiaan toimittaa jos jonkinlaista lappusta tai paperia. Tarveharkinnan vuoksi emme myöskään voi ottaa nyt vain jotain asuntoa ja luottaa siihen, että saamme myöhemmin kivemman. Nyt meillä meinaan on se tarve kohdillaan, mutta sitten kun olemme asunnon valinneet, välitöntä tarvetta ei enää ole. 

Kun vihdoin löytyy joku kiva yksityisen asunto, jonka vuokraaminen on sekin aina ulkoistettu jollekin välittäjälle, paikalla on hakijoita kun sieniä sateella ja asunnon saaminen on täysin tuuripeliä. 

Aika jännäksi menee. Ellei asuntoa löydy, meidät löytää ensikuussa sitten varmaan Martinsillan alta. Ohikulkevat voivat sitten sinne poiketa. Voin koittaa keitää nuotiolla jotain nokipannukahvia jokivedestä.

Jos joku tietää jonkun kivan kolmion pääkaupunkiseudulta, ei mielellään alle 60 neliötä, täällä olisi yksi pieni perhe joka sellaista kaipailisi. 

1kk

Raumareissu meni oikeen mallikkaasti ja saatiin paljon asioitakin hoidettua. Nyt on muun muassa kakut varattu ristiäisiin ja suurin osa juhlavaatteista jo Raumalla. Kotonakin on asiat taas mallillaan. Tuossa viime viikolla kivasti heti asunnon myynnin jälkeen suihkun lattiakaivo lakkasi vetämästä ja uuni lakkasi lämpeämästä. Perjantaina putkimies hoiti toisen ongelman ja viikonloppuna insinööri-Isäntä hoiti homman kotiin toisen ongelman osalta korjaamalla sen hellan. Ei edes tarvinnu ostaa uutta enää tässä viimisinä asuinviikkoina! Oujea!

Mutta asiasta kaikkein tärkeimpään, meidän pieni murunen on tänään jo yhden kuukauden! Toisaalta en voi käsittää, miten hän on jo niin vanha, mutta toisaalta en pysty ymmärtämään, miten hän on vasta kuukauden, hänhän on ollut täällä ilostuttamassa elämäämme jo kauan! Kuukauden iän kunniaksi hän nosteli ja kannatteli päätään jo oikeen todella hienosti! Onhan hän päätään kannatellut jo heti syntymästä asti, mutta tänään hän kannatteli sitä oikeen pitkään ja pidemmän aikaa. Täytyy alkaa päivittäin harjoittelemaan, niin meidän pikkukaverin niska vahvistuu ja kohta hän on jo päänkannattelun mestari!

Hienosti! <3

Tässä kuukauden kynnyksellä myös meidän pörröpuku (kokoa 50) on tulossa pieneksi. Hätä ei ole tämän näköinen, sillä uusi puku on tilattu, saapunut ja pesty! Uusi ihanan hauska kettupuku (josta vauvamme vanhempana meitä varmasti kiittelee) on siis käyttövalmiudessa ja pääsee varmasti kohta käyttöön. Nyt se on myös koeajettu! 

Kettupuku. :D

Päästiin eilen myös ensimmäistä kertaa vauvan kanssa ihastelemaan takkatulta. Itse voisin tuijotella tulta tuntikaupalla ja ilokseni huomasin samoja piirteitä myös vauvassa. Tosin luulen, että meidän punaista, keltaista ja oranssia rakastava vauvamme taisi tosin ihastua pääasiassa siihen ihanaan valoon ja väriin, joka sieltä takasta hehkui! Joka tapauksessa ihanan tunnelmallista oli odotella muita saunasta.

Takkanautintoa.

Kaikkea ihanaa on ollut ja koettu ja elämäni onnellisin kuukausi on takana. En osaa enää edes kuvitella elämää ilman tätä pientä murusta! 

Tätähän varten minut on luotu! <3

Hulinoita

Käytiin eilen triplatreffeillä kahden muun syyskuisen kanssa. Toinen näistä syyskuisista tosin syntyi jo elokuussa, mutta siltin. Matka kahden vauvan kanssa kolmannen luo ja takaisin oli kyllä aika jännää. Oikeen odotan seuraavaa kertaa, tämä kerta kun sujui oikein mallikkaasti! Mitään vaikeuksia ei ollut, kun osasin vielä ennaltaehkäistä meidän tytön heräämisen välttämällä auton pysäyttämistä. Kyllä siinä oli ihmisillä ihmettelemistä kun ajelin 20 metrin matkaa edestakaisin varmaan 10 kertaa siinä odotellessani muita matkalaisia.

Täs me tehdään lähtöä. Päällä jo 62 body ja housut!

Olen myös oppinut, että ne ärsyttävät tyypit liikenteessä, jotka jäävät jurruttamaan etanavauhtia pysähtymisen sijaan ennen punaisia valoja saattavat pihien ekologisesti ajamaan pyrkivien sijaan olla myös niitä, joilla on kyydissä vauva, joka herää heti kun auto pysähtyy. Meillä sattuu meinaan olemaan sellainen tyttö, joka parhaassa tapauksessa herää liikennevaloissa. Heräämisen välittömänä vastareaktiona on nälkä, joten huuto helpottaisi heti kun pysäyttäisi auton ja löisi pienelle tissin suuhun. Usein ollaan vaan hyvin lähellä jo kotia ja loppu kotimatka menee äidin sydän verta valuen kuunnellen kun pieni rakkauspakkaus huutaa takapenkillä sydäntä särkevästi. Etenkin kun se apu tosiaan olisi lähellä.

Eilinen reissu meni kuitenkin todella mallikkaasti! Siinä kun saatiin kyytiläiset takaisin kotiinsa, käytiin tyllerön kanssa vielä shoppailemassa. Ensin käytiin Ozbabyssä, josta mukaan lähti turvakaukaloon lämpöpussi ja vauvalle pari ihanaa vaatekappaletta. 

Siis kuinka söpöt? Name it:n  bodyt ja housut! "Small hearts can feel great things"

Seuraavaksi matkattiin Prismaan ruokaostoksille ja lopulta käytiin vielä Motonetissä ostamassa meidän autoon sisätilalämmitin! Vauva oli niiiiiin nätisti koko matkan ja vaati tietenkin tästä mallikäyttäytymisestä itselleen vähän jotain.

Vauvan oli pakko saada tää.

No okei. Ei se vauva sitä oikeesti vaatinu. Äiskä näki siinä kassojen lähellä mainoshyllyllä eksyneen kilpparin. Vaikka hormonihuuruinen äiti olis halunnut, niin se ei voinu pelastaa juuri sitä yksilöä, sillä se näytti siltä että se on pyöriny ties missä lattialla. Piti siis vielä kassajonosta lähteä lastenosastolle hakemaan meidän tytölle oma pinkki kilppari. Eikös se nyt ihan selkeesti huuda, että "osta mut!!" Kiva syy tällaiselle krääsänvihaajalle ostella kaikkea pientä, turhaa ja söpöä. "Kun mulla on kato tää vauva!"

Loppuun teille vielä pieni kuva meidän iltahulinoista. Tänään me otetaan suunnaksi Rauma. Ensimmäinen Rauma-reissu sekä vauvan, että kissojen kanssa. Apuva, mitä tästä tulee?!

Hyvää yötä! Ai ei väsytä vai?

Lärpäkkeitä

Mulla on täällä muuttolaatikoita nurkissa odottamassa pakkaamista. Koska uudesta asunnosta ei ole tietoakaan, pakkaaminen tuntuu jotenkin kauhean etäiseltä ajatukselta. Tästä syystä ajattelinkin tehdä jotain muuta. Ensin ajattelin mennä käymään näytteenottoharrastuksessa, mutta aamulla sääliessäni meidän pientä nuhanenää, päätin että me ollaan tänään tyttöjen kesken ihan vaan kotona!

Ollaan tosiaan oltu tänään vaan kotona. Pikkuinen nuhanenä on saanut nukkua ihan rauhassa ja on saanut jopa uniseuraa Mufasalta. Äitikin on kaiken maailman häsäämisen sijaan pitkälti istunut tyttärensä vieressä sohvalla välillä tuijottaen pientä tuhisijaa ja välillä käsityötä. Kyllä! Otin tänään pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen! Tarkoituksena oli luoda jotain käytännöllistä, ihan tarpeeseen.

Täällä ei tarvii yksin nukkua!

Arvatkaas mitä nämä on?

Ne on kuulkaas ihan itse tehdyt rinnanlämmittimet! Ulkona alkaa olla aika kylmä ja jos yhden rintatulehduksen sain jo 15 asteella oven availusta, en halua edes kuvitella mitä tulee kun ovea availee pakkaskeleillä! Sen verran ikävä tauti tuo rintatulehdus oli. 

Erehdyksekseni luulin, että rintatulehdus on vaan rinnassa/rinnoissa. Samoin kuvitteleville tiedoksi, että sen niiden tissikipujen lisäksi saa järkyttävän päänsäryn (kyllä, jopa minulla jonka päätä ei ikinä särje), huimauksen, kylmähorkkia ja kuumeen, sekä lisäksi hirveän silmäsäryn, jonka vuoksi olisin halunnut kaivaa ne silmät pois päästä jotta se särky helpottaisi. Sitä ei kyllä toivoisi kenellekään. 

Ensimmäisestä alottamastani tissinlämmittäjästä tuli kuitenkin vauvalle pipo. Ihan vaan, koska alun jälkeen tajusin, että ilmat kylmenee ja pikkanen tarvitsee lämpimän pipon joka tulee korvien päälle. Voilá! Ei ole ensimmäinen kerta kun jostain aloittamastani jutusta tulee jotain muuta, kuten ensimmäinen virkkuutyöni ikinä, patalappu, päätyi kulkusen kanssa joulukuuseen kuusenkoristeeksi. Sillon taisi olla tosin kyse vain kärsivällisyydestä.

Pikkupipo! Saattaa tarvita nauhan, mutta tilanne arvioidaan myöhemmin.

Ps. Jos joku tietää pk-seudulta kivan kolmion, viestiä tänne, hop!

Yksi suihku ja lämmin ruoka ♥

Kävin tänää ekaa kertaa suihkussa niin, että oltiin vauvan kanssa kaksin kotona!!

Woop woop!

JA sain syötyä ruuan ihan ekan lämmityksen jälkeen. Ja se oli vielä lämmintä!

Niistä raskausarvista

Rasvailin koko raskausajan neuroottisesti vatsaa raskausarpien pelossa ja ajattelin nyt kertoa oliko siitä mitään hyötyä. Ihoni on todella kuiva, joten olin varma että vatsanahan venyessä saisin kauniin seeprakuvion kyljestä kylkeen. Rasvailuun käytin The body shopin kaakaovoi -body butteria. Hieroin sitä vatsan alueelle joka ilta reilusti ja hieroskelin niin kauan, että rasva muuttui ihon pinnalla öljymäiseksi. Yöksi laitoin rasvatun mahan päälle tuubitopin, jotta rasva pysyisi iholla. Loppuraskaudessa rasvailin vielä toisen kerran aamulla.

Napalävistyksen kohdalta iho repesi ja siihen tuli nätti raskausarpi. Muuten säilyin raskausarvilta koko raskauden ajan, mutta joko synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen alavatsalle tuli pari ihan pientä raskausarpea. Epäilen tämän johtuneen siitä, että lopetin rasvailun heti synnytykseen. Vaikka maha palautuikin (ei nyt ihan ennalleen, mutta kuitenkin) mielestäni aika todella nopeasti, parin päivän rasvailu synnytyksen jälkeen ja epäilen, että olisin välttänyt ne kaksi pientäkin arpea. Ei niillä tosin mitään väliä ole.

Niiden parin raskausarven lisäksi minulle tuli synnytyksen jälkeen linea negra, eli pystysuoraan vatsan läpi kulkeva "hormoniviiva", joka joillekin tulee raskausaikana. En edes tiennyt, että se voi tulla vasta raskauden jälkeen. Isäntä luuli, että minulle on kasvanut kunnon "kinttupolku" mahaan, vaikka kyseessä tosiaan on se linea negra.

36+1. Linea negraa ei ole. Tuo napa-arpi on meikattu piiloon.

Nyt reilut 3 viikkoa synnytyksestä. Linea negra on jo haalistunut aikalailla, mutta tuossa on vielä erotettavissa pystysuora viiva keskellä mahaa. Ihan alavatsalla näkyy ne synnytyksen jälkeen tulleet raskausarvet, molemmilla puolin mahaa.

Vaikka lääketieteen kanta on, että raskausarpia ei voi ennaltaehkäistä, olen aika varma, että ilman tuota rasvailua en todella olisi näin vähällä selvinnyt. Sitä kaakaovoi -body butteria voin kyllä suositella, mutta sitä kannattaa tosiaan iholle hieroskella niin kauan, että sen koostumus iholla muuttuu öljymäiseksi. Itselläni tosiaan kun yöksi rasvatun mahan päälle laittoi tuubitopin, vielä aamulla iho tuntui hyvin kostutetulta.

Voihan rintatulehdus

Kohta jo viikon ajan vaivanneiden imetyskipujen arvoitus on vihdoin selvinnyt. Aluksi kivut tuntuivat vain ihan imetyksen alussa kun vauva sai kunnon otteen, mutta nyt pikkuhiljaa kivut on pahentuneet ja ne kestävät koko imetyksen ajan. Kipu on sitä luokkaa, että vauvan imiessä tuntuu kun sielu irtoaisi joka imulla. Etenkin kun vauva viihtyy rinnalla yleensä sen 30-60 minuuttia kerralla, ah autuutta!

Laittaisin varmaan vieläkin kivut vain rohtuneiden nänninpäiden piikkiin, mitäs lakkasin jo välissä rasvaamasta. Rasva ei kuitenkaan ole auttanut yhtään. Edes hetkeksi. Viime yönä oli tällä viikolla kuitenkin toinen yö kun palelin peiton alla koko yön. En edes siitä osannut päätellä, mutta tänään aamulla herätessäni viluissani vaikka olin jo lisännyt peiton alle vaatteita, minua särki lähes joka paikkaan. Niskaa särki, selkää särki, lapoja särki, käsiä särki, silmiä särki ja päätä särki. Minulla ei oikeastaan koskaan ilmene päänsärkyä, joten luulisi että pari päivää kestänyt hedari olisi jo saanut minut epäilemään jotain. Tunnetusti todella huonona itsensätuntijana (kuten päätellä saattaa) vasta aamuinen kokovartalosärky ja yöllinen palelu saivat minut pyytämään Isäntää hakemaan kuumemittarin, joka hetken kuluttua näytti lukemaa vähän 38 asteen yläpuolella.

Sitten minä sen tajusin.

Rintojen arkuus, imetyskivut, kuume ja sen mukana tulleet säryt, satunnaiset pistelyt/kirvelyt rinnoissa ja tunnustellessa tuntuvat patit. Käy ihan järkiin, vaikka mitään punoitusta en huomannutkaan.

Joitain kotihoitokonsteja tiesinkin ja ensimmäisenä agendalla oli rintojen tyhjennys, ensin pumppaamalla ja loput imettämällä. Kun aamutoimien jälkeen nousin kunnolla ylös, huomasin silmissä valonarkuutta ja päässä huimausta. Isäntä katsoi vierestä aamuimetystä kun minulla valui kyyneleet silmistä kivun ansiosta ja totesi, että se ei voi olla normaalia. Päätettiin, että on paras käydä lääkärissä. Toisaalta olisin halunnut koittaa, jos oireet katoaisivat kotihoitokonstein nyt kun tietää mitä kotona pitäisi hoitaa, mutta ehkä hieman Isännän painostuksesta tulin itsekin siihen tulokseen, että parempi mennä nyt vielä ennen kun tilanne on levinnyt käsiin ja olen vauvan kanssa yksin kotona.

Nyt pitäisi alkaa popsimaan antibioottia. Täytyy toivoa, että vauvelin masu ei ota itseensä, meinaan näiden pään- ja silmäsärkyjen kanssa valvominen on varmasti ihan hirvittävän kamalaa. Itse alotin jo maitohapot ja vauvallakin on käytössä Gefilus-tipat, joihin on lisätty D-vitamiinia, jospa ne edes vähän auttaisivat vielä täydelliseksi kehittymättömän suoliston reaktiota äidin antibioottikuuriin.

Ps. Viime yö meni päivän valvomisesta huolimatta mainiosti imetyskipuja lukuunottamatta. Herättiin taas tasan kolmen tunnin välein syömään.

kolmen viikon virstanpylväs

Meidän tyttö on tänään jo kolme viikkoa!!

Eilen oli taas neuvola ja neiti kasvaa hurjaa vauhtia! Ikää neidillä oli päivän vajaa 3 viikkoa, painoa oli nyt 4000g (syntymäpaino 3450g), pituus 52,8cm (50cm) ja päänympärys 36,3cm (35cm). Vatsavaivoja on pikkusen ollut havaittavissa, mutta ei onneksi vielä ainakaan mitään kauhean pahaa. Pikkuinen on nyt sairastunut siihen pelättyyn flunssaan, joka Isäntä ja minä jo sairastettiin. Onneksi suurimmat oireet on tukkoinen nenä, joka ei onneksi ole niin pahasti tukossa, ettei syömisestä tulisi mitään. Olen kuitenkin laittanut pienoiselle suolaliuostippoja nenään ja pitänyt valkosipulia tytön vieressä, jotta oireet helpottaisivat. Lisäksi yöt olen koittanut pitää tyttöä nukkumassa selällään, jotta kumpikaan sierain ei tukkoutuisi niin ikävästi. Silti se pieni rohiseva vauva on todella ikävää kuunneltavaa, vaikka hän ei siitä kovasti vaikuta kärsivänkään.

Tänään neiti on ollut heräämisestään lähtien, eli noin 12 asti, lähes jatkuvasti hereillä. Koko päivän hän on syönyt tiheään ja vähän kerrallaan ja unet on olleet todella lyhyissä pätkissä. Vähistä unista huolimatta meillä on ollut pääasiassa ihanan hyväntuulinen tyttö. Koska meillä oli seurana (ja apuna) tuleva kummitäti, päätettiin kokeilla vähän taikataikinaa ja vauvan jalan- ja kädenjäljen painamista taikinaan. Helpommin sanottu kun tehty. Jos jollain on joku vinkki miten se kädenjäljen painaminen onnistuisi helposti, vinkit on enemmän kun tervetulleita. Etenkin tänään, kun kaveri ei sitten millään halunnut nukkua. Hyvin pitkän taistelun päätteeksi saatiin me kuitenkin jotain aikaiseksi. 

Tämä ja muutama muu tekele odottaa kuivumista. 

Kun seura lähti, käytiin vähän vaunuilemassa. Vauva piti ensin sylissä kävellä nukuksiin ja siirtää nopeasti vaunuihin, sillä paikallaan olevissa vaunuissa ei voinut nukkua hetkeäkään. Kovin kauas ei uskaltanut lähteä, sillä tyttö ei tosiaan ollut koko päivänä suostunut nukkumaan kunnolla. Käyskeltiin kuitenkin ihanassa syysilmassa ja ihanissa maisemissa ja sen vajaan tunnin vauvakin nukkui. Heräsi toki heti kun kotiin tultiin ja vauhti pysähtyi. Siellä lenkkeillessä törmättiin jonkun kissaankin, joka lähti meitä seuraamaan. Kissalla oli panta kaulassa ja sen nimi oli nimilaatan perusteella Cisu.

Vauvalla ei pysynyt kamera kädessä, joten vauva poseerasi ja äiti otti kuvan.

Cisu tuli oikeen tutustumaan ja puskemaan jalkaa.

Mahtoi tunnistaa kissaihmisen.

Nyt kun Iskä tuli kotiin, äiti pääsi saunaan ja pesulle. Kumman freesi olo tuli kyllä! Vauvakin veti vaunulenkin lisäksi päivän toiset tunnin päikkärit sylissä. Vähän jännittää tuleva yö. Valvotaanko samanlaisesti vai nukuttaisiinko vihdoin?

Jälkiviisauksia sairaalakassista

Sairaalakassia pakatessa lueskelin netissä kaikenlaisia juttuja sairaalakassista ja päädyin pakkaamaan sairaalakassiin vähän kaikennäköistä. Neuvolasta saadun lapun mukaan sairaalakassiin kannattaa pakata:

-äitiyskortti

- hygieniavälineet

- kamera

- imetysliivit

- puhelin ja laturi

- kotiinpaluuvaatteet

- isälle eväät

Nämä olisivat olleet enemmän kuin riittävät ja itsekin totesin, että sairaalakassissani oli paljon enemmän tavaraa, mitä tarvitsin. Vaikka monet asiat tuntuvat ihan välttämättömiltä ennen synnytystä, tosiasiassa kun se vauva on syntynyt, niin mikään muu ei ole välttämätöntä kun sen pienen ihmeen pällistely ja tuhinan kuuntelu. Itsensä siinä unohtaa hyvin nopeasti. Olin sairaalassa "vain" kolme yötä, joten toki tilanne voi olla eri, jos siellä joutuu oikeen pitkään olemaan. 

Mitä itse pakkasin mukaan, ja mitä niistä koin oikeasti hyödylliseksi?

- Hygieniatarvikkeet (hyvä mukana)

No ne on tietenkin hyvä olla mukana. Tosin, sairaalassa on saippuaa ja TYKSistä ainakin löytyi shampootakin. Itselläni ei ollut shampoota eikä hoitoainetta ja kyllä se hoitoaine aika ihanalta tuntui kun Isäntä sitä parin päivän jälkeen toi. Hammasharja ja kasvojenpesuaine oli kyllä aika kivat mukana, vaikka niitäkin havahtui käyttämään vasta toisena päivänä. 

- Karkkia (meillä tarpeeton)

Ei tehnyt sitten yhtään mieli synnärillä. Olipahan tuliaisia kotiin kun tultiin ja aikamoinen selectionkin vielä. 

- Kamera ja kameran laturi (meillä tarpeeton)

Eipä sitä kameraakaan kauheasti tullut käytettyä. Kuvat otettiin oikeastaan kaikki kännykällä. Kuvattavat hetket oli niin hetkellisiä, että kameran kaivaminen esille olisi vienyt aikaa, etenkin kun kännykkä oli jatkuvasti hollilla.

- Imetysliivit, -toppi ja liivinsuojia (tarpeeton)

En tarvinnut kyllä lainkaan. Synnäriltä sai verkkoliivit ja ne on vielä kotonakin öisin käytössä. Ne on päällä ihan supermukavat.

- Alusvaatteita (tarpeeton)

Ne synnärin alushousut ei ole mitään kauniita, mutta ovat kyllä sitten käytännöllisiä senkin edestä! Lähdin kotiinkin sairaalan verkkoalkkarit jalassa, ei siinä kauheasti tehnyt mieli omia tahria. Omia sukkia taisin kerran käyttää, joten ei niitäkään ihan hirveästi tarvinnut. Ne oli kyllä huomattavasti kivemmat kun ne sairaalan pötköt.

- Aamutossut (tarpeeton)

Olihan ne käytössä, mutta sairaalasta sai myös tossut, jotka olisi riittänyt oikeen hyvin.

- Hiusharja ja -lenkkejä (hyvä mukana)

Jos on pitkät hiukset niin suosittelen lämpimästi. Ainakin jos on helposti takkuuntuvat ja luonnonkiharat. Ei ole kiva kun kutrit karkaa vauvan naamalle. 

- Huulirasva (hyvä mukana)

Tällaiselle huulirasva-addiktille ihan ehdoton.

- Vesipullo (hyvä mukana)

Oli kyllä tosi hyvä mukana! Synnäriltä olisi myös saanut vesikannuja ja meilläkin oli omenamehukannu jatkuvasti vieressä, mutta sen vesipullon sai sänkyyn helposti käden ulottuville niin, että imetyksenkin aikana sai juotua.

-Lanoliinivoide (erittäin hyvä mukana!)

Tätä en aiemmin maininnut, mutta otin mukaan myös äitiyspakkauksessa tulleen lanoliinivoiteen. Monessa paikassa toisteltiin, että synnäriltä kyllä tarvittaessa saa, mutta ei saanut. Ilmeisesti se oli loppu ja saatavilla oli vain rajallinen määrä jotain näytepakkauksia, joten se oli synnärillä kultaakin arvokkaampi! Omalta kohdaltani näytepakkaukset meni parempaan käyttöön jollekin muulle ja läästin sitä lanoliinivoidetta tottumattomiin nänneihin aika urakalla. Ehdottomasti suosittelen ottamaan mukaan! 

Kotiintulovaatteet olin laittanut valmiiksi ja Isäntä toi ne samalla kun toi turvakaukalon. Toki nekin voi pakata jo valmiiksi mukaan. 

Isännälle ei otettu eväitä, mutta Isäntä kävi siinä synnytyksen aikana jossain kohtaa lähikaupassa hakemassa itselleen syötävää. Meidän synnytyksen aikana sen ehti tekemään oikeen hyvin, joten tarvetta eväille ei edes ollut.

Puhelin, laturi ja äitiyskortti kulki mukana omassa laukussani, joka tietenkin otettiin mukaan kun lähdettiin, joten ne oli myös mukana. 

Loppujen lopuksi siis turha niistä sairaalakasseista oli netistä lueskella, kun nuo nauvolan ohjeet on ollut kyllä kaikkein parhaat. Ainut mistä ei kukaan maininnut mitään, mutta tajusin onneksi itse ottaa varoiksi mukaan, on tuo lanoliinivoide. Sitä kyllä suosittelen.