Sananen siitä neulakohusta

Eilen uutisoitiin HUSlabin tapauksesta, jossa 19 potilasta oli pistetty eilispäivän neuloilla. Koska ala on sattumoisin tuttu (bioanalyytikko täällä hei), on nyt pakko ottaa aiheeseen kantaa.

Ensinnäkin, ketään syyllistämättä, en yksinkertaisesti pysty käsittämään, miten tämä on mahdollista. Samaa pohtivat monet kollegat erittäin aktiivisesti monissa alan ryhmissä muun muassa facebookissa. Tapahtuma on jotain ihan käsittämättömän kummallista, eikä vastaavaa ole ikinä ennen Suomessa tapahtunut. Tai ainakaan sitä ei ole myönnetty. Miksi nyt?

Normaalisti olen melko myönteinen mitä EU:hun tulee, mutta tässä ollaan taas niin kaukana EU:lle kuuluvasta sääntelystä kun olla ja voi. Kyseinen "onnettomuus" tapahtui EU säädösten myötä pakollisiksi tulevien "turva(ttomuus)neulojen" kanssa. Korostan, että Suomessa ei ole koskaan ennen vastaavaa tapahtunut! Kuitenkin, turvaneulojen turvamekanismia ei pitäisi olla mahdollista avaa uudelleen käytön jälkeen. Jos siinä on käynyt niin, että se edellispäivän näytteenottaja on laittanut neulojen alkuperäiset korkit (=hylsyt) näytteenoton jälkeen neulan päälle turvamekanismin sijaan, hän on rikkonut näytteenottajien sääntöä numero yksi: koskaan ei saa hylsyttää! Aina käytetty neula suoraan neularoskiin. Tätä jälkimmäistä tosin turvaneulojen kanssa on vaikea toteuttaa, sillä ne ovat niin isoja, ettei ne mahdu aiemmin käytettyihin neularoskiksiin.

Tässä taustalla vaikuttaa myös se, että näytteenottajalla ei ole tietoa potilaan tarttuvista veritaudeista. Kun aiemmin veritartuntavaaralliset potilaat kiinnittivät näytteenottajan erityishuomion varoituksella potilaan tietoja avatessa, nykyään näytteenottaja ei käytännössä saa tätä tietoa mistään. Sitä ei potilaan tiedoissa mainita, kaikkia kun pitää käsitellä veritartuntavaarallisena. Tästä syystä näytteenottaja ei tiedä ottamiensa potilaiden mahdollisista todetuista tartunnoista ja asian selvittäminen vie paljon aikaa.

Enemmän kun EU:ta syyllistän kuitenkin nykyistä Suomen tapaa mitä tulee resursseihin. Tulee sairaslomia, ei saada sijaisia, porukka juoksee niska limassa että pärjätään ja johto vetää tästä omat johtopäätöksensä, että vähemmällä henkilökuntamäärällä kyllä pärjätään. Henkilökunnan määrää vähennetään, johdon palkkoja nostetaan. Tämä jatkuu ja jatkuu, kunnes henkilökunnan määrä on oikeasti niin vähäinen, että taukoja ehditään hädin tuskin pitää, pienetkin poikkeavuudet päivärytmissä sekoittavat koko päivän ja aiheuttavat lisästressiä henkilökunnalle, joka tekee tunnollisesti kaikkensa, että pärjätään. Tätä on havaittavissa eritoten sosiaali- ja terveysalalla. Sitten jotkut kehtaavat vielä kitistä, kun "siellä sen koko osaston hoitajat vaan istuivat kahvilla." Jos työnantajan puolesta ei jousteta vaikka sijaisten määrän suhteen, pitäisikö hoitajien luopua niistä lakisääteisistä tauoista? No ei! Ja sen varmistamiseksi, että kaikki tauolle pääsevät, siellä usein on monta samanaikaisesti kun pari jää hoitamaan yleisesti osastoa.

On varmasti ihan hirveä huomata tehneensä moinen virhe. Jokainen voi omalle kohdalle kuvitella, miltä tuntuisi paljastaa tehneensä tämänlaisen mokan. Ennen kun syyllistäisin, haluaisin nostaa kyseiselle hoitajalle hattua rehellisyydestä. Ei varmasti ole helppoa ja ainoastaan tämän rehellisyyden vuoksi asia on selvitettävissä ja tartunnat seulottavissa!

Loppuun vielä kenties lohduttava sananen. Prosentuaalisesti näytteenotossa käyvistä hyvin pieni prosentti on HIV, AIDS, HBV (B-hepatiitti) tai HCV (C-hepatiitti) positiivinen. Todennäköisyys saada HIV käytetystä neulasta on 3%, jos neula on käynyt HIV-positiivisessa potilaassa, hepatiitin kohdalla hieman enemmän jos samat kriteerit täyttyvät. Oddsit on siis oikeasti hyvin pienet, mutta kuitenkin olemassa. Tämä on kuitenkin hyvin, hyvin harvinainen tapaus ja uskallan väittää, että mitään suurta riskiä sen uusiutumiselle ei ole. Jos sinua kuitenki omalla kohdallasi tämä pelottaa, kiinnitä huomiota että näytteenottaja avaa steriilipakatun neulan sinun kohdallasi, tai käyttäessään vanhan mallista "vakuumineulaa", voit pyytää nähdä että teippisinetit on ehjät. Voit myös mainita näytteenottajalle huolesi. Onhan se veri ehkä materiaalina ällöttävä, mutta siitä tarttuvia tauteja on loppujen lopuksi hyvin vähän.

Työpaikkahyvästit

Eilen oli vihdoin se päivä kun sain aikaiseksi tyttelin kanssa lähteä näytille työpaikoille. Käytiin ensin näytteenottoharrastuksessa istuskelemassa ruokalassa ruokatunnin aikana ja sen jälkeen "päätyöpaikalla" kahvitauolla.

Tosi moni on kysynyt, että miten minun töiden sitten käy, kun edessä on muutto toiselle paikkakunnalle. Mikäs näiden minun työpaikkojeni tilanne sitten on?

Tilannehan on se, että Isäntä on koulutukseltaan biotekniikan insinööri ja minä olen bioanalyytikko, eli laboratorion hoitaja. Bioanalyytikoilla on hyvin töitä melkeimpä joka puolella, kun biotekniikan insinöörejä taas on paljon työttömänä tai vaihtoehtoisesti he työskentelevät muissa hommissa kun omalla alallaan. Isäntä valmistui siis käytännössä työttömäksi. Tästä syystä on ollut aika kauan jo tiedossa, että Isännän työn perässä meidän on lähdettävä. Nyt kun Isäntä pitkän työnhaun jälkeen sai paikan pk-seudulta huoltoinsinöörinä huoltaen sairaala- ja laboratoriolaitteita, on meidän siis muutettava.

Itse olin "päätyössäni" kuitenkin analysaattorivalmistajan tuotekehitystiimissä laboranttina ja työskentelin immunologian parissa. Työ oli todella mielenkiintoista ja poikkesi paljon normaalista bioanalyytikon työstä. Samankaltaisissa hommissa haluaisin kovasti jatkaa, mutta tuntuu aika epätodelliselta, että saisin vastaavanlaista työtä pk-seudulta. Näytteenottoharrastuksessa tein keikkahommia yksityisellä lääkäriasemalla, jolloin työ oli näytteenoton lisäksi analysointia, näytteenkäsittelyä ja -lähetystä, eli aika monipuolista hommaa sekin. Työtilanteeni täällä Turussa oli siis oikeastaan todella hyvä ja tulevaisuus pk-seudulla täysin tuntematon.

"Päätyön" osalta työsopimus loppui elokuun loppuun, eikä sitä jatkettu, koska jäin äitiyslomalle. Mitään varmuutta ei siis ole, että pääsisin samaan paikkaan takaisin äitiysloman jälkeen. Näytteenottoharrastuksen osalta harmittaa todella paljon jättää työpaikka taakse, sillä siellä on ihan tavattoman ihanat kollegat. Näytteenottoharrastuksen osalta voin kuitenkin hakea sisäistä siirtoa pk-seudulle mahdollisesti vapautuviin työpaikkoihin, joten vaikka ne kaikki ihanat kollegat jäävätkin Turkuun, samassa talossa voi olla mahdollista jatkaa.

Äitiysloman jälkeen allekirjoittanutta siis odottaa työnhaku. Toisaalta tilanne jännittää ihan todella paljon ja tilanne harmittaa, sillä työtilanteeni Turussa on ollut todella hyvä. Toisaalta odotan innolla, että pääsen selailemaan työilmoituksia ja pääsen hakemaan töitä ja uusia haasteita. Onneksi olen saanut edes vähän kerättyä sitä tavattoman arvokasta työkokemusta.

Eilen kävinkin kiertämässä työpaikat vähän sillä mielellä, että tänne ei enää palata. Näytteenottoharrastuksessa on tosin pakko vielä käydä tyhjentämässä kaappi ja palauttamassa avaimet. Toki siellä tulee varmaan mahdollisesti muutenkin käytyä jos seudulla tulee pyörittyä. Kyllä ne hyvästit on silti aina haikeita.

Tytsy sai ihanan lahjan Näytteenottoharrastuksen tytöiltä!