Lentomatkustus vauvan kanssa, osa 2

Lentokentälle saapuessa kannattaa huomioida mahdollinen yö-/päiväuniaika. Kantorepussa on hyvä nukkua päiväunet, mutta kannattaa pitää mielessä, että aika usein turvatarkastuksessa pitää ottaa kantoreppu pois ja laittaa myös se läpivalaisusta. Ainoastaan kerran olen saanut pitää Manducan päällä ja aina Lili herää kun sen ottaa sieltä pois. Tavarat kannattaa ennakkoon järjestellä niin, että tietokone/tabletti ja nesteet pitää ottaa turvatarkastuksessa ulos laukusta. Nesteitä saa olla enintään 100ml pullossa ja nesteet on oltava minigrip-pussissa. Itse laitan muun muassa aina käsidesin ja meikkipussin kokonaisuudessaan yhteen pussiin ja Lilin hoitolaukusta sikkivoiteen, D-vitamiinitipat ja särkylääkkeen toiseen pussiin. Meillä on ollut aina särkylääkettä matkustamossa, mutta koskaan ei olla tarvittu. Joku sanoi joskus, että niin kauan kun aukile on auki, ei pitäisi painonvaihtelun ottaa lapsella korviin. Totuudesta en tiedä, mutta meillä ei ole ollut mitään ongelmaa Lilin korvien kanssa koneessa. Turvatarkastuksessa on lapsiperheille oma portti, joka tosin ei ole juurikaan sen nopeampi, mutta siinä on vähän enemmän tilaa ja liikkumavaraa. Ellei ole ihan aamun ensimmäisille lennoille menossa vaan vaikka vasta päivällä, turvatarkastuksissa on aika harvoin kuitenkaan ruuhkaa.

Minulla on aina ollut kentällä Lili Manducassa, joten en osaa sanoa tarkemmin rattaiden ottamisesta portille. Mahdollista kuitenkin on, että voit tuoda vauvan turvakaukalossa tai rattaissa portille asti ja portilta henkilökunta vie rattaat ja turvakaukalon ruumaan. Turvakaukalon voi saada ottaa sisälle matkustamoon jos koneessa on tilaa. Joka kerta kun me olemme matkustaneet, kone on ollut aivan täynnä, joten turvakaukalo ei olisi edes sinne mahtunut. Me olemme aina ihan suosiolla antaneet sen kaukalon ruumaan vietäväksi jo ennen turvatarkastusta, tosin aina suojapussissa: joko omassa airshells:ssä tai vaunujen tai rattaiden kanssa samassa. Ei ainakaan kukaan ole koskaan mitään sanonut, vaikka nytkin meillä oli turvakaukalo Emmaljungien kanssa samassa pussissa. Tosin oli aika työn ja tuskan takana saada ne mahtumaan samaan pussiin ja vaunuista piti irroittaa renkaat ja muutama muu osa ennen kun ne sopivat samaan pussiin.

Aikaa kannattaa varata tarpeeksi, vaikka siellä kentällä vähän joutuisikin odottamaan. Odottaminen on vauvan kanssa paljon kivempaa kun kiireessä juokseminen. Koneeseen pääsee ensimmäisenä Business-luokka ja Priority, sen jälkeen lapsiperheet ja sitten muut. Lapsiperheet pääsee siis ensimmäisten joukossa koneeseen. Jos olet vielä ollut niin ennakoiva, että olet ottanut paikan lentokoneen takaosasta, siellä on todella hyvin aikaa laittaa tavarat hyllylle, ottaa tärkeimmät pois kassista ja asettautua vauvan kanssa ihan rauhassa paikalleen. Lentoemoilta saa (yleensä pyytämättä) vauvalle turvavyön (ihan turhake) ja pelastusliivin, joskus jopa tyynyn. Turvavyön kanssa ne mielellään neuvovat, ellei ole ennen käyttänyt. Ellei ole lapselle sisävaatteiden lisäksi muuta puettavaa, kannattaa pyytää viltti, sillä siellä koneessa on pidemmän päälle todella vetoisaa ja ainakin meidän Lili on jo kaksi kertaa saanut flunssan lentokoneesta, vaikka olen koittanut olla todella varovainen! Nyt viimeksi oli collari-jumpsuit päällä koko lennon ja säästyttiin siltä hemmetin yskältä!

Nyt viimeksi tajusin ottaa lentokoneeseen Lilille kuulosuojaimet ja ne oli tosi hyvät! Ne kun laittoi päähän kun Lili nukahti niin ei haitannut naapurien naurunräkätys, välipalaleipien pussien rapina eikä kuulutukset Lilin unia. Suosittelen, etenkin jos lapsella on tapana herätä kovempiin, yhtäkkisiin ääniin. Myös lentokoneessa muuten on mahdollisuus vaipanvaihtoon ja niissä vessoissa on integroitu vaipanvaihto-taso. Ihan vaan tiedoksi.

Lili on vielä niin pieni, että hän viihtyy lentokoneessa kun on leluja, mahdollisesti jotain syötävää ja joku, joka hypyttää. Lentokoneen melko kova tasainen hurina ja mahdolliset pienet turbulenssit on tämän ikäiselle yllättävän rauhoittavia, joten ainakin Lili on verrattain nukahtanut lentokoneessa helposti ilman suurempia ongelmia. Vähän vanhemmille jotkut tabletille ladatut ohjelmat ja pelit voivat olla tosi käteviä, sillä aika tylsäähän siellä koneessa on. Lennon aikana pitää toki olla lentotila päällä, mutta kyllä ne ladatut ohjelmat silti toimii. Netflix ei.

Kannattaa tosiaan vähän etukäteen huomioida kohdepaikan ulkolämpötilaa ja varata lapselle sen mukaan vaatetta jo matkustamoon. Jos ulkona on kylmä, kannattaa varata mukaan jotain, minkä saa tarvittaessa nopeasti kiedottu lapsen päälle, mikäli perillä lentokoneesta poistutaan ulkokautta, kuten monesti tehdään. Itse koen, että se hetkellinen kuuma ei ole niin paha kun hetkellinen kylmä, joten olen aina varannut matkustamoon mielummin liikaa kun liian vähän vaatetta.

Mikäli vaunut tai rattaat on mukana Airshellsin isossa kuljetuslaatikossa, joillain lentokentillä se ei tule tavallisella baggage claim -hihnalla, vaan sen saa jostain sivuovesta tai alueelta, joka on merkitty esimerkiksi "bulky baggage" tai "special luggage" -termein. Voi olla joku nauhoin ympäröiy alue oven edessä ja jonkun oven takaa saattaa löytyä väliaikainen säilytystila, johon ne tulevat. Ellei omaa näy eikä kuulu, kannattaa käydä kysymässä henkilökunnalta. Joillain lentokentillä on myös erikseen baggage drop kyseisen laiselle matkatavaralle. Esimerkiksi Berliinissä meidän piti mennä erikseen toiselle portille viemään se vaunulaatikko omaan bulky baggage drop:iin. Ei ole kyllä muilla lentokentillä tullut samanlaista vastaan, joten epäilen kyseessä olevan poikkeuksellisen toimintatavan. Muuten se on otettu vastaan ihan siinä samassa baggage drop:ssa kun kaikki muutkin matkatavarat.

Matkustaminen on hauskaa ja  tekemällä oppii, joten siitä vaan kaikki matkoja varailemaan! Kysyä saa, jos kysymyksiä herää, vastailen mielelläni. On se matkustelu vauvan kanssa vähän erilaista, mutta ei välttämättä haastavampaa. Lapsiperheet huomioidaan usein hyvin ja saa ihan hassun erikoista kohtelua aina välillä. Esimerkiksi Berliinissä kun oltiin menossa viemään matkatavaroita baggage drop:iin, yksi mies tuli ottamaan meidät sieltä jonon välistä muutaman muun lapsiperheen kanssa omaan jonoon jonon kärkeen, jotta päästiin ihan ensimmäisten joukossa siirtymään turvatarkastukseen ja siitä portille.

Lentomatkustus vauvan kanssa, osa 1

Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta pienen tietopaketin, kun on tässä tullut enemmän ja vähemmän lennetty vauvan kanssa. Lili on nyt siis 7kk ja on ollut lentokoneessa jo 5 kertaa plus vaihdot ja välilaskut. Oli kyllä hyötyä, että oltiin ensin koko porukalla ennen kun matkustin Lilin kanssa kaksin tänne Stuttgartiin. Oli ihan hyvä että oli jo vähän kokemusta vauvan kanssa lentomatkustelusta. Kirjoitan tämän nyt siitä näkökulmasta, että jos matkustaa kahdestaan vauvan kanssa, toki tätä voi hyödyntää myös perheen kesken matkustamiseen.

Aloitetaan ihan alusta, eli pakkaamisesta. Mukaan kannattaa pakata sen verran, mitä itse saa kannettua. Jos aikuisen lentolippuun sisältyy matkalaukku, myös vauvan ja sylilapsen lentolippuun sisältyy myös vauvalle oma matkalaukku. Lisäksi käsimatkatavaroita saa ottaa myös vauvalle oman. Siltin kannattaa tosiaan miettiä, mitä saa mahdollisesti yksin kannettua. Toki yleensä aina voi joltain pyytää apua, ja monesti sitä apua tarjotaankin. Itselläni idioottimaisen automaattinen vastaus avuntarjoukseen suomalaisittain tosin on "no thanks, I'm fine!".

Sylilapsen lentolippuun (yleensä maksaa aikuisen lipun päälle vajaa 10 euroa) sisältyy, että saa lisämaksutta ottaa mukaan lapselle turvaistuimen ja vaunut/rattaat. Mikäli jännittää edellä mainittujen kuljettamista lentokoneen ruumassa, sitä varten saa vuokrattua Airshells:ltä vakuutusyhtiöiden hyväksymiä kuljetuslaukkuja, jossa muun muassa meidän Emmaljungat, matkarattaat ja turvakaukalo on kulkeneet kivasti! Ne varataan netistä etukäteen, ohjeet tulee sähköpostiin ja Helsinki-Vantaalta ne saa noutaa nimeään vastaan Airpron toimistosta Terminaali 2:n alakerrasta. Ja ne vaunut kannattaa pakata vasta siinä juuri ennen matkatavaroiden luovutusta, sellaisen ison kassin kantaminen kun voi olla hankalaa.

Mikäli mahdollista, apu on varmasti tarpeen sinne lentokentälle saakka, ainakin jos sitä tavaraa on yhtään enempää. Jokin kantoreppu, meillä Manduca, on ihan ehdoton. Meillä Lili myös nukahtaa Manducaan, joten siinä on hyvä myös nukuttaa päiväunet, tämän ikäisellä kun niitä pakkaa olemaan aika paljon. Lentokentälle ja koneeseen on hyvä varata lapselle vaihtovaatteet, lisävaatteet, kevyemmät vaatteet ja vaipanvaihtovälineet. Kannattaa myös huomioida ulkolämpötila ja kohteen ulkolämpötila, sillä monilla lentokentillä pitää mennä koneesta kentälle ulkokautta. Lisäksi jos syödään jo kiinteitä, voi olla kätevää olla jotain maissinaksun tapaista mukana ihan ultimaattisen tylsyyden sattuessa. Lelut on kanssa näppäriä, ja meillä ihan ehdoton on ollut sellainen pehmokirja, jossa on roikkuva lehmä. Sen lehmän saa niin kätevästi lentokoneessa edessä olevan penkin selkänojassa olevan tarjottimen väliin niin, ettei Lili saa sitä kirjaa heitetty lattialle!

Tosi näppärä koneessa!

Vielä check in:stä sen verran, että jos saat valita paikan siinä check in:n yhteydessä, ensisijaisesti toki kannattaa valita sellainen paikka, joka on hätäpoistumistien yhteydessä. Meillä ei koskaan ole käynyt sellaista tuuria, joten seuraavana vinkkinä annan sen, että vaikka se ikkunapaikka on kuinka kiva, vauvan kanssa suosittelen ehdottomasti käytäväpaikkaa! Saa itselleen edes toiselta puolelta vähän lisätilaa ja tarvittaessa saa edes jonnekin (käytävälle) laskettu vauvan hetkeksi, jos pakottava tarve tulee. Myös jos imettää koneessa, lapsen jaloille (tai päälle) saa sivusuunnassa hieman enemmän tilaa ilman, että tissi on väkisin naapurin sylissä. Toiseksi, se paikka kannatta valita hieman taaempaa, sillä kun sinne koneeseen pääsee vauvan kanssa halutessaan ensimmäisten joukossa, siellä takana on hyvin aikaa laittaa kamat ylös ja asettua vauvan kanssa.

Lilipäivitys

Mitäs Lilille kuuluu? En tiedä millon viimeksi olen kertonut rakkaan pikku ikiliikkujan kuulumisia!

Lili konttaa ja liikkuu jo ihan hirmuisesti! Kaikki ympärillä olevat jutut kiinnostaa, kun enää energiaa ei mene siihen liikkumiseen itsessään. Vaikka hän jo liikkuukin paljon ja energiaa on, on hän kuitenkin ihan tavattoman rauhallinen lapsi. Hyvin pian konttaamisen jälkeen tuli seisomaannousut, joita Lili harjoittelee pääasiassa äitiä vasten, mutta myös muut harjoitteluun sopivat pinnat on nyt hyväksytty. Päivä päivältä taidot kehittyy ja kohta saadaan varmasti nostaa alahyllyiltä tavaroita ylemmäs.

Lili on siitä mielenkiintoinen tapaus, että hän harjottelee taitojaan vaivihkaa niin, että osaa lähes varmasti ennen kun alkaa taitojensa kanssa enempää retostelemaan. Esimerkiksi ryömiminen; taitoja olisi ollut, mutta liikkeelle lähdettiin pikku hiljaa vasta kun oikeen oltiin kuviot hiottu. Sama kävi konttaamisen kanssa. Lili ei koskaan hermostunut lattialla ollessaan siitä, kun ei päässyt liikkeelle, vaan hän harjoitteli ja harjoitteli ja lähti sitten kaikessa hiljaisuudessa pikku hiljaa liikkumaan.

Juuri sanoin äidilleni, että kun neuvolakorttiin pitäisi kirjata Lilin osaamisia, on todella vaikea arvioida missä kohtaa taito opitaan, kun Lili aloittaa kaiken niin pikku hiljaa ja taitoa on paljon enemmän mitä hän esittelee. Esimerkiksi pinsettiote ja istuminen. Lili on mielestäni jo kauan käyttänyt pinsettiotetta, mutta ei hän silti kaikkea pikkutavaraa ja roskaa nostele. Hän myöskin konttaa ja istahtaa aina toiselle kankulle nojailemaan, mutta hän ei varsinaisesti ikinä istu, vaikka hän kyllä oikeasti jo osaa istua. Äitini meinasi ensin, että huomaan kyllä sitten kun pinsettiote tulee, kun ihan kaikkea täytyy noukkia. Seuraavana päivänä vietettyään päivän Lilin kanssa äiti oli sitä mieltä, että kyllä sillä Lilillä kuule pinsettiote on jo hienosti hallussa, niin hienosti se siirtää tavaroita kädestä toiseen pinsettiotteen avulla. 

Lili liikkuu hienosti, mutta kiinteiden kanssa meillä vähän junnataan edelleen. Lili ei edelleenkään syö lusikasta mitään, eikä hän suostu suuhunsa muutenkaan ottamaan juurikaan mitään, mitä hän ei saa viedä sinne itse. Tästä syystä hieman vastentahtoisestikin meillä siis sormiruokaillaan. Alku oli ihan hirveää ja vieläkin se on välillä tosi kamalaa, kun toinen alkaa kakoa ja yskiä niin, että olen varma että se tukehtuu. Se ilmeisesti kuitenkin "kuuluu asiaan" kaikessa kamaluudessaan. Täytyy kyllä sanoa, että hyvin pienin askelin ja pikku hiljaa, mutta päivä päivältä Lili syö enemmän ja enemmän. Ei sitä kiinteää sinne mahaan edelleenkään juuri teelusikallista enempää ikinä mene, mutta olen siitäkin jo todella onnellinen! Vaikka tulisi kakomista tai muuta, Lili vie kuitenkin uudestaan ruokaa suuhunsa. Joitain lempiruokiakin on jo ilmennyt, kuten porkkana-maissinaksut, kuivatut omenat, kurkku (on ihan ehdoton) ja pasta. Äidin kokkaamat kana- ja lihapötköt ei ole ihan saavuttaneet suosiotaan vielä, mutta niitä maistellaan kuitenkin ahkerasti. Päivä päivältä syöminen alkaa kuitenkin sujua paremmin ja Lili osaa kyllä käsillään todella taitavasti laittaa ruokaa suuhun ja hän saa suuhunsa juuri sen kohdan, mitä hän haluaakin. Hieman sitä syömistä helpottaisi hampaat, että saisi paremmin pureskeltua.

Hampaista puheenollen, huomasin tänään Lilin suussa ihka ensimmäisen hampaan! Se on oikea alaetuhammas ja se tuntuu ihan selvästi. Se myös kolahtelee vesilasia vasten helähtäen. Pienen pieni taltta sieltä on puskenut läpi ja olen ihan super ylpeä. Nämä ylpeyden aiheet on kai niitä asioita, jotka ymmärtää vasta sen oman lapsen kohdalla. Lili on silti supertarkka suustaan, eikä sitä hammasta saa ihailla. Olenkin nähnyt sen vain kerran vahingossa, sillä sitä ei muuten tarvitse katsella. Aina, kun sen muuten voisi nähdä vilaukselta, Lili työntää kielen eteen ja jos alahuulta yrittää taivuttaa, Lili väkisin pistää vastaan ja puristaa huulet visusti kiinni. En ymmärrä, miten jotkut saa otettua kuvia niistä ensimmäisistä pienistä hampuleista. Kohta saadaan mennä hammastahnaostoksille!

Kielen näyttäminen on Lilin tavaramerkki. Toinen on keskeltä syödyt kurkut. Juttelu jäi Lilille aika pitkäksi aikaa vähän sivuun liikkumisen myötä, mutta nyt hän on alkanut juttua tulemaan taas ihan hirmuisesti. Viimepäivinä on kuvioihin tullut aiempaa huomattavasti enemmän naureskelu, sellainen vauvojen kikattelu. Yksi taito, mistä tämä äiti on ihan myyty, on kiipeily. Lili meinaan kiipeää syliin ja se on mielestäni jotain ihan tajuttoman ihanaa! Jos Lili konttailee lattialla ja menen lattialle istumaan, hän konttaa luokse ja kiipeää syliin! Ehkä kohta se kiipeily alkaa olla jopa tuskaista, kun joka paikkaan täytyy tunkea, mutta vielä tässä mittakaavassa se on jotain ihan tavattoman sydäntä sulattavaa!

Rei'itettyjä kurkkuja a'la Lili.

Lili ohikulkumatkalla äidin lueskellessa.

Keinumassa.

Äitini halusi ostaa Lilille tutin. Lili ei ole ikinä tuttia suostunut syömään, ennen kuin nyt.
Hienosti menee, vaikkei ehkä ihan oikeaoppisesti!

Lili lähettää terveisiä täältä Saksanmaalta! Vitsailuja on tullut, että Lili varmaan kävelee kun tullaan täältä kotiin. Isäntäkin naureskeli, että Lili kävelee lentokentällä vastaan kun hän parin viikon päästä tulee tänne. Kyllä neiti tuettuna jo askeleita ihan oikeaoppisesti ottaa, että paljon mahdollista, että Lili tosiaan tuettuna jo vähän kävelee Iskää vastaan parin viikon päästä. 

Kuulumiset Saksasta

Ahh, kuinka ihanaa päästä vaihteeksi itse muodostamaan tekstiä! Tässä on ollut vähän kiireenlaista menossa! Uusi maa, sama valuutta, pääsykoekirjat ja vauva. Huh! 

Täällä on ollut ihanaa ja kivaa ja vaikka mitä! Ihan eri meininki kun viime vuonna kun yritin lukea. Seuraa on melkeinpä aina lukutauoilla ja Lili pitää huolen siitä, että tällä äidillä on tekemistä aina kun se ei lue! Äitini mahdollistaa ihanasti lukemisen hoitamalla kaikki kotityöt ja patistamalla minua kirjojen pariin aina kun hengailu Lilin kanssa meinaa viedä voiton. Eli useamman kerran päivässä. Lilin ensimmäinen lause varmaan on ”menes äiti nyt siitä lukemaan”.

Päivän rytmi on arkisin ollut aika samanlainen. Aamulla kun herätään, mennään aamupalalle. Sen jälkeen mennään Lilin kanssa yläkertaan meidän lukaaliin. Lili leikkii lattialla ja itse lueskelen siinä vieressä. Lili on ihanan omatoiminen leikkijä ja on ainakin vielä viihtynyt hyvin siinä seurana. Lempileluja on tietenkin äidin penaali, joka osataan hienosti aukaista ottamalla penaalin pohjasta kiinni ja heiluttamalla sitä pään yli. Aina yhtä hienoa on se, kun se klipsukiinnitteinen penaali levähtää auki ja se koko sisältö lentää ympäri huonetta. Sitten käydään äkkiä kiinni äidin post-it –muistilappuihin ennen kun äiti ehtii keräämään ne pois. Melkein penaalin vertaisia leluja ovat ihanan värikkäät huomioviivaustussit. Niitä on oikein kiva imeskellä.

Jossain kohtaa nukutan Lilin ensimmäisille päikkäreille ja jatkan lukemista. Kun Lili herää, luetaan vielä hetki yhdessä ennen kun äitini tulee yhden maissa kotiin kurssiltansa. Siinä vaiheessa juodaan yhdessä kahvia ja teetä ja Lili syö lounaan. Sen jälkeen on vahdin vaihto ja äitini jää Lilin kanssa kun itse menen lukemaan. Luen parin tunnin pätkissä niin, että ajoitan lukutauot Lilin hereilläoloaikaan.  Lili nukkuu kolmet 0.5-2 tunnin päikkärit, joten onneksi siinäkin ajassa ehtii hyvin lukea. 

Illalla lopetan lukemisen usein päivällisen aikoihin, jolloin syödään kaikki porukalla, nautitaan ruuan kanssa ehkä maailman parasta olutta ja rentoudutaan hetki. Aika pian siitä mennään Lilin kanssa yläkertaan ja unten maille. Eilen lopetin hieman aiemmin ja käytiin ihmettelemässä Stuttgartin keskustassa. Oli muuten aika pikkasen ihanaa päästä ulos, kun olin koko viikon ollut vain sisätiloissa!

Lili U-Bahn:ssa (paikallinen metro/juna). 

Lili on myös viihtynyt hyvin ja peloistani huolimatta neiti ei ole kyllä oireillut poissaoloistani mitenkään. Päinvastoin tuntuu, että Lili nukkuu paremmin päiväunia ja syö päivä päivältä paremmin kiinteitä kun äiti ei ole jatkuvasti vieressä. Nyt viikonloppuna pääsin kivasti lukemaan kunnolla jo heti aamusta asti, mutta tuntuu että en yhtään sen enempää lukemisessa etene. Hyvä niin, se kai meinaa sitä, että viikollakin tulee loppujen lopuksi luettu ihan hyvin.

Ihmekös Lili viihtyy, täällähän on valtavan kokoinen Mufasa!

Koitan saada jotain tekstiä luotua niin, että saisin ajastettu jotain julkaisuja viikollekin, viikolla kun ei ole kyllä yhtään ylimääräistä aikaa! 

Huomenna!

Huomenna on lähtö! Huomenna on se päivä, kun lennän Lilin kanssa kahdestaan Stuttgartiin äitini luo. En voi uskoa, että se on jo huomenna! Ei yhtään tunnu siltä, että lähdetään jo huomenna!

Viikonloppu meni kivasti lukiessa. Isäntä oli päivät pitkälti Lilin kanssa kahden, oikeastaan ensimmäistä kertaa. Itse olin tosin niinkin kaukana kun makuuhuoneessa, mutta kuitenkin. Kaikki lukutauot ajoitin niin, että Lili oli hereillä ja hengailin Lilin kanssa ja niin on tarkoitus tehdä myös Saksassa. Jopa ehkä itsekin vähän yllättyneenä Isäntä jopa nautti ajastaan kahden tyttärensä kanssa. Se vaan on niin mainio tyyppi!

Huominen matkustelu ei yllättävää kyllä jännitä oikeastaan yhtään. Onneksi ollaan Lilin kanssa lennetty aiemminkin ja se mitä sitten tulee on tullakseen. Suurin haaste on ollut pakkaaminen ja sen suunnittelu. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea turhaa on pakattu ja mitä on tullut unohdettua. Varmasti kyllä pärjätään ja Saksastakin saa!

En voi tarkemmin edes ajatella, että lähdetään Lilin kanssa kahdestaan "pitkäksi" aikaa pois ja Isäntä jää tänne. Asia ollaan yhdessä päätetty ja näin tulee käymään. Nähtäväksi jää, kuinka paha paikka on kääntää selkä lentokentällä. Vaikka aika tuntuu pitkältä, kun sitä miettii niin Isäntä tulee jo kolmen viikon päästä viikoksi meidän kanssa. Sen jälkeen ollaankin Saksassa enää puolitoista viikkoa. Aika tulee varmasti menemään todella nopeasti, vaikka ikävä varmasti tulee, puolin ja toisin. Tarkoitus on olla iltaisin paljon yhteydessä videopuhelujen kautta ja kuten jo aiemminkin kirjoitin, mielenkiinnolla odotan Lilin suhdetta mummiinsa livenä, videopuhelun kautta kun se on todella tuttavallinen. Sitten tiedetään mihin varaudutaan Isännän ja Lilin suhteen.

Onneksi aloitin pakkailun poikkeuksellisesti hyvissä ajoin, sillä tiesin että suuri osa ajasta tulee menemään lukemiseen. Loppujen lopuksi todella vähän olen nyt viikonloppuna pakannut ja viimiset tavarat matkalaukkuihin päätyykin vasta huomenna. Lento otettiin onneksi keskipäivään, joten mitään kiirettä aamulla ei tule olemaan ja voidaan rauhassa heräillä porukalla.

Toisaalta on kivempi lähteä, kun toinen jää kotiin. Ei tarvitse yhtään niin tarkkaan miettiä kaikkea jääkaappia ja muuta, vaikka tuntuu että kun lähdetään, tänne jää tyhjä jääkaappi. Meidän oli tarkoitus syödä päivälliseksi kanasalaattia, mutta salaatti oli täynnä jotain ihme kirvoja, rucola oli aivan nuutunutta ja Lili on syönyt kaiken kurkun. Kun tämä huomattiin, kana oli jo paistettu ja paprika pilkottu. Isäntä meinasi, että onhan meillä kukkakaalia ja loihtikin sitten meille oikeen erikoissalaatin, joka sisälti kanaa, paprikaa ja kukkakaalia. Isäntä tulee kuitenkin syömään päivittäin töissä, joten olisi ihan turhaa jättää täyttä jääkaappia tänne "poikamiesboksiin".

Salaatinkastiketta ja avot!

Kyllä ihmisen täytyy olla hullu lähteäkseen mukaan tällaiseen. Tällaisella tarkoitan ylipäätään (taas) lukemista oikiksen pääsykokeisiin, puolison jättämistä Suomeen ja lähtöä Saksaan. Toisaalta, pakko sitä kaikkea on kokeilla.

Kirjojen tiedot julki!

Pääsykoekirjoista tuli tänään tiedot! Sivuja tulee olemaan noin 600, joka jakautuu ihan kivasti kolmen kirjan välille. Kirjoja on siis onneksi "vain" kolme. Pelkäsin, että niitä olisi neljä. Tosiaan, itse kirjoista en tiedä sen enempää vielä, mutta aiheet on nyt vihdoin tiedossa.

Ensimmäinen kirja on Esineoikeuden alkeet (165 sivua). Kirja on varmasti pitkälti asiaa, mutta aihe on osittain entuudestaan tuttu. En edes muista mistä, mutta uskoisin ainakin ison osan terminologiasta olevan jossain pitkäaikaismuistiin tallentuneena. Esineoikeus koskee kuitenkin niin montaa aihetta, joten varmasti on tästä tullut aiemminkin luettua.

Toinen kirja on Johdatus viestintäoikeuteen (219 sivua). Tämä on ehdottomasti näistä kirjoista minulle vierain aihe. Uskon, että tämä kirja tulee viemään eniten aikaa ja energiaa muiltakin osin kun sivumäärän perusteella. Ymmärrettävää tulee varmasti olemaan paljon ennen kun ulkoa opettelu on mahdollista. Uskoisin tämän olevan se hankala kirja tänä vuonna.

Kolmas kirja on Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa (208 sivua). Myöskin tämä tulee olemaan varmasti tiukkaa asiaa, mutta aihe on myös entuudestaan jo hieman tuttu. Olen lukenut Turun oikeustieteelliseen yritysoikeutta ja takausriitaa, joten uskon että niissä on hieman sivuttu jo tätä aihetta.

Kaiken kaikkiaan kaikki kirjat tulevat olemaan todella työläitä opiskeltavia, sillä asiaa on varmasti paljon ja pikkutarkasti. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen on minulle entuudestaan täysin tuntematon ja kaiken lisäksi tänä vuonna on ensimmäistä kertaa käytössä kiintiöt, joissa kahdesta sadasta sisäänotettavasta vähintään 150 tulee olemaan ensikertalaisia (suoraan lukiosta). Tämän lisäksi koko pääsykoe on uudenlainen, kun kolmen monivalinnan perusteella parhaiten selviytyneiden esseevastaukset tarkistetaan ja esseevastausten perusteella vasta pääsee sisään. Tehtäviä on aiemman kahdeksan sijaan viisi, mutta tehtävien tyyppi on entuudestaan tiedossa. Käytännössä minulla ei ole mitään käsitystä mahdollisuuksistani päästä opiskelemaan, mutta toisaalta en ole edes ajatellut mitä tapahtuisi, jos vaikka pääsisinkin. Mennään päivä kerrallaan.

Kirjat ovat huomattavasti kivemman kuuloisia kun esimerkiksi viime vuoden Turun oikeustieteellisen kirjat. Nämä ovat puhtaasti kaikki oikeustiedettä ja kaikki ovat suomen kielellä. Mielenkiinnosta tarkistin myös Turun pääsykoekirjat. Siellä on tänä vuonna 80 sivua vähemmän luettavaa ja aihealueet olisi olleet tutummat: EU-oikeutta, rikosvastuuta (taas) ja varallisuuden tuoton ja siirron verokohtelua. Tuo vero-juttu on minulle vieras ja ilmeisesti nuo vero-asiat on aika monimutkaisia ja hankalia.

Tästä eteenpäin kirjoituksia todennäköisesti tulee hieman harvempaan, mutta viimeistään toukokuun lopussa palataan taas täysillä asiaan! Koitan kuitenkin kirjoitella kuulumisia vähintään kerran viikossa! Ihanaa kevättä kaikille!

Viimisiä viedään

Lili oli tänään viimistä kertaa vauvauinnissa ennen reissua. Oltiin kahden vaiheilla sen nyt jo vähän helpottaneen flunssan vuoksi, mutta Lili on kuitenkin jo niin terve, että en nähnyt syytä olla menemättä. Lili pääsi ekan kerran kokeilemaan pintasukellusta ilman kannua ja nyt hän on viimein oppinut läiskyttelyn riemun. Koko uinnin ajan hän hakkasi innoissaan käsiä veteen niin, että äidinkin piti välillä pitää silmiä kiinni.

Muuten tämä päivä on ollut pakkailun suunnittelua ja tavaroiden hankintaa ja pyykkien pesua. Nyt pitäisi olla melkeen kaikki tarvittava kasassa. Ihan hassua kaivella kaapista hellevaatteita, mutta tähän aikaan vuodesta siellä Etelä-Saksassa on jo aika lämmintä aina välillä. Koitamme olla viemättä sinne mitään ylimääräistä, tai sellaista mitä sieltä saa. Helpommin sanottu kuin tehty. Äitini laitteli viime viikolla viestiä, että he olivat käyneet Lili-shoppailuilla ja siellä odottaa muun muassa pramea syöttötuoli ja matkasänky käyttäjää! Kovasti siellä Liliä jo odotellaan saapuvaksi!

Tein tänään kanapötköjä Lilille. Tein vähän soveltaen Simppeli Sormiruokakeittiön ohjetta ja ajattelin, että niitä on hyvä tarjota tässä ennen reissua, vaikka Lili niitä ei juuri söisikään. Huomenna pitää tehdä vielä jotain muutakin "perusruokaa", että on sitten suhteellisen helposti jotain tarjottavaa aina Lilille! Itsellenikin tein ruokaa valmiiksi ja toinen satsi sitäkin pitäisi vielä keksiä. Niitä kanapötköjä tuli ihan tajuttomasti, joten suuri osa niistä menee pakkaseen odottamaan paluutamme.

Huomenna kirjojen tiedot julkaistaan! Ihan todella mielenkiinnolla odotan kirjojen aiheita ja sitä, onko ne kenties jotain mistä saatan jo jotain tietää, vai onko aiheet ihan uusia. Todella huonosti kyllä Helsingin Yliopistossa järjestetään tämä kirjahomma verrattuna Turkuun, sillä ennakkotilausmahdollisuus on ainoastaan niin, että kirjat postitetaan. Jos siis ennakkotilaa, joutuu odottamaan kirjoja pidempään. Sen lisäksi kirjoja myydään ainoastaan yhdessä toimipisteessä, joten voitte kuvitella sen jonon, mikä siellä on koko keskiviikon. Itse meinasin mennä sinne vähän myöhemmin sen pahimman ruuhkan ehkä helpotettua, mutta olen varautunut hyvinkin pitkään jonoon. Kirjat julkaistaan (ja ennakkotilatut postitetaan) jo huomenna, mutta muuten ne on saatavilla vasta keskiviikkona. 

Nyt alkaa pieni olla sen verran väsy, että pakko painua nukuttamaan. Hyvää yötä!

 

Kohta se taas alkaa

Viimeinen Rauma-reissu ennen Saksan matkaa on nyt takana. Keskiviikkona julkaistaan pääsykoekirjat ja siitä se taas alkaa. Odotan lukuprosessia innolla ja kauhulla. Viime vuoden lukuprosessi on vielä hyvin muistissa, joka on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono. Muistan ne lukuvinkit mitä opin ja keksin lukemisen aikana, mutta muistan myös sen turhautuneisuuden, ahdistavuuden ja pitkäjänteisyyden mitä lukeminen vaati ja toi tullessaan.

Innoissani olen siitä, että tilanne on aivan toinen viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna olin yksin kotona Isännän ollessa töissä toisella paikkakunnalla ja tällaiselle sosiaaliselle eläimelle yksinolo oli aivan järkyttävää. Seinät kaatui päälle, päivät kuluivat matelemalla ja odotti vaan iltaa ja yötä että päivä vaihtuisi. Nyt minulla on Lili, joka määrää pitkälti päivän kulun. Minulla on ihan eri motivaatio herätä päivään ja olen menossa äitini luo Saksaan, joten en tule yhtäkään iltaa olemaan yksin. Koska Lili tulee aika paljon rajoittamaan lukemista, täytyy panostaa kertaamiseen.

Niin paljon ajatuksia ja pohdintoja mahtuu tähän päähän tällä hetkellä, että yöunista ei meinaa tulla mitään. Mietin miten parhaiten saisin luettua ja miten koitan päivät rytmittää, miten saisin vietettyä Lilin kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ehdinkö lainkaan ulkoilla, miten saan kerrattua samanaikaisesti leikkimällä Lilin kanssa, mitä pakkaan mukaan, mitä opin viime vuoden lukuprosessista, haenko myös jotain muuta, mitä kaikkea pitää muistaa ennen lähtöä, miten Lilin syömiset....? Viime yönä sain vihdoin unta kolmen jälkeen yöllä.

Tässä on nyt kaksi päivää ennen kun haen kirjat. Kaksi päivää aikaa hoitaa lähes kaikki. Huomenna alan pakkailemaan ja keskiviikon jälkeen olen sidottu kirjoihin. Isäntäkin on innoissaan tulevasta ja pyöritteli eilen silmiään ja kuvaili viime vuoden lukuprosessia sanoin "ihan hirveetä" ja "aivan kamalaa". Ehkä siis toisaalta hyvä, että lähdetään Lilin kanssa sinne Saksanmaalle. Isäntä saa rauhassa toteuttaa itseään ja Lili pääsee viettämään aikaa mumminsa kanssa.

Hassua, miten viime vuonna niin odotin sitä lukemista ja aika tuntui menevän niiiin hitaasti. Nyt aika on mennyt siivillä, enkä voi uskoa että kirjat tulee jo ensiviikolla! Toisin kun viime kerralla, uskon tänä vuonna tuon lukuajan kuluvan ihan siivillä ja olevan ohi ennen kun huomaankaan. Mielenkiinnolla odotan onko Lilin ensimmäinen sana "äidin" sijaan esimerkiksi "tuomari", "kauppaoikeus" tai vaikka "asianomainen". Pitäisi myös opetella joku väliaikajumppa vauvan kanssa että voi sitten venytellä paikkoja leikkien samalla Lilin kanssa. Erittäin mielenkiinnolla odotan eritoten Lilin ja mummin kohtaamista, sillä olemme paljon jutelleen videopuhelun välityksellä ja Lili kyllä tunnistaa hyvin mummin, mutta mitä tapahtuu, kun he kohtaavat livenä. Vaikka Lili ei juuri vierasta, on hän toki vieraita kohtaan ihan huomattavasti epäileväisempi kuin tuttuja ja osasi hän mummin puolisoa kummastella videopuhelun kautta. Etenkin kun Isäntä jää Suomeen ja yhteyttä tullaan pitämään videopuhelimitse, niin pystytäänkö ylläpitämään Lilin muistia Iskänsä osalta. Olen luottavaisin mielin, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Sananen siitä neulakohusta

Eilen uutisoitiin HUSlabin tapauksesta, jossa 19 potilasta oli pistetty eilispäivän neuloilla. Koska ala on sattumoisin tuttu (bioanalyytikko täällä hei), on nyt pakko ottaa aiheeseen kantaa.

Ensinnäkin, ketään syyllistämättä, en yksinkertaisesti pysty käsittämään, miten tämä on mahdollista. Samaa pohtivat monet kollegat erittäin aktiivisesti monissa alan ryhmissä muun muassa facebookissa. Tapahtuma on jotain ihan käsittämättömän kummallista, eikä vastaavaa ole ikinä ennen Suomessa tapahtunut. Tai ainakaan sitä ei ole myönnetty. Miksi nyt?

Normaalisti olen melko myönteinen mitä EU:hun tulee, mutta tässä ollaan taas niin kaukana EU:lle kuuluvasta sääntelystä kun olla ja voi. Kyseinen "onnettomuus" tapahtui EU säädösten myötä pakollisiksi tulevien "turva(ttomuus)neulojen" kanssa. Korostan, että Suomessa ei ole koskaan ennen vastaavaa tapahtunut! Kuitenkin, turvaneulojen turvamekanismia ei pitäisi olla mahdollista avaa uudelleen käytön jälkeen. Jos siinä on käynyt niin, että se edellispäivän näytteenottaja on laittanut neulojen alkuperäiset korkit (=hylsyt) näytteenoton jälkeen neulan päälle turvamekanismin sijaan, hän on rikkonut näytteenottajien sääntöä numero yksi: koskaan ei saa hylsyttää! Aina käytetty neula suoraan neularoskiin. Tätä jälkimmäistä tosin turvaneulojen kanssa on vaikea toteuttaa, sillä ne ovat niin isoja, ettei ne mahdu aiemmin käytettyihin neularoskiksiin.

Tässä taustalla vaikuttaa myös se, että näytteenottajalla ei ole tietoa potilaan tarttuvista veritaudeista. Kun aiemmin veritartuntavaaralliset potilaat kiinnittivät näytteenottajan erityishuomion varoituksella potilaan tietoja avatessa, nykyään näytteenottaja ei käytännössä saa tätä tietoa mistään. Sitä ei potilaan tiedoissa mainita, kaikkia kun pitää käsitellä veritartuntavaarallisena. Tästä syystä näytteenottaja ei tiedä ottamiensa potilaiden mahdollisista todetuista tartunnoista ja asian selvittäminen vie paljon aikaa.

Enemmän kun EU:ta syyllistän kuitenkin nykyistä Suomen tapaa mitä tulee resursseihin. Tulee sairaslomia, ei saada sijaisia, porukka juoksee niska limassa että pärjätään ja johto vetää tästä omat johtopäätöksensä, että vähemmällä henkilökuntamäärällä kyllä pärjätään. Henkilökunnan määrää vähennetään, johdon palkkoja nostetaan. Tämä jatkuu ja jatkuu, kunnes henkilökunnan määrä on oikeasti niin vähäinen, että taukoja ehditään hädin tuskin pitää, pienetkin poikkeavuudet päivärytmissä sekoittavat koko päivän ja aiheuttavat lisästressiä henkilökunnalle, joka tekee tunnollisesti kaikkensa, että pärjätään. Tätä on havaittavissa eritoten sosiaali- ja terveysalalla. Sitten jotkut kehtaavat vielä kitistä, kun "siellä sen koko osaston hoitajat vaan istuivat kahvilla." Jos työnantajan puolesta ei jousteta vaikka sijaisten määrän suhteen, pitäisikö hoitajien luopua niistä lakisääteisistä tauoista? No ei! Ja sen varmistamiseksi, että kaikki tauolle pääsevät, siellä usein on monta samanaikaisesti kun pari jää hoitamaan yleisesti osastoa.

On varmasti ihan hirveä huomata tehneensä moinen virhe. Jokainen voi omalle kohdalle kuvitella, miltä tuntuisi paljastaa tehneensä tämänlaisen mokan. Ennen kun syyllistäisin, haluaisin nostaa kyseiselle hoitajalle hattua rehellisyydestä. Ei varmasti ole helppoa ja ainoastaan tämän rehellisyyden vuoksi asia on selvitettävissä ja tartunnat seulottavissa!

Loppuun vielä kenties lohduttava sananen. Prosentuaalisesti näytteenotossa käyvistä hyvin pieni prosentti on HIV, AIDS, HBV (B-hepatiitti) tai HCV (C-hepatiitti) positiivinen. Todennäköisyys saada HIV käytetystä neulasta on 3%, jos neula on käynyt HIV-positiivisessa potilaassa, hepatiitin kohdalla hieman enemmän jos samat kriteerit täyttyvät. Oddsit on siis oikeasti hyvin pienet, mutta kuitenkin olemassa. Tämä on kuitenkin hyvin, hyvin harvinainen tapaus ja uskallan väittää, että mitään suurta riskiä sen uusiutumiselle ei ole. Jos sinua kuitenki omalla kohdallasi tämä pelottaa, kiinnitä huomiota että näytteenottaja avaa steriilipakatun neulan sinun kohdallasi, tai käyttäessään vanhan mallista "vakuumineulaa", voit pyytää nähdä että teippisinetit on ehjät. Voit myös mainita näytteenottajalle huolesi. Onhan se veri ehkä materiaalina ällöttävä, mutta siitä tarttuvia tauteja on loppujen lopuksi hyvin vähän.