Lomaan TJ 1

Isännän loma lähestyy huimaa vauhtia ja hän painaa töissä pitkää päivää vielä viimeiset päivät. Perjantaina on viimeinen työpäivä ennen sitä odotettua ja Isännän ensimmäistä kunnon lomaa. Huimat neljä viikkoa ja kaikki vielä edessä!

Me otettiin Lilin kanssa varaslähtö ja lähdettiin jo edeltä, minnekäs muualle kun Raumalle. Seuraava kuukausi tulee olemaan hyvin harvinaista herkkua, ellei peräti once in a lifetime. Itse olen vielä tämän kuukauden hoitovapaalla ennen koulun alkamista ja tulevat kesät tulee vietettyä omalta osaltani ties kuinka monen vuoden osalta kesätöissä. Lisäksi ollaan tosiaan Isännän kanssa molemmat samaan aikaan kotona. Tai noh, Raumalla.

Koska Vantaa on meille lähinnä se paikka, missä me asutaan ja kaikki muu tapahtuu jossain muualla, tulee myös loma pitkälti vietettyä siellä muualla. Kohteena on Rauma ja Turku ja miksei ehkä jossain kohtaa jopa Vantaa. Suunnitelmia ei juurikaan ole, paitsi loman kaikki viikonloput on jo buukattu täyteen. Yllättäen.

Odotan niin sitä, että Isäntä pääsee osallistumaan Lilin päiviin! Innolla odotan, että Isäntä näkee, mitä meidän päivät on ja mitä me päivisin tehdään. Eihän sitä voi tietää, kun aina on itse pitkään päivät pois. Ollaanhan me paljon oltu Lilin kanssa myös keskenämme jossain, että ei sekään aina Isännän töistä ole kiinni ollut. Vauvavuosi on rankka myös parisuhteelle, toinen kun helposti pyörittää kaikkea toisen ollessa töissä. Tämä on ihan täydellinen ajoitus tälle lomalle. Juuri ennen niiden ruuhkavuosien alkamista.

Tästä täytyy nauttia niin täysin siemauksin ja painaa oikeen syvälle mieleen, miltä se tuntui olla lomalla ja vapaalla. Nämä viimeiset 10 kuukautta Lilin kanssa kotona ovat olleet aivan ainutlaatuisen ihanat ja korvaamattomat ja olen niin tyytyväinen, että päätettiin, että olen vielä kesän kotona. Ihan järkyttävältä tuntuu, että kohta neiti menee hoitoon päiviksi ja saan viettää hänen kanssaan ainoastaan hetken illalla ennen nukkumaanmenoa. Ikävä on jo valmiiksi kova, mutta unohdetaan se nyt kokonaan ja nautitaan tästä hetkestä. Juuri nyt.

Vauva ja pari kissaa

Meidän hoitopöydälle on nykyään paljon käyttöä. Kun Lili ei enää viihtynyt siinä yhtään, laitoin tyynyn pöydän toiseen päähän niin, että Lili on siinä puoli-istuvassa asennossa. (Se muuten auttoi!) Hoitopöytä toimii myös satunnaisesti vaipparoskiksen säilytyspaikkana, sillä sen tavanomaisessa paikassa se on useimmiten meidän pienen maailmaantutustujan reitin varrella. Koska siinä hoitopöydällä on se tavattoman mukava tyyny, se on myös mitä parhain kissan päiväunipaikka.

Koska kissoja ja Liliä kiinnostaa käytännössä kaikki samat jutut, monet jutut on testattu puolin ja toisin.

Ja mikä ihaninta, kun Lili oli kipeä, Mufasa hakeutui Lilin läheisyyteen ihan kuin lohduttaakseen pientä. Lili pääsi välillä vähän kiskaisemaan karvoista, korvasta, viiksistä ja pariin otteeseen konttasi karvakamunsa ylikin, mutta siitä huolimatta Mufasa hakeutui lähelle, kehräsi kovaa silmät kiinni ihan kuin nauttien. On se kumma miten noi eläimet tuntuu vaistoavan tiettyjä asioita.

Onhan niitä yhteisiä leikkihetkiäkin. Parhaimpia menoja en saanut videolle, kun Lili heilutteli keppiä ja Mindy leikki ihan tosissaan. Videolla kuitenkin vähän jälkimaininkeja.

Yöheräämisiä

Meillä on vihdoin saavutettu se tilanne, että Isäntä voi myös vastata Lilin yöllisiin heräämisiin! Koputan vielä puuta, mutta tunne on aivan ihana!

Tähän saakka Lilin nukuttaja olen aina ollut minä ja Lilin herätessä yöllä luonnollisesti minä olen hoitanut heräämiset. Arkena kaikkien kannalta kaikkein helpointa on ollut, että minä tisseineni Lilin uudelleennukutan ja se on meillä toiminut todella hyvin. Viikonloppuisin olen monesti kaivannut sitä, että joskus joku muukin voisi heräämiset myös hoitaa, sillä on hyvin hankalaa esimerkiksi saunoa rauhassa, kun Lili herää useimmiten 45 minuutin välein alkuyöllä. 

Edellisviikonloppuna Isäntä vastasi Lilin heräämiseen ensimmäistä kertaa nostamalla Lili sänkyyn ja tassuttelemalla. Lili nukahti uudelleen ilman itkua ja ihan rauhassa yllättävän helposti. Siitä hän nukkui reilut kaksi tuntia ennen kun heräsi uudelleen! Seuraavana yönä Lili nukkui ennätyksellisen pitkään ensimmäisen unijakson nukahdettuaan, sillä hän meni nukkumaan kymmenen aikaan ja heräsi ensimmäisen kerran vasta puolilta öin, jolloin Isäntä hänet uudelleen tuuditti. Ensimmäisen kerran Lili söi vasta kahden aikaan! Tämä on ihan tajuttoman pitkä aika, sillä normaalisti Lili on kahteen mennessä herännyt ainakin 2-3 kertaa ja joka kerralla syönyt. Pisimmät unijaksonsa Lili nukkuu aamuyöllä ja 3-8 menee aika usein heräämättä. Poikkeuksena toki edellisviikko kun Lili oli kipeä, jolloin heräiltiin vähän väliä läpi yön.

Monien vauvat nukkuu tässä vaiheessa jo läpi yön ilman ongelmia. Itsestä tuntuu ihan hullulta, että Lili nukkuisi koko yön heräämättä. Suurin syy tähän on ehkä se, että ohjeena unikoulullekin on se, että lapsi syö viisi kunnon ateriaa päivässä. Tämä ei monellekaan ole ongelma, etenkään niille joiden lapset syö soseita syötettynä. Meillä Lili ei suostu syömään syötettynä yhtään mitään. Vaikka sormin ruokailu onnistuu jo hienosti, tällä hetkellä Lili opettelee syömistä lusikalla ja haarukalla ja en todella voi sanoa Lilin syövän päivän aikana yhtäkään kunnon ateriaa. Yhtenä päivänä upposi vajaa puolikas pieni paahtoleipä ja se oli ihan tajuttoman hyvin! Nyt on marjat alkaneet maistua ja munakastakin menee jo kivasti.

Pikkuhiljaa annoskoot kasvaa ja vaikka monen mielestä Lili varmasti syö ikäänsä nähden huonosti, itse olen todella ylpeä siitä miten hienosti hän syö. Uskonkin, että siinä vaiheessa kun monet ikätoverit harjoittelevat itse syömistä lusikalla ja haarukalla ja sotku on melkoinen, meidän neiti syö jo hyvin ja ilman sotkua. Ainakin toivon niin, sillä meillä on sotku tällä hetkellä ruokailujen aikaan aikamoinen!

kanada-malja ja 11 vauvaa

Viikonloppuna oli niin paljon tekemistä, härdelliä ja hulabaloota, että en muista milloin viimeksi olisi vastaavaa ollut! Keskiviikosta perjantaihin meni tosiaan Turussa ja perjantaina siirryttiin sieltä kotiseudulle. Ensimmäiseksi mentiin ihmettelemään Kanada-maljaa, jota pällisteltiin ja kuvattiin mitä monipuolisemmilla kokoonpanoilla. Lili kävi vähän avitettuna istumassakin siinä maljassa. Paikalla oli porukkaa kun pipoa, eli vähän muitakin sukulaisia kiinnosti.

Niin ja siis Tapparahan se oli, joka tämän nyt voitti! Go Tappara!

Perjantai-ilta jatkui mitä parhaimmassa seurassa aivan mahtavan ihanan päivällisen illallisen parissa. Vähän meni ruokailu myöhäiseksi, mutta Lili nukkui jo sikeästi, oltiin saunottu hyvin ja ruoka oli mainiota! Ei valittamista siis.

Kun lauantaiaamu koitti, Isäntä suuntasi polttareihin, minä suuntasin Tampereelle ja kissat suuntasivat siskoni luo hoitoon. Juuri ennen kun pääsin Tampereelle, sisko soitti paniikissa, että Mufasa on päässyt livahtamaan ovenraosta ulos, eikä sitä löydy mistään. Siinä alkupaniikin ("HÄ?!") jälkeen hengitin syvään ja ajattelin rationaalisesti. Mufasa todennäköisesti on ulkona, jos ovi oli auki ja todennäköisimmin se on mennyt joko johonkin puskaan tai koloon. Isäntä oli juuri menossa Raumalla saareen ja itse olin viittä vailla Tampereella, joten meistä ei kauheasti apua ollut. Olin jo kääntymässä takaisin, mutta päätin nyt mennä edes perille asti ja katsoa miten Lilin päiväunet mahdollisesti jatkuvat.

Noin viisi minuuttia sen jälkeen kun pääsin perille, siskolta tuli viesti, että Mufasa on kävellyt muina miehinä ulos isosta pusikosta siitä oven vierestä. Onneksi en kääntynyt takaisin, sillä Lilikin heräsi sillä sekunnilla kun ajoin pihaan. Vähän Mufasan löytymisen jälkeen sisko sai puhelun, jossa kävi ilmi, että yhdet melkeimpä sukulaiset olivat lukinneet jonkun random-kissan pyörävarastoon, kun olivat löytäneet "sen karanneen kissan". Onneksi sekin selvisi kuvan perusteella nopeasti eri kissaksi, sisko kun pelästyi, että Mufasa on uudelleen karannut. Kyllä näitä karkulaisia tässä on ollut jo ihan tarpeeksi viimeaikoina!

Missäs minä sitten olin? Olin meidän raskaus-synnytys-vauva-Facebook-vertaistukiryhmän suurtapaamisessa! Mikäs sen hienompaa, kun 11 syyskuista melkein taaperoa äiteineen samassa tilassa. Muutama isäkin oli löytänyt paikalle. Ihan jäätävät kiitokset sille yhdelle äidille, joka kotonaan mahdollisti nämä treffit! Oli ihanaa nähdä miten Lili toimii muiden samanikäisten kanssa, etenkin nyt kun neiti joutuu piakkoin päivähoitoon. Äidille kävi selväksi, että Lili ei juurikaan väistele, pitää kyllä puolensa eikä kovinkaan helposti jää alakynteen. Erittäin hyvillä mielin lasken Lilin siis päiväkotiin sen hetken koittaessa. Yöksi jäi emännän ja tämän vauvan lisäksi neljä äitiä vauvoineen, joista me oltiin yksi. Saunottiin ja istuttiin iltaa lasten nukkuessa ja oli ihan tajuttoman hauskaa! Tämän porukan kanssa ollaan tunnettu somessa nyt puolitoista vuotta ja vaikka muutamia heistä on ennenkin tullut tavattua, oli todella ihana saada niin monelle muullekin kasvot ja nähdä minkälainen ihminen siellä nettipersoonan toisessa päässä on. Mahtavia tyyppejä ne äidit ja lapset, ei voi muuta sanoa! Toivottavasti vastaava onnistuu vielä uudestaan!

Yllättävän helposti ne lapset meni siinä joukkona! Pitkästä aikaa itsekin sain syödä rauhassa, vaikka oltiin matkassa Lilin kanssa kahden. Lapset viihdyttivät toisiaan ja leikkivät yhdessä. Välillä meno oli levotonta, mutta välillä yllättävän seesteistä ja rauhallista. Koska lapsia ja äitejä oli niin paljon, aina joku oli siinä lasten kanssa menoa seuraamassa, joten tosiaan uskomattoman helppoa oli! Kuvittelin niin paljon pahempaa! Iltaa kohden Lili sai jonkun ihme aktiivisuuspiikin ja karasi paikasta toiseen ihan käsittämätöntä vauhtia, kiipeili tuolille ja huuteli mennessään. Mikä lie energiapurkaus se oli, mutta en ole vastaavaa kyllä ennen nähnyt, vaikka onhan hän menevää sorttia ihan tavallisestikin. Ehkä hän vähän pidätteli kavereiden ollessa leikeissä mukana, mutta kun melkeimpä kaikki muut olivat nukkumassa, piti vähän purkautua. :D

Tänään ajettiin Lilin kanssa Tampereelta Raumalle hakemaan Isäntä ja kissat ja jatkettiin siitä vielä Lilin toisten päikkärien aikaan Vantaalle. Paikat oli ihan hellänä autossa istumisesta ja vähän meinaa äitiä väsyttää, eilen kun meni vähän myöhäiseksi. Nyt on laukut purettu, pyykit sortattu ja lapsi unilla. Oli rankka viikonloppu Lililläkin, vaikka hän kyllä aina nauttii kun on menoa ja meininkiä. Jos tästä vähän itseään oikaisisi. Ihan vähän vaan... *kroooh*

Ihana Turku!

Me tultiin eilen koko perheen voimin Turkuun! Isännällä on loppuviikko töitä Turussa ja perjantaina suunnataan Eurajoelle sukuloimaan, joten päätettiin tulla koko poppoo hotelliin tänne. Ihan hassua ja niin ihanaa olla Turussa! Tutut kadut, kaupat, kulmat ja ihana sää! Eilen treffattiin tuttuja, nautittiin jokirannan kansainvälisistä markkinoista ja käytiin Isännän isovanhempien luona. Tänään on tarkoitus vielä treffata tuttuja ja vanhalla työpaikalla pitäisi käydä. 

Bongaa kuvasta Lili, Isäntä ja kaksi kissaa.

Jokirannan turistiräpsyt jäi eilen ottamatta kokonaan, mutta koitan tänään ottaa jotain kuvia. Paljon on tekemistä buukattu, mutta olisi ihana kävellä Isännän ja Lilin kanssa jokirannassa ihan vaan vanhoja muistoja verestäen, sinne kun liittyy niin paljon kaikkea. Asustelemme Cumuluksessa, joka on siis ihan samassa rakennuksessa, missä ollaan ensi kerran tavattu. Tavattiin siis tuossa ihan vieressä Galaxie Centerin edessä opiskelijariennoissa. 

Käytiin eilen kahden äiti-lapsiparin voimin Jäätelöbaari Harmoniassa. Paikka oli kiva ja todella lapsiystävällinen suurine leikkipaikkoineen. Juoksevine lapsineen se oli kyllä ajoittain hyvin kaukana harmoniasta. Lili viihtyi kun pääsi leikkimään ja yritti joka toinen minuutti kontata ovesta ulos, koska ainahan ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Muutama lapsiperhe oli kahvilassa kun sinne mentiin ja ensimmäiseksi silmiini osui aivan järkyttävään kuntoon jätetty pöytä, jossa pöytä oli tuhrittu pilttipurkin soseella, lattia oli täynnä ties mitä murusia, pöydällä oli murusia, kaikki lautaset olivat tyhjiä ja pöytä täynnä rypistettyä paperia. Tarjoilija tuli sen pian siivoamaan, ei siinä mitään, mutta aina minua jaksaa hämmästyttää ihmisten toimintatavat. Itselläni on tämä vajaa vuosikas sormiruokailija, joten voin kertoa, että minulla on aika hyvä käsitys siitä sotkusta, mitä tällaisesta tulee. Koitetaas nyt kuitenkin muistaa, että kuuluu ihan perus käytöstapoihin siivota niitä jälkiä, edes vähän. Lattialta voi nostaa suurimmat pois, ravintola/kahvila varmasti mielellään lainaa harjaa ja kihveliä, pöytää voi edes koittaa putsata (wet wipet on todella oivallisia tähän) ja tarjoilijankin on se pöytä helpompi siivota kun ne käytetyt paperit on laitettu lautasten päälle. Siis lautasten päälle, ei tungettu mihinkään lasiin tai kuppiin. Näin ravintolat ja kahvilat saadaan jatkossakin pidettyä lapsiystävällisinä, se lapsiystävällisyys kun ei tarkoita sitä, että voit räjäyttää koko pöydän ja jättää kaiken tarjoilijan siivottavaksi.

Lili hotelliaamiaisella. Sai hän muutakin kun tuon karjalanpiirakan ja pari kurkkua. :D
Ja kyllä, jälleen kerran siivosin jälkemme ja sotkuahan tuli kun neiti söi jugurttia.

Kaiken kaikkiaan ihana Turku, ihana Isännän lähestyvä loma ja ihana tuleva viikonloppu! 

Dream big little one ♥

Kävin tänään asioilla. Ensinnäkin on pakko sanoa, että sen jälkeen kun tuli tieto, että pääsin opiskelemaan, olen ottanut vastaan mitä uskomattomampia määriä ihme shittiä. Ensimmäiseksi voin mainita ne ihanat tukiasiat ja Kelan, josta jo aiemmin kirjoittelin. Toiseksi otan mitä kummallisempia iskuja vastaan ja loukkaan itseäni jatkuvasti (todisteena kuvamateriaali tämän hetken herkkumustelmista) ja kolmanneksi olen saavuttanut sen tilan, kun yleisesti asiat ei yksinkertaisesti suju. Ei millään.

Vasemman puolen raajat.

Kävin tänään R-kioskilla tarkoituksena lähettää yksi ärrä-paketti ja laittaa toinen paketti palautukseen. Tietenkään juuri tämä kyseinen kioski ei ottanut palautuspaketteja vastaan ja täti ei suostunut ottamaan jo käytettyä laatikkoa vastaan, vaikka toinen kioski oli aiemmin näin tehnyt. Ihme tuhlausta kun ei lainkaan voi kierrättää! Ostin sitten uuden laatikon ja täti veloitti pelkän laatikon, eli euron. Takana oli jonoa ja pyysin, jos hän voisi saman tien ottaa sen laatikon lähetyksen hinnan, mutta eihän se sopinut, kun ei ollut laatikossa tietoja. Kerroin, että ne tiedot oli siinä toisen laatikon päällä, että sinä aikana kun hän ne siitä näpyttelee niin voin kirjoittaa ne siihen uuteen laatikkoon mutta ei. Menin kirjoittamaan niitä tietoja siihen uuden laatikon päälle ja kun sain homman valmiiksi, oli jonossa melkein kymmenen ihmistä. Lähdin se uusi laatikko kainalossa sinne toiselle kioskille, missä ne suostui ottamaan niitä palautuslaatikoitakin vastaan. Kannoin niitä hemmetin laatikoita tuolla parin reilun kilometrin matkan ihan onnesta hypellen. Ja siis tämä on esimerkki. Tällä hetkellä joka ainoa asia menee näin vaikeimman kautta.

Kun pääsin kotiin, Lili nukkui ja itse istuskelin sohvalla ja luin vanhoja blogikirjoituksiani muistellen kaikkia hauskoja juttuja. Onneksi tämä on jo vähän unohtunut. Isännän tämä harrastus jatkuu edelleen ja juuri tuli Isännän työpaikalle siikapaketti. Viime vuonna oli pettymyksiä opintojen osalta ja miten aiemminkin Kelan kanssa on ollut ihanaa asioida. Isäntä on kuullut omiaan ja valokuvissa on ollut hienoa poseerata. Myös ihania ja vähemmän ihania opiskelumuistoja.

Näin olohuoneen ikkunasta vilaukselta postipojun polkaisevan talomme eteen ja kohta postiluukku kolahti kaksi kertaa. Mielenkiinto heräsi ja menin heti katsomaan mitä sieltä tuli. Paketti Isännälle ja paketti minulle. Malttamattomana avasin paketin ja siellä oli korurasia ja kirje. Kirjeessä luki, että eräs ihana blogini lukija halusi tämän luettuaan hankkia minulle yllätyksen, joka muistuttaa minua ison unelman toteutumisesta. Ihan sikamaisen siistiä (eiköhän se ihan oikea ilmaisu ole ;)! Siis olen niin otettu! Ihan tippa linssissä on mennyt loppu päivä! Kiitos ihan kamalasti! Oli niin paras ajoitus tällä! Ja tuo teksti! ♥

Se päivä, kun ensimmäisen kerran hermo meni

Lili on pääasiassa aivan ihana lapsi ja kiukuttelee todella harvoin ja silloinkin siihen on useimmiten jokin syy (flunssa, hampaat, väsy, nälkä yms.) Suurimman osan ajasta kun katselen tuota ihanaa pipanaa en voi edes kuvitella, että siihen hermo menisi. Tänään oli kuitenkin se päivä, kun ensimmäisen kerran napsahti siihen viimiseen hermoon ja laskeskelin kymmeneen. 

Kyseessä oli ruokailu. Lili on alkanut heittää lautasta lattialle ja voi että kun se on raivostuttavaa. Viimeisen viikon aikana joka ainut ruokailukerta on viimeistään päättynyt siihen, kun lautanen lentää lattialle. Tänään tein Lilille ruuaksi lihapullia, höyrytin kasviksia ja paloittelin muutaman kurkunpalan vielä sivuun. Kun laitoin lautasen neidin eteen ja käännyin ottamaan Lilin mukia tiskipöydältä, lautanen lensi lattialle alta sekunnin. Voi että kun meni hermo ihan totaalisesti. Ennen kun hän maistoi yhtään mitään lautaselta, kaikki ruoka oli lattialla ja karvoissa. Toisin sanoen syömäkelvotonta. 

Huudahdin EI, nostin Lilin pois syöttötuolista ja purin kiukun sotkun siivoamiseen. Siinä hetken laskeskeltuani katsoin hämillään olevaa tyttöä ja tajusin, että hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä tästä "älä sitten syö mitään"-rangaistuksesta. Siivosin sotkun lattialta ja nostin tytön takaisin syöttötuoliin. Laitoin yhden lihapullan lautaselle (koska muuta ei ollut enää jäljellä) ja laitoin Lilin eteen. Heti ensimmäiseksi pieni käsi tarttuu lautasen reunaan, johon vastasin terävällä ei:llä. 

Mitä tästä opimme? Älä ikinä laita pienelle lapselle kaikkea tehtyä ruokaa kerralla eteen. Toiseksi, keskity yhteen asiaan kerrallaan ja kiellä hyvissä ajoin ennen kuin vahinko tapahtuu. 

sytykekäpyjä ja -ruusuja

Kerättiin alkuviikosta isoja käpyjä, sillä tarkoituksena oli tehdä sytykekäpyjä. Joka päivä rupeama vähän kuin siirtyi ja lopulta saimme aikaiseksi aloittaa projektin eilen, eli lauantaina. Siinä meni mukavasti melkeimpä koko päivä. Tosin, olimme varautunut projektiin aika suurella määrällä käpyjä ja teimme valmiiksi vielä äitini aloittamat sytykeruusutkin.

Kevyesti ensimmäinen kokeilukerta aloitettiin laatikollisella käpyjä. Valkoisissa laatikoissa valmiit,
punaisessa tekemättömät.

Meillä oli kaasupullon päälle tuleva levy ja emalikattila. Kattilaan laitettiin pohjalle vettä (n. 3cm) ja sinne veden sekaan laitettiin kynttilänjämiä. Sulamisessa meni aika kauan (pari-kolme tuntia), sillä meitä varoitettiin, että vesi ei saa kiehua. Vältettiin kiehumista ja sulatettiin kynttilät alhaisessa lämmössä levy melkeimpä minimissään. Välillä lisättiin uusia kynttilänjämiä ja seoksen väri muuttui aikalailla sen myötä. Pienikin määrä vaalean vihreää teki seoksesta myrkynvihreää ja sytykkeistä tuli ihan erinäköisiä. Dippaamiseen käytettiin grillipihtejä.

Keittolevy ja ritilä, johon sytykkeet nostettiin kuivumaan.

Steariinin lämpötilan perusteella joitain piti dipata steariiniin monta kertaa ja välillä yksi kerta riitti. Jos seos oli oikein kuumaa (eli siis heti sen jälkeen kun sulatettiin uusia kynttilänpätkiä), kävyistä ja ruusuista suli suurin steariini pois kun ne kastoi kattilaan. Tässä oli mukavaa tekemistä lämpimälle kesäpäivälle. En ehkä sisätiloissa tätä projektia aloittaisi, mutta jos oikeen siististi osaa toimia, niin miksei. Talvea varten valkoisista kynttilänpätkistä saisi ihania huurrekäpyjä, jotka menee lasipurkissa takan vieressä koristeenakin! Punaisista ja vaaleanpunaisista kynttilänpätkistä saisi varmasti ihania sytykeruusuja!

Vähän eri sävyjä ja osassa vähän glitteriä.

Sytykeruusuja

Ehkä seuraavaa kertaa varten tietää kerätä oikean värisiä kynttilöitä, nyt kun mentiin sillä mitä saatavilla oli. Ihan hienoja mielestäni näistäkin tuli! Nuo ruusut ovat sytykkeenä ilmeisesti hieman toimivampia kuin kävyt, mutta käytännön testaus jää vielä myöhemmäksi. Voin sitten raportoida myöhemmin enemmän, kun saan kerättyä kokemuksia muiltakin!

Lounaspizza

Käytiin tänään Rauman keskustassa ostoksilla ja lounaalla. Pitkähkön lounaskohde -pohdinnan ja ainakin kymmenen "ihan sama" kommentin jälkeen päädyttiin siihen, että mennään pizzalle Rivieraan. Lounastuokio oli kaukana stressittömästä ja rentouttavasta lounashetkestä, sillä mukana oli flunssainen Lili, joka kuulutti läsnäolostaan jatkuvasti. Itse ahmin pizzani supervauhdikkaasti hiljentääkseni Lilin ja turvatakseni muille lounastajille edes hetken käninävapaata lounastaukoa. Siinä syödessä osui silmiini kuitenkin lounasseurani pizzat, jotka oli mielestäni vähintäänkin persoonallisesti syödyt. Koska kävimme keskustelua siinä oikeasta tavasta syödä pizza, pyydänkin nyt teitä, rakkaat lukijani, vastaamaan, mikä näistä seuraavista on ainakin lähimpänä oikeaa tapaa syödä pizza?

Vaihtoehto 1: reunat jää kokonaan syömättä.

Vaihtoehto 2: aloita keskeltä epämääräisesti ja syö reunat viimeiseiksi. 

Vaihtoehto 3: oikeaoppisesti (arvaas kenen pizza?)

Jäähyväiset ooppelille

Tämä viikko on mennyt tähän asti ihan hujauksessa! Ollaan oltu Lilin kanssa koko viikko Raumalla. Lili on leikkinyt mummilla hoidossa olevien serkkutyttöjen kanssa ja hyvin ollaan viihdytty. Isäntä on kotosalla kisujen kanssa työmyyränä ja itse otan nyt kaiken irti tästä ajasta kun voin vielä olla ihan rauhassa Lilin kanssa ja mennä minne halutaan.

Ehkä erityisen rentouttavan tästä lomasta on tehnyt autottomuus. Tähän aiheeseen päästyäni lienee syytä kertoa, että olemme nykyään yksiautoisia. Viikko sitten minun autoni lähti kohti uusia seikkailuja. Kovin pitkään asiaa ei tarvinnut miettiä, kun tieto opiskelupaikasta saatiin. Opiskelijan tuloilla ei kahta autoa pidetä ja koska pääsen koululle todella helposti junalla 20 minuutissa kotoa, ei ole edes järkevää syytä auton pitämiselle. Toisaalta ikävä ihanaa "pippeliä" on kova, mutta toisaalta lomailu ilman autoa on ihanan rentouttavaa. Minnekään ei oikeen voi luvata menevänsä, sillä ilman autoa on hankala kulkea paikasta toiseen, julkisia kun täällä Raumalla ei juurikaan kulje.

Ooppelin muistoksi lienee syytä kertoa siitä tarina. Ooppeli ajautui meidän autopaikalle äidiltäni, joka muutti Saksaan ja jonka auto Suomessa jäi täten turhaksi. Se oli sitä aikaa, kun asuin vielä Turussa, Isäntä teki töitä Vantaalla ja kirjoitin blogiini, että meillä on hakusessa minulle auto. Jokin sopiva kauppakassi, jolla voin sitten vauvan syntyessä siirtyä paikasta toiseen. Äiti laittoi viestin: "Moikka! Millanen auto teillä on hakusessa? Pippeli on myynnissä." Luin viestin uudelleen ja ennen kun ehdin vastata mitään, tuli uusi viesti: "Voi kauhea! Tarkoitin siis PIPPELI!" Ehdin juuri naurahtaa, kun äiti soitti ja vastatessani huvittuneena puhelimeen, toisesta päästä kuului mahdotonta naurua. Puhelimen autocorrect oli osuvasti korjannut Ooppelin pippeliksi. Tämä on vain yksi näistä kyseiseen autoon liittyvistä hauskoista muistoista. Rakkaalla lapsella oli tosiaan monta nimeä ja kaikki ei ihan aina ymmärtäneet, jos pippelistä puhuttiin.

Joka tapauksessa ja joistain ominaisuuksistaan huolimatta ooppeli oli meille juuri passeli auto. Paikasta pääsi toiseen, Lilin istuimen sai kiinni isofixiin, autossa oli ilmastointi ja takakoppaan mahtui täydellisesti meidän vaunut. Monta Rauman reissua sillä tehtiin ja Turussa se uskollisesti kuljetti meidät paikasta toiseen. Tunnearvo sillä autolla oli suurempi kun auton todellinen arvo ja kovin oli haikeaa autosta luopua, vaikka olo toisaalta on hyvin helpottunut, että se saatiin myytyä käytännössä heti kun se myyntiin laitettiin. Toivottavasti sinun on hyvä olla siellä missä oletkin!

Ihana Kela taas

Ai että kun on ihanaa taas työstää opintojuttuja Kelan kanssa. Koska menen kouluun ja tarkoitus on oikeasti jotain opintojakin saada suoritetuksi, Lilin pitää mennä hoitoon. Itseäni kauhistuttaa jo valmiiksi se, että pienokainen joutuu melkeimpä heti täysipäiväisesti hoitoon, mutta tässä tilanteessa vaihtoehtoja ei juuri ole. Etenkin alussa on paljon läsnäolovelvoitteita, enkä voi lasta ottaa mukaan. Lisäksi opinnot sisältävät paljon lukemista, joten täysipäiväisesti pitää lukea, oli luentoja tai ei.

Tein Kelalle ilmoituksen hoitopäivärahan muutoksesta syyskuun alusta lähtien, siitä samasta ajankohdasta, josta olemme hakeneet hoitopaikkaa Lilille toivoen, että neiti saa hoitopaikan ja mielellään jostain lähistöltä. Samalla tein opintotukihakemuksen huomatakseni yllättäin, että minulle ei myönnetä asumistukea opintotuen yhteydessä, koska minulla on lapsi. Koska minulla on lapsi, olen perheellinen ja kuulun yleisen asumistuen piiriin ja täten koko ruokakunnan tulot ja rahat vaikuttavat asumislisään. Koska Isännällä on vielä työn kautta autoetu (joka ei muuten todella tarkoita ilmaista autoa vaan huimasti suurempaa veroprosenttia), minun ei ole mahdollista saada mitään asumislisää. Käytännössä siis tuloni opiskeluaikana tulee olemaan sen vajaa 300 euroa, josta lähtee vielä verot. Työnteko näytteenotossa (iltaisin ja viikonloppuisin) opiskeluaikana ei oikeen tule kyseeseen, sillä jos menen veilä päivystyshommiin töihin, en näe rakasta tytärtäni käytännössä koskaan.

Entäs aikuiskoulutustuki? Sehän olisi ansiosidonnainen ja mitä parhain vaihtoehto. Vaadittava 8 vuoden työelämässäolokin juuri ja juuri täyttyisi. Toinen kriteeri kun on, että on työpaikka, josta jää opintovapaalle ja kuten jotkut ehkä muistavatkin, fiksuna tästä tietämättömänä irtisanoin itseni keväällä Turun työpaikasta, jotta saisin tarvittaessa ansiosidonnaista työttömyystukea kun haen täältä seudulta töitä. Eipä käynyt sillon pienessä mielessäkään, että se vaikuttaisi millään tapaa mihinkään jos pääsen opiskelemaan.

Kysyin Kelan sedältä kun sinne soitin, että onkos niillä sitten mitään muita tapoja tukea perheellisiä opiskelijoita kun ottamalla asuntotuki pois. Hän kysyi, että mitäs lapsen hoidon suhteen on tarkoitus tehdä. Kun kerroin, että kunnalliseen päivähoitoon on mentävä, kun itse lähden koulun penkille, hän totesi, että jos hoidan lapsen kotona, saisin kodinhoidon tukea. Meinasin sanoa, että hei kiitos tiedosta, soitankin sinne yliopistolle että onko heillä mahdollisesti lastenhoitopalveluja mm.  luentojen ajaksi.

Olen ennenkin avautunut tästä Kelan kanssa painimisesta ja opintotuen tulorajoitusten reiluudesta, mutta en pienessä mielessänikään osannut kuvitella, että nyt tulisi mitään ongelmia, kun töitä ei ole vielä mahdollista tehdä. Alkaa jo tuntua siltä, että Kelalla on jotain henkilökohtaista minua vastaan. Äitiyspäivärahojenkin kanssa oli omat kirmuransa ja lopulta sain sitäkin vähemmän, mitä alunperin minulle luvattiin.

Perjantai oli kaiken kaikkiaan niin persepäivä näiden kaikkien selvitysten lomassa. Lili huusi, ei suostunut syömään kunnolla, ei nukahtanut millään ja hermo oli jokseenkin pinnassa jo näiden asioiden kanssa. Onneksi Isäntä tuli töistä kukkapuskan kanssa. Isännän työpaikka lähetti minulle oikikseenpääsy-kukat. Isännän työpaikka on ehkä huomaavaisin ikinä!

Kuten Isännälle sanoin, onneksi nyt pääsin edes sinne oikikseen, meinaan jos kyseessä olisi (toisen suunnitelman mukaisesti) tradenomikoulutus, eli toinen ammattikorkeakoulutus, en todennäköisesti jaksaisi nähdä vaivaa elää kädestä suuhun seuraavia vuosia. Toiseksi, leijun edelleen niin pilvissä, että nämä epäonnen pudotusyritykset ei ihan vielä ole osunut ihan täysillä ytimeen.

Ohoi Tallinna!

Eilen oli ihan hulvattoman hauska päivä! Lähdettiin ehkä jopa vähän lyhyellä varoitusajalla päiväreissulle Tallinnaan. No olihan siinä varoitusaikaa viikko, mutta vähänkin isommalla porukalla, joista melkeimpä kaikki on lapsiperheitä ja kesäaikaan. Ainoa lapsi mukana oli loppujen lopuksi Lili, joka oli taas aivan ihana pieni reissaaja! Hän nautti menosta, meiningistä, maisemista ja manducasta.

Menomatkalla mentiin aikamoisen sumun läpi, joka jäi taakse kuin seinä!

Pieni matkaaja.

Lähdettiin aamupäivällä Länsisatamasta kohti Tallinnaa neljän pariskunnan voimin ilman sen suurempia suunnitelmia päivän aikataulusta. Porukka jakaantui yllättävän vähän, kun yksi pariskunta lähti maisemakierrokselle keskenään. Meidän piti mennä lastenvaateostoksille ja tarttuihan mukaan sentään Lilille kahdet sukat. Aika vähän lastenvaatteita siis. Pääasiassa kierrettiin kaupunkia, poikettiin ohimennen puodeissa ja ihasteltiin ihania maisemia ja ihan tajuttoman kaunista ja lämmintä päivää. Naurettiin, nautittiin ja tuhlattiin. Ja hauskaa oli! Tallinnan vanha kaupunki on todella kaunis ja tällaiselle käsityöihmiselle Tallinna on ihana reissukohde. Tallinnasta löytää todella kaunista ja laadukasta käsityötä ihan hölmön edullisesti! Pääosin sain hillittyä itseäni, mutta oli pakko vähän jotain ostaa ja lähtihän sieltä mukaan pari keittiöpyyhettä, patahanskat ja tuliainen siskolle, joka ei päässyt mukaan.

Ruokapaikkaa pohtiessamme löydettiin sattumalta matkan varrelta hauskan näköinen paikka, johon päätettiin mennä syömään. Se oli paras idea sitten pitkään aikaan, sillä ruoka oli ihan tajuttoman maukasta, edullista ja tilat oli ihan tavattoman sympaattiset! Suosittelen todella lämpimästi Hotokas-nimistä ravintolaa! Kuuluu ihan ehdottomasti seuraavan Tallinnan to go-listalle. Ruoka oli jenkki-tyylistä, mutta persoonallisesti ja maukkaasti toteutettu, palvelu lämminhenkistä ja mukavaa ja myös Lili otettiin lämpimästi vastaan, vaikka listalta ei kauheasti löytynyt mitään alle 1-vuotiaalle sormiruokailijalle. Myös jälkiruuat oli todella maukkaita ja suosittelen lämpimästi donitseja, jotka oli ihania uppopaistettuja ja sokeroituja kikkareita, jotka tarjoiltiin raikkaan ja tuoreen  marjasoseen kanssa! Nams!

Hotokas

Lili oli ohan tavattoman nätisti koko reissun! Vähän meinasin jännittää, kun viimeaikoina Lili on hieman alkanut testata äänensä voluumia kun olen hänen kanssaan ollut liikkeellä. Etenkin vielä perjantaina kauppareissun yhteydessä kun neiti vetäisi huutoraivarit kassajonossa juuri oman vuoromme kohdalla. Ja pah! Neiti rakastaa reissailua, ihmispaljouksia ja manducassa oloa! Meillä oli mukana myös rattaat, jotka lopulta olivat tavarakärrynä mukana Lilin viettäessä melkeen koko päivän kantorepussa. Laitoin Lilin manducaan selän puolelle, joten itse oli huomattavasti helpompi kävellä ja Lili viihtyi vähintäänkin yhtä hyvin. Välillä hän nukahti ja välillä hän nautti matkanteosta. Niin kauan on hyvä kun pysytään liikkeessä. Ihana pieni maailmanmatkaaja! <3

karkauspäivä

Meidän pieni Mindy-kissa aiheutti edellispäivänä muutamia sydämen pysähdyksiä. Kissoilla oli silloin rokotuspäivä. Rokotusten jälkeen vietiin kissat kotiin ja oltiin pari tuntia poissa kotoa. Kun tultiin kotiin ja ovesta sisälle, Mufasa yritti ihan väkisin tunkea ovesta ulos. Isäntä taisi tuhahtaa, että mikä sitä nyt vaivaa kun ei meinattu lainkaan päästä ovesta sisälle. Parin vilkaisun jälkeen kysyin Isännältä, missä Mindy on. Isäntä katsoi makuuhuoneesta, minä katsoin saunasta ja keittiöstä. Mufasa pyöri niin omituisesti jaloissa ja käyttäytyi niin kummallisesti, että ku en ensivilkaisujen jälkeen Mindyä ei näkynyt, sanoin Isännälle, että Mindy on kadonnut.

Kissat viihtyy hyvin parvekkeella ja näin kesäaikaan ollaan joskus jätetty lasitetun parvekkeen ovi auki kun ollaan oltu hetki pois kotoa. Mufasa juoksi vähän väliä parvekkeelle siten, että ei ollut vaikea arvata Mindyn livahtaneen lasitusten välistä. Isäntä lähti etsimään ulkoa ja minä jäin vielä etsimään sisältä. Olin kuitenkin ihan varma, että Mindy on ottanut rokotuksista nokkiinsa ja karannut.

Koitin nukuttaa Liliä sisälle, mutta en pystynyt olemaan toimettomana sisällä. Syötin Lilin, laitoin hänelle kollaripuvun päälle, Lili Manducaan ja ulos. Haettiin talon ympäristöstä ja kisuteltiin, käytiin tarkistamassa lähistön suuremmat tiet ja Isäntä kävi katsomassa junanraiteet. Ei missään. Kisuteltiin ja kurkittiin puskiin (sen mitä pystyin Lili kantorepussa edessä), kyseltiin ohikulkijoilta ja jätettiin puhelinnumeroa lähibaariin. Iki-ihana ystäväni lähti toiselta puolelta kaupunkia meitä auttamaan. Hän ehti olla paikalla noin viisi minuuttia, kun hän juoksi talon takaa huutaen, että "mä löysin sen, MÄ LÖYSIN SEN!" Kyselyt naapureilta jäi aika hätäseen kesken, kun juostiin talon taakse. Siellä Mindy oli. Maukui hiljaa puskassa piilossa.

Mindy ei tullut suoraan luokse, hän oli niin peloissaan. Isäntä meni puskan taakse ja Mindy käveli varovasti Isännän luokse. Vihdoin! En tiedä mitä olisimme tehneet, ellei Mindy olisi löytynyt, sillä unta emme ainakaan olisi saaneet! Kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa, suurehkosta pudotuksesta ollut mitään jälkiä eikä Mindy aristanut mitään tai ontunut.

Mentiin sisälle, jossa Mufasa oli heti ovella vastassa. Mufasa oli selvästi ollut huolissaan, sillä hän kulki hetken Mindyn perässä ja kun Mindy istahti keittiön ovensuuhun, Mufasa meni Mindyn eteen, nuuhki tämän naamaa hetken, istui ja läppäsi tassullaan Mindyä kohti paheksuvasti. Mufasa kulki Mindyn perässä ja ilmeisesti pääsi helpotuksen tunteesta yli ja tilalle tuli kiukku moisesta tempauksesta, sillä tuli pari aika tuimaa ilmettä Mufasalta ja Mufasa ei enää päästänyt Mindyä parvekkeelle.

Naureskeltiin, että kyllä tässä jonkinnäköinen puhuttelu on käynnissä.

Parvekkeelle Mindyllä ei ollut enää asiaa.

Siinä hätääntyneenä kun tajusin Mindyn kadonneen, soitin siskolleni, sillä hän kuuluu Facebookissa kadonneiden eläinten tiedotusryhmään ja minun pyyntöäni ei heti hyväksytty. Hän vastasi itsekin hätääntyneenä ja kuullessaan, että Mindy on kadonnut, sain vastukseksti, että hänenkin koiransa oli pelästynyt ja karannut. Koira oli hukassa hieman pidempään, mutta oli onneksi vihdoin löytynyt kahden aikaan yöllä. Aikamoinen karkauspäivä. Onneksi molemmat saatiin elukat yöksi kotiin. Kyllä ne vaan niin rakkaita perheenjäseniä on!

Voi kuinka kivaa!

Tässä viikon sisällä on tapahtunut kaikkea niin hienoa! Ensinnäkin, tuli tosiaan viimeinkin tieto, että olen päässyt oikeustieteelliseen. Yläasteella meillä oli koulussa sellainen ura-esittely, jossa nuori juristiopiskelija esitteli oikeustieteellistä ja silloin päätin, että sinne haluan. Monta vuotta se on ollut unelmana ja haaveena. Heti lukion jälkeen luin ja kävin kokeessa. Sisään ei sillon ollut asiaa, tosin se oli hyvin tiedossakin ahkerasta lukemisesta huolimatta, eihän minulla ollut kokeesta itsestään mitään tietoa. 

Seuraavana vuonna uusi yritys. Silloin tilasin valmennuskurssilta materiaalipaketin, jota käytin apuna opinnoissa. Koska oli aika muuttaa pois kotoa, enkä enempää välivuosia halunnut pitää, piti hakea myös muualle. Hain opiskelemaan bioanalytiikkaa, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olin varma, että jään ammattikorkeakoulusta pois ja haen taas oikeustieteelliseen, mutta kun keväällä ammattiaineet alkoi, sehän oli tosi mielenkiintoista. Niin jäin sille tielle ja monet olivat varmoja minun luopuneen oikis-haaveesta.

Kun vihdoin valmistuin bioanalyytikoksi 2014, ilmoitin työpaikalle, että olen keväällä lukuajan pois töistä. Tämä hakukerta tuntui ihan uudelta, sillä vaikka joitain tietoja oli hyvin muistissa edellisiltä lukukerroilta, mitään lukutekniikkaa tai muuta ei ollut muistissa. Ensimmäistä kertaa ikinä Turun oikeustieteellisessä oli englanninkielinen pääsykoekirja ja luotin siihen, että kirja piti myös osata englanniksi. Osallistuin myös valmennuskurssille. Kokeessa kävi ilmi, että kirja olisi sittenkin pitänyt kääntää suomeksi ja lukea suomeksi ja toisessa kohtaa kysyttiin vielä kohdasta, jossa kirjassa oli virhe. Laitoin vastauksestani oikaisupyynnön, joka ei poikinut tulosta. Onneksi, sillä syksyllä Lilin syntyessä päästiin koko perhe muuttamaan Vantaalle ja sain rauhassa nauttia Lilin vauva-ajasta. Opin myös hirmuisesti omasta lukukokemuksestani ja sain paljon hyviä uusia suuntia seuraavan vuoden lukuprojektiin. Päällimmäiseksi kokeesta jäi fiilis, että pystyn vielä parempaan.

Tänä vuonna oltiin Lilin kanssa Saksassa äitini luona lukemassa. Äiti katsoi päivisin Liliä, jotta sain luettua. Kohteena oli tänävuonna Helsingin oikeustieteellinen, meiltä kun pääsee Helsingin yliopistolle junalla reilussa vartissa. Koe meni kivasti, jäi hyvä fiilis ja päätin, että ellei nyt tärppää, unelma saa jäädä. Vielä viikko sitten näin kaupassa sympaattisen lasten maton, jossa oli teksti: "Dream big little one". Ajattelin, että ellen kouluun pääse, en ikinä opeta Liljalle, että dream big. Nyt päätin, että jos jossain teksti tulee vielä vastaan, päätyy tekstillä varustettu esine meille kotiin. Ihan sama mikä se on.

Nyt on kilistelty. Enemmän kuin ikinä ja lisää kilistelyjä on tulossa. Jääkaapissa on edelleen pullo Freixenetiä, Shampanjaa ja Proseccoa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saa tulla kilistelemään koska vaan! Isäntäkin totesi, että tätä taidetaan kilistellä niihin maisterijuhliin saakka. Muistutin, että väliin mahtuu myös notaarikilistelyt. Tämä on niin pitkäaikainen haave ja unelma ja olen niin iloinen, että vihdoinkin se on toteutumassa!

Toiseksi, minulla on ollut myös toinen pitkäaikainen haave, joka on myös toteutunut! 

It's called "pesutorni".

Siis kuinka hienoa?! Tällä pesee ja kuivaa päivässä vaikka kuinka paljon ja vaikka mitä! Ja mitä eniten odotan on se, että vihdoin, siis VIHDOIN päästään niistä kissankarvoista eroon pyyhkeissä ja petivaatteissa! 

Elämäni on tällä hetkellä niin ihanaa!!

Kuinkas sitten kävikään (pääsykokeen tulokset)

Keskiviikkona tuli sähköpostia Helsingin yliopistolta. Se koski valintamenettelyn etenemistä. Facebookin Helsingin oikeustieteelliseen hakijoiden vertaistukiryhmää selatessa kävi ilmi, että osa porukasta oli saanut ilmoituksen, ettei ollut päässyt sisään. Toisin sanoen ne, jotka ei monivalintojen perusteella päässeet jatkoon ja ne, joiden essee-tehtävistä saamat pisteet olivat alle 15. Kokeet oli arvosteltu ja kaikkien pisteet löytyi yliopiston sivuilta löytyvästä luettelosta. Opintopolku-verkkopalvelu oli jumiutunut ruuhkasta ja suljettu toistaiseksi pois käytöstä.

Oma rivini oli 10, 8, 8, 6, 4. Ensimmäisestä monivalinnasta siis täydet, toisesta yksi väärin (miinuspiste). Essee-tehtävistä tuli pisteitä yhteensä 18. Kokonaispisteet pääsykokeesta 36 ja kuulun pienempään kiintiöön. Oli ihan hirveetä. Pääsin jatkoon, mutta voi luoja kun jännitti! Rintaa ahdisti, nieleminen sattui, päässä oli kaikki ihan sekaisin. Maksimissaan kaksi päivää enää kärsimystä. Onneksi kukaan ei kysellyt tuloksista! Oli tarpeeksi kamalaa koittaa unohtaa asia.

Yöllä heräsin kun Lili vähtäsi. Katsoin puhelinta ja huomasin Facebook-sovelluksessa punaisen täplän. Avasin sovelluksen ja huomasin, että siihen edellä mainittuun vertaistukiryhmään on tullut julkaisu: "Opintopolku on nyt auki - kannatti ilmeisesti valvoa ja hakata refreshiä. Sisällä ollaan."

Nousin istumaan ja kädet täristen kirjaiduin sisään opintopolku-palveluun. Etusivulla luki jotain. Siristin vähän silmiä ja luin:

Kello on puoli kolme yöllä kun tökin Isäntää hereille ja lähetän lähipiirille viestejä: Musta tulee juristi!!

Fiilis on aivan uskomattoman ihana! Kiitos kuuluu ensinnäkin äidilleni, joka konkreettisesti mahdollisti tämän hoitamalla Liliä! Kiitos kuuluu myös Lilille, jolta sain motivaatiota, joka rytmitti lukupäiväni, jonka ansiosta kiirehdin kokeessa ja ehdin vastaamaan kaikkeen ja jota ilman en varmaan edes olisi tässä! Kiitos isälleni, joka on ollut suurena tukena ja apuna ja kiitos Isännälle, joka on ollut ihan uskomattoman ihana ja kannustanut ja tukenut minua koko prosessissa, vaikka siihen kuului muunmuassa kuuden viikon ajan eri osoitteet. Kiitos myös kaikille ihanille kavereille ja sukulaisille, jotka olette ihanasti elänyt kanssani jännityksessä, valanut minuun jaksamista ja uskonut tähän koko prosessiin.

Kiitos teille,
mä pystyin siihen!

Ps. Opiskelupaikka on otettu jo vastaan ja vastaus annettu.
Pps. Sinne meni yöunet. Juteltiin viiteen asti äidin kanssa facetimessa kun se heräs mun viestiin.
Ppss. Tämä on meidän suvun vuosi! Yks lääkikseen, yks opettajankoulutuslaitokseen, yks oikikseen, yks Suomen mestaruus ja yhdet kihlat. Hyvä me!