Tänään alkoi oikiksen valmennuskurssi! Ensimmäinen luento on nyt takana. Menin aamulla hyvissä ajoin paikan päälle Isännän kyydillä samalla kun Isäntä lähti pk-seudulle. Ehdin vielä lukemaan hieman ennen luennon alkamista. Hyviä muistutuksia ja neuvoja sain, vaikka hieman epäilin, josko kirjojen lukeminen olisi luku- ja vastaustekniikan kertaamisen sijaan tärkeämpää. Kyllä se ihan hyödyllistä oli!
Toisen luentopätkän (pääsykoekirjasta) jälkeen lähdin kohti bussipysäkkiä. Ajattelin kulkevani kurssimatkat näppärästi bussilla, jolloin voisin jopa lukea matkalla samalla. Ja bussi meneekin ihan meiltä siihen kurssipaikan lähelle. No mieli muuttui hyvin nopeasti hypättyäni bussiin. Ensimmäisen parin kilometrin jälkeen alkoi tulla hieman huono olo. Laskeskelin paljonko lounaasta oli aikaa ja ajattelin sen johtuvan ruuan puutteesta, alhaisesta verensokerista tai edessä istuvasta todella hienhajuisesta nuorestamiehestä. Napostelin siinä hieman rusinoita, jotka olin ottanut mukaan verensokerin laskemista varten.
Ei helpottanut ei. Olo vain paheni. Mikä kumma tämä on?!
Puolessa välissä matkaa sen tajusin. Tiedän mitä tämä on. Olen kokenut sen ennenkin, Isännän kyydissä muutamaan otteeseen. Se on raskausajan matkapahoinvointia.
Mikä ihana raskausajan oire, josta en ole ikinä ennen elämässäni kärsinyt. Käytännössä minun on aina nähtävä eteen autossa, muuten tulee todella huono olo. Ei sieltä bussista eteen nähnyt sitten millään. Yksi paikka ihan edessä ja siinä istui joku alkoholisoitunut ilmeisesti bussikuskille seuraa pitävä kaveri. Yritin kurkkia käytäväpaikalta eteen, mutta ei siitäkään mitään tullut. Kun vihdoin saavuin omalle pysäkille, nousin varmasti kalpeana ja äärettömän tuskanhikisenä ulos bussista. Kävin vielä pikaisesti lähikaupan kautta puuskuttaen koko matkan ja keskittyen eteenpäin katsomiseen. Kotiin päästyäni meinasin pyörtyä heti ovella. Raahauduin yläkertaan vaihtamaan vaatteet, pesin pikaisesti kasvot ja menin keittiön ja pikaisen välipalan kanssa sohvalle. Nyt, tuntia myöhemmin tärinä alkaa helpottamaan ja etominen alkaa siirtyä pois päiväjärjestyksestä. Vihdoin.
Luojan kiitos minulla on äidin auto lainassa täällä! En totisesti tiedä mitä tekisin ilman!
Keskiviikkona tulee raskauden puoliväli vastaan, eli pyöreät 20+0. Tämän vuoksi tässä tulee vielä tänään ja huomenna Raskausviikko-päivitys, jotta päästään vihdoin oikeaan aikatauluun tässä odotuksessa. Maltan tuskin odottaa niitä reaaliaikaisia päivityksiä. Taitaapi tulla jopa ensimmäinen profiilikuva mahasta! ;)
Ja jos jotain positiivistakin, niin tänään varmistui, että Isäntä pääsee viikon päästä mukaan rakenneultraan! Se oli hieman kyseenalaista vielä viikonlopun ajan, mutta tänään se varmistui! Olisi ihan hirveää olla siellä yksin, jos vaikka tuleekin huonoja uutisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti