Tämä oli niin hyvä päivä, kunnes...

Tämä päivä alkoi NIIN lupaavasti! Aamulla heräsin ajoissa tunteakseni selässä ihanan jomotuksen eilisen hierojan jäljiltä. Makoilin sängyssä nauttien peiton lämmöstä. Nousin jo ennen kahdeksaa hakemaan Isännälle varaston avainta. Ei mun apua siinä edes loppujen lopuksi tarvittu, mutta pääsimpähän kerrankin ajoissa ylös. Aurinkokin paistoi niin kivasti!

Isäntä suuntasi Paraisille siiankalastuskisoihin. Kisat on 10-14 se kertoi. Sai se sieltä pienen siiankin! Istuskelin ja lueskelin sohvalla katsellen välillä ikkunasta kun aurinko paistoi nätisti takapihalle. Pihalla näkyi talven jäljiltä kärsineet rottinki-tuolit, jotka vois tänään käsitellä sellaisella pinnoitusaineella, mitä ostettiin messuilta. Pitäs vaan hioa ne ensin, mutta varastossa pitäisi olla kyllä hiomapaperia.

Keitin perunoita hyvissä ajoin, että saadaan paistinperunoita sen siian kanssa sitten. Odotin Isäntää kotiin siinä viimeistään neljäksi, kunnes se ilmoitti ettei meinaa lähteä ainakaan ennen viittä. Lopetin lukemisenkin jo tovi sitten. Ei siellä enään paista edes aurinko, että jaksaisi mitään rottinkituoleja käsitellä. Paistinperunatkaan ei innosta enää. Lukemisestakin viimeiset kaksi tuntia ajatukset vain harhaili. Pitäisi alkaa siivoamaan huomista näyttöä varten. Isäntä on odotettavissa kotiin aikaisintaan puoli seitsemäksi. 

Ikinä ei pitäisi kehua päivää, kun sitä on yli puolet vielä jäljellä. Ei edes ajatella sen olevan hyvä päivä.