Mä ostin meille liput viikonloppuna Helsinkiin Lapsi-messuille. Siellä samalla on kädentaito-, PetExpo-, ModelExpo- ja OutletExpo-messut, joten eiköhän sieltä jotain mielenkiintoista löydy. Ajatus lähti lähinnä siitä, kun meistä kumpikaan (minä ja Isäntä) tiedetä vauvoista oikeestaan mitään. Ja ehkä jopa siitä, kun Isäntä on nyt päässyt reissailemaan yksinään niin paljon, että palan jo halusta poistua kotoa päiväksi, vaikkakin se paikka olisi Helsingin messukeskus ja väenpaljous.
Katselin eilen Bola-koruja netistä. Ajatus lähti siitä, kun salaisessa facebook-ryhmässämme yhden osallisen koru oli saapunut. En edes tiennyt niistä ennen ja niitä on ihan törkeä valikoima eri nettikaupoissa! Se on siis perus raskaushömppää, ideana että koru helisee siinä mahan päällä raskausaikana ja sitten vauvan synnyttyä se helinä rauhottaa sitä vauvaa ja saa sen tuntemaan olonsa turvalliseksi. En kuitenkaan ostanut mitään, katsellaan ehkä myöhemmin uudelleen.
Olen nyt kuullut jonkun verran näitä arvostelevia "en olis uskonu sua raskaushömppä-ihmiseksi" ja ihanan kannustavia "kaikki on kuule vielä mahdollista" -kommentteja, ja olen nyt kuitenkin päättänyt nauttia tästä raskausajasta täysin siemauksin ja olla ajattelematta niitä pahimpia mahdollisia skenaarioita. Voihan se sikiö toki kuolla kohtuun, mennä vielä kesken, olla vaikeasti vammainen, kuolla kätkyt kuoleman, sairastua myöhemmin tai jäädä vaikka auton alle, mutta minkä ihmeen takia mun pitäis koko raskausaika ajatella ensin pahinta? Muutaman lannistavan kommentin ja parin yksinäisen mietintähetken jälkeen olen päättänyt jättää ne kommentit omaan arvoonsa. Että kattokaa vaan kun kohta killuttelen Bola-korua mahan päällä, kuuntelen niitä sydänääniä heilutellen sormusta mahan päällä ja litkien samalla vadelmanlehtiteetä. Just because I can.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti