Rv 13

Ensimmäinen yö oli aivan hirveä! Koko yön näin painajaisia keskeytyneestä keskenmenosta, vauvan kasvaimista tai järkyttävistä niskaturvotuksista. Mitä jos sykettä ei enää kuulukkaan? Myös päivä oli ihan hirveä. Jännitin niin kovin, etten saanut pahoinvointiini syötyä mitään ja viel iltapäivällä rintakehääni ahdisti sen jännityksen jäljiltä.

Niskaturvotus-ultra oli kello 12.50. Olin pahoinvoinnin vuoksi kotona. Sovittiin Isännän kanssa tapaavamme siellä kaupunginsairaalan parkkipaikalla ja ajaessani sinne, näkö välillä hämärtyi ja kylmä hiki pukkasi päälle. Jälkeenpäin ajatelle en varmasti ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa auton rattiin, mutta selvisin kuitenkin sinne paikan päälle. Odotustilassa kaikki kehoni lihakset oli jännityksestä tiukkana. Miksi tämä tuntuu niin tuomiopäivältä?! Tänään on 12+0, se maaginen raja, kun keskenmenon riski pienenee huomattavasti ja vauvalla on suuret mahdollisuudet selvitä ja pelkään että pienoisella ei olekaan kaikki hyvin.

Lääkäri katsoi ensin kohdunsuun. Joku nuppineulan pään kokoinen polyyppi, joka alkoi vähän vuotamaan. Ei pitäisi olla juuri mitään ja voi kuulemma kadota synnytyksessä. Sitten se hetki, jota olin kauan odottanut. Sieltä se pienoinen tuli ruudulle. Laite oli selvästi heikomman laatuinen kun siellä Varsinais Suomen Lääkäripalvelussa ja en heti huomannut sitä pientä sykkivää sydäntä siellä. Melkein heti kuitenkin lääkäri sanoi, että siellä on sydän ja mittasi sykkeen. 166. Tuntui kun jättimäinen kivi olisi poistettu päältäni, vedin syvään henkeä ja katsoin hymyillen Isäntään. Isäntä katsoi minua takaisin "mitä minä sanoin"-ilme kasvoillaan. Olisin voinut huutaa onnesta.

Pienellä oli kaikki hyvin ja niskaturvotus oli 1,1 mm, eli ihan hyvä. Siellä hän kovasti heilutteli. Lääkäri oli aika niukkasanainen ja sanoi vaan pääasiassa tarvittavat. En muuta kyllä kaivannutkaan. Pääasia että kaikki olisi hyvin.

Toivoin pahimman pahoinvoinnin helpottavan nyt kun pahin jännitys on takana, mutta illalla oksentelin taas kaikki sulamattomat päivän ruuat. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja varasin ajan lääkärille. Pahoinvointi ei ota loppuakseen ja olinkin koko viikon sairalomalla kotosalla. Vatsalaukkukin tuntuu pienentyneen vatsan tyhjennyksistä ja pienistä ruokamääristä niin paljon, että edes syötyä ei saa kunnolla. Viikon lopullakin pahoinvoinnin hieman helpottaessa annoskoot ovat hyvin pieniä ja syöminen vaatii paljon työtä.

Edit. Lisäsin kuvan! :D