Tässä kaksi päivää pöydän ääressä istuneena alkaa selkä huutamana hoosiannaa. Se johtuu pitkälti pöydän korkeudesta ja tuolin joustamattomuudesta. Kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa haaveilemaan työtuolista.
Vaikka vanha on (lähes) aina hyvä niin täytyy kyllä sanoa että mummulasta meille tiensä löytänyt suomalainen vanha design ei nyt aja enää nykypäivänä asiaansa. Tuolin reunukset estävät tehokkaasti asennon vaihtamisen ilman todella kipeitä ja puutuneita raajoja, ja tuolien mainio design ei mahdollista edes tyynyn asettamista selän taakse tyynyn putoamatta lattialle. Vaihtoehtona on ainoastaan yksi kelvollinen asento, selkä hieman kyyryssä ja pääasiassa ilman mitään tukea selälle. Kahden reilu 8-tuntisen jälkeen alkaa jo vähän perse ja selkä huutamaan hoosiannaa. Jotain on tehtävä.
Ojensin Isännälle tyhjän pallon ja käsipumpun. Isäntä totesi kaikessa yksinkertaisuudessaan ennen elettäkään, että "ei saatana", haki biltemasta ostetun halvan sähkökäyttöisen ilmapatja-pumpun, asetti pumpun paikalleen, painoi On-nappia käynnistäen aikamoisen hurinan, ihaili silminnähden kättensä työtä ja mainiota insinööri-oivallustaan ja toisteli siinä pallon pikkuhiljaa täyttyessä: "Ei, hei mieti nyt jollain kusisella käsipumpulla hei!" Isännän ranteet on vielä siis kunnossa ja saipa kissatkin hetkeksi ihmeteltävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti