Rv 15

Pahoinvointi alkaa vihdoin hellittää! Jatkuva etominen ei enää seuraa koko päivää mukana ja jopa ihana, ihana näläntunne on vallanut vartaloni hetkellisesti! Ruokailu on edelleenkin hieman hankalaa, mutta vihdoin se edes jotenkin onnistuu! Vihreät omenat ovat uponneet koko raskauden ajan ja edelleen ne ovat sitä helpoiten alas menevää välipalaa. Mitä happamampi, sitä parempi.

Meillä ei ole Isännän kanssa mitään vakiintunutta kutsumanimeä tulokkaalle. Isäntä puhui ensin Pötkystä, sitten Klöntistä ja viimeisimpänä kaverilta opittu Droidi. Itse olen pääasiassa puhunut Bebestä, sikiöstä, pikkukaverista, "tuosta" ja nyt viimeisimpänä vastalauseena tuohon Isännän "Droidiin" Masukista. Isännän mielestä vastenmielisin kutsumanimi ikinä on "Masuasukki". Olenko ainoa, jonka mielestä on ihan käsittämättömän kummallista, että "Masuasukki" kuulostaa vastenmieliseltä, mutta "Droidi" tai "Klöntti" ei?!? Voitte kuvitella niitä yhteisiä riemunkiljahduksia kun joskus yritämme päästä yhteisymmärrykseen pienoikaisemme nimestä. Jostain syystä kun en halua Isännän edes vitsillä kutsuvan mitään minussa asustavaa Vittu-Liisaksi.

Myös väsymys alkaa helpottamaan ja energisyys alkaa tulla takaisin. Jännityskin tekee taas tuloaan kun seuraavalla viikolla on neuvola ja pääsen ehkä kuulemaan pienokaisen sydänääniä. Miten kaikki neuvolat ja ultrat onkaan niin jännittäviä!

Alan olla jatkuvasti varmempi siitä, etten halua etukäteen tietää lapsen sukupuolta. Näin täysin suhteellisen kärsimättömänä ihmisenä olen aina ollut täysin varma, että haluan etukäteen tietää sukupuolen, mutta niin se mieli muuttuu kun tilanne on oikeasti kohdalla. Hassua on se, miten kummallisena ihmiset pitävät sitä ajatusta, ettei joku haluaisi etukäteen tietää. Kaikki kysyvät ensimmäisenä, että jokos on sukupuoli tiedossa ja kaikki hämmentyvät yhtälailla kun kerron että "ei ole, eikä varmaan haluta tietääkkään."

Myös muitakin mielenmuutoksia ja takinkääntöjä on tässä alkuraskaudessa tullut tehtyä. Olen jotenkin aina ollut aivan varma, että haluan pojan. Sukupuolellahan ei oikeasti ole yhtään mitään väliä, mutta ihmetyksekseni alan pikkuhiljaa kuitenkin kallistumaan enemmän sinne tyttö-ajatuksen/toiveen puolelle. Mitään tuntemusta itselläni siis lapsen sukupuolesta ei ole. Isäntä on varma, että poika sieltä tulee.