Mul on hei instagram!

Hauskaa huomata miten noi tekstit kerää välillä lukijoita. Eilen kirjottelin mielestäni ihan perus liirumlaarumia, enkä ajatellut sen raskauden puolivälin olevan ketään muuta kuin itseäni varsinaisesti edes kiinnostava asia, mutta ihan hirveän kävijäpyrähdyksen se oli tänne kerännyt! Ehkä se oli se mahakuva? Kenties, mutta ihana nähdä, että täällä käy ihan hirmuisesti lukijoita, joten käykää vaan ihmeessä jatkossakin lueskelemassa!

Aiheesta toiseen. Mulla on ollut tässä jo aika kauan sellaista pienimuotoista tuskastelua noiden kuvien kanssa. Otan aina ja ahkerasti blogikuvia (kysykää vaikka Isännältä) etenkin tällä vanhalla omenapuhelin nelosella (juu juu tiedän, osta ny jo uus!) jonka kamera on kaiken lisäksi vielä kapasiteetiltaan kyseenalainen blogikuvien ottamiseen. No joka tapauksessa ongelmana on harvinaisen usein se, etten vaan saa linkattua niiden kuvien tarkoitusta varsinaisesti blogitekstiin. Vaihtoehtona on toki se, että laitan joka kirjoituksen perään aiheeseen kuulumattoman huomion: "päivän kuvat" tai vaihtoehtoisesti vastikään saamani neronleimaus: Instagram! 

Nyt parin illan aikaisen tutustumisen jälkeen olen vihdoin saanut sen aikaiseksi! Punaisella leijonalla on ihka oma Instatili!! Sinne tulee jatkossa kaikennäköisiä kuvatuksia, blogista irrallisia tai blogiin lisättäviä, mutta todennäköisimmin kuitenkin realiajassa ja ennen blogiin lisäystä. Liittykäähän toki seuraajiksi, etenkin, koska oma instatilini on vielä kovin hiljainen ja kaipaan myös itse jotain seurattavaa!

Instattomille Instagram-kuvia näkyy jatkossa slide show:na tuolla oikeassa reunassa (--->>) blogiarkiston alla ja siinä alapuolella pitäisi olla on linkki kyseiselle sivustolle! Kuvia on jatkossa tulossa lukuisista eri aihepiireistä: kissakuvia, mahakuvia, ultrakuvia, hankintakuvia, arkipäivän ihmeitä ja ihan kaikkea mitä vaan eteen sattuu mahtumaan. 

Hieman aiheesta poiketen haluan vielä jakaa kanssanne kokemuksen viimeyöstä. Alustukseksi voin kertoa, että Mufasalla on joko teini-ikä tai vaihtoehtoisesti jokin sen kuudes (tai kymmenes) aisti valmistelee minua tuleviin yöherätyksiin. Ilmeisesti nukun Mufasan mielestä aivan liian hyvin!

Meillä on kissoilla käytössä PeeWee-pellettivessat. Kaikille kissaihmisille voin vaan suositella jos kisunne suostuvat pelletillä käymään, sillä mikään koskaan ikinä ei ole helpompaa! Tästä johtuen meidän vaatekomerossa on säkki, jossa on lämmityspellettejä kyseistä tarkoitusta varten. Mufasa on viimeaikoina keksinyt, kuinka ihanan hulvatonta on repiä sitä säkin reunaa rikki, jolloin niitä hassun hauskoja pellettejä valuu sieltä säkistä lattialle. Isäntä on jo kerran korjannut säkin jesarilla.

Viimeyönä en suinkaan herännyt siihen repimisääneen, koska ne käsittämättömän raskaudenaikaiset unenlahjat! Sen sijaan heräsin 4.50 siihen, kun joku kuusikiloinen punertava kissaeläin pyörittelee niitä pellettejä innoissaan laminaattilattialla. Nousin ylös sängystä tarkistamaan tilanteen, joka oli tämä:

Syyllinen näkyy vasemmalla. Kuva otettu aamulla.

Voitte vaan kuvitella, että en todellakaan ollut aikeissa alkaa siivoamaan tuota yöllä! Häädin kissan pois ja menin takaisin lämpimän peiton alle. Juuri ennen nukahtamista se pelleteillä leikkiminen alkoi taas (todella yllättävä käänne!). Nousin kiukkuisena sängystä, murahdin Mufasalle ja menin takaisin sänkyyn. Kolmannella kertaa en edes ehtinyt takaisin sänkyyn kun se jo jatkui. Nousin ylös, kävelin kiukkuisena makuuhuoneen ovelle nähdäkseni punaisen hännänpään vilahtavan kylpyhuoneeseen. Löin kylppärin oven kiinni Mindyn ihmetellessä rappusilla pää kenossa silmät puoliummessa ja menin takaisin sänkyyn.

Aamulla kun kylpyhuoneen ovi avautui, sieltä tuli ulos selkeästi kohtelustaan hämmentynyt Mufasa ja siivoaminen sai alkaa. Korjasin säkin uudelleen pääosin rikkoutuneista kohdista:

Uskokaa huviksenne, paljon jäi vielä paikkaamatta.

Jatkossa säkkiä pitänee säilyttää jossain lattiatason yläpuolella.

Niin ja aamulla vielä Mufasa oli ruokapöydällä tullessani alakertaan. Yritti piiloutua työntämällä päänsä pöydällä olevan kukkaruukun taakse. Olisi ehkä onnistunut, ellei se ahteri olisi ollut kaksi kertaa sen kukkaruukun kokoinen. Kehtasi kuitenkin yrittää.